Bataattiburgerit pekonipihvillä, nam!

Näinä lihaoppaiden luvattuina aikoina tuhdista jauhelihapihvistä kertova burgeri-postaus ei osu kaikkein parhaiten viikkoon. Mutta toisaalta. Jos pihveissä käyttämäni jauheliha on luomua, niitä voi mussuttaa vähän paremmalla omalla tunnolla. Ja kyllä minä söinkin, ai että! Tein bataattihampurilaisia, ja kun bataatti on nyt sesongissa, voimme puhua lähes hiilineutraalista mätöstä, eikös vaan ;)

Bataattihampurilaisen idea on se, että sämpylä korvataan kahdella bataatista leikatulla, uunissa kypsennetyllä kiekolla. Vinkit valmistukseen voit tsekata tästä reseptistä, jossa pihvikin on kasvis. Mutta as I said, ei meillä, vaan me teimme pihvit tällä huippureseptillä. Pekoni-jauhelihapihvit tehdään niin, että jauhelihan joukkoon leikataan paketti pekonia ja lisätään muna ja mausteet. Reseptissä kehotetaan käyttämään valmista pihvimaustetta, minä tein oman mixin paprikajauheesta, pippurista, kuivatusta valkosipulista ja timjamista. Muru paistoi pannulla pihveiksi, ja maku on jälleen ja jo aiemmin todistetusti todella passeli burgereihin! Pihveihin tulee aika voimakas pekonin maku, ja muutenkin tuhti, eli se kestää hyvin kaikki lisukkeet ja sörsselit jäämättä niiden varjoon.

Köökin työnjako oli tuttu jo kohta 10 vuoden ajalta: minä vastasin ruoan valinnasta, tarvikkeiden hommaamisesta, aikataulutuksesta, pihvitaikinan teosta, bataattikiekoista, muiden lisukkeiden valmistamisesta ja kattamisesta, mies vastasi pihvien paistosta ja itsensä kehumisesta. Ainut syömishetken idylliä rikkonut, historiakatsannossa verraten uusi tekijä, oli 1-vuotiaamme, joka päätti, että äiti ei saa istua pöydässä ja keskittyä ruokaan, onhan hän kuitenkin tärkeänä kullanmuruna ja perheeseemme viimeksi ilmaantuneena päähenkilönä paljon tähdellisempää ihailtavaa kuin bataattiburgerit (esikoinen sen sijaan nojaili rennosti pöytään odottaen hamppariaan – täysin tabletin ansiosta – mutta kuitenkin). Pari kertaa seinään heitetyn leivänkannikan jälkeen lääkkeet löytyivät ja rusina-askilla taaperoraivosta selvittiin. Äitikin sai syödä. Aah! Söin puolitoista, yhden täyden version ja yhden avon, ja join bissen. Tulin täyteen!

Bataattihampparit ovat samanlaisia kuin mitkä tahansa hampparit, eli täyttämisessä mielikuvitus on rajana. Juureskiekkojen ja jauhelihapihvin lisäksi lisuketarpeistoon voi koota salaattia, tomaattia, sipulia, suolakurkkua sekä tietysti cheddaria. Sinihomejuustokin sopii. Kantsii laittaa molempia. Sitten vielä sinappia, totta kai, ja majoneesia. Koska meiltä löytyi meksikolaiskokkailukautemme vuoksi chipotle chiliä adobo-kastikkeessa (säilykepurkki jota saa kauppojen texmex-osastoilta), maustoin majoneesia tällaisella hienonnetulla chilillä (pikkupala riittää) ja sen kastikkeella. Savuchilimajoneesista tulee aikas löysää, kuten kuva todistaa, mutta aikas hyvää. Toki ihan purkista puristettu perusrasvainen majo käy tähän priimasti.

Olen pysynyt erinomaisesti uuden vuoden ruokalupauksissani ja lipsunut hyvin vähän. Mitähän sitä mähkisi tulevana viikonloppuna..?

Puutarhajuhlien menu

On ilo ja kunnia, kun joskus harvoin joku pyytää ruoanlaiton saralla allekirjoittaneen vinkkejä. Nyt niin kävi pitkästä aikaa. Soittivat paikallislehdestä ja kysyivät, millaisia pöperöitä bloggari kattaisi puutarhajuhliin.

