Antipasto-herkkuja ja äitiys-avautumista

Tämä postaus sisältää tilitystä. Mutta ennen sitä mukavat uutiset: Meillä on syöty hyvin!

Päästiin alkaneen kesäloman kunniaksi viettämään murun kanssa hetki laatuaikaa. Ajattelin ekana kolmea ruokalajia. Tokana mieleen tuli italialainen keittiö. Kolmantena pohdin, mitähän viinikaapista löytyy.

Jo aamulla kaupassa alkaneet ja koko päivän kestäneet ruokahöpinät saivat myös puolison sopivasti latautuneeksi. Siunailimme yhdessä herkkujen äärellä, mutta muistimme syödä hitaasti, kun kerrankin aiheessa oltiin ilman lapsia. Aivan nappi-ilta!

Pääruokamme oli hiilillä korvennettu flat iron steak kera samaisen käsittelyn pikaisesti saaneiden broccoliinien ja sitruuna-mustapippurimaustevoin. Perfect! Jälkkäri keräsi murulta yllätysylistykset (yleensä hän haluaa syödä jälkiruoaksi pussillisen sipsejä telkkaria katsellen, jos lapset on poissa). Tein jogurtti-pannacotat, joiden päälle kippasin balsamiviinietikkasiirapilla säikäytettyjä mansikkalohkoja. Keskelle taulua osuttiin.

Ja miksi ei olisi osuttu, olinhan jo kauppareissulla päätynyt takuuvarmoihin onnistujiin ja lemppariratkaisuihimme. Yhteisen illan avaava alkuruokamme oli siksi ja itsestään selvästi antipasto/tapas-tarjotin. Testailin tässä yhteydessä lisää saamiani Tesco Finest –tuotteita. Tarjottimelle valkkautui bresaolaa, manchegoa, täydellisen makeiksi kypsyneitä kirsikkatomaatteja ja niitä mainitun sarjan paprikatäytteisiä oliiveja. Poksautin auki myös Tesco Finest Pesto alla Genovesen, ja ainoan edes vähän kokkailua muistuttavan peliliikkeen tein paahtamalla kyytiin crostini-leipiä. (Jos et ole testannut, tee vaikka näin: Leikkaa patongista hieman vinottain ohuehkoja siivuja. Lado pellille, ripottele joukkoon valkosipulinkynsisiivuja, noin siivu per leipä ja timjaminoksia, rouhi päälle suolaa ja pirskota oliiviöljyllä. Paahda 200-225 asteisessa uunissa viitisen minuuttia, kunnes leivät ovat kunnolla rapeita mutta eivät ylikuivia. Nauti antipasto-sortimenttien kanssa.)

Muita lajikkeita syötiin suoraan suuhun tyylillä, mutta pestoa maistelimme paahdetun leivän päällä tomaattisiivujen kanssa. Hyvä yhdistelmä. Isoa fiilistä en pestosta kuitenkaan saanut. Ei purkkipestoissa mitään vikaa ole, mutta itse tehty on niin paljon parempaa, että tuskin tämänkään pariin palaan. Sen sijaan paprikatäytteiset Tesco-oliivit, oijoi mitä makupaloja. Oletteko ikinä pohtineet, miksi paprikatäytteisiä oliiveja tehdään? Itse olen, sillä eiväthän ne maistu paprikaiselle. Näitä syödessä tuli ahaa-elämys, ”ai tämän takia!”, eli näitä tulen nauttimaan toistekin.

Loppuun epäkaupalliset avautumiset:

Voiko äitiys olla millään tasolla ristiriitaisempi savotta kuin on? Ei meillä ainakaan. Revit hiuksia päästä lasten kanssa, varsinkin 1,5-vuotiaan täystuhon, mutta kun ne lähtevät ja saat laatuaikaa miehesi kanssa, kaihoisat fiilikset valtaavat mielen ja kahden aikuisen ihanan illallisen ääressä naureskelet lasten tokaisuja ja päivän sattumuksisa. Vaikka hetki aiemmin olit valmis huutamaan mukuloille kurkku suorana.

Tämä kokovartalotehosekoittimella surautettu tunnepirtelö, jota hormonit hauskuuttavat entisestään, on aika ajoin paksua nautittavaksi. Voin pahoin, kun luen perhelehtiä ja tajuan, miten päin helvettiä kasvatan lapsiani. Mikään ei ole mennyt siten, kuin ammattilaiset neuvovat. On siis helpompi lopettaa lukeminen ja mennä tilanteesta seuraavaan vailla mitään haisua siitä mitä on tekemässä. Olen luuserivanhempi.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa kului loman pari ekaa päivää. Sitten saimme vieraita. Henkilö, joka on ollut olemassa koko elämäni tuli käymään ja kertoi jutelleensa toisen henkilön kanssa, joka hänkin on ollut geimeissämme pitkään. Henkilö sanoi vapaasti lainaten näin: ”Juttelimme, miten korrekti ihminen sinä olet. Et räjähtele joka asiasta ja annat toisten ihmisten olla sellaisia kuin ne on ja elää omaa elämäänsä. Sen takia nämä teidän lapsetkin on varmaan niin rauhallisia ja hyväkäytöksisiä.”

Olen nyt neljä päivää maistellut noita lauseita ja mielessäni kuvitellut itseni äitiyden, joskus jopa ihmisyyden, Oscar-gaalaan, jossa em. sanojen saattelemana minulle ojennetaan pokaali, jota sitten itkuisin silmin otan vastaan kera ”emmänytolismitääntarttenu”-kiitospuheen, painaen samalla kämmenelläni tissien ja kaulan väliin jäävää rintakehän osaa, juuri silleen, kuten yllättyneet hyvät ihmiset tekevät.

