Helleviikon ruokalistalla muun muassa grillipitsa ja hodarit

Ennen tarinaa jakoon pari reseptiä. Tein ketsuppia aurinkokuivatuista tomaateista ja hölskytyskurkkuja, molemmat kesäisiä lisukeruokia, jotka säestivät meillä yhden lomaviikon ruokia tosi kivasti. Suosittelen!

Sitten siihen tarinaan. Olen kyllästynyt! Olen kyllästynyt yksin vastaamaan siitä, mitä meillä syödään. Mies auttaa paljon ruoanlaitossa, mutta kauppalistojen laatijana hän on nolla. Masentavaa.

Söimme toissa sunnuntaina iltapalaa ja päätin ottaa härkää sarvista. Pojat saisivat kantaa kortensa kekoon huushollin ruokalistan laatimisessa, edes kerran (unten mailla ollut 8-kuukautinen vapautettiin hommasta). Sanoin pojille, että äiti haluaisi nyt käydä ruokakeskustelun. Jokainen saa valita kaksi ruokaa, mitä ensi viikolla syödään. Huomenna mennään kauppaan ja ostetaan tarvikkeet pöperöihin. Jokainen saisi valita lempparinsa tai ihan mitä vaan.

3,5-vuotias oli revetä innosta. Hän oli juuri nähnyt HK:n uutuusnakeista mainoksen ja alkoi hokea ”HASSAN-NAKKEJAAAA!” Saamansa piti. ”Ja vielä saat valita toisen ruoan”.

Mies heräsi iltapalakoomastaan ja muistutti makaronilaatikosta. ”MAKARONILAATIKKOA!!!” lapsi artikuloi. No hyvä. ”Mitäs sinä muru valitset?” sanoin miehen suuntaan. ”Makaronilaatikon”, hän sanoi napakasti. ”Ei kun lapsi jo valitsi sen”, nauroin. ”Ei kun MINÄ haluan makaronilaatikkoa”, mies alkoi parkua. Muistutin 37-vuotiastani säännöistä. Ei näitä ruokia yksin syötäisi, vaan jos tehdään makaronilaatikkoa, sitä saavat sinä päivänä syödä kaikki. ”Mutta minä sanoin sen ekana, joten se on toinen valintani!”, vatipää pysyi järkähtämättä kannassaan. Yritä näiden kanssa sitten.

No, viisi ylihyvää ruokaa saatiin siis kuitenkin kolmeen pekkaan ruokalistalle kirjoitettua. Ei huono. Ja projekti osui muutenkin maaliinsa. 3,5-vuotias oli listan laatimisesta valtavan innoissaan ja halusi joka päivä useaan kertaan keskustella, mitä kukakin toivoi ja mitä kesäterassilla seuraavaksi syödään.

Toivottavasti sinäkin saat näistä vinkkejä :)

 

Pojan hodarit kahdella nakilla
Muru ja lapsi ajoivat kärryillä edestakaisin makkaravälikössä aika monta kertaa, kunnes S-marketin myyjä pelasti ja osoitti Hassan-nakkien paikan. Heitimme kärryyn myös pojan lemppareita, paikallisen possutilan Merosen herkkunakkeja, varmuudeksi. Sitten aika monen muunkin hyllynvälin kautta kassoille ja kotiin. Hodarisämpylätaikina kohoamaan, tomaattiketsupin ainekset kattilaan ja pikkelöidyt kurkut jääkaappiin, ilman tilliä. Parin tunnin päästä oltiin grillauspuuhissa.

Teimme kahdenlaisia hodareita. Mausteinen merguez-makkara eli Marokon Hassan sai kaverikseen tummaa ja täyteläistä tomaattikastiketta, lihaisan possunakin kanssa ajattelin sämpylään tunkea mummon kurkkuja, paahdettuja ja sokerilla karamellisoituja sipulirenkaita sekä sinappia. (Joku nimeltä mainitsematon tosin sekoitti pakkaa ja sotki eri täytteitä keskenään, mutta menköön näin kesällä.)

Lapsi huusi koko grillausoperaation ajan Hassania (markkinointimiehet vaan tervetuloa meille tekemään tutkimusta, miten mainoksilla vaikutetaan ihmiseen). Juuri kun nakki tuli eteen, hän jäätyi. Näytti tuliselta. Hän ottaisi sittenkin Merosen nakin hodariinsa. Myös miehen mielestä paikallinen lihanakki kurkku- ja sipulilisukkeilla oli paras. Äiskä tykkäsi eniten Hassanista ja ihanasta tomaattikastikkeesta.

Ketsuppi aurinkokuivatuista tomaateista

Hodari Hassan-nakilla

Juomasuositus: Vanhemmille Claro-oluet, lapselle pillimehu

 

Isin ja pojan makaronilaatikko
Seuraavana oli makaronilaatikkopäivä. Tekemällä uunipeltimakaronilaatikon saa vaihtelua ja enemmän kuorta. Viime metreillä muistin tekemäni ketsupin. Se kuivui hieman keitettäessä ja oli pikkaisen paksua, joten lisäsin siihen nyt hieman vettä ja ajoin uudelleen sauvasekoittimella. Pojat pysyivät perinteisessä ketsupissa, mutta pieninä maku- ja väripilkkuina myös aurinkokuivatuista tomaateista tehty versio toimi perinteisessä lootassa oikein kivasti. Ja mikä sää!

Uunipeltimakaronilaatikko ja itse tehty ketsuppi

Juomasuositus: Täysmaito

 

Äitin savuhauki
Saimme keväällä naapurin mieheltä pari haukea. Toinen pistettiin pakastimeen odottamaan kesäkelejä. Minun tämän viikon ruokatoiveeni oli, että isi savustaisi sen. Keskikokoinen hauki köllötti sähkösavustimen käryssä noin 45 minuuttia. Sen kanssa syötiin uusia pottuja, kalaliemikuutiolla ja tillillä maustettua valkokastiketta, keitettyjä ja haarukalla murennettuja kananmunia – sekä loput hölskytyskurkut, jotka pääsivät lautaselle epähuomiossa vasta kuvan ottamisen jälkeen. Lisäsin kurkkuihin nyt tillin, ja voi miten hyvin ne sopivatkaan kesäkalalle. Annos oli aivan mahtava!

Savuhauki

Juomasuositus: Suomalainen, jääkylmä lähdevesi

 

Äitin grillipitsat
Pari kertaa kesässä tekee mieli pitsalättysiä grillistä. Kun pitsataikinan jakaa viiteen palaan ja kaulii palat soikion muotoon, tuloksena on mukavan käteensopivia kesäpitsoja, kaksi per aikuinen ja yksi lapselle. (Hyvällä alustalla hyvin jauhotettu pohja irtoaa grilliin kivasti, mutta jos palat kaulii leivinpaperille, ne kohotessaan herkästi tarttuvat paperiin. Hyvä kikka on leikata paperi hieman pitsaa isommaksi, kipata grilliin ylösalaisin ja sitten vetää paperi hellästi pois.) Paistoimme pitsat kaasugrillin parilalla. Nostetaan pohjat parilalle, kypsytetään hetki, käännetään, lisätään täytteet ja suljetaan kansi. Sitten paistetaan kunnes pohja on ihanan rapea ja juusto sulanut.

