Hyllynsiivoajan omenapitko

Kevät on ruokakaapin ja pakastimen siivousten aikaa. Vaikka aurinko ei vielä liikaa ole pilkistellyt, olin taannoin järjestelytuulella ja tutkailin kuiva-aineskaappiamme. Järkytyin siitä, miten tyhjä se oli. Sitten muistin, etten ole pitkään aikaan kauheasti tehnyt mitään erikoista, ainoastaan kuluttanut vanhoja varastoja, kiitos vaativahkon 1-vuotiaamme.

Jotain vanhaksi menossa olevaa tai pölyyntynyttä sitä kumminkin aina löytää, tuumasin, ja ryhdyin toimeen. Otin ensimmäisenä käsittelyyn kuivakaappimme ylähyllyn, jossa säilytän jauhoja ja pastoja. Inventaarion tulos: vehnäjauhoja, perunajauhoja, Maizenaa, korppujauhoja, makaronia, paria kuviopastaa, spagettia ja lasagnelevyjä. Perussettiä, joista eivät pääse päiväykset umpeutumaan. Muita sortteja uhkaa kuitenkin suurempi vaara (varsinkin ennen, kun kaappini tuppasi olemaan näitä sortteja täynnä). Tällä kertaa edellä mainittujen lisäksi löysin hyllyltä vain pussin jämät lettujauhosekoitusta (päiväys juuri umpeutunut), grahamjauhopussin rippeet (päiväys hieman kauemmin sitten umpeutunut) ja kookkaan pussinpuolikkaan kookosjauhoja (päiväys tosi kauan sitten umpeutunut).

Päätin, että ylähyllyn siivous riittää ja tutkitaan kesällä sitten muut hyllyt, olisi näidenkin jauholöydösten kuluttamisessa tekemistä. Seuraavaksi tein leivontasuunnitelman. Ensimmäisenä kyytiä saivat grahamjauhot. Mittasin, ja niitä oli millilitralleen 3 dl. Justiin yhden suolaisen piirakan pohjataikinan verran! Tein  poropiirakkaa, ja vaikka pelkäsin, että pelkistä grahamjauhoista tehty pohja ei toimisi joko rakenteeltaan tai olisi liian voimakkaan makuinen, en antanut pelolle valtaa. Ja kas. Voimakkaan makuinen pohja kyllä oli, mutta sopi porotäytteelle. Koossakin pentele pysyi. One down, two to go.

Jauhosekoitukseni alias lettujauhopussi sai luvan päätyä marjapaistokseen. Teen usein mustikkakukkoa Martoilta pöllimälläni reseptillä, ja nyt korvasin ruisjauhot rukiisella ja ohraisella sekoitushommelillani. Kun määrä jäi puolisen desiä vaille tarvittavan, lisäsin mukaan hieman vehnäjauhoja. Tämä on siitä kiva tapa tuulettaa jauhohyllyä, että paitsi että paistokseen/kukkoon voi miksata oman jauhoseoksen, sen syövereihin katoaa myös paljon pakastemarjoja. Tupla-jee. Two down, one to go.

Viimeinen viholliseni, kookosjauhot, olivat selvästi kovempi vastus. Mitä niistä voi leipoa? Googlettelin ja päädyin pullaan. Varmasta lähteestä eli Chocochili-blogista luin, että pullataikinan jauhoista osan voi korvata kookosjauhoilla. (Määrä kannattaa pitää pienenä, kookosjauhoissa on ihan oma rakenne, ja makukin voimakas.) Mietiskelin, mikä istuisi kookoksen makumaailmaan, ja projekti oli holdissa hetken. Viime viikonloppuna sain inspiraation. Leipoisin omenapitkoa, sillä siinä leipomus, joka on tullut minua vastaan monessa paikassa, eli lieneekö nyt muodikas (?). Tein pitkomme Yhteishyvän tällä reseptillä. Pullataikinaan lisäsin 0,75 dl kookosjauhoja ennen kuin aloitin vehnäjauhojen alustamisen. Taikinasta tuli kimmoisa ja hyvä. (Tuoksui lisäaineelleen, mutta valmiista pullasta ei käynyt arvaamaan, että kookosjauhoja oli mukana. Murun mielestä se oli pullapäivämme pelastus, mutta vähänkö hän näistä tietää.)