On tämän postauksen elämänviisauksien yhteenvedon aika, kohdistettu teille kanssa äidit ja siskot, joista joskus tuntuu arjessa himppasen raskaalta:

1. Etsi itsellesi Se juttu. Jos se on välimerellinen ruoka, tervetuloa kerhoon. Helli itseäsi omalla jutullasi ja ota siihen puolisosi mukaan. Rakastakaa toisianne niiden ihanien yhteisten juttujenne kautta, vaikka vain kerran kesässä. Niistä hetkistä saa valtavasti voimaa.

2. Yritä pitää elämässäsi kiinni niistä ihmisistä, jotka kehuvat sinua, ansiosta tai aiheetta. Kun kuulet kehun, mässäile sillä sisäisesti niin kauan kuin pystyt. Ylpisty, hykertele, taputa itseäsi selkään. Ja kun arki iskee päin pläsiä, muistele niitä kehuja. Niistä hetkistä saa valtavasti voimaa.

Katkarapuleivät

Täydellinen some-elämä ja loppiaisherkut

Loppiainen tarkoittaa, että juhlat alkaa olla juhlittu. Joulukauden rituaalinomainen lopettaminen on meillä yhtä tärkeää kuin sen avaaminen. Koristeita pakkaillaan pikkuhiljaa, kuusi viedään ulos, heitetään joulukukkia tunkiolle. Samalla voi haikeilla ja fiilistellä: Tällainen joulu tänä vuonna, mitähän ensi vuonna..?

Juhlan säädylliseen päättämiseen sopii hyvin syöminen. Meillä tehdäänkin yleensä juhla-ateria paitsi adventin tienoilla ja joulun alkaessa, myös sen päättyessä. Sillä tavalla ympyrä sulkeutuu kivasti. Jos halajat samaa, tässä vinkkejä loppiaisillalliselle – suurin osa kaupoistahan palvelee vapautuneiden aukioloaikojen takia ja tarvikkeet on vielä helppo hankkia. Myös tuleva viikonloppu on hyvä ajankohta joulun hautaamiselle, vaikkapa kera kuohuvan, jos kaipaat ekstratunnelmaa.

Mitä alkupalaksi?
Toast Skagen eli katkarapuleipä on meidän perheen herkkua. Minikokoisena ne ovat täydellinen alkupala, varsinkin, jos lasissa on tilkka sitä kuohuvaa. Täyte riittää useammalle pikkuleivälle, ja makujen osalta Yhteishyvän resepti on tikissään. Suosittelen! Lapsille voi myös paistaa leivät, ja päällystää ne juustolla.

Toast Skagen

Mitä pääruoaksi?
Aloitetaan lisukkeesta. Siksi sopii esimerkiksi juurespyree maa-artisokasta. Se valmistetaan keittämällä kuorittuja ja lohkottuja maa-artisokkia vähässä vedessä, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Kaadetaan vesi pois, soseutetaan, ja lisätään kermaa, kunnes koostumus on pyremäinen. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Maa-artisokkaa on ollut S-kaupoissa hienosti esillä, se kun oli joulukuun satokausituote. Samaan tapaan voit tehdä pyreetä tammikuun ykkösestä eli palsternakasta. Myös selleristä tulee ihana pyre, johon kannattaa lisätä perunapyreen tapaan hävyttömän paljon voita. Ja punajuuripyree se vasta hyvää on! Komeaa olisikin tehdä ja tarjoilla useaa sosetta rinnan, vaikkapa kolmen kimarana.

Pyreiden kaveriksi käy luonnollisesti hyvin pippuroitu ja paistettu naudanfileepihvi. Epäystävällistä ilmastolle, mutta toimii juhlatilanteissa ja on aina saatavilla. Jos löydät kotimaista karitsan ulkofileetä esimerkiksi kauppasi pakastealtaalta, osta heti talteen. Näihin herkkuhetkiin niitä kelpaa sulatella ja sihauttaa paistinpannulla.

Maa-asrtisokkapyree

Mitä jälkiruoaksi?
Jos et ole syönyt suklaasta itseäsi vielä uuvuksiin, suklaa-appelsiinitiramisu on ihana jälkkärivaihtoehto!

Suklaatiramisu

Hyvää loppiaista!

P.S. Saan joskus palautetta ”Kuinka ihmeessä jaksat kokata noin hienoja kun teillä on nyt lapsia” tai ”Ei meidän perheessä olisi mahdollista syödä kolmea ruokalajia kun meillä on nyt lapsia”. Hyvät ihmiset. Somessa saa hyvin harvoin oikean kuvan muiden elämästä. Sosiaalinen media, kuten FB tai blogit, kun on valjastettu keulimiseen. Kaikki näyttää ja kuulostaa teksteissä ja kuvissa paljon taianomaisemmalta kuin aito todellisuus. Esimerkki: Ei meidänkään 3-vuotias tosiaan viihdy aloillaan alkupalojen ajan. Jos pöytä on täytetty leluilla, kuten Ponsse-metsäkoneella ja sen kavereilla, on teoreettinen mahdollisuus saada syödä alkupalaleipänsä itse suht rauhassa. Kattaus ei näytä hyvältä, mutta kuvaa voi rajata sometarkoituksiin.