Isin pitsoihin tuli Felixin luomuketsuppia, ilmakuivattua kinkkua, pari suikaloitua aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja oreganoa. Pojan pitsa oli Margherita. Äiti jakoi kahdelle pitsalätylleen lopun aurinkokuivattutomaatti-ketsupista ja lisäsi toiseen pitsaan herkkusieniä, toiseen pari palaa sardellia. Päälle mozzarellaa ja tuoretta basilikaa. Ja rucolaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että herkullista oli.

Grillipitsa margherita

Grillipitsa ilmakuivatusta kinkusta

Grillipitsa herkkusienistä

Juomasuositus: Meidän lempparipitsaviini Zenato Valpolicella Superiore, lapselle maitoa

 

Isin grilliliha
Isi toivoi kunnon lihaa grilliin. Vaikka karitsaa. Kun kotimaista ei lihakaupassa ollut, päädyttiin naudan entrecoteen. Valkosipulilla, rosmariinilla ja sitruunankuoriraasteella oliiviöljyssä marinoitujen piffien lisäksi grillissä tirisi luomubataatin viipaleita, uusia sipuleita ja maissia (vakuumimaisseja, mutta asian ajoivat). Lisukkeena vielä valkosipulivoita ja helteen piiskaama terassi. Näitä kelejä ei liian usein ole!

Grillilautanen ja jäätee

Juomasuositus: Itse tehty, ruokosokerilla makeutettu jäätee. Laseissa jäitä, sitruunaviipaleita ja aikuisilla pari senttiä tummaa rommia. Paras ruokajuoma ikinä, kun helteessä grillataan!

 

Upeaa kesää, kyllä ne kelit sieltä vielä palaa!

Juhannuksen viilein perunasalaatti ja hiillostettu lohi

Juhannuksena syödään paljon makkaraa, etenkin yöpalana. Jos huikotilanteeseen on varustautunut etukäteen hommaamalla muutakin lisuketta kuin sinappia, on juhannusöinen hetki vielä kauniimpi. Perunasalaatti on makkaran lisukkeena se vakkari, ja jos ei puhuta mistä tahansa valmiista vaan itse tehdystä, juhannusflaksi on taattu, näin on.

Yhteishyvän peruna-kaalisalaatissa on hertsileijaa-efekti, joka nosti niskavillani pystyyn jo pelkästään reseptiä lukiessa ja annoskuvaa ihaillessa. Kylmiä väreitä, tarkoitan. Vai miltä tämä sinusta kuulostaa? Uusia pottuja, retiisiä, tilliä, suikaloitua kaalia ja majoneesikastike. Siis coleslaw kohtaa perunasalaatin. Ja sitten se oumaigaad-osasto: Piimä. Tässä salaatissa on piimää. Yllättävää, herkullista, trendikästä! Pakko testata.

Salaatti oli niin hyvää, että suosittelen lämpimästi värkkäämään sitä kulhollisen juhannusyötä vasten. Ja jos haluaa nostaa vaikeusastetta, grilliin voi toki tuikata muutakin kuin sitä makkaraa. Me grillasimme salaatin kylkeen lohta, ja voi että miten ne natsasivatkaan yhteen.

Ennen kypsennystä leikkasimme lohifileen palan kahteen osaan, jotta käsittely grillissä olisi helpompaa. Sitten suolasimme kalan. Grillaus tehtiin tuttuun tyyliin. Ensin mies kuukletteli ja luki vartin verran erilaisia ohjeita, sitten hän otti lohipalat kainaloon, lähti grillille ja ilmoitti että tekee tämän omalla tyylillään, koska ”ei ne kuitenkaan mitään tiedä” (ketkä??).

Hiillos oli hyvä, ja laitoimme lohipalat tulille nahkapuoli alaspäin. Kansi päälle ja auki ja päälle ja auki. Siinä syynäilyn lomassa lohi kypsyi nopeasti ja otti hyvää savuista grillin makua. Toisen palan käänsimme, eikä se hajonnut operaatiosta, mutta suosikkini oli kääntämättä valmistettu pala. Pohja hiiltyi aavistuksen liikaa, mutta grillatessa roiskuu, ja kunnolla hiillostettu lohi on ilman muuta parempi kuin valjusti kypsennetty. Pääasia, että liha jää meheväksi.

Peruna-retiisisalaatti

Hiillostettu lohi

Herkullista juhannusta!

P.S. Tsekkaa myös vuoden takainen juhannuspostaus, josta löydät vinkit sitruunaisiin kanavartaisiin ja jussin ykkösjälkkäriin, mansikkatiramisuun.

Grillattu kiinankaali ja homejuustosoosi, kele!

Joskus kaikki sujuu ja homma kulkee. Joskus tulee tunne, että meillä ei mikään suju koskaan. Hassua, miten helposti pettymyshetkellä sitä vaipuukin ”kukaankoskaanmitäänmitenkään” – olotilaan. Minulle kävi niin sunnuntaina. Oltiin kaupassa heti kun ovet aukesivat, mies keräsi ostoksia kärryihin pojan kanssa ja minä koriin vauvaa rattaissa työnnellen. Saatiin parissakymmenessä minuutissa hoidettua koko urakka ja ostettua monen päivän sapuskat. Olin kassalta poistuessamme yhtä hymyä. Vauva jokelteli tyytyväisenä automatkan ja oli kotona juuri sopivasti raukea käymään päiväunilleen. Kyllä kulkee!

Silloin mies huusi ”Unohditko pakata ne karjalanpiirakat kassiin kun ei niitä ole täällä?”. Mahdotonta, mietin, sillä katsoin kassatiskin tarkkaan, eikä mitään jäänyt taakse. En silti muistanut pakanneeni karjalanpiirakoita. Silloin tajusin: Jätin kassoille tultuamme korini miehen jalkojen juureen ajatuksella, että hän tietysti tajuaisi sanomattakin tyhjentää sen hihnalle. Menin itse toiseen päähän pakkaamaan. ”Tyhjensitkö koria?” huusin miehelle vaikka tiesin jo vastauksen. Eihän se sokea uuno mitään ollut tyhjentänyt. Kauppaan oli jäänyt.

