Uuden vuoden ruokalupaukset ja ihana juuresmättö

Olen päättänyt aloittaa uuden elämän. Kuten joka vuosi näihin aikoihin, mutta eniveis, päättänyt olen. Meillä oli hyvin raskas loka-marras-joulukuu, kun 1-vuotiaamme on käytännössä istua nököttänyt sylissäni kaiken ajan. Päiväkotielämä on ollut pienelle yllättävänkin raskasta, ja ymmärrän sen, kun on niin pieni vielä. Mutta symppauksesta huolimatta en ole kokenut kotielämäämme kovin autuaana. Nyt on onneksi orastavia hyviä merkkejä ilmassa. Ei itketä enää ihan koko ajan, joskus äidin läsnäolo riittää. Välillä peuhataan isoveljen kanssa painia, joka 1- ja 4-vuotiaiden poikien välillä on hieman epäsuhtaista, mutta ilosta kiljutaan silti.

Hyvin varovaiset paremmat ajat ovat saaneet minut muistamaan, että mikään lapsen huono kausi ei ole ikuinen. Joskus risukasaan tulee valoa. Ja minä olen uuden vuoden kunniaksi luvannut itselleni, että alan vahvistamaan niitä harrastuksia jotka minua voimaannuttavat eniten ja joita tässä tilanteessa vaalia voin. Ne ovat syöminen ja juominen.

Rakastan molempia melkein yhtä paljon kuin lapsiani. Välillä jopa enemmän. Tänä vuonna aion panostaa nimenomaan nautintopuoleen ja hakea vastapainoa heräilyöille ja vaikeille taapero- ja leikki-ikäisvaiheille, joita Luoja tietää, että päällä on ja uusia odottaa kulman takana. En yritä kokata mitään mihin aika tai voimat ei riitä, mutta aion syödä kaikkea hyvää niin paljon kuin ehdin.

Aion panostaa määrään ja tuhtiin sapuskaan. Heivaan keitot ja piperryssalaatit helkkariin, ja vaihdan ne tuhteihin kulhollisiin täyttäviä juureksia, kasviksia ja linssejä, papuja, spelttiä, ohraa tai kuskusia. Vuohenjuustoa ja fetaa. Viikonloppuna haudutan punaviiniin lihapataa, jota syön polentan tai perunamuusin kanssa. Aamiaisella vetäisen pannareita vaahterasiirapilla tai teen mantelimaitoon puuron, jonka päälle kippaan hunajaisia pähkinöitä, rusinoita ja ruskistettua voita. Haluan haukata valtavan kokoisesta korvapuustista niin, että laidat osuvat korviini. Teen 5 senttiä paksuja mokkapaloja joissa on 1,5 sentin kuorrutekerros ja syön niitä kunnes maha pömpöttää. Paistan banaanikakun jonka päälle kaadan kinuskia kunnes tarjottimen laidat vuotaa. Illalla surautan smoothien, jossa on marjoja ja turkkilaista jogurttia ja joka on niin paksua että meinaan tukehtua siihen kun nielen sitä liian ahnaasti. Teen paahtopaistileivän rapeaan ciabattaan, ja laitan neljä siivua paistia päällekkäin. Bataattihampparien jauhelihapihvissä olkoon pekonikuutioita ja välissä ihan liikaa majoneesia. Tortillaletun täytteeksi panen niin paljon kasvispaistosta, kanaa ja avokadoa, että sitä on vaikea taittaa kiinni, mutta silti saan mukaan mahtumaan 150 g ranskankermaa. Jälkkäriksi juon friikkipirtelön jossa on enemmän suklaakastiketta kuin muita aineita.

Unohdan ensimmäistä kertaa elämässäni sen, että naiset lihovat jos syövät enemmän kuin kuluttavat. En halua kasvaa seuraavaan vaatekokoon, mutta en vain jaksa välittää asiasta. Tarvitsen tämän ruokavuoden. Psyykkisesti, melkein fyysisestikin, sillä olen myös toista lastamme imettänyt (liian) pitkään, nyt sen kohta 15 kuukautta. Mutta se on toinen tarina.

Linssi-juuressalaatti

Tunnustettakoon, että olen mässyttelyvuoteni kanssa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että himoruokani eivät ole kaikkein epäterveellisimpiä. Niin kuin nyt vaikka nämä juuresmätöt, joista uusi elämä aloitettiin. Yhteishyvän kvinoa-juuressalaatti oli juuri se, mitä mielessä oli. Korvasin kvinoan luomu vihreillä linsseillä joita meillä oli, ja tofun sijaan paistoin homman kukkuraksi Mifua. Harmittelin, kun ruusukaaleja ei enää/ tällä kertaa kaupassa näkynyt, ne jätin siksi pois ja korvasin bataatilla. Valinta oli enemmän murun mieleen, kuin myös se, että hän sai paistaa kasvisten kaveriksi kanafileen. Minun kulhoni ei sitä kaivannut, ja söin niin paljon kuin napa veti. Jälkkäriksi ähkin pullavanukasta maailman parhaalla reseptillä, siitä olen täällä ennenkin vinkannut. Marjoina mustikoita, hillona mustikkahillo. Maidon korvasin kermalla, tietty, mausteeksi mukaan vähän kardemummaa.

Tällainen ruokavuosi mulla tiedossa. Mites sulla?

Lue kommentit

  1. Minna kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

    Meillä päätettiin luopua lihasta! Ei tosin ihan kokonaan, riista käy, ja sen lisäksi mies vetosi hiljattain tehtyihin keittokirjahankintoihin, joita pitäisi päästä kuitenkin kokeilemaan (=kerran kuussa saa laittaa lihaa pataan). 1-vuotias ei osallistu kampanjaan.

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

      Mahtavaa! Tähän diettiin meidän miestä olisi hieman vaikea ylipuhua…

  2. Ulla kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

    Hyvältä kuulostaa /näyttää! Minun vaan pitää pienentää annoskokoja ja vielä vähentää sokerin syöntiä!

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

      Tilanteita ja ruokavalioita monenmoisia, nyt näin, joskus jotain muuta. Tsempit ja onnentoivotukset sinulle oman ruokavuotesi kanssa!

  3. hanna kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

    Kasvisten lisääminen ja liikunnan lisääminen,pakastin pullistelee marjoista,niitäkin olis tuhottava.kana tulee korvista ulossyödä juoda ja liikkua niin että itsellä hyvä olla.välillä mieli kaipaa smoothieta,välillä sitä 5cm mokkapalaa

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

      Naulan kantaan!

  4. Nanna kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

    Mieti nyt vähän kuitenkin. Ei nää lasten jälkeen tulleet seuraavat 3 vaatekokoakaan mieltä ylennä pitkällä tähtäilemällä. Myös itseä kiduttamalla (ruualla) saa kirkkaamman kruunun.

    Sanoit ihanasti, että lasten vaikeat kaudet menevät ennen pitkää ohi. Toivotaan niin. Meillä toinen tällä hetkellä haastaa riitaa, kiroilee, haukkuu, toivoo äidin kuolemaa, vinkuu ja valittaa kaiken hereillä oloaikansa, pukeutuu pakkasella napapaitaan otti juuri kaulansa ympärille tribaalitatuoinnin. Mutta kai se tästä. Kohtahan tyttö täyttää 6v!

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

      Hah :D Kaikki reps ja lol ja mitä koodeja niitä nyt on tähän kohtaan! Tsemiä teinivuosiinne :D

  5. Nanna kirjoitti 7 kuukautta sitten Vastaa

    …joo…Really can’t wait!

Kommentoi