Alkupalat ja lelut

Yhtä helppoa kuin metsäkoneen rajaaminen on jättää annoskuvan ulkopuolelle se pääruoan ajan sitterissä pirtinpenkillä huutanut alta kahden kuukauden ikäinen vauveliini. Huokaus. Vaikka ne olisi itkemättä koko päivän, varma romahdus tapahtuu silloin kun äidillä on filee ja pyree lautasella… Eikä siinä vielä kaikki: Somessa sompaillessa et myöskään huomaa, kun aikajana katkeaa. Oikeasti katkarapuleipien ja karitsan jälkeen meillä juotiin glögiä – kylläkin herkku sellaista – ja maisteltiin namihyllyltä bongattuja tryffeleitä, koska paukut eivät enää riittäneet enempään kokkailuun. Tiramisua syötiin viikkoa myöhemmin.

Se, mitä somessa luulet näkeväsi, on tosi harvoin ihan todellista elämää.

Muikunmätiä leivällä

Joulumenu kahdelle ja puolelle

Uusi vauva oli elämänsä ensimmäisen kuukauden melko helppo ja hyvä nukkumaan. Toinen kuukausi osoittautui työläämmäksi. Yöt ovat menneet koko ajan ihan hyvin, mutta päivisin Pate herää ja havahtuu velipojan mölyämiseen, ovikellon kilahdukseen tai jopa lattian narahtamiseen. Unessa pitämisessä on ollut hommaa, ja iltaisin yöunille valmistautumista on säestetty muutaman tunnin hyvinkin itkuisella ääntelyllä – suomeksi huutorallilla.

Marras-joulukuun vaihteessa pohdimme joulunviettoa ja mietimme, mahtaako Paten uusi vaihe olla tullut jäädäkseen. Jos olisi, vieraiden kestitseminen tuntui hieman raskaalta tavalta juhlia aattoa. Kun ei voinut tietää miten käy, päätimme viettää jouluaattoa perheen kesken iltaan asti. Illalla sitten koko porukka olisi meille tervetullut pukkia tapaamaan ja lahjoja availemaan.

(Se oli hyvä ratkaisu, vaikka kuun puolenvälin paikkeilla ja Paten täyttäessä kaksi kuukautta itkuisempi vaihe tuntuikin jäävän taakse. Huippu-unenlahjoja ei ole saatu takaisin, mutta yhtäkaikki vauvamme elämän kolmas kuukausi näyttäisi kuluvan taas seesteisissä merkeissä.)

Aattoaamu kulki riisipuuroa syöden, televisiota katsellen ja saunoen. Kun joulurauha oli julistettu maahan, isi nosti sähkösavustimestaan lohen ja avasimme pikkupullon kuohuvaa. Herkkuleivillä oli lohen kaverina piparjuurella ja tillillä maustettua ranskankermaa ja muikun mätiä. Pate torkkui alkupalojen ajan, ja koska Arttu ei vielä ymmärtänyt olla joulupukin odottamisesta ihan vauhkona, hän malttoi jopa syödäkin. Tyylilleen uskollisena eli vähän ronkelisti, mutta kumminkin.

Herkkuleipiä

Kinkkua emme pienen perheen jouluun viitsineet paistaa, mutta isi pyöräytti aatonaattona jääkaappiin odottamaan possurullan parin kilon kokoisesta luuttomasta kyljestä. Inspiraatio rullaan saatiin uusimmasta Glorian ruoka ja viini –lehdestä. Possu paistui kypsäksi, meheväksi ja rapeakuoriseksi yhdessä imelletyn perunalaatikon kanssa. Rullan levätessä pyöräytin kattilassa vielä voiporkkanoita lautasille väriä tuomaan. Ja lienee tarpeetonta kertoa: Lohi oli savustettu isimme mielestä jo ihan viimesen päälle, mutta possurulla oli sitten parasta, mitä hän on koskaan syönyt, ja varmasti parempi, mitä moni muukaan on onnistunut itse tekemään!

Komeahan se oli ja herkullista, pakko myöntää.

Possurulla

Illalla, kun pukki oli lähtenyt ja lapset touhusivat eli sekoilivat lahjojensa kanssa, keitettiin kahvit. Tarjolla oli joulupipareita, luumuhillolla täytettyjä lusikkaleipiä, macaron-leivoksia ja paria itse värkkäämääni joulusuklaata, joihin otin vinkit Teresä Välimäen Hyvää joulua –kirjasta. Taateli-suklaakakku oli puolestaan tehty Yhteishyvän ohjeella. Täytyy kehua: erinomainen, suussa sulava taatelikakku! (Päälle tuleva kuorrute on hieman pieni, jos haluaa kuorruttaa kakun kuvan tyyliin. Puolitoistakertaisella annoksella pääsee pidemmälle.) Kahvin jälkeen vielä vähän juustoja ja portviiniä nassuun, ja niin on jouluherkkuja masu taas pullollaan ja yksi onnistunut aatto vietetty!

Jouluherkkuja

Suklaa-taatelikakku

Kohti uutta vuotta käydään, uusia vauvavaiheita odotellen – ja uusia reseptejä tietysti testaillen :)

Alkupalalautanen

Aviokriisin statuspäivitys ja kynttiläillallinen

Kirjoitin vuosi sitten syntymäpäiväni jälkimainingeissa, että olen menettänyt jonnekin ennen niin rautaisen naiseuteen liittyvän itsetuntoni. Olin viettänyt tuoreena äitinä pari vuotta huomioimatta juuri itseäni ja samalla hitaasti alkanut epäillä vetovoimaisuuttani. Kun itse ei tykkää itsestään, alkaa luulla, että muutkaan ei tykkää, niin se menee. Epäilyt siitä, että mieheni ei enää ole niin rakastunut minuun kuin aiemmin, tekivät tosi surulliseksi, vaikka tiesin, että aviokriisimme käytiin omien korvieni välissä. Ei auttanut, että tajusin asian. Mutta yksi asia auttoi: vajavaisuuteni tunnustaminen blogissa.