Muru on ilmeisesti käynyt armeija-aikoina jonkinsortin nopean toiminnan joukkojen koulutuksen, sillä en ehtinyt edes miettiä, mitä meiltä nyt puuttuu, kun mies oli jo lähtenyt 3,5-vuotiaamme kanssa takaisin kauppaan hakemaan piirakoitaan ja iltaruokamme aineksia. Arvostan sitä, että hädän hetkellä hän ei halvaannu paikoilleen, vaan korjaa tilanteen – ja tässä tapauksessa täysin omat virheensä, minuahan tapauksesta ei voi syytä, nyyhkytin vauvaa nukuttaessani.

Oma kroppani ja pääni ei kuitenkaan toimi samalla lailla nappia painamalla, vaan jään herkemmin märehtimään. Imetyspuuhissa mietinkin, kuinka meillä ei taaskaan sujunut mikään, kukaan muu kuin minä ei koskaan mitään huomaa, ei kotona ei kaupassa ja niin edelleen. Episodi harmitti vietävästi, vaikka nyt en enää saa millään kiinni siitä tunteesta. Että miten se niin paljon masensikin, yksi ostoskori.

Noh, syötiin piirakat ja päivä kului. Illalla ryhdyttiin ruoanlaittopuuhiin. Teimme grillattua kiinankaalia ja sinihomejuustokastiketta. Grillissä tirisi myös possun kyljyksiä, ajattelin, että sinihomejuustokastike sopii hyvin niillekin. Olen tehnyt ns. aurajuustopossua silloin tällöin pannulla, mutta tässä reseptissä kastikkeeseen tuli myös tuorejuustoa. Oiva lisä. Kastike oli vielä tuhdimpi ja täyteläisempi kuin oma versioni.

Päivän ruoka

Aloin tulla hyvälle mielelle. Grillattu kaali on herkkua, kastike sopi sille täydellisesti. Mies ähisi ruokansa äärellä jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Viimeksi onnenkyyneleet eli ilon kirosanat lensivät entrecotesta ja parsasta sitruunavoilla, nyt possu ja sinihomejuusto saivat huutia oikein kunnolla. ”Että on ….lauta hyvä soosi”, muru raportoi.

Aloin rauhoittua. Kyllä meilläkin moni asia ja usein. Sujuu kuin tanssi. Varsinkin kesällä. Varsinkin syöminen. Aijai perheonnea ;)

Sitruunavoi, parsa ja entrecote

Voi vitsi millä keleillä meitä on hellitty! Kunnon kesäkokkailukeleillä! Lapset viihtyvät upeasti ulkona, isompi hiekkalaatikolla, pienempi tarkkailee tilannetta pääasiassa vaunuista, päivä päivältä jo enemmän istumista muistuttavassa asennossa. Joskus harvoin äitiyslomallakin olo voi olla kuin lomalla ;)

Olen yksinkertaisten grillilautasten ystävä, ja juhlistimme männä viikonloppua hyvin koruttomalla mutta ah ihan taivaallisella kattauksella. Muru grillasi entrecote-pihvit ja vihreää parsaa, minä tein niiden kaveriksi sitruunavoin. Sitruuna sopii täydellisesti parsalle, ja italialaisista keittokirjoista olen oppinut, että se sopii täydellisesti myös punaiselle lihalle – ei vain kalalle. Omaan makuuni sitruunaa saa olla reilusti, joten sekoitin voihin Yhteishyvän ohjetta reilummin sitruunankuorta, taisi mennä tupla-annos. Lisää intensiteettiä saa puristamalla joukkoon tilkan sitruunamehua. Ja sitruuna tykkää suolastakin, eli joukkoon voi ripotella myös sormisuolaa.

Voi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ja kun on aika syödä, suoritetaan grillauspuuhat. Parsat neuvoisin grillaamaan raakana. Tyvestä vähän pois, kenties varren hentoa kuorimista kuorimaveitsellä, sipaisu oliiviöljyä pintaan ja sitten grilliin. Kolmisen minuuttia riittää, jos parsat ovat normikokoisia ja grilli kuuma. Ja sitten syömään!

Grillattu parsa

Mies murisi ruokansa äärellä, mikä on meillä onnistumisen merkki. Myös se, kun hän tietyllä äänensävyllä ähkäisee syömisen päälle: ”Olihan h….tin hyvää ruokaa!” Silloin tietää, että lihamies oli tyytyväinen myös lisukkeisiin. ”Tää on ihan täydellistä rasvaiselle lihalle tää raikas sitruunajuttu. Siis ihan *piip* hyvää!”

Niin se olikin. Keskustelumme soitti hämärästi kelloja viime kesältä, ja arkistosta löytyikin postaus toisesta äijäkkäästä grillilihasta ja sille tehdyistä yhtä äijäkkäistä lisukeperunoista. Jos lihakirves jäi viime kesänä testaamatta, saapi ottaa nyt revanssia, eiköhän niitä jo kaupoista löydy.

Ihania kesäisiä kokkailuhetkiä!

Voinauriit ja naudanpaisti

Viimeiset grillausvinkit: Naudanpaisti ja nektariinit

Vaikka kesä on ohi, grillikausi ei. Grillailua kannattaa näin lämpimillä keleillä jatkaa pitkälle syksyyn, ja olen itse asiassa kuullut, että jotkut grillaavat talvellakin. Meidän perheessä grillikausi päättyy yleensä ennen lumien tuloa, jossain vaiheessa lokakuuta. Talvella voi tunnelmoida toisenlaisin ruoanlaittokoukuin. Mutta kuten sanottu: vielä on kautta ja uusien reseptien kokeiluaikaa jäljellä!

Vuosien saatossa olemme grillanneet murun kanssa melkein kaikkea mitä kuvitella voi. Tänä kesänä mies on innostunut toden teolla hiiligrillailusta. Perinteinen pallogrilli on tuonut ruoanlaittoomme uutta väriä, ja taannoin keksimme grillata jotakin, jota emme olleet vieläkään kokeilleet. Valmistimme grillissä kokonaisen naudanpaistin!

Paisti valmistuu grillissä kuvun alla siinä missä uunissakin. Lämpötila kannattaa pitää mietona, näin paisti kypsyy mehevämmäksi. Uuniin laittaessa paistan lihan pinnat ensin pannulla voi-öljyseoksessa, mutta grilliin tuikkasimme paistin sellaisenaan, pintaan vain suolaa ja pippuria. Välttämätön varuste on sisälämpömittari, kypsennystavasta riippumatta. Meillä sisälämpötilaksi tavoitellaan noin 60 astetta. Silloin paisti on medium, selkeästi punainen. On jätetty joskus raaemmaksikin. Viime aikoina ja raskauksien myötä olemme suosineet vähän kypsempiä lopputuloksia. Grillissä kypsensimme paistia, kunnes sisälämpötila näytti hieman vajaata 65 astetta, ja on sisältä rosee, ei vielä kypsä. Täysin kypsä naudan paisti taitaa olla, kun lämpötila on siinä 70 asteen korvilla.