Mietin hetken. Olen ennen ollut tosi arka tällaisissa ja ajatellut, että kaikkien tarjottavien pitäisi muka sointua yhteen saumattomalla tavalla. Katin kontit. Se kalskahtaa jopa vanhanaikaiselta. Erilaisia kivoja pikkusyötäviä tai suurempia suupaloja voi kattaa ihan huoletta samaan noutopöytään, omia lemppareita tai villejä kokeiluja, ja sitten vaan naapurit ja läheiset paikalle ja meillä on kemut pystyssä. Puutarhajuhlat ovat ihan mielettömän kaunis tapa viettää vaikkapa syntymäpäiviä. Voi kehveli kun koko meidän katras on syntynyt syksyllä. Mutta juhlan aiheeksi käy tietty vaikka viimeinen lomaviikko. Tai ensimmäinen. Ja niin edelleen.

Joku päivä järjestän kello viiden teekutsut ja katan ulos jääteetä, haudutettua teetä ja erilaisia leivonnaisia. Mutta nyt paikallislehti sai ruokaisemman ehdotelman. Linkit ja vinkit menun jälkeen postauksen lopussa. Voisin tietty suuren maailman tyyliin vain todeta, että reseptit löytyvät huomisesta Orimattilan Sanomista… mutta äh, ei se taitaisi tarkemmin ajatellen niin suuren maailman tyyliä olla ;)

 

Kemut puutarhassa

Porkkana-/kurpitsasosekeittoa shotteina
Minihampurilaiset ylikypsästä possusta
Graavilohileipäset
Pienet poropiirakat
Parmesaaniporkkanat
Vihreä salaatti

Mustikka-kaurakakku

Graavilohileivät

Pienet poropiirakat

Parmesaaniporkkanat

Puutarhajuhlien kattausta

Mustikkakakku

 

PARI SANAA RESEPTEISTÄ

Sosekeittoshotti: Jos omaa lempparireseptiä ei ole, kokeile mausteista porkkana-bataattikeittoa tai myskikurpitsasosekeittoa, klik. Laita tarjolle pieniin laseihin.

Minihampurilaiset: Leivo pienikokoisia hampurilaissämpylöitä (hyvissä ajoin pakastimeen). Valmista ylikypsää kassleria (jo juhlia edeltävänä päivänä), ja suolaa kassler sitä edellisenä päivänä: Liuota hienoa merisuolaa veteen (1 dl suolaa per 1 l vettä). Laita possu kannelliseen astiaan ja peitä suolaliemellä. Anna suolautua yön yli jääkaapissa. Laita liha voideltuun pataan. Hauduta kannen alla 125 asteessa n. 4-5 tuntia, kunnes liha on lohkeavan kypsä. Revi liha haarukalla pieniksi paloiksi. Mausta varovasti BBQ-kastikkeella (itse tehdyllä tai ostetulla), pippurilla ja pataan tulleella liemellä. Leikkaa sämpylät, laita väliin salaattia, pikkukeko possunlihaa ja tomaatti- tai retiisisiivut. Purista kansien sisäpuolelle hyvää sinappia ja paina kannet paikoilleen.

Lohileipäset: Resepti graavilohileipiin täällä, klik.

Pienet poropiirakat: Yhden piirakkavuoan kokoisesta suolaisesta piirakasta saa muffinipellillä (n.) 12 kpl minipiirakoita. Olen jakanut hyvän poropiirakan reseptin aiemmin, ja nyt tein piirakan tosiaan niin, että jaoin taikinan ja täytteen muffinipellille. En esipaistanut pohjia, vaan lisäsin täytteen ja paistoin 220 asteessa 20 minuuttia. Juustona käytin parmesaania ja sekoitin raasteen tällä kertaa porokuutioihin, en ripotellut piirakoiden päälle. Ei paistu niin tummaksi pinta, vaan kenties herkullisemman näköiseksi.

Porkkanaranut: Resepti juustoisiin rakuunaporkkanoihin täällä, klik. Rakuunan sijaan porkkanoissa voi käyttää mieliyrttiään, ja minä käytin rosmariinia.

Vihreä salaatti: Luonnistunee ilman ohjeita. Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit ja hyvä balsamico on must, muistakaa :)

Mustikka-kaurakakku: Reseptiin onkin tässä blogissa jo useamman kerran törmätty. Tässä linkki, klik. On niin hiton hyvää että. Äitin kakussa on kermaa ja rahkaa, minä teen täytteen kermasta ja purkillisesta mascarponea. Täyte onnistuu helpoiten, kun yhdistää kerman ja juuston vatkauskulhossa ja sekoittelee sähkövatkaimella rauhallisella nopeudella, kunnes täyte on suloisen samettinen ja paksu.

 

HYVIÄ LOPPUKESÄN JUHLIA joka pihaan ja puutarhaan!

fiiliskuva

Kuva: Outi Sirviö

Sloppy Joe ja hulttio äiti

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, mikä on hassua, koska maaliskuu on alkanut helmikuuta valoisammissa merkeissä. Sitkeät röhätaudit näyttäisivät jääneen taakse, ja se IHAN pahin vauvan huonounisuus on myös taittanut. Ei se vieläkään osaa nukkua, mutta kun nuhaisuus helpotti, myös pahin levottumuus. Syy miksi en ole postaillut, on se, että hurjan neliviikkoisen jälkeen olen yrittänyt ottaa kiinni siivoilu- ja pyykkiaskareita blogin päivittämisen sijaan. Koti pääsi repsahtamaan, mutta nyt näyttää taas jo normaalilta.

Hulttiohelmikuu sai miettimään huusholliasioita. Muistelin kaiholla aikaa ennen lapsia, kun sanavarastoon kuului sellaisia luksushetkiä kuin ”siivouspäivä” tai ”suursiivous”. Lasten myötä olen oppinut, että kaikkein tärkein huushollaamisen muoto on ylläpitosiivous. Kun pari kertaa päivässä – ja erityisesti aina ennen kuin käydään nukkumaan – kerätään lasten lelut, viedään isin vaatemytyt oikeisiin osoitteisiin, suoristetaan keittiön posti- ja lehtipinot, pistetään tiskit koneeseen ja pyyhkäistään pöydät, heitetään äitiltä pudonneet tisusuojat ja puklia sisältävät talouspaperit roskiin ja katsotaan, että eteisen kenkäralli on ojennuksessa, sillä tavoin koti pysyy suunnilleen kunnossa. Kerran viikossa tavaroiden järjestelyn lomassa imuroidaan, ja se aiheuttaa samaa fiilistä kuin kunnon siivouspäivä aikoinaan: ”Herranjumala miten meillä on siistiä!”

Perheytyessään ihminen löytää itsestään uusia puolia. Neitsytnainen tuskin koskaan mietti, että hänelle tulisi eteen laiskoja viikkoja, jolloin kodin järjestys järkkyy. Mutta vielä kauheampaa on, jos pään sisällä alkaa järkkyä, ja siksi kannattaa olla armollinen. Olen alkanut kysellä itseltäni silloin tällöin, ”kenelle suoritat tätä elämääsi?”. Eli ketä varten pidän kiinni siitä, että kylpyhuone ja vessat on puts-puunattava kerran kuussa, vähintään? Kun vähemmälläkin selviää. Emme sairastu kalkkikuonaan, emmekä saa elämäämme pidentäviä ekstrapisteitä siitä, että saunan lasiovi kiiltää. Siivosin siis kylpyhuoneen niin, että vein osastolle kuulumattomat lelut, kuten legot ja pikkuautot sekä yhdet tennarit oikeille paikoilleen. Oikeat kylpylelut ja sampoopullot reilaan, puhtaat pyyhkeet naulaan. Sitten kastelin lattian ja harjasin sen mäntysuovalla, silleen minuutissa. Mutta tuli hyvä haju ja asiansa ajoi.

Kuten olen täällä kirjoitellut, vaikka muuten elämänhallinta välillä mättää, me on oltu aika hyvissä ruoissa arjen synkimpinäkin hetkinä. Viikonloppuisin on kokkailtu paljon pitsaa ja hamppareita, koska 3-vuotias alkaa ymmärtää niiden päälle, ”herkkujuttuina”. Yksi huolettoman helmikuun viikonloppukokeilu oli Sloppy Joen hamppari. Sopi symboliikkaan. Sloppy Joe on oikein muodikas purilainen, joka on tullut viime aikoina vastaan vähän joka puolella. Siihen kuuluu mausteinen jauhelihakastike. (Mutta tulinen ei tarvitse olla, eli jalopenot voi tarjota erikseen, jos lapsia on pöydässä.) Homman ydin on siis kastike, ei pihvi. Ja usein myös salaatti, tomaatti ja cheddarsiivu. Lisukkeeksi käy vaikka bataattiranut: Pese (luomu)bataatit ja leikkaa ranuiksi. Sekoita kulhon pohjalla oliiviöljyyn paprikajauhetta ja ripaus kanelia, ja chiliä tai cayennepippuria jos haluat tulista. Kääntele bataatit mausteöljyssä, levitä pellille ja paista kiertoilmalla 225 asteessa kunnes ovat sopivan värisiä ja mausta suolalla. Rapeutta bataattiin on turha haikailla, joo, rapsahtavat ranut tehdään aina potuista. Lasiin vielä toista Joea. Aiai!

Sloppy Joe

Se mainosmies, joka keksi Atrialle sloganin ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, kaiverruttakoon iskulauseen hautakiveensä. ”Sut tullaan muistamaan! Yläfemmat!” sanon tyypille, jos joskus tullaan maallisissa merkeissä vastakkain.

Äijämenu: Nachoja, hampparia ja grillattua ananasta!

Vaikka blogissa tuleekin pilkattua ja tai moitittua omaa puolisoa, niin onhan se niin, että ilman murua elämäni olisi aika väritöntä. Siksi miestä pitää välillä hemmotella, esimerkiksi hyvällä ruoalla. Uusin Yhteishyvä kehotti paijaamaan miestä kunnon äijäburgerilla, jossa on tuhtia pekonia ja cheddaria ja tulista jalopenoa. Otin vinkistä vaarin, mutta päätin tehdä erilaisen burgerin, kunnon pihvillä, jossa on se pekoni mukana. Loman ansiosta ehdin myös askarrella kastikkeita ja lisukkeita. Hyvä minä! Hampurilaissämpylät olisi voinut leipoa itse, mutta tässä valitsin helpon reitin elikäs maalaisleivän. Siitä leikataan sopivat siivut, kaksi per hamppari, ja ne paahdetaan kevyehkösti grillissä juuri ennen leipien kokoamista. Voi myös semikarpata ja tehdä avohampparin yhdellä leivällä. Kukin tyylillään.

Pihvi on tässä se juju, ja siihen haetaan kunnolla makua. Yhteishyvän pekoni-jauhelihapihvit inspiroivat, mutta tuttuun tapaani hieman varioin reseptiä. Jauhelihapaketin sijaan ostin Prisman lihatiskiltä 300 g palan luutonta possunkylkeä ja 400 g naudan ulkopaistia. Kotona jauhoin ne itse. Lisäsin pekoninkin mukaan jo jauhamisvaiheessa, sujahti joukkoon kivasti. Mutta jos et omista lihamyllyä tai massan jauhamistehtävään soveltuvaa monitoimikonetta, osta laadukasta jauhelihaa ja lisää sen joukkoon pekoni pikkupikkuisina kuutioina, kuten ohjeessa sanotaan.

Sitten mausteet. Reseptissä vinkataan käyttämään ruohosipulia ja pihvimaustetta. Jos kaapeissa ei ole pihvimaustetta tai haluat kokeilla toisenlaista makumaailmaa, sekoita rohkeasti oma miksisi. Hienonnettu iso valkosipulinkynsi tuo äijäkkään vivahteen pihviin. Ja juustokumina eli jeera on hyvä pihvimausteen korvike. Maistuu tacomausteelta (eli sillä voi korvata meksikolaisissa pöperöissä tacomaustepussit, ