Romanttinen kesämenu italialaisittain

Romanttinen ilta tarkoitti entisessä elämässä jotakin spesiaalia. Reissua huippuravintolaan ja hotelliyötä, tai iltaa kaksin kotona kynttiläillallisen, paljusaunan ja hyvän leffan merkeissä. Nykyään romanttinen hetki on vartin yhtäaikainen hiljaa oleminen sohvalla, kun lapsi on nukahtanut viimein yhdeltätoista. Isompiin virityksiin on harvoin mahdollisuutta, aikaa tai paukkuja.

Joskus kuitenkin lykästää. Kesälomamme alkuun oli sovittu laatuaikailta, kun lapsi lähti mummolaan yökylään. Olin vuoden odottanut hetkeä, jolloin meillä taas kokattaisiin ja syötäisiin pitkän kaavan mukaan, italialaisittain. Nyt tilaisuus päätettiin käyttää siihen. Tai minä päätin, muru myötäili. Kyllä mies tajuaa, vaikka vähän hitaampikin, milloin raskaana olevan puolison ehdotusta ei kannata ohittaa.

Koska ravintoloissa ei juuri käydä ja laatuaika on harvinaista, keräilin ostoskärryyni luksusraaka-aineita laskematta kustannuksia. Luvassa oli naudan sisäfileetä, buffalomozzarellaa, kalliita oliiveja, siian mätiä, tuorepastaa, karitsan sisäfileetä, erikoissalaatteja, tumminta suklaata ja tuoreita mansikoita. Poimin ainekset Prismasta, ja samalla kotiutin useamman pullon Torresin Natureo -viiniä. Minulta oli mennyt kokonaan ohi, että niitäkin saa Prismasta. Hallelujaa ja vinkiksi muille raskaana oleville!

Kotimainen karitsanfilee on harvinaista laatuaan, ja se oli hankittu jo joulukuussa paikallisesta lihakaupasta pakastimeemme odottamaan oikeaa hetkeä. Hyvin oli odottanut. Se, kuten kaikki muukin, oli huippuonnistunutta ja hyvän makuista, joten jaan menun ilolla. Jos sinä et joudu tämän kesän laatuaikailloissa varomaan alkoholia, suosittelen kurkkaamaan myös sen meillä edellisellä kerralla eli vuosi sitten nautitun italialaisen. Terassimenuni sisälsi huippuhelppoja kesäisiä reseptejä ja sen illan tuomalla tunteella jaksoi vuoden odottaa seuraavaa neljän ruokalajin illallista. Voi että, milloinkohan seuraavan kerran… Huokaus.

Pitemmittä puheitta, olkaa hyvät! Kuvien jälkeen postauksessa tekovinkkejä ja reseptilinkkejä.

 

Italialainen illallinen kahdelle

Antipasti
Carpaccio, tomaatti-mozzarellasalaatti ja marinoidut oliivit

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Marinoidut oliivit ja carpaccio

Primo
Siiänmätiä pastapesässä

Pastaa ja mätiä

Secondo
Karitsan sisäfilee salaattipedillä

Karitsan sisäfilee

Dolce
Vaniljasemifreddoa, suklaakakkua ja appelsiinimarinoituja mansikoita

Suklaakakku, semifreddo ja mansikat

ANTIPASTI. Alkupalat ovat italialaisen illan must osuus. Kaiken muun voisi vaikka skipata. Terassimenussa tarjoiltiin klassikkoa, parmankinkkua ja melonia, tällä kertaa söimme murun ykkösherkkua carpacciota ja omaa suosikkiani mozzasalaattia. Laadukkaat oliivit ovat molempien juttu. Maistuvat tosi hyvältä vaikka yksinäänkin alkupalaksi, viinilasillisen kanssa. Vielä paremmilta ne maistuvat, kun niitä hieman tuunaa. Sitruunalla ja valkosipulilla marinoidut oliivit olivat oikein onnistuneet, resepti Yhteishyvästä. Ne kannattaa tehdä jääkaappiin pari päivää ennen H-hetkeä. Muista ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön tai dipata purkki hetkeksi kuumaan veteen, jotta jääkaappisäilytyksessä jähmettynyt oliiviöljy tulee juoksevaksi.

Carpaccio puolestaan pyöräytetään paria tuntia ennen tarjoilua: Osta pala parasta naudan sisäfileetä. Kietaise se napakasti kelmun sisään, pyöreään muotoon. Pakasta kolmisen tuntia, fileen paksuudesta riippuen. Tarkoitus on saada filee kohmeiseksi, jotta siitä voi leikata aivan ohuita viipaleita. (Kuten kuvasti näkyi, meidän filee ei ollut sisältä ehtinyt tarpeeksi kohmeeseen, sillä leikatessa palat menivät ruttuun. Noh, ei vaikuta makuun.) Nostele carpaccioviipaleet tarjoilulautaselle yhdessä viipaloidun tuoreen raa’an herkkusienen kanssa, rouhi päälle suolaa ja pippuria, pirskota pinnalle Worcestershire-kastiketta, jos omistat, ja norottele päälle hieman parasta oliiviöljyä. Vuole mukaan parmesaania. Carpaccio toimii sellaisenaan, mutta jos teet oliiveja, tee kylkeen tomaatti-buffalomozzasalaatti: Puolita tai lohko kulhoon kirsikkatomaatteja, rouhi niille suolaa ja pippuria, ripottele päälle sokeria ja pirskota joukkoon reilusti balsamicoa. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Lohko buffalomozzarella (eli Mozzarella di Bufala) ja pyöräytä joukkoon juuri ennen tarjoilua. Mukaan vielä kunnon loraus oliiviöljyä. Perfect!