Yhtäkkiä kun kerroin maailmalle, että en pidä itseäni hyvin hoidettuna, timminä, nätisti laitettuna, hauskana ja hurmaavana puolisona, sain takaisin sen mitä tarvitsin. Eli minua koko aikuisiän miesrintamalla ja elämässä muutenkin jeesanneen ”jos en kelpaa, syytön mä siihen oon” –asenteen. Se ei tarkoita ylimielisyyttä tai välinpitämättömyyttä muista. Se tarkoittaa tervettä itsetuntoa. Että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja hyväksyy nöyrästi myös sen, että kaikki ihmiset eivät lankea minun jalkoihini. Kun on tällä tavalla sinut elämälle, se yleensä näkyy itsevarmuutena, joka vapauttaa naisen turhasta mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta (toki vähän pitää epäillä ja kerjätä välillä huomiota, sehän kuuluu rakastuneena olemiseen!).

Oli onni, että löysin itseni uudelleen. Ihan jo siksikin, että sain helmikuussa tietää olevani uudestaan raskaana, mikä ei juuri helpota elämää tällaisten pohdintojen saralla. Selvennyksenä: En todella varsinkaan huomattavasti viimesyksyistä painavampana semivalaana pidä edelleenkään itseäni niin hyvin hoidettuna ja hurmaavana kuin pidin ennen kolmekymppisiäni! Mutta olen hyväksynyt sen. Olen sinut nykyisen minäni kanssa enkä jaksa epäillä, että äitiyden minussa aikaansaamat muutokset rassaisivat miestäni niin paljon, että hän koko ajan katselisi muita naisia kuin Elloksen katalogi kädessä, ”mitä ottais”. Ja jos ihan totta puhutaan: kyllä se isyys murunkin naamasta näkyy, että kaksin sitä vanhetaan ja rupsahdetaan ja väsähdetään, sekin on hyvä kaikkien äitien muistaa!

Olen myös oppinut kuluneen vuoden aikana hyväksymään, että elämämme on nyt tällaista. Emme voi tehdä kahdestaan ex tempore –reissuja tai harrastaa ihan yhtä täysipainoisesti ja vapaasti niitä asioita joita ennen lapsentuloa. Elämän muutoksiin tottuu. Ei ne aina mukavia ole, mutta osa normaalia elämää.

Äitiysloman alettua tuli itse asiassa todistetuksi, että kaksin olemisen hetkistä nauttii jopa enemmän kuin aiemmin, kun ne ovat harvinaisempia. Arttu on käynyt lyhyen ajan sisällä yöreissulla molemmilla mummoillaan, ja eilen me vietimme tosi mukavan synttäri-illan ravintolassa. Viikko sitten juhlittiin kaksin kotona oloa – asia, jota uuden vauvan synnyttyä meillä ei taideta ihan vähään aikaan tehdä. Ah, se tuli tarpeeseen! Kokkasimme kolmen ruokalajin illallisen, juttelimme ja olimme vaan. Ja nautimme ihan täysiä ruoasta ja juomasta. No, minä en ehkä omista alkoholittomistani niin isoa fiilistä saanut kuin muru hyvästä italialaisesta punaviinistään, mutta kaikkeen oikeasti tottuu, myös mehumaisiin alkoholittomiin viineihin. Ja mikä tärkeintä, sain rakkauden tunnustuksen, heti pääruoan jälkeen. Lihamies ei itselleen mitään voi. Kun on muija laittanut hyvää lihaa, se on joka kerta menoa. Vaan on se silti kaikkien vuosien jälkeenkin aina yhtä mukava kuulla…

 

Syksyinen kynttiläillallinen

Graavia lohta, kurkkua, mätiä, rapuja, tillikreemiä, sitruunaöljyä ja paahdettua ruisleipää

Graavilohi ja tillikreemi

Poron ulkofilee, hunajajuurekset ja viinikastike

Poron ulkofilee ja viinikastike

Sitruunamousse ja marjahilloke

Sitruunamousse ja marjahilloke

 

Alkupalat: Idean alkupalalautaseemme sain Yhteishyvän lohi-kurkkumaljojen reseptistä. Tein elementit muuten ohjeen mukaan (toki kahdelle hengelle pienempinä määrinä), mutta en koonnut annoksia maljaan vaan lautaselle. Lisäksi ostin Prisman palvelutiskistä pari raakaa jättikatkarapua, jotka paistoimme pannulla, reilu minuutti per puoli. Niille sitruunaöljy vasta sopikin! Toisella pannulla paahdettiin voissa palat ruisleipää. Leikkasin palat vielä kahtia, toisille nostin nokareen siian mätiä. Sekin herkullinen heräteostos samalta palvelutiskiltä. Nappiin mennyt alkupalalautanen!

Pääruoka: Ostin viime talvena pakastimen täyteen poroa, ja yksi herkku oli säilynyt näin pitkään. Poron ulkofileet, kerran olen aiemmin syönyt, muistin taivaalliseksi ja oikein muistin. Miten pehmeä ja maukas liha! Meidän perheen vakkarilisukkeita mille tahansa lihalle ovat hunajajuurekset ja milloin milläkin ohjeella tehdyt viinikastikkeet. Esimerkkireseptit voi kurkata aiemmasta postauksestani, kynttiläillalliselta, jossa fiilisteltiin joulunajan avausta.

