Bataattiburgerit pekonipihvillä, nam!

Näinä lihaoppaiden luvattuina aikoina tuhdista jauhelihapihvistä kertova burgeri-postaus ei osu kaikkein parhaiten viikkoon. Mutta toisaalta. Jos pihveissä käyttämäni jauheliha on luomua, niitä voi mussuttaa vähän paremmalla omalla tunnolla. Ja kyllä minä söinkin, ai että! Tein bataattihampurilaisia, ja kun bataatti on nyt sesongissa, voimme puhua lähes hiilineutraalista mätöstä, eikös vaan ;)

Bataattihampurilaisen idea on se, että sämpylä korvataan kahdella bataatista leikatulla, uunissa kypsennetyllä kiekolla. Vinkit valmistukseen voit tsekata tästä reseptistä, jossa pihvikin on kasvis. Mutta as I said, ei meillä, vaan me teimme pihvit tällä huippureseptillä. Pekoni-jauhelihapihvit tehdään niin, että jauhelihan joukkoon leikataan paketti pekonia ja lisätään muna ja mausteet. Reseptissä kehotetaan käyttämään valmista pihvimaustetta, minä tein oman mixin paprikajauheesta, pippurista, kuivatusta valkosipulista ja timjamista. Muru paistoi pannulla pihveiksi, ja maku on jälleen ja jo aiemmin todistetusti todella passeli burgereihin! Pihveihin tulee aika voimakas pekonin maku, ja muutenkin tuhti, eli se kestää hyvin kaikki lisukkeet ja sörsselit jäämättä niiden varjoon.

Köökin työnjako oli tuttu jo kohta 10 vuoden ajalta: minä vastasin ruoan valinnasta, tarvikkeiden hommaamisesta, aikataulutuksesta, pihvitaikinan teosta, bataattikiekoista, muiden lisukkeiden valmistamisesta ja kattamisesta, mies vastasi pihvien paistosta ja itsensä kehumisesta. Ainut syömishetken idylliä rikkonut, historiakatsannossa verraten uusi tekijä, oli 1-vuotiaamme, joka päätti, että äiti ei saa istua pöydässä ja keskittyä ruokaan, onhan hän kuitenkin tärkeänä kullanmuruna ja perheeseemme viimeksi ilmaantuneena päähenkilönä paljon tähdellisempää ihailtavaa kuin bataattiburgerit (esikoinen sen sijaan nojaili rennosti pöytään odottaen hamppariaan – täysin tabletin ansiosta – mutta kuitenkin). Pari kertaa seinään heitetyn leivänkannikan jälkeen lääkkeet löytyivät ja rusina-askilla taaperoraivosta selvittiin. Äitikin sai syödä. Aah! Söin puolitoista, yhden täyden version ja yhden avon, ja join bissen. Tulin täyteen!

Bataattihampparit ovat samanlaisia kuin mitkä tahansa hampparit, eli täyttämisessä mielikuvitus on rajana. Juureskiekkojen ja jauhelihapihvin lisäksi lisuketarpeistoon voi koota salaattia, tomaattia, sipulia, suolakurkkua sekä tietysti cheddaria. Sinihomejuustokin sopii. Kantsii laittaa molempia. Sitten vielä sinappia, totta kai, ja majoneesia. Koska meiltä löytyi meksikolaiskokkailukautemme vuoksi chipotle chiliä adobo-kastikkeessa (säilykepurkki jota saa kauppojen texmex-osastoilta), maustoin majoneesia tällaisella hienonnetulla chilillä (pikkupala riittää) ja sen kastikkeella. Savuchilimajoneesista tulee aikas löysää, kuten kuva todistaa, mutta aikas hyvää. Toki ihan purkista puristettu perusrasvainen majo käy tähän priimasti.

Olen pysynyt erinomaisesti uuden vuoden ruokalupauksissani ja lipsunut hyvin vähän. Mitähän sitä mähkisi tulevana viikonloppuna..?

Syötäisiinkö tänään bataattisalaattia?