PRIMO. Italiassa alkupalojen ja pääruoan välissä syödään alkuruoaksi pieni annos pastaa tai risottoa. Näin jossakin hieman epäitalialaisen primon, pastaa mädin ja smetanan kanssa. Ajatus on kutkuttanut mädin ystävää siitä lähtien. Näin se tehdään: Keitä tuorespaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Yksi rasia riittää alkuruoaksi neljälle, joten puolikas riittää kahdelle. Valuta ja lisää joukkoon nokare voita. Kun se on sulanut, pyöritä pastasta haarukalla kaksi pientä kerää, kuin linnun pesää. (Ei helppoa, mutta toisesta tuli ihan välttävän näköisen. Pysyi melkein pystyssäkin.) Nosta lautasille, pudota pesään lusikallinen smetanaa, ja lisää reilu lusikallinen siian mätiä. Rouhi päälle mustapippuria ja saksi ruohosipulia. Tarjoa heti, mutta älä huoli, jos pasta on ehtinyt jäähtyä. Tässä ruokalajissa se on ok. Taivaallista!

SECONDO. Yksinkertainen salaatti ja grillattu tai paistettu liha on paras italialaishenkinen pääruoka, jos miehesi on äijä, kuten monet miehet ovat. Salaattipeti tehdään valmiista salaattisekoituksesta tai yhdistelemällä hienoja salaattilaatuja kuten rucolaa, viinisuolaheinää ja pinaattia: Nosta salaattia lautasille keko, rouhi mukaan suolaa ja pippuria. Jos tekee mieli, mukaan voi pirskottaa pari tippaa valkoviinietikkaa. Karitsan pannulla paistetut sisäfileet olivat taivaallisia, mutta kuten todettu, niitä ei löydy joka ostosreissulla. Hyvä pihvivaihtoehto on entrecote. Ja jos Tammisen kuveliha ei vielä ole tuttua, tsekkaa vinkki terassimenustani!

Kypsennä valitsemasi liha asteelle medium, leikkaa tarpeen mukaan siivuiksi, suolaa ja pippuroi ja nosta salaattipedille. Vaihtoehtoisesti lihan voi maustaa lisäämällä pintaan nokareen maustevoita, eli voita johon on sekoitettu valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria. Myös sherry-kermakastiketilkka tai vahva viinikastike sopii. Vinkki jälkimmäiseen löytyy joulun ajan avaukseen liittyneestä postauksestani. Huomaa ja muista: Kun tarjoat lihan salaattipedillä, kastikkeen kuuluu olla vahvaa, ja sitä norotetaan lihalle vain mausteeksi.

DOLCE. Näin jossain pari vuotta sitten jälkkärin, jossa oli yhdistetty suklaakakkupalan kanssa appelsiinilla marinoituja mansikoita ja vaniljasemifreddoa. Tein sellaisen annoksen, ja juma se oli onnistunut. Marinoidut mansikat ja suklaabrownie valmistuvat Yhteishyvän resepteillä. Jätä vain browniesta pähkinät pois, jolloin se on juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Semifreddopohjaan hyvä resepti löytyy sekin Yhteishyvästä. Valmista vaniljasemifreddo kuin sitruunasemifreddo. Käytä vaniljarahkaa tai mausta tavallinen vaniljasokerilla maun mukaan. Ja jätä luonnollisesti sitruunamehu ja keksit pois. (Jos kaapista ei löydy makeutusjauhetta, sen voi korvata samalla määrällä tavallista sokeria.)

Jälkkäriannoksille tulee suklaakakkupala, pallo semifreddoa ja keko mansikoita. Koska olin juuri (!) eli kaksi vuotta sitten tehnyt tätä, häröilin, ja korvasin appelsiinimarinoidut mansikat pelkillä mansikoilla ja appelsiiniviipaleille, joihin olin sutinut fariinisokeria ja konjakkia. Virhe. Alkuperäinen idea oli paljon parempi. Pysy sinä siis siinä.

JUOMAT. Laadukas kuohari sopii sekä alkupaloille että mätipastalle. Vinkiksi kohtalotovereille: Jos meinaa raskausaikanansa hairahtaa muutaman kerran alkoholiannokseen, älä tuhlaa vapariasi turhanpäiväiseen. Hairahda kunnon kuohariin! Muutama malja raskausaikana, esimerkiksi hääpäivänä, ystävän syntymäpäivänä tai kesäloman alun kunniaksi, ei vielä tee äidistä tai syntyvästä lapsesta epäkelpoa. Jos et halua hairahtaa edes sitä paria lasillista per yhdeksän kuukautta, suosittelen alkuruoille Torresin Natureo –valkkaria. Kaikki muut maistamani alkoholittomat viinit ovat ihan sontaa. Thank God meillä on Torres! Natureo-punaviinikin on myös juotavaa. Sitä siis lihalle, tai valitsemaasi italialaista punaviiniä. Jälkkäriksi jälleen kuohuvaa, kuten makeaa Gancia Astia. Ihanneiltana. Minulle sitä heruu vasta, kun laatuaika joskus kuukausien päästä iskee seuraavan kerran vasten kasvoja. Josko vaikka puolen vuoden päästä joulun pirullisessa avauksessamme, viinikastikevinkistä mieleeni…! ;)

Lue kommentit

  1. Jenni kirjoitti 2 vuotta sitten Vastaa

    Kuulostaa herkulliselta – ja romanttiseltakin!

Kommentoi