Jälkkäri: Kuten selväksi tehnyt olen, olen hulluna mascarponeen. Sitruunamousse on ihana, samettinen, eikä kovin makea jälkiruoka. Sokerin määrää voi toki tuunata oman suun mukaiseksi. Minä tuunasin päällisen ja korvasin granaattiomenan siemenet mehuineen suomalaisittain marjahillokkeella: Pikkukattilaan pakastimesta marjoja, kenties tilkka vettä, päälle vähän hillosokeria, parin minuutin kiehautus ja jäähdytys, se on siinä, rakenne tai maku ei kovin kalibroitu, mutta toimii aina. Käytin tällä kertaa granaattiomenan siemeniä muistuttavia puolukoita sekä vattuja, hyvää tuli!

 

Tsemppiä kaikille vanhemmuuteen liittyvien ajankäyttöongelmien, ulkonäköpaineiden ja parisuhdearjen kanssa painiville! Syökää hyvin aina, kun siihen on mahdollisuus, siitä tulee parempi mieli!

Ja kiitos mummoille, jotka mahdollistavat tällaiset illat :)

Äijämenu: Nachoja, hampparia ja grillattua ananasta!

Vaikka blogissa tuleekin pilkattua ja tai moitittua omaa puolisoa, niin onhan se niin, että ilman murua elämäni olisi aika väritöntä. Siksi miestä pitää välillä hemmotella, esimerkiksi hyvällä ruoalla. Uusin Yhteishyvä kehotti paijaamaan miestä kunnon äijäburgerilla, jossa on tuhtia pekonia ja cheddaria ja tulista jalopenoa. Otin vinkistä vaarin, mutta päätin tehdä erilaisen burgerin, kunnon pihvillä, jossa on se pekoni mukana. Loman ansiosta ehdin myös askarrella kastikkeita ja lisukkeita. Hyvä minä! Hampurilaissämpylät olisi voinut leipoa itse, mutta tässä valitsin helpon reitin elikäs maalaisleivän. Siitä leikataan sopivat siivut, kaksi per hamppari, ja ne paahdetaan kevyehkösti grillissä juuri ennen leipien kokoamista. Voi myös semikarpata ja tehdä avohampparin yhdellä leivällä. Kukin tyylillään.

Pihvi on tässä se juju, ja siihen haetaan kunnolla makua. Yhteishyvän pekoni-jauhelihapihvit inspiroivat, mutta tuttuun tapaani hieman varioin reseptiä. Jauhelihapaketin sijaan ostin Prisman lihatiskiltä 300 g palan luutonta possunkylkeä ja 400 g naudan ulkopaistia. Kotona jauhoin ne itse. Lisäsin pekoninkin mukaan jo jauhamisvaiheessa, sujahti joukkoon kivasti. Mutta jos et omista lihamyllyä tai massan jauhamistehtävään soveltuvaa monitoimikonetta, osta laadukasta jauhelihaa ja lisää sen joukkoon pekoni pikkupikkuisina kuutioina, kuten ohjeessa sanotaan.

Sitten mausteet. Reseptissä vinkataan käyttämään ruohosipulia ja pihvimaustetta. Jos kaapeissa ei ole pihvimaustetta tai haluat kokeilla toisenlaista makumaailmaa, sekoita rohkeasti oma miksisi. Hienonnettu iso valkosipulinkynsi tuo äijäkkään vivahteen pihviin. Ja juustokumina eli jeera on hyvä pihvimausteen korvike. Maistuu tacomausteelta (eli sillä voi korvata meksikolaisissa pöperöissä tacomaustepussit, ja tulee parempaa). Jeeran kanssa voi yhdistää vaikkapa teelusikallisen korianterinsiemeniä. Ja vähän mustapippuria tietysti. Sitten muotoillaan aavistuksen mex-henkiset pihvit odottamaan grillausta. Jos valkkasit maalaisleivän, kantsii tehdä pitkulaisia pihvejä, se selvä.

Mitä muuta hampparin väliin? Jotain vihreää kuten rucolaa tai muuta rapeaa salaattia pitää olla. Ja cheddarjuustosiivut ovat aina paikallaan. Samoin tomaattikastike. Siis ei valmista, vaan itse tehtyä ketsuppia! Resepti on tosi hyvä. Pikkaisen poistin vetisyyttä lappaamalla seoksen keittämisen jälkeen tiheään siivilään. Valutin hieman nestettä pois, ja voilà, täydellistä tuli! (Kun soosia jää hamppariruokailusta, käytä se loppuun vaikkapa grillattujen, mausteisten tuoremakkaroiden lisukkeena tai grillattujen possunkyljysten kanssa, kuten viime postauksesta voit tsekata meidän tehneen.)

Sitten vielä majoneesia. Saa ostaa valmista, mutta kannattaa kokeilla tehdä itse. Sinappimajoneesi on tosi hyvää! Valkkaa tujua sinappia, koska kyseessä on äijäburgeri. Ja jos et lisännyt valkosipulia pihveihin, sitä voi toki lisätä majoneesiin, jolloin soosi lähestyy aiolia.

Kruunuksi vielä hillottua punasipulia. Voit käyttää hyvissä ajoin tehtyä punasipulihilloketta tai tehdä pikaversion kuten minä: Viipaloi pieneen kattilaan kaksi punasipulia. Kaada joukkoon 0,5 dl vettä, 0,5 dl sokeria ja 0,5 dl punaviinietikkaa. Keittele vartin verran ja anna jäähtyä. Herkullista! Ja voi vide mikä burgeri tuli! Lisukkeeksi voi tehdä lohkoperunoita tai ranuja, mutta ilmankin pärjää!