Kun haluttu sisälämpötila on saavutettu, paisti kiedotaan folioon lepäilemään. Sisälämpötila nousee lepuutuksen aikana aavistuksen. Jos siis haluaa varmistaa, että paisti on medium tai mehevä, se kannattaa ottaa grillistä pois mieluummin hieman liian ajoissa kuin myöhään. Kun paisti on levännyt kymmenisen minuuttia, tai sen ajan, kun puolison pinna kestää, se leikataan ohuehkoiksi viipaleiksi. Lisukkeeksi voi kypsentää juureksia, vaikkapa nyytissä grillissä.

Rikoin syksyn kunniaksi jo sen verran grilliaterian kaavaa, että tein meille lisukkeeksi uuninauriita. Reseptin olin nähnyt Liemessä-blogissa, ja se sisälsi lemppariani Valion valkosipulivoita. Nimellä ’voinauriit’ kulkevaa herkkua on monien muiden valkosipulivoireseptien tavoin kokeiltu kuluneen vuoden aikana varmaan aika monen bloggaajan kotona, olivathan ruokabloggaajat mukana kehittämässä tuotetta. Resepti löytyy Valion sivuilta, enkä voi sanoa muuta kuin että huikea kasvisruoka!

Kun tekee paistia, juureslisukkeiden ohella viinikastike sopii aina kuvaan. Keitin tällä kertaa punaviinisiirapin: Kattilaan saman verran sokeria ja punaviiniä, esim. 1 dl molempia, ja sitten keitellään kunnes seos sakenee. Siirappi jäpäköityy paljon jäähtyessään, joten – vähän kattilan muodosta riippuen – keittoaika on varsin lyhyt. Taisin keittää tällä kertaa 10 minuuttia.

Ja sitten syömään :)

Naudanpaisti ja punaviinisiirappi

Syönnin aikana, tai pienen luovan tauon jälkeen, grillissä valmistetaan jälkkäri. Yhteishyvän ohjeella tehdyt grillatut nektariinit olivat herkullisia. Koska meidän aprikoosihillomme ei ollut kovin makea, ripotin nektariineille myös hieman sokeria. Sopii hyvin, sillä rinnalla tarjottu mascarpone ei ole vaikkapa jäätelöön tai kermavaahtoon verrattuna yhtään niin makeaa. Mutta kuten ennenkin olen kertonut: juuri minun suuni mukaista, ai jai!

Grillatut nektariinit

Hiiligrillaus toi paistiin kivaa savuista aromia ja sopi erinomaisesti naudanlihalle. Hedelmiin tulee hiiligrillissä kuitenkin herkästi vähän liikaakin grillauksesta tuttua sivumakua. Jälkkärissämme mentiin niillä rajoilla. Vaikka hiiligrilli onkin vienyt meidän perheessä pitkän tauon jälkeen sydämet niin, että paluuta pelkkään kaasugrilliaikaan ei ole, pitää kaasugrilli kyllä tiettyinä hetkinä pintansa. Ensi kes… keväänä, kun grillikausi taas alkaa, taidan pyytää murua tekemään meille paistin grillissä, mutta grillaamaan jälkkärin kaasugrillillä. Sen verran on mies pollea terassia täyttävistä vempaimistaan, että luulen, että kahden grillin virittäminen yhtä ruokailua varten on hänelle pelkästään mieluisa tehtävä ja uroteko, josta riittää leveilyn aihetta päiviksi eteenpäin.

Nimimerkillä ”Ateriamme suunnitellut, tarvikkeet kaupasta hakenut, kaikki valmistelut ja lisukkeet ja kastikkeet tehnyt, mutta silti täysin miehisen paistosuorituksen vuoksi varjoon jäänyt vaatimaton apusyyskokki vain” ;)

Hummusta ja pitaa

Hummusta ja ohrasalaattia – Lähi-itä kotikeittiössä

Vierähtipä pari viikkoa nopesti. Kun kesäloma on ohi, arki rullaa normipainollaan ja lapset pitävät huolen siitä, että äiti ja isi eivät ehdi harrastaa iltaisin mitään – ei erikoista kokkailua, ei ruokablogien lukemista, ei oman blogin hoitoa, ei lenkkeilyä eikä salilla käyntiä. Parivuotias torpedoi kotona tapahtuvan ruokaharrastamisen, syntymätön pikkusisko tai –veli huolehtii siitä, että mitään kovin fyysistä ei voi tehdä (onneksi, koska en viitsisikään). Supistaa jo, ja usein. Jos tämä vesseli pysyy syys-lokakuun vaihteeseen ja laskettuun aikaan asti sisällä, tulen yllättymään.

Kun ei ole muutamaan viikkoon inspiroitunut keittiössä, tulee entistä kiitollisemmaksi loman hetkistä, kun sitä tapahtui. Katselin blogia varten otettuja kuvia, ja eräs mennyt viikonloppuateriamme sai minut harmistumaan. Mutta ainoastaan siksi, että kuvien taso ei tee pöperöille oikeutta! Jos samat reseptit jaettaisiin valokuvauksellisemmassa blogissa, te kaikki kokeilisitte näitä! Mutta toivottavasti saan tekstin avulla vakuutettua: Nyt on esittelyssä sellaista settiä, että tehkää perässä hyvät ihmiset!

Kaikki alkoi siitä, kun taas kerran mietin, mitä meillä syötäisiin. Mies haki alkukesästä terassillemme mukavan kokoisen Weberin pallon Kodin Terrasta ja on sittemmin ollut kovasti innoissaan pallogrillailusta. Nyt hän oli ilmoittanut, että tänään meillä syötäisiin se Prismasta edellisellä kauppareissulla ostettu kokonainen luomukana, ja muija saa päättää, mitä lisukkeita sille tekee.

Tuumasta toimeen. Läksin hankkimaan ideoita ruokablogeista, ja päätin samalla katsoa, olisiko blogikumppanillani Yhteishyvällä jotain uutta tarjolla. Oli siellä, pähkinähummus. Silmän räpäyksessä sain valtavan hummushimon. En siis mitään ”tekisinköhän hummusta” –ahaaelämystä, vaan sellaisen raskaana olevan ”heti mulle hummusta ja he…. saakelin äkkiä!” –kohtauksen. Sattuipa somasti, pitaleipää meillä olikin pakkasessa, kun miehelle oli yhtenä lomapäivänä iskenyt pulled pork pita –himo. Myös sellainen kovempaa laatuaan, ja jouduin leipomispuuhiin avioliitto-onnen säilyttääkseni. Ateriamme kaatui vahvasti Lähi-idän suuntaan, kun nyt päätin vielä valmistaa kanalle taboulleh-henkisen ohrasalaatin (muuten reseptin mukaan, mutta kuivatun mintun korvasin tuoreyrtillä ja purjopalan sijaan lisäsin uuden sadon punasipulista varren. Pavuiksi valkkasin Go Green -papusekoituksen).

