Erään äidin lomakeittiö yhdellä virkkeellä

Oli perjantai ja alkoi loma, jonka kunniaksi äiti oli luvannut lapselle että syötäisiin pitsaa, mutta päiväkodissa tajuttiin että kukaan ei ollut käynyt kaupassa, joten pitseriasta haettu sai ajaa asiansa ja lapsi oli kovin mielissään, mutta ei kuitenkaan niin mielissään kuin äiti, joka ”joutui” ipanoista heti loman alkajaisiksi seuraavana päivänä eroon ja sai nautiskella välimerellishenkisen illallisen isin kanssa oikein alkupaloilla, jotka olivatkin niin hienot, että kuva päätettiin jakaa blogissa, ja masut niin täynnä, että sunnuntaina ei olisi kokata paljon tarvinnut, salaatti olisi riittänyt, mutta isi kärtsäsi kaveriksi silti grillikylkeä, ja seuraavana päivänä kun kukaan ei jaksanut taaskaan kauppaan sulatettiin pakastimesta hiilille broilerinfileitä ja jatkettiin salaattia, joka maistui jo vähän tylsältä,

joten onneksi tiistaina oli kauppapäivä ja sitten syötiinkin monta päivää herkkuja, ensin sopivasti sitruunalta ja savulta maistuvaa kermaista lohikeittoa, seuraavaksi itämaisilla mauilla kyyditeltyjä possuvartaita ja banaanidippiä, jota onneksi jäi koska äiti vallan ihastui siihen ja sai sitä seuraavanakin päivänä hiillostettujen broilerinnuijien ja yrtti-taboullehin kanssa, ja kun oli niin maustuvia ruokia syöty, äiti intoutui jatkamaan samalla linjalla ja kipaisi perjantaina kaupasta ison siian, jonka vatsan täytti oliiviöljyssä pyöräytetyillä kesäkasviksilla ja maustoi sitruunalla ja suolalla ja pippurilla ja kuumotti uunissa kypsäksi rosmariiniöljyssä ja suolassa kieriteltyjen uusien pottujen kanssa, ja kun tarjolla vielä oli rankankermasta tehty kylmä soosi, oli äiti taivaissa kun oli niin hyvää kalaa, ja seuraavana päivänä oli sitten loppukin perhe kun tehtiin viimein sitä pitsaa, grillissä, ja kaikki saivat mitä täytteitä halusivat, joten äiti käytti (yksin) viikon takaisilta alkupaloilta jääneen vihreän peston lopun tomaattikastikkeen korvikkeena, mikä ”jämäruoka”!,

ja sunnuntaina olikin sitten luvassa jämäruokaa kaikille, kun hiilien lämpöön heiteltiin mitä kiinni saatiin ja löytyi, jotta tuli kaappi tyhjäksi, sillä maanantaiaamuna suunnattiin lomareissulle, ja kotona uusi ruokaviikko aloitettiin vasta torstaina kauppareissulla, jolla muuten taas tarttui mukaan jos mitä herkkuja, joista ensimmäisenä tehtiin naudan etuselästä ylikypsää pulled beef –lihaa pitaleipiin, seuraavaksi isi grillasi kokonaisen luomubroiskun, jonka äiti oli maustanut sitruunalla ja yrteillä ja tehnyt sen kaveriksi uunissa paahdetuista tomaateista ja buffalomozzarellasta lisuketta, ja nyt oli oikein jälkiruokaakin, Aino-jäätelöä ja mansikoita, ”ahaa taas”, totesi muru ivallisena, ”samaa jälkkäriä syöty kaksi viikkoa”, mutta ei ollut samaa, sillä nyt äiti oli käyttänyt nektariinilohkoja paistinpannulla kunnon voiköntissä, maustanut hunajalla, haudutellut pehmeiksi ja lisännyt joukkoon vielä basilikasilppua vänkää makua antamaan, ja mansikoiden ja jäden kanssa lämpimät nektariinit maistuivat erinomaisilta, ja kun vähän jäi, loppusatsi syötiin lauantaina, sen jälkeen kun oltiin ensin tehty kasviksista ja lopusta pulled beefista loistava pyttipannu, seesamiöljyssä vokaten ja kauhaisemalla valmiin pannun kyytiin vielä nyhtölihan cocacola-marinadia, joka kiehahti siirappimaiseksi tahmeaksi soosiksi tehden vokista upean, osallisina tapauksessa myös päälle saksittu korianteri ja chilisilppu, mutta kauan ei äidillä ollut aikaa selkänsä taputtelulle sillä sunnuntaina piti laittaa kystä kyllä isommin kun oli vieraitakin, ja niinpä grillilihojen ja lisukesalaatin lisäksi äiti väänsi vielä kalalautasen, jossa oli graavia lohta, sipulinvarsilla ja oliiviöljyllä marinoituja uusien perunoiden viipaleita, keitettyjä munia, ruisleipäpaloja ja taivaallisen kermaista sillimoussea,

ja syödessä äiti motkotti kaikille että ”kipot pitää nuolla puhtaiksi, kuin myös syödä kaikki jälkkärimansikat ja Aino-jäätelöt, no okei jäde säilyy pakkasessa, mutta joka tapauksessa syökää kaikki pois, sillä maanantaina lähdetään taas reissuun ja eletään perjantaihin asti ravintolapöperöillä”, ja niin totta vie tehtiin, tosin isi jatkoi ulkoruokailuhengessä lauantainkin, joten äiti ja pojat juhlistivat laatuaikaa yhteisellä lempparilla, rieskapitsoilla, ja sunnuntaina saatiin vieraita ja kokattiin taas vähän enemmän, kun oli hampurilaisbaari eri sörsselein ja täytevaihtoehdoin, ja jälkkäriksi juotiin juustokakkukahvit, josta saatiin viiva seinään kun oli muutakin jälkkäriä kuin jätskiä,

ja viimeisenä lomamaanantaina fiksattiin sitten thampurilaistäytteistä jääneistä tarpeista salaattia makkaralajitelman kaveriksi, tiistaina basilikaöljyssä uitettua peruna-mozzarellasalaattia entrecoten kylkeen, jälkkäriksi kirsikkapaistosta (!) ja, öö… jädeä, keskiviikkona grilli huilaili ja oli tomaattipastapäivä, mutta torstaina taas hiiliä kuumenneltiin, kun äiti oli käynyt paikallisessa lihakaupassa, ja tehtiin karitsan kyljyksiä ja grillifetasalaattia,

ja niin hieno oli terassi-illallinen kera alku- ja jälkipalojen, että siitä illallisesta äiti ajatteli kertoa blogissa vielä enemmän, vaikka isi kyllä käski raportoida ennemmin perjantain grillailusta, isosta T-luupihvistä, jonka äiti oli isille rakkauslahjana siitä samasta lihakaupasta tuonut, ja eihän se kauan vanhennut, eikä vanhennut enää grillifetasalaattikaan, jota jatkettiin, ja joka maustui edelleen niin hyvältä että äitiä itketti, kuten itketti sekin, että loma loppuisi pian, joten isi heltyi kaivoi lauantai-iltana loimulaudan esiin ja teki pikkunuotion pihaan ja iltaruoaksi syötiin uusia pottuja, loimulohta ja korvasienisoosia, ja äiti ihan oikeastikin tirautti pienet itkut kun piknik oli niin tunnelmallinen,

mutta sunnuntaina sitten kaikilla jo valuikin räkä ja oltiin palaamassa ryminällä arkeen kera kesäflunssan, vaan isi oli tolpillaan ja vahtasi haukkana grilliään jossa kypsyi isin herkkua, tomahawk-lihakirvestä, joka syötiin sitten vähän sairastupatunnelmissa valkosipulimaustevoin ja kesäisen kasvispannun kaverina, ja kun äiti maanantaina heräsi ja totesi loman menneen ja kurkun olevan kipeä, lohtua toi viimeistä päivää vaille kaikin puolin täydellinen ja oikein herkullinen kesäloma, ja niin äiti päätti raportoida lomasyömiset blogiin kun oli perin onnellinen – ja pari kiloa painavampikin kuin kesäkuussa, varmemmaksi vakuudeksi mainittakoon sekin.

Lue kommentit

  1. Nanna kirjoitti 4 kuukautta sitten Vastaa

    Jollei nyt ollut aina aivan paras lomasää niin lomaruoka sen sijaan kuulostaa, noinkin lyhyesti yhteen virkkeeseen tiivistettynä, olleen aivan priimaa.

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 4 kuukautta sitten Vastaa

      ”Tavallista tehdään vaan tilauksesta, muuten tulee priimaa” on sanonta meillä päin. No joo, ei ollut kaikki gurmeeta, mutta lomalla ruoatkin onnistuu yleensä keskivertoarkipäivää paremmin. Se aika, aikataulutuksen mahdollisuus, paremmat hermot lasten kanssa, kaikki vaikuttaa :)

Kommentoi