Hampurilainen itse jauhetusta pihvistä

Jos aikaa on, miehen makunystyröitä kannattaa herätellä pikkualkupalalla. Meillä hemmottelumeininkiin kuului valmiiksi avattu Sol-olut, joka kiikutettiin terassille kera lautasellinen juustokuorrutettuja nachoja (tehty kuin reseptissä, mutta kirsikkatomaatit pilkoin neljään osaan. Asettelin myös nachot kauniisti yksittäin, enkä tehnyt ”mättölautasta”. Näin tarjoiltuna käyvät oivallisesti näppipaloina). Nachoja nautiskellessa päästään mukavasti tunnelmaan ja voidaan samalla keskustella tulevasta ruoasta. Eli lisukkeet on valmiina ja pihvit odottavat vain grillausta. Rakkaan ei tarvitse muuta tehdä kuin paistaa ne pihvit, ja tutusti tietysti kerätä pointsit mahtavasti perheelle tehdystä ruoasta. No te tiedätte…

Juustokuorrutetut nachot

Meillä mies on makean perään (vaikka tutuille väittää ettei ole). Hemmotteluateria päätettiin grillatulla ananaksella. Muru ei ymmärtänyt viherpippurin pointtia, mutta kerroin, että se tuo pikantin lisän ja kuuluu annokseen. Hymisi tyytyväisenä herkkuja suussa, eli ratkaisu hyväksytty.

Grillatut ananassiivut tarjoillaan kinuskikastikkeen kanssa. Voit ostaa valmista, mutta jos et ole koskaan kokeillut keittää kinuskia säilykemaidosta, testaapa. Eli osta purkki kondensoitua maitoa, jota saa nykyään melkein joka marketista. Poista etiketit. Laita pystyyn kattilaan ja lisää vettä kunnes purkki melkein peittyy. Keittele rauhallisella poreilulla kolmisen tuntia, aina välillä purkkia käännellen. Kun purkin avaa, sisältä paljastuu kinuskiseksi kypsynyt maitosäilyke. Maku ei ole ihan perinteinen suomalainen kinuski, mutta erinomainen minun mielestäni. Ja sopi meksikolais-amerikkalais-hemmottelumenumme tunnelmaan! Annoksen voi vielä kruunata vaniljajädepallolla. (Jos semifreddoa jäi italialaiselta emännän hemmotteluillalliselta, kuten meillä, käytä sitä.)

Grilliananas ja kinuski kondensoidusta maidosta

Kauniita kesäkeittiöpäiviä!

Romanttinen kesämenu italialaisittain

Romanttinen ilta tarkoitti entisessä elämässä jotakin spesiaalia. Reissua huippuravintolaan ja hotelliyötä, tai iltaa kaksin kotona kynttiläillallisen, paljusaunan ja hyvän leffan merkeissä. Nykyään romanttinen hetki on vartin yhtäaikainen hiljaa oleminen sohvalla, kun lapsi on nukahtanut viimein yhdeltätoista. Isompiin virityksiin on harvoin mahdollisuutta, aikaa tai paukkuja.

Joskus kuitenkin lykästää. Kesälomamme alkuun oli sovittu laatuaikailta, kun lapsi lähti mummolaan yökylään. Olin vuoden odottanut hetkeä, jolloin meillä taas kokattaisiin ja syötäisiin pitkän kaavan mukaan, italialaisittain. Nyt tilaisuus päätettiin käyttää siihen. Tai minä päätin, muru myötäili. Kyllä mies tajuaa, vaikka vähän hitaampikin, milloin raskaana olevan puolison ehdotusta ei kannata ohittaa.

Koska ravintoloissa ei juuri käydä ja laatuaika on harvinaista, keräilin ostoskärryyni luksusraaka-aineita laskematta kustannuksia. Luvassa oli naudan sisäfileetä, buffalomozzarellaa, kalliita oliiveja, siian mätiä, tuorepastaa, karitsan sisäfileetä, erikoissalaatteja, tumminta suklaata ja tuoreita mansikoita. Poimin ainekset Prismasta, ja samalla kotiutin useamman pullon Torresin Natureo -viiniä. Minulta oli mennyt kokonaan ohi, että niitäkin saa Prismasta. Hallelujaa ja vinkiksi muille raskaana oleville!

Kotimainen karitsanfilee on harvinaista laatuaan, ja se oli hankittu jo joulukuussa paikallisesta lihakaupasta pakastimeemme odottamaan oikeaa hetkeä. Hyvin oli odottanut. Se, kuten kaikki muukin, oli huippuonnistunutta ja hyvän makuista, joten jaan menun ilolla. Jos sinä et joudu tämän kesän laatuaikailloissa varomaan alkoholia, suosittelen kurkkaamaan myös sen meillä edellisellä kerralla eli vuosi sitten nautitun italialaisen. Terassimenuni sisälsi huippuhelppoja kesäisiä reseptejä ja sen illan tuomalla tunteella jaksoi vuoden odottaa seuraavaa neljän ruokalajin illallista. Voi että, milloinkohan seuraavan kerran… Huokaus.

Pitemmittä puheitta, olkaa hyvät! Kuvien jälkeen postauksessa tekovinkkejä ja reseptilinkkejä.