Ei kun kauppaan ja keittiöön! Vakuutan, että vaikka elementtejä on useampi, kaikki valmistui suitsait: Kana sitruuna-öljymarinadiin ja valkosipulinkynsiä nahan alle. Cashewt likoamaan ja jälkkäri jääkaappiin hyytymään. Pitaleivät sulamaan, ja kun mies aloitti grillailun, salaatti jääkaappiin muhimaan. Ei ole iso vaiva, varsinkin kun lapsi pysyy poissa jaloista, sillä hän osallistuu grillailuun. Hänhän on mies, nuorena se on vitsa väännettävä. Teroitti muuten yksi päivä isille, että hän on kyllä POIKAmies, toisin kuin isi. Isi taisi olla jopa vähän kateellinen…

Cashewhummus

Ohra-papusalaatti

Grillattu kokonainen kana

Lähi-itää lautasella

Lähi-idän tunnelmia kotikeittiössä

Grillattu kukkakaali ja cashewhummus
Pitaleivät
Sipulinen ohra-papusalaatti
Grillattu kokonainen sitruuna-valkosipulikana

Pehmeä hedelmähyytelö mangosta

Mangohyytelö

Idea jälkiruokaan lähti siitä, että meillä oli jääkaapissa avattu piimä ja löin sanan ’piimä’ Yhteishyvän reseptihakuun, ajatuksissani leipoa siitä jotain. Törmäsin kuitenkin kiinnostavaan hedelmähyytelön reseptiin, ja se tuntui sopivan juuri tämän aterian teemaan. Hedelmänä käytin läpikypsää mangoa. Jos teen tätä joskus uudestaan, liivatteen määrää uskallan vähän vähentää. Tästä tuli jopa liian lohkeava, mutta muuten: Ihanaa!

Ja niin oli kaikki muukin! Söin hummusta ja lämmitettyä pitaa järkyttävän satsin, mutta ei kalvennut kukkakaalikaan hummuksen kaverina. Ohrasalaattia vedettiin kaksin käsin, ja kanan rippeistä riideltiin vadin ääressä. Siitä oli valunut vadin pohjalle leikkailun ja repimisen jäljiltä ihanaa, valkosipulilta ja sitruunalta maistuvaa lientä, jossa dippailin pitaa ja kanan jämiä. Olin niin ähky, että en jaksanut liikkua, mutta toki me vielä vetäistiin samettiset hedelmähyytelöt tuon kaiken päälle. Lapsi söi vieressä nakkeja ja katseli tabletilta piirrettyjä ja vilkuili meitä varmaan miettien, että eikö noi ole ennen ruokaa nähneet.

Ollaan me, mutta harvoin näin hyvää meidän nykykeittiössä!

Halloumisalaatti

Pari himottavaa tomaattisalaattia

Oli aika, jolloin saatoin harrastusmielessä näprätä aterian parissa useamman tunnin. Sitten tulin raskaaksi ja tuli lapsiperhearki ja elämä on, ja kyl te tiätte. Vaikka ruokabloggaajan titteli saattaa antaa ihmisestä toisenlaisen kuvan, kyllä pääsääntö nykyelämässäni on, että yksinkertainen on parasta. Ja usein ainut vaihtoehto.

Kesällä yksinkertaiselle kokkaamiselle on hyvät puitteet. Moni kesän herkkuruokahan on itsessään yksinkertaista, kuten silli ja uudet perunat tai voissa paistettu kala. Meillä ruoka valmistuu koko kesän suurimmaksi osaksi grillissä, ja sekin on omiaan pitämään touhun simppelinä. Grillattiin sitten kanaa, possua, kalaa tai herkkuhetkinä nautaa, liha ei vaadi paljon muuta kuin suolaa ja pippuria. Kypsymistä odotellessa vaan joku salaatti sekaisin, ja se on siinä.

Kerroin pari postausta sitten raskaushimostani mansikkaan. Toinen himon kohde on tomaatti. Tomaattisalaatit ovat lemppareitani ihan noin niin kuin muulloinkin, sillä tomaatti sopii hyvin salaattijuustojen kumppaniksi. Marinoitua kirsikkatomaattia ja vuohenfetaa tuli tehtyä viime kesänä pariinkin kertaan, ja tahti on jatkunut tänä kesänä. Hyvä esimerkki simppelistä grilliruoan kaverista on myös salaatti, jonka tyylistä ja suunnilleen näin teen usein. Blogikumppani on nimennyt sen kahden tomaatin Caprin salaatiksi. Rapeaa salaattia, basilikan lehtiä, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellaa oliiviöljy-balsamicokastikkeella. Se on siinä! Suosittelen Castellin pieniä mozzapalloja (Bocconcini di Mozzarella).

Caprin salaatti

Vastaavaa yksinkertainen on kaunista –logiikkaa sisältyy myös toiseen testaamaamme tomaattilisukkeeseen. Halloumi-tomaattisalaatti on hitsin onnistunut resepti! Suosittelen Fontana luomu halloumia, se on täydellisen makuista ja rakenteeltaan perfect, eli ei hajoa leikatessa, kuten monet halloumit.

Tomaatti-halloumisalaatti

Oma mielikuvitukseni kenties riittäisi latomaan vadille tomaatin ja paistetun halloumin siivuja, mutta punasipuli-kapris-öljyviritelmä, joka levitetään päälle, nostaa tämän lisukkeen tasolle, jota en omin avuin saavuta ainakaan ihan lähikuukausina. Kiitos raskauden, imetyksen, vauvan hajuisten öiden jne. Noh, elämä on, ja onneksi meillä on ihmisiä, jotka miettivät simppeleitä herkkureseptejä meidän muiden puolesta. Yksi testaajan lisäys kuitenkin: uusi punasipuli sopii tähän hyvin, ja vaikka se on pieni, silputtuna siitä tulee ihan tarpeeksi yhden halloumipaketin ja parin tomaatin salaattiin.

P.S. Jos ei kesäisissä lisukkeissa tuhrata aikaa, sitä ei ainakaan tehdä jälkkäreiden kanssa. Hedelmät on helppoja. Olen tämän raskauden aikana himoinnut erityisesti tuoretta ananasta. Muru toi sitä alkukuukausina joka kauppareissulta, ja on vieläkin ostanut vanhasta muistista pari kertaa (ja huom! muistaa aina valita luomua tai Reilua kauppaa, hyvä muru!). Kun sitä jääkaapista kerran löytyy, meillä on grillailtu ananasta useammankin kerran jälkkäriksi. Grillatut ananasvartaat ja hunajajogurtti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein maistuva annos. Ja sisälsi maustamattoman jogurtin ja hunajan yhdistelmää, mitä olen keskiraskaudesta himoinnut ihan erityisen paljon..! Toteutimme jälkkärin muuten niin kuin ohje käskee, mutta koska tämä tehtiin ex tempore, limejä meillä ei ollut. Emme siis maustaneet ananakselle ripoteltua sokeria limenkuorella. Hunajajogurttiin limen makua sen sijaan saatiin, koska sitruunamehun ohella meillä on aina limenmehuruutta kaapissa. Suosittelen, siitä on kiva ruikata limen makua ruokiin kun äkillinen tarve tulee. Vaikka raskaushimo.