”Mitä tänään, huomenna ja myöhemmin tällä viikolla syödään?” Siinäpä kysymys. Ennen lasten tuloa pidin ihmisiä, jotka suunnittelevat ruoat etukäteen ja käyvät viikossa vain kerran pari kaupassa, pikkaisen pimahtaneina. Nihilisteinä. Tylsinä.

Onneksi Luoja on huumorintajuinen ja tykkää arjen ironiasta. Lasten tulon jälkeen Hän on släpännyt naamalleni jo monta kertaa tyyliin ”Hähähää, niin vähän aikoinaan tiesit!”. Totta tosiaan: Tästä perheralliksi kutsutusta rumbasta selviää elossa kaikkein parhaiten, kun suunnittelee mitä syö ja hoitaa tarvikehankinnat kunnon könteissä. Kaupassa käynti on mukavaa vaikka joka päivä, mutta siltä varalta että joku päivä sattuu jokin odottamaton muu ohjelmanumero, ainakin meillä lämpimän ruoan tarpeita on pakko olla varastossa edes se yksi.

Jos sinun perhettäsi vaivaa sama vika, tässä kaksi vinkkiä siihen, miten ruokalistan suunnittelu edes puolikkaaksi viikoksi onnistuu aika helposti:

Sinua inspiroivat verkkosivut ja blogit, joissa on hyvä hakutoiminto

Seuraan paljon blogeja (ja luen paljon ruokalehtiä), joista otan inspiroivia ruokavinkkejä talteen koko ajan. Joskus reseptit pölyttyvät pitkään, toisinaan on aikoja, jolloin suunnittelen syömiset kokonaan niiden perusteella. Inspiroivien ja ns. kivalta kuulostavien ruokien välissä on kuitenkin pakko tehdä ruokaa siitä, mitä kotona on, eli on hyödynnettävä jääkaapin sisältöä. Kun hommaa tiettyä tarveainetta reseptiä varten, osa jää käyttämättä. Ruokahävikki on kirosana, ja siksi kaappinsa sisältöä on joka äidin osattava huoltaa huolella. Kun homma on oikein hallinnassa, sitä muistaa jääkaapin sisällön ulkoa, mutta jos ei, kurkkaus parin päivän välein jeesaa. Näin kävi minulle taannoin. Katsoin vihanneskoriin, ja kas, olin unohtanut, että siellä köllötti pieni ja nahistumisvaarassa jo ollut luomubataatti ja samassa hädässä kirkunut chili. Pikkumuovirasiasta löytyi iso pala mozzarellapötköstä. Ja nyt tullaan siihen varsinaiseen vinkkiin.

Perheenäidillä on hyvä olla verkossa jokin luotettava kaveri, jolta voi kysyä, mitä näistä aineksista voisi tehdä. Minulle sellainen on löytynyt blogikumppanistani Yhteishyvästä. Yhteishyvä.fi:n reseptihakutoiminto on kätevä. Nyt kirjoitin hakusanoiksi ’bataatti chili’. Hakutuloksia 13, klikkasin numeroa kaksi Bataatti-fetasalaatti. Siinäpä hyvä idea ruoaksi! Kauppalistaan rucola ja pojille vaikkapa kanafileet salaatin kaveriksi (kasvisruoka kun on toinen kirosana…). Fetan korvasin jämämozzarellallani, jonka kuutioin ja marinoin aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä. Kas, mitä hävikkiruokaa, ja NAM!

Bataatti-mozzasalaatti

Ruokakeskustelut perheen kanssa

Kerroin aiemmin, että istutin eräs sunnuntai pojat alas ruokakeskustelulle. Jokainen saisi valita pari ruokaa, ja niitä sitten tehtäisiin seuraavalla viikolla. Kauppalistan suunnittelu olisi helppoa, äiti pääsisi vähemmällä. Vaikka alkukankeutta tehtävän suorittamisessa olikin (lähinnä isillä), niin homma oli suksee. 3,5-vuotias oli aivan myyty ruokalistan teosta, kaupassa käynnistä tuli seikkailu kun etsittiin kaikki ainekset, ja pitkin viikkoa hän halusi kerrata, mitä kukakin toivoi. Tulokset voi lukea tästä postauksesta.