 

Italialainen illallinen kahdelle

Antipasti
Carpaccio, tomaatti-mozzarellasalaatti ja marinoidut oliivit

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Marinoidut oliivit ja carpaccio

Primo
Siiänmätiä pastapesässä

Pastaa ja mätiä

Secondo
Karitsan sisäfilee salaattipedillä

Karitsan sisäfilee

Dolce
Vaniljasemifreddoa, suklaakakkua ja appelsiinimarinoituja mansikoita

Suklaakakku, semifreddo ja mansikat

ANTIPASTI. Alkupalat ovat italialaisen illan must osuus. Kaiken muun voisi vaikka skipata. Terassimenussa tarjoiltiin klassikkoa, parmankinkkua ja melonia, tällä kertaa söimme murun ykkösherkkua carpacciota ja omaa suosikkiani mozzasalaattia. Laadukkaat oliivit ovat molempien juttu. Maistuvat tosi hyvältä vaikka yksinäänkin alkupalaksi, viinilasillisen kanssa. Vielä paremmilta ne maistuvat, kun niitä hieman tuunaa. Sitruunalla ja valkosipulilla marinoidut oliivit olivat oikein onnistuneet, resepti Yhteishyvästä. Ne kannattaa tehdä jääkaappiin pari päivää ennen H-hetkeä. Muista ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön tai dipata purkki hetkeksi kuumaan veteen, jotta jääkaappisäilytyksessä jähmettynyt oliiviöljy tulee juoksevaksi.

Carpaccio puolestaan pyöräytetään paria tuntia ennen tarjoilua: Osta pala parasta naudan sisäfileetä. Kietaise se napakasti kelmun sisään, pyöreään muotoon. Pakasta kolmisen tuntia, fileen paksuudesta riippuen. Tarkoitus on saada filee kohmeiseksi, jotta siitä voi leikata aivan ohuita viipaleita. (Kuten kuvasti näkyi, meidän filee ei ollut sisältä ehtinyt tarpeeksi kohmeeseen, sillä leikatessa palat menivät ruttuun. Noh, ei vaikuta makuun.) Nostele carpaccioviipaleet tarjoilulautaselle yhdessä viipaloidun tuoreen raa’an herkkusienen kanssa, rouhi päälle suolaa ja pippuria, pirskota pinnalle Worcestershire-kastiketta, jos omistat, ja norottele päälle hieman parasta oliiviöljyä. Vuole mukaan parmesaania. Carpaccio toimii sellaisenaan, mutta jos teet oliiveja, tee kylkeen tomaatti-buffalomozzasalaatti: Puolita tai lohko kulhoon kirsikkatomaatteja, rouhi niille suolaa ja pippuria, ripottele päälle sokeria ja pirskota joukkoon reilusti balsamicoa. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Lohko buffalomozzarella (eli Mozzarella di Bufala) ja pyöräytä joukkoon juuri ennen tarjoilua. Mukaan vielä kunnon loraus oliiviöljyä. Perfect!

PRIMO. Italiassa alkupalojen ja pääruoan välissä syödään alkuruoaksi pieni annos pastaa tai risottoa. Näin jossakin hieman epäitalialaisen primon, pastaa mädin ja smetanan kanssa. Ajatus on kutkuttanut mädin ystävää siitä lähtien. Näin se tehdään: Keitä tuorespaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Yksi rasia riittää alkuruoaksi neljälle, joten puolikas riittää kahdelle. Valuta ja lisää joukkoon nokare voita. Kun se on sulanut, pyöritä pastasta haarukalla kaksi pientä kerää, kuin linnun pesää. (Ei helppoa, mutta toisesta tuli ihan välttävän näköisen. Pysyi melkein pystyssäkin.) Nosta lautasille, pudota pesään lusikallinen smetanaa, ja lisää reilu lusikallinen siian mätiä. Rouhi päälle mustapippuria ja saksi ruohosipulia. Tarjoa heti, mutta älä huoli, jos pasta on ehtinyt jäähtyä. Tässä ruokalajissa se on ok. Taivaallista!

SECONDO. Yksinkertainen salaatti ja grillattu tai paistettu liha on paras italialaishenkinen pääruoka, jos miehesi on äijä, kuten monet miehet ovat. Salaattipeti tehdään valmiista salaattisekoituksesta tai yhdistelemällä hienoja salaattilaatuja kuten rucolaa, viinisuolaheinää ja pinaattia: Nosta salaattia lautasille keko, rouhi mukaan suolaa ja pippuria. Jos tekee mieli, mukaan voi pirskottaa pari tippaa valkoviinietikkaa. Karitsan pannulla paistetut sisäfileet olivat taivaallisia, mutta kuten todettu, niitä ei löydy joka ostosreissulla. Hyvä pihvivaihtoehto on entrecote. Ja jos Tammisen kuveliha ei vielä ole tuttua, tsekkaa vinkki terassimenustani!

Kypsennä valitsemasi liha asteelle medium, leikkaa tarpeen mukaan siivuiksi, suolaa ja pippuroi ja nosta salaattipedille. Vaihtoehtoisesti lihan voi maustaa lisäämällä pintaan nokareen maustevoita, eli voita johon on sekoitettu valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria. Myös sherry-kermakastiketilkka tai vahva viinikastike sopii. Vinkki jälkimmäiseen löytyy joulun ajan avaukseen liittyneestä postauksestani. Huomaa ja muista: Kun tarjoat lihan salaattipedillä, kastikkeen kuuluu olla vahvaa, ja sitä norotetaan lihalle vain mausteeksi.

DOLCE. Näin jossain pari vuotta sitten jälkkärin, jossa oli yhdistetty suklaakakkupalan kanssa appelsiinilla marinoituja mansikoita ja vaniljasemifreddoa. Tein sellaisen annoksen, ja juma se oli onnistunut. Marinoidut mansikat ja suklaabrownie valmistuvat Yhteishyvän resepteillä. Jätä vain browniesta pähkinät pois, jolloin se on juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Semifreddopohjaan hyvä resepti löytyy sekin Yhteishyvästä. Valmista vaniljasemifreddo kuin sitruunasemifreddo. Käytä vaniljarahkaa tai mausta tavallinen vaniljasokerilla maun mukaan. Ja jätä luonnollisesti sitruunamehu ja keksit pois. (Jos kaapista ei löydy makeutusjauhetta, sen voi korvata samalla määrällä tavallista sokeria.)