Grillattu ananas ja hunaja

Hm… Saa nähdä, mitä tämä horny muija himoaa seuraavaksi. Viikon 30 paremmalla puolella ollaan, mutta kyllä tässä parista ruoka-aineesta ehtii vielä kaupan laarit tyhjäksi syödä.

Päivän menu

Kesäpäivän menu aamusta iltaan

Ruoka rytmittää päivää. Kun aamulla ylös nousee ja ennen kuin päänsä tyynyyn iskee, ruoka se on ihmisellä yleensä ekana ja vikana mielessä. Lomalla ja viikonloppuisin syöminen on usein upean päivän kohokohta, arkena jopa ainut highlite.

Kun on aikaa, panostan syömisen hetkiin mieluusti. Se ei tarkoita, että reseptin pitäisi olla kummallinen tai ainesosaluettelon kilometrin pitkä. Panostaminen tarkoittaa, että teen jotain mikä kuulostaa tai on herkulliseksi todettu. Usein siihen liittyy sekin, että hankin kaupasta jotain spesiaalia. On myös kiva muistuttaa itseään, vaikkapa keittiön muistitaululla, että tänään päivästä voi herkkuhetkien ansiosta tulla pikkaisen parempi. Ikävä kyllä ruokaseuraansa ei aina, tai tuskin koskaan, voi valita. Mutta näillä mennään.

Aamiainen ja amerikkalaiset pannukakut
Ihanan aamupalan voi rakentaa monella tavalla. Varma tapa on kattaa kauniisti, keittää hyvää kahvia ja laittaa esille kunnon voita, tuoretta leipää ja croissantteja. Sitten paistetaan pannukakkuja! Amerikkalaiset pancakes –pannarit vaativat piimää, ja ne syödään esimerkiksi marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Valmistuvat yllättävän vähällä vaivalla, ja kerrankin kelpaa itse tehty nirsolle lapselle. Muru sanoo, ettei välitä makeasta aamuisin. ”Mutta sähän söisit pannareita vaikka joka aamu jos joku paistaisi”, hän hymähtää vähän pilkallisesti.

Hell yeah darling, eikä hävetä yhtään!

Amerikkalaiset pannukakut

Lounassoppa kalasta ja tuoreet sämpylät
Aamiaiseksi olisi kiva syödä itse tehtyä leipää, mutta haavemaailmoissa eläminen ei ole tervettä, sanovat. Eli: tuskin koskaan jaksan leipoa aamulla. Lounasaikaan kuitenkin pari kertaa vuodessa.

Sämpylätaikinaan on kiva piilottaa ekstraa, kuten vanhoja jauhopussien pohjallisia tai siemeniä. Siemensämpylät eivät meinaa maistua murulle, kun niissä on hänen yllätyksekseen siemeniä, mutta lapsi haukkaa jälleen kaksin käsin. Sämpylöiden kanssa syödään yksinkertaista kalakeittoa: Olen keittänyt kalaliemessä S-marketista poimimiani satokauden aarteita, kesäperunaa ja -sipulia, naurista sekä kyssäkaalia pieninä kuutioina. Lopuksi joukkoon lisätään pari ahvenfilettä ja pieni haukifile paloina, annetaan hautua muutama minuutti, ja saksitaan joukkoon paljon tilliä ja ruohosipulia. Ja vielä suolaa ja pippuria. Yrttinen kalakeittoannos lautaselle, päälle nokare sitruunalla maustettua majoneesia.

Ipanalle ei keitto kelpaa, mies syö mutta katsoo samalla naurisnippua ja kysyy, mistä nää on tulleet. No kaupasta, selvitän. ”Ai, siis oleksä maksanut näistä?” hän sanoo aitoa ja lapsenomaista ihmetystä äänessään.

Näin tein. Sue me.

Kesäinen kalakeitto

Siemensämpylät

Päiväkahvi ja mustikkajuustokakku
Olen varma, että Yhteishyvän Ruoka-lehdestä leikattuja reseptejä löytyy 75 %:lla suomalaisnaisista, jos aletaan kaappeja penkomaan. Lehti on ilmainen ja kuulunut suomalaisten elämään pitkään (plus että naisilla on pakottava tarve leikata reseptejä lehdistä, vaikka niitä ei koskaan käyttäisi). Joistain Yhteishyvän resepteistä on tullut hittejä. Nimetäkseni yhden: veikkaan, että laillani aika moni emäntä säästi joitain vuosia sitten julkaistun mustikkajuustokakun ohjeen. Tämä ”juustokakku” valmistetaan rahkasta, ja resepti on hyvää perussettiä. Piirakkamarjat voisi jo hakea metsästä, mutta käytän pensasmustikoita. Ja miten kaunis kakusta tulikaan!

Mustikkajuustokakku

”Näyttää ihan juustokakulta” toteaa muru pettyneenä, mutta toisin kuin poikansa syö silti palansa. Palautteensa perille menon varmistamiseksi muru muistaa vielä seuraavana päivänä kysäistä ”Onko kakusta yön aikana tullut yhtään enempää juustokakun makuinen?”

I’ll be damned jos on tullut, kun se on rahkakakku rakas.

Päivällinen grillistä eli lihaa ja kasviksia
Iltaruoaksi syödään jotakin, joka maistuu varmasti murulle, mutta ei millään muotoa lapselle. No, koska lihapullia ei jaksa syödä joka päivä, molempien murujen miellyttäminen yhtä aikaa on meillä harvinaista (kuten varmaan jo osasitte päätellä). Tänään olen ostanut lihakaupasta kunnon grillikylkeä, lapselle teen omat makaronipöperöt.

Grillikylkireseptissä kehotetaan käyttämään maustettua kylkeä, minä ostan naturellin ja hieron lihan pintaan oman mausteseoksen. Sen verran myös tuunaan glaseerauskastiketta, että mittaan ainekset kattilaan ja kiehautan niitä muutaman minuutin. Se riittää paksuuntamaan liemimäisestä soosista helposti levitettävän, paksun ja lihan pintaan paremmin tarttuvan. Muuten resepti tikissään: kastike on todella hyvää, kuittaa grillin ääressä kuolaava muru kuormasta lipaistuaan. Ja tarjottimelle nostetut grillatut kasvikset mozzarellan kanssa näyttävät nekin herkullisilta! (Grillasimme paprikan ja kesäkurpitsan lisäksi myös lohkottua punasipulia, sopi hyvin mukaan). Ei kun kimppuun!