Seuraavalla viikolla homma uusittiin. Poika toivoi spagettia, ja äiti teki italialaistyyppistä makkaraspagettia. Äiti toivoi lohta, ja keksi sen kaveriksi kasvis-kuskuslisukkeen. Isi toivoi lihakeittoa, ja sai sitä kesäisenä versiona, sisältäen uusia pottuja ja kesäporkkanoita sekä –sipulia ja yrttejä. Huomasin nauttivani tosi paljon ruokaviikon suunnittelusta lapsen ja miehen toiveiden pohjalta – niitä kunnioittaen mutta hieman tvistaten.

’Ruokakeskustelusta’ tulikin meillä käsite. Tätä jatkamme varmasti, kun arki kesäisten lomien jälkeen iskee vasten kasvoja. Suunnittelua jos mitä me vanhemmat tarvitsemme, jotta työntäyteinen viikko rullaa eikä kukaan näänny nälkään!

Sloppy Joe ja hulttio äiti

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, mikä on hassua, koska maaliskuu on alkanut helmikuuta valoisammissa merkeissä. Sitkeät röhätaudit näyttäisivät jääneen taakse, ja se IHAN pahin vauvan huonounisuus on myös taittanut. Ei se vieläkään osaa nukkua, mutta kun nuhaisuus helpotti, myös pahin levottumuus. Syy miksi en ole postaillut, on se, että hurjan neliviikkoisen jälkeen olen yrittänyt ottaa kiinni siivoilu- ja pyykkiaskareita blogin päivittämisen sijaan. Koti pääsi repsahtamaan, mutta nyt näyttää taas jo normaalilta.

Hulttiohelmikuu sai miettimään huusholliasioita. Muistelin kaiholla aikaa ennen lapsia, kun sanavarastoon kuului sellaisia luksushetkiä kuin ”siivouspäivä” tai ”suursiivous”. Lasten myötä olen oppinut, että kaikkein tärkein huushollaamisen muoto on ylläpitosiivous. Kun pari kertaa päivässä – ja erityisesti aina ennen kuin käydään nukkumaan – kerätään lasten lelut, viedään isin vaatemytyt oikeisiin osoitteisiin, suoristetaan keittiön posti- ja lehtipinot, pistetään tiskit koneeseen ja pyyhkäistään pöydät, heitetään äitiltä pudonneet tisusuojat ja puklia sisältävät talouspaperit roskiin ja katsotaan, että eteisen kenkäralli on ojennuksessa, sillä tavoin koti pysyy suunnilleen kunnossa. Kerran viikossa tavaroiden järjestelyn lomassa imuroidaan, ja se aiheuttaa samaa fiilistä kuin kunnon siivouspäivä aikoinaan: ”Herranjumala miten meillä on siistiä!”

Perheytyessään ihminen löytää itsestään uusia puolia. Neitsytnainen tuskin koskaan mietti, että hänelle tulisi eteen laiskoja viikkoja, jolloin kodin järjestys järkkyy. Mutta vielä kauheampaa on, jos pään sisällä alkaa järkkyä, ja siksi kannattaa olla armollinen. Olen alkanut kysellä itseltäni silloin tällöin, ”kenelle suoritat tätä elämääsi?”. Eli ketä varten pidän kiinni siitä, että kylpyhuone ja vessat on puts-puunattava kerran kuussa, vähintään? Kun vähemmälläkin selviää. Emme sairastu kalkkikuonaan, emmekä saa elämäämme pidentäviä ekstrapisteitä siitä, että saunan lasiovi kiiltää. Siivosin siis kylpyhuoneen niin, että vein osastolle kuulumattomat lelut, kuten legot ja pikkuautot sekä yhdet tennarit oikeille paikoilleen. Oikeat kylpylelut ja sampoopullot reilaan, puhtaat pyyhkeet naulaan. Sitten kastelin lattian ja harjasin sen mäntysuovalla, silleen minuutissa. Mutta tuli hyvä haju ja asiansa ajoi.