Jälkkäriannoksille tulee suklaakakkupala, pallo semifreddoa ja keko mansikoita. Koska olin juuri (!) eli kaksi vuotta sitten tehnyt tätä, häröilin, ja korvasin appelsiinimarinoidut mansikat pelkillä mansikoilla ja appelsiiniviipaleille, joihin olin sutinut fariinisokeria ja konjakkia. Virhe. Alkuperäinen idea oli paljon parempi. Pysy sinä siis siinä.

JUOMAT. Laadukas kuohari sopii sekä alkupaloille että mätipastalle. Vinkiksi kohtalotovereille: Jos meinaa raskausaikanansa hairahtaa muutaman kerran alkoholiannokseen, älä tuhlaa vapariasi turhanpäiväiseen. Hairahda kunnon kuohariin! Muutama malja raskausaikana, esimerkiksi hääpäivänä, ystävän syntymäpäivänä tai kesäloman alun kunniaksi, ei vielä tee äidistä tai syntyvästä lapsesta epäkelpoa. Jos et halua hairahtaa edes sitä paria lasillista per yhdeksän kuukautta, suosittelen alkuruoille Torresin Natureo –valkkaria. Kaikki muut maistamani alkoholittomat viinit ovat ihan sontaa. Thank God meillä on Torres! Natureo-punaviinikin on myös juotavaa. Sitä siis lihalle, tai valitsemaasi italialaista punaviiniä. Jälkkäriksi jälleen kuohuvaa, kuten makeaa Gancia Astia. Ihanneiltana. Minulle sitä heruu vasta, kun laatuaika joskus kuukausien päästä iskee seuraavan kerran vasten kasvoja. Josko vaikka puolen vuoden päästä joulun pirullisessa avauksessamme, viinikastikevinkistä mieleeni…! ;)

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Vinkki vappubrunssille

Vappu on iloinen juhla. Sen viettämiseen kuuluu ehdottomasti karnevaalitunnelma. Lasissa kuuluu olla kuoharia, ystäviä on hyvä olla koolla, ja syömisen pitää olla rennon sorttista. Makaronisalaattia, patonkia, nakkeja esimerkiksi. Jälkkäriksi simaa ja munkkeja tai tippaleipiä, jos on oikein hyvä kokki.

Yleinen tapa järjestää ystävien keskeinen get-together, on kokoontua piknikille – säästä viis – tai vappubrunssille – tuolien määrästä viis. Tavanomaista on kai sekin, että jokainen tuo tarjolle jotakin. Kun viisi suolaista piirakkaa ja kolme erilaista salaattia laitetaan yhteen, sitä kutsutaan nyyttäritarjoiluksi. Yksi porukasta on tuonut sitä patonkia ja niitä sipsejä. Se joka ei ole hyvä kokkaamaan tai hän joka ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos omaan vappuusi kuuluu tällainen riento, nyt tulee ihan ykkösvinkki: Vie nyyttäripöytään tai –viltille tomaatti-mozzarellasalaatti! Se on ihanaa, maistuu kaikille, sopii syötäväksi sellaisenaan, ja siitä voi myös nostaa pienen pinkan sen patongin tai muun vaalean leivän päälle.

Tomaatti-mozzasalaatti (pankaas klikaten) edustaa samanlaista italialaista perinnettä kuin viimeksi vinkkaamani tomaattibruschetta. Resepti on käsittämättömän yksinkertainen. Oleellista onkin valita laadukkaat raaka-aineet. Siis niitä kaikkein tummimman punaisia mutta vielä kiinteitä tomaatteja, parasta oliiviöljyä ja hyvän makuista mozzarellaa. Itse tykkään Riitan herkun mozzarellasta. Se on iso jööti ja jo yhdestä pötköstä saa kookkaan salaatin, joka riittää lisukkeena 3-4 hengelle. Myös maku ja rakenne ovat minun suuni mukaiset. Sitä kaikkein herkuinta mozzaa eli buffalo mozzarellaa (Mozzarella di Bufala) ei kannata tässä salaatissa käyttää. Se on nähkääs sisältä kermaista, eikä siitä pysty leikata sellaisia siivuja, joita tässä tarvitaan.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Itse olen vienyt tomaatti-mozzarellalautasen muutamana vuonna juhannuksen grillibileisiimme, joissa tarjoilut koostetaan nyyttärityylillä. Yhtenä vuonna lisäilin sekaan kauniita pieniä nyyttejä parmankinkkua, toisena vuonna maustoin salaatin kirpsakammaksi pirskottelemalla joukkoon valkoviinietikkaa. Aina on kelvannut, perinteinen tai tuunattu, eikä mitään ole jäänyt.

Tomaatti-mozzarellasalaatti on erityisesti serkkuni nyt teini-ikäisen tyttären herkkua. Sen saman, joka alle kymmenvuotiaana tilasi häissämme ruoaksi ankankoipi confit’n viinikastikkella ja juureskakulla, veisaten samalla piutpaut lasten nakkeja ja ranuja -annokselle. Arvostin elettä, mikä tyyli tytöllä!

Hyvää vappua kaikille, ja hauskaa nimipäivää sen tyylilyylin äidille :)