Grillikylki ja grillatut kasvikset

Sitä voisi luulla, että tästä ruokasessiosta ei hymähtelyn aiheita löydy. Olen väärässä.
”Nää on ihan määrättömiä määriä mitä sä teet näitä ruokia kun oot raskaana!” mies tiedottaa.

Syönnin jälkeen tarjottimella on jäljellä soosin jämät ja muutama punasipulin pala. Enkä todellakaan ollut meistä se joka söi eniten. I rest my case:

Kupit tyhjinä

Iltapalapiirakka ranskalaisittain
Kinkkupiirakka on murun herkkua. Teen klassikkoa, ranskalaista kinkku-juustopiirakkaa, itse asiassa ajatuksella että sitä jäisi päiväkahville seuraavaksi päiväksi. Mutta muru ja miespuolinen yllätysvieraamme päättävätkin mähkiä piirakkaa ensin katetun iltaplöröpöydän ääressä, hetkeä myöhemmin liesituulettimen alla hellaan nojaillen (olin nostanut piirakan lieden päälle, ja ilmeisesti sen siirtäminen ja oman asennon korjaaminen vähän ergonomisemmaksi oli miehen logiikalla liian iso homma). He syövät koko piirakan. Test(osteron)iryhmä kuittaa, että erinomaista oli.

Ranskalainen kinkkupiiras

Vieras lähtee, ja sitten mennään saunaan. Lapsi viihtyy kylvyssä, minä nautin hiljaisuudesta ja mietin, mitähän hyvää huomenna syötäisiin.
”Mä oon ihan ähkyssä. Huomenna mä en syö kyllä mitään!” muru huudahtaa yhtäkkiä vierestä ja heittää löylyä.

Kuten todettu, näillä mennään.

Grilliateria

Lihakirves ja potut jotka miehen kiroamaan sai

Kesäloman viimeisenä viikonloppuna lykästi taas laatuajalla. Poika meni mummolle päiväksi, ja meillä oli mahdollisuus tehdä jotain kivaa. Tultiin yhteistuumin tulokseen, että oltaisiin vain kotona ja puuhailtaisiin jotakin pientä ja sen päälle hyvää sapuskaa. Minä sanoin saavani mielenrauhan, jos voisin pikasiivota kodon lomanlopetuskuosiin ja pistää lapsen pyykit koneeseen sunnuntaista päiväkotirepun pakkailua silmällä pitäen. Muru tuumasi: ”Mulle tulisi hyvä mieli siitä, että saisin puunata autot oikein kunnolla!”

Tuumasta toimeen. Parin tunnin puuhailusessio molemmille omilla tahoilla, sen jälkeen treffit terassilla grillin sytytyspuuhissa. Viittä minuuttia vaille parin tunnin kuluttua ovi kävi äkäisesti, lävähti kiinni, ja eteisestä tupaan saapasteli hurjistunut mies: ”SE JU****TA LOPPUU SE AUTON ISTUIMEN POTKIMINEN JA PELLEILY SIELLÄ TAKAPENKILLÄ! Se on kohta pilalla se tuolin selkänoja mut eihän se vehtaaminen mihinkään lopu, naarmuja on joka paikassa ja lisää tulee ja se on ihan sama mitä maksaa mä tilaan nyt nintendolla sellasen suojan…”

Huuto ja tarina jatkuivat vaimenevana miehen lampsiessa kohti työhuonetta. Päättelin hänen tilaavan jostakin roadrage-ihmisten verkkokaupasta jonkin autoon tulevan istuinsuojan, jotta rakkauden hedelmämme sandaalit eivät enää hiertäisi hiekkaisia jälkiä murun armaaseen auton penkkiin ja miehisyyteen.

”On se hyvä että kävit tekemässä lomanlopettajaisiksemme jotakin, mistä tuli sinullekin hyvä mieli” totesin grillin ääressä hetken päästä. No, eihän miehet ironiaa ymmärrä, vaikka sillä hieroisi naamaa. Uros vain murahti, että niinpä niinpä, nyt on puhtaat autot.

Sitten laitettiin lihakirves grilliin. Ja tätä meillä oli odotettukin! Kuultuani, että Prismoista saisi tänä kesänä Tammisen Tomahawk naudan kyljyksiä, olimme kyttäilleet hyllyjä kauppareissuilla sillä silmällä. Nyt oli tärpännyt. Kirveen valmistusohje oli printattu talteen aiemmin luetusta artikkelista, enää ei tarvinnut kuin toteuttaa resepti. Lihan kanssa oli päätetty tarjoilla esikeitettyjä, vartaissa grillattuja uusia pottuja. Miehen valkkaama perunalisuke, johon tuli kunnolla grillausmaustetta. Karju urvahteli tyytyväisen oloisena kesäkeittiönsä ääressä. Nyt oli hyvän näköistä pöperöä tulossa!

Naudan kyljys grillissä

Sillä aikaa kun grilli tirisi, minä sekoitin kirveelle ja mausteisille perunoille pari dippiä. Hamppareille aiemmin tehtyä ketsuppia oli riittänyt parillekin grilliaterialle, ja vieläkin oli jämät jäljellä. Tuunasin tomaattisoosista tulisen lisäämällä siihen lorauksen Poppamiehen savuchilikastiketta. Sitten puristin kunnon satsin Felixin majoneesia (ei mitään kevytversiota!) toiseen kuppiin, maustoin sen raastetulla sitruunankuorella ja vielä puristin lohkosta mehua majoneesin päälle. Yhden lihamiehen ja yhden raskaana olevan naisihmisen alkukantainen iltamättö oli siinä!

Grillattu lihakirves

Grillatut uudet perunat

Mies alkoi silmin nähden rauhoittua appeensa ääressä. ”Tää majoneesi on täydellistä näille ***** perunoille”, hän kommentoi hymyillen ruokaa suussa. Kilon lihakirves pieneni uhkaavasti hamarapäätä kohti, lopulta jäljellä oli vain varsi. Katsoin murua rakastuneena. Niin nautinnollinen mussutusilme päällä, miten hellyttävää! Raivokohtaus oli muisto vain, villisiasta oli sulanut nasu.

”Olihan h*****in hyvä liha!” muru huokaisi ja röhkäisi vienosti päälle.