Kuten olen täällä kirjoitellut, vaikka muuten elämänhallinta välillä mättää, me on oltu aika hyvissä ruoissa arjen synkimpinäkin hetkinä. Viikonloppuisin on kokkailtu paljon pitsaa ja hamppareita, koska 3-vuotias alkaa ymmärtää niiden päälle, ”herkkujuttuina”. Yksi huolettoman helmikuun viikonloppukokeilu oli Sloppy Joen hamppari. Sopi symboliikkaan. Sloppy Joe on oikein muodikas purilainen, joka on tullut viime aikoina vastaan vähän joka puolella. Siihen kuuluu mausteinen jauhelihakastike. (Mutta tulinen ei tarvitse olla, eli jalopenot voi tarjota erikseen, jos lapsia on pöydässä.) Homman ydin on siis kastike, ei pihvi. Ja usein myös salaatti, tomaatti ja cheddarsiivu. Lisukkeeksi käy vaikka bataattiranut: Pese (luomu)bataatit ja leikkaa ranuiksi. Sekoita kulhon pohjalla oliiviöljyyn paprikajauhetta ja ripaus kanelia, ja chiliä tai cayennepippuria jos haluat tulista. Kääntele bataatit mausteöljyssä, levitä pellille ja paista kiertoilmalla 225 asteessa kunnes ovat sopivan värisiä ja mausta suolalla. Rapeutta bataattiin on turha haikailla, joo, rapsahtavat ranut tehdään aina potuista. Lasiin vielä toista Joea. Aiai!

Sloppy Joe

Se mainosmies, joka keksi Atrialle sloganin ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, kaiverruttakoon iskulauseen hautakiveensä. ”Sut tullaan muistamaan! Yläfemmat!” sanon tyypille, jos joskus tullaan maallisissa merkeissä vastakkain.

Oodi bataatille

Oi bataatti, että olet sitten maistuva juures!
Kukahan lienee viisaudessaan suures
tuonut sinut kotoasi jostain kaukaa, ekan kerran,
meidänkin saataville, niin talonpojan kuin herran.

Sinua voi paahtaa ja lisukkeena syödä,
muttei ihanan mausteista sosekeittoa meinaa mikään laudalta lyödä.
Löysin täydellisen reseptin, sisältää valkosipulia ja jeeraa,
se heitti laulutuulelle, teki mieli hoilata Kaunista Veeraa.
No isäntä tietty annostaan chorizolla tuunasi ja porukan petti,
mutta se nyt on kasvisruokien kanssa meillä aina niin, siis normisetti.

IMG_6637

Maistuvaa pataakin sinusta tehdä voi,
sellaista joka kasvisruokana tai lisukkeena aivan nuotilleen soi.
Annetaan valurautaisen pannun pohjan peittyä oliiviöljyyn,
ja heitetään siivutettu sipuli, valkosipulinkynsi ja paprikaa följyyn.
Ohuiksi siivuiksi leikattua bataattia – sinua – vielä mukaan,
ja tietysti pari paloiteltua tomaattia, mitä siitä tulee, tietääkö kukaan?
Se on tietysti bataatti-ratatouille,
niin hyvää, ettei siitä raaskisi tarjota muille!

Niin se menee, että kun reilulla lämmöllä ensin kasviksia pyöritelty on,
laitetaan pannu uuniin hautumaan, noin vartti, ja syöjä on sanaton!
Sopii yhteen kanssa broilerin, eikä maalaisleipääkään unohtaa sovi,
sillä kun pannun pohjan liemeen leipää kastellaan, pöydässä vierähtää varmasti tovi.

Bataattipannu

Oi bataatti, olet suloinen kuin pieni hauva!
Ja tänään sinua sai maistaa ekan kerran myös meidän herttainen vauva.
Ensitreffinne eivät ihan sulavasti sujuneet, vaan ulos pullahdit Paten suusta.
Mutta ehkä poika on kuin isänsä, ei siis kauas pudonnut lihansyöjien puusta.

Älä huoli, kyllä sekin aikanaan makuusi ihastuu,
tai jos ei, meidän äiskä sille tosi pahasti vihastuu!