Jaoin taikinan kahtia. Tein toisesta puolesta pikkupullia (jotka fiksuna tyttönä pakastin ja tänä viikonloppuna täytän laskiaispulliksi). Toisen puolen kaulin silmämääräisesti sopivan kokoiseksi levyksi. Keskelle pienehkö omena siivuina. Resepti kehottaa ripottamaan päälle sokeria ja kanelia, ja hieman tuunasin: Sekoitin 2 rkl fariinisokeria, 2 rkl pähkinärouhetta ja 1 tl kanelia, ja lisäsin täytteelle. Sitten taikinasäikeiden leikkaus ja nostelu pullan päälle. Hieman pyöräytin säikeitä, muuten lähmin niitä pitkon päälle aika umpimähkään.

Kohotus puolisen tuntia, voitelu, raesokerit niskaan ja paisto 200 asteessa. Pulla tummui jo vartin jälkeen niin paljon, että otin uunista ja pelkäsin sen jääneen sisältä raa’aksi. Mutta ei, tämä onnistui täydellisesti, vaikka taas itse sanonkin. Omenat juuri sopivan pehmeitä, pulla samoin. Kannattaa opetella oman uuninsa kanssa sinuiksi, niin ne oikeat paistoajat löytyy.

Loppukaneettien aika:
Löytyykö keneltäkään ideoita, mihin voisi käyttää vanhentuneita kookosjauhoja (mielellään kerralla mahdollisimman paljon)?

Lue kommentit

  1. Taina Lahti kirjoitti 9 kuukautta sitten Vastaa

    Ruokakaappien siivouksesta saa kyllä suurta nautintoa kun purkit ja pussit tyhjenevät!

    Tykkään lukea näitä sun kirjoituksia, hauska miten olet edellä aina mun blogiaiheita ja joudun keksimään uusia . Tässä viimeisin esimerkki: https://satakuntasanaa.fi/2017/02/04/myohastyin/ . Aamupalasta en edes viitsinyt kirjoittaa ja croissantit kuvasin vain instagramiin, jottei kukaan osaisi liittää minua stalkkeriksi! Huh huh, miten voi näin samoissa aiheissa kulkea! Mutta jatka toki, mä koitan olla matkimatta. Kookosjauhoihin multa ei nyt tule kulutusneuvoja

    Terveisin Taina

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 9 kuukautta sitten Vastaa

      Upeita ulkoilu- ja eväskuvia! Ei mulla NIIIIIN paljon lukijoita ole, että samat aiheet kenenkään silmään sattuisivat, anna mennä vaan :) Ehkäpä syy on se, että ruokaihmisillä vuosi kiertää suunnilleen samoja päänsisäisiä latuja pitkin. Tsemppiä bloggailuun ja instailuun! Siinä kanava joka minunkin kai pitäisi jo uskaltaa ottaa haltuun…

  2. Mari kirjoitti 9 kuukautta sitten Vastaa

    Kokeile kookosjauhoja pannari- tai lettutaikinaan taikka vohveleihin. Saat uppoamaan kivan määrän. Ananasrenkaita pannarilevylle, niin pääset Hawaijin tunnelmiin :) Piirakkataikinoihin se sopisi myös hyvin, vehnäjauhon kaveriksi. Jos vielä jää, sekoita pullatäytteeksi voi rasvan, sokerin ja vaikka valkosuklaan kanssa.

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 9 kuukautta sitten Vastaa

      Kiitos vinkeistä! Pannaria tehty :) ja hyvää tuli!

Kommentoi