P.S. Jos hampparipostauksemme innoittamana keitit kinuskia maitosäilykkeestä, sitäkin todennäköisesti jäi, ellei sinulla ole isoa perhettä tai lihanhimoon verrattavaa syömishäiriötä. En tiedä kauan kinuski säilyy jääkaapissa, mutta maitopohjaisena tuskin kovin montaa päivää. Me syötiin sitä lempparimme leipäjuuston kanssa, idean saa kopioida:
Leipäjuusto paloiksi ja uunivuokaan. Päälle kunnon nokareita kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia. Vuoka uuniin pariin sataan asteeseen kunnes juusto on vähän sulanut ja kinuski pehmennyt. Tiputellaan paloille mansikkalohkoja ja syödään lämpimänä! Ihan s*****an hyvää! ;)

Kinuskia ja leipäjuustoa

Kesän ykkösjutut: tomaatti, luullinen liha ja OMA kauppa!

Jatketaan teemalla ”kaupassa käynnin ihmeellinen maailma”. Jos ei nimittäin lakkaa mieheni hämmästyttämästä minua kaupassa käyntiin liittyvillä asioilla, ei kyllä lakkaa lapsemmekaan. Kirjoitin toissa jouluna siitä, kuinka vasta reilun vuoden ikäinen, ensimmäisiä sanojaan oppinut pienokainen osasi jo nolata äidin kaupassa. Sama tahti on sittemmin jatkunut. Milloin ollaan kaupassa kuin Junttilan tuvan seinästä reväistyjä, milloin keksitään jotain muuta.

Moni ongelmatilanne johtuu siitä, että lapsellamme on käsittämätön muisti. Se ei juuri katso televisiota, mutta iPadilta piirrettyjä kylläkin. Lyhyet mainoshetket vimpaimen parissa riittävät aiheuttamaan muistijälkiä. Ajelimme viikko sitten äiti-lapsi-laatuaikaa viettämään Prismaan. Vastapäisen rakennuksen ohittaessamme lapsi osoitti tuttua tekstiä sormellaan ja toisti kuulemansa mainosrenkutuksen. Kyllä kyllä, vahvistin epäilyt. Se on justiin se kauppa. Mutta nyt mennään Prismaan, kerroin.

Olin pitkään haaveillut ostavani uuden sähkövatkaimen, koska yli kymmenen vuotta vanha ensimmäiseni oli alkanut osoittaa hajoamisen merkkejä. Tiesin jo, minkä halusin, joten ostoksen teko onnistuisi malttamattoman lapsenkin kanssa. Ihastuttava Kenwood kMix, huokaisin onnesta, ja nostin paketin kärryymme. Lapsi katsoi laitteita pitkään mietteliääni. Sitten se keksi ja huusi täysiä: ”Ihan tyhmää maksaa liikaa!”

Ei siinä muuten mitään, mutta kun on itse osuuskaupassa töissä, nämä myymälöissämme sattuvat episodit nolottavat. Mitä jos joku tuttu myyjä kuulee? Katsoo ja ajattelee, että ”no niin, siinä taas lapsi paljasti missä tuonkin viestinnän tekijän perhe asioi”.

Me ollaan merkkiuskollisia omalle kaupalle, joten nolotuksen lisäksi myös ärsyttää. Miksi juuri meidän lapsi tekee tällaista? ”No se nyt vaan on tyhmää! Maksaa liiiiiii-kaaaaa!” lapsi huusi koko matkan elektroniikkaosastolta ruokapuolelle. Hiljeni kun lupasin, että mennään niille ranskalaisille niin kuin puhe oli. ”Mä otan pienet ranskalaiset”, Arttu kertoi kassaneidille. Opastin, että kohta pääset sen sanomaan, mutta ei vielä tällä kassalla. Ja lopeta se keikkuminen. ”Varo sitä laitaa!” Se oli se yksi sana, varo, ja se riitti.

”Varo. HEI VAROKAA!” lapsi huusi muilla kassoilla ostoksiaan tekeville ihmisille ja osoitteli heitä sormellaan. Tekemästä lapsia, jatkoin ohjetta mielessäni, ja työnsin kärryjämme kohti ranskalaistiskiä. Jouduimme jonottamaan vain minuutin, mutta se oli pitkä. ”Hei varo! Varokaa ranskalaisia! Varokaa hampurilaisia! Varo pullaa! Varokaa tota ruokaa!” lapsemme opasti kahvilan ja hampurilaistiskin asiakkaita kovaan ääneen luetellen samalla niiden syötävien nimiä joita ympärillä näki.

Terveysvalistusta, joka ei saanut äitiä tutussa kaupassa ylpeäksi, ei.

Ranskalaisten – ja oikein sopuhintaisen ysiysi (!) – sähkövatkaimen lisäksi ostimme Prismasta muun muassa tomaatteja ja Tammisen Parilakyljyksiä. Ja sitten kotiin kokkaamaan!

Inspiraatio iltaruokaamme tuli juhannuksen jälkeen, kun surffailin blogeissa. Muistin, etten ole hetkeen käynyt katsomassa, mitä S-ryhmän ruokakaupan blogissa Patarummussa kirjoitetaan. Myönnettävä on, että ässän verkkoareenoita tulee seurattua ihan mainitun työn puolesta, enkä yksityishenkilönä niissä niin usein vierailisi. Mutta elintarvikkeista ja ruoan tuotannosta eli syömisestä reseptejä isompana ilmiönä kiinnostuneelle Patarumpu on kyllä kiintoisa paikka. Luin artikkelin siitä, kuinka grillaajien suosiossa on tänä kesänä (viimein) luullinen liha. Toisesta artikkelista opin, että nyt satokautensa huipulla olevaa tomaattia kannattaisi hyödyntää erityisesti kuumennettuna. Silloin terveellinen lykopeeni imeytyy parhaiten. Twitterin puolella harmiteltiinkin, miksi suomalaiset eivät italialaisten lailla käytä tomaattia enemmän ruoan valmistuksessa, vaan useimmiten vain salaateissa.

Tomaatti on suosikkimakujani ja Italia lempparimaitani, joten ei mitään lisättävää tuohon! Ja niinpä näistä inspiroituneena meillä valmistettiin illalla luullista possunlihaa (Tomahawkia en vielä löytänyt, höh. Mutta lisätty testilistalle!) ja kaveriksi täytettyjä tomaatteja. Tein pienen muunnoksen reseptiin, ja käytin ohran sijaan toista muodikasta, risottospelttiä, sitä kun löytyi kotoa (kypsensin spelttiseosta kattilassa hieman kauemmin, vartin verran). Tein myös tomaateista astetta italialaisemmat ja persiljan sijaan silppusin täytteeseen basilikaa.

Parilakyljys ja tomaatit

Nam mitä herkkuruokaa! Jopa mies oli innoissaan kerrankin muusta kuin lihoistaan, spelttitomaattien lisäksi myös tomaattisoosista, jota kyljysten kanssa tarjoiltiin. Tai oikeastaan siitä edellisen päivän ruoasta, josta tuota tomaattisoosia oli jäänyt yli, siitä se oli soosia enemmän innoissaan vielä tälläkin aterialla. Mutta soosista ja sen kanssa tarjotusta äijäruoasta enemmän toisella kertaa :)