Uuden vuoden ruokahaasteet

Kahden vilkkaan pienen pojan äitinä oleminen, siinäpä tiivistetysti päällimmäiset asiat vuodesta 2017. Paljon hiusten repimistä päästä, yöheräilyjä, miehen kanssa kaksin vietettävän laatuajan perään itkemistä ja vielä kerran hiusten repimistä. Paljon oli ihaniakin hetkiä, mukaan lukien mahtava kesäloma, mutta jostain syystä ne eivät suomalaisella perusnegatiivisella luonteella tule ensimmäisenä mieleeni, kun vuotta taaksepäin peilaan.

Tästä voisi päätellä, että olen noita-akka äidiksi. Olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni, että olen asettanut perheemme arjen sujuvuuden monen muun asian edelle. En vongannut omia harrastuksia ilta-aikaan enkä yrittänyt päteä kokkailun saralla. En huidellut omissa menoissa, vaan tukikohtamme oli koti. Hyvä minä, ja kiitos myös miehelle osallistumisesta samaan pläniin.

Kuopus täytti lokakuussa kaksi ja alkoi samoihin aikoihin osoittaa eleitä siitä, että oppii viimein nukkumaan. Kun sain muutaman kuukauden laadukkaampaa unta, aloin yllättäen ajatella ensi vuoden näyttävän hieman valoisammalta mitä tulee itselle tärkeille asioille riittävään energiaan. Muutaman vuoden ajan alaspäin suuntautunut kokkailumotivaatio alkoi kääntyä. Tulevana vuonna on taas aika alkaa panostaa ruoan ja elintarvikkeiden kanssa pelailuun, edes hieman taajempaan kuin viime vuonna, päätin joulun alla.

Olen hirveän huono keksimään reseptejä. Olen kokannut viimeisen 15 vuoden aikana muutaman kerran rykäysluontoisesti läpi jonkin houkuttavan keittokirjan, ja se on ollut minulle toimiva tapa haastaa itseni keittiössä testaamaan jotain uutta, ruokalajeja tai raaka-aineita tai valmistustapoja, joita en ole aiemmin kokeillut. Olen myös kokkina retro ja arvostan klassikoita. Uusimpien tuulien haistelun tehkööt muut.

Elämäni yksi ehdottomasti isoimmista pienistä päätöksistä, sellaisista, joilla on yllättävän isoja ja mullistavia seurauksia, oli vuonna 2009 tehty ratkaisu kokata läpi Glorian paras ruokakirja, Glorian keittokirjasarjan ensimmäinen opus. 200 reseptiä taittui ja teki minusta paremman ruoanlaittajan. Kakkososaan olen sen jälkeen tarttunut monta kertaa, ja iso osa sen resepteistä on tehty. Ei koko kirjaa, ja logiikan ihmisenä olisi ollut hyvä päätös kuitata ne kuleksimasta. Mutta se ei tuntunut niin kutkuttavalta ja ”uudelta” valinnalta. Joten kaivoin kaapista sarjan kolmososan, Glorian uuden ruokakirjan. Siinä on 120 reseptiä, 10 jokaiselle vuoden 2018 kuukaudelle. Ja se tuntui heti oikealta.

Mies halusi merkinnän pöytäkirjaan, että mitään itkupotkukokkailua ei sitten harjoiteta. Hyvä merkintä. Minä puolestaan lupasin, että en yritä päivittää tätä blogia yhtään sen enempää kuin jaksan ja ehdin. Blogi on muutenkin alustalla, jonka olemassaolo pian lakkaa. Joudun miettimään blogin siirtoa kuin myös sitäkin, että riittääkö minulla tänne aika ja asia. Ja siksi päätin uutena vuotena viedä Kaksi Muruani Instagramiin. Siellä siis enemmän ja lyhyemmin, arjen askareiden lomasta tulevia ruoka-ajatuksiani jatkossa. (Tiedän: olen todella some-aallonharjalla, ihan etunenässä uusissa kanavissa koko ajan…)

Otimme keittokirjamme kanssa varaslähdön, kertokoon myös se innostuksestani asiaan. Kuva on jouluaatolta. Alkupalojemme ideat tammikuun kokkailuhaasteestamme, Timo Koivusalon 10 parhaasta reseptistä. Riimilihaa piparjuurismetanan kanssa, ai vitsi mitä herkkua… Yhdistin lautaselle myös kylmäsavulohta, jolle piparjuurismetana sopi yhtä hyvin. Riimilihaa olen pari kertaa tehnyt, mutta uusi idea tässä oli vuolla lastujen päälle tuoretta piparjuurta, ja se oli alkupalamme kruunu. Toinen resepti, savusilakkatartar, oli sekin mitä helpoin valmistaa joulutouhuilun lomassa. Ruisleivän päällä täydellistä, kuin oli koko alkupalahetkemme, lasten viihtymistä myöten.

Uutena vuotena teimme reissun isolle kirkolle ja olimme poikien kanssa yötä Vantaan Flamingossa. Jumbon Stockmann Herkun palvelutiskistä lähti mukaan tuore keitetty hummeri. Uusi tuttavuus, aiemmat kokeiluni ovat olleet pakastettuja. Uuden vuoden aattoiltana meillä testattiin siis kirjan kolmas resepti, kuorrutettu hummeri. Kuoharin ja avokado-tomaattisalsasalaatin kanssa. Ei tarvitse varmaan enempää vakuutella: elämys oli. 2-vuotias huusi pöydässä hysteerisenä koko ajan ”SE SAKSII SE SAKSII MUA”, ja muutenkin penskat riehuivat (eihän nyt kahta aattoa putkeen myötätuulessa hei sentään) mutta en antanut senkään haitata fiilistä. Mies löi nakkeja takkaan jälkkäriksi ja kaivoi jääkaapista perunasalaattia – minä en tarvetta niin brutaaliin agendanvaihdokseen nähnyt. Olin onnellinen, että olimme taas hyvien asioiden äärellä.

Hyvää ruokavuotta 2018 juuri Sinulle!

Lue kommentit

  1. äiti kirjoitti 1 viikko sitten Vastaa

    Nam Hoikkaset :-) Mie teen Jenni sitte sen ”Maku-jutun” :-)

    • Jenni Hoikkanen Jenni Hoikkanen kirjoitti 1 viikko sitten Vastaa

      Sovittu :)

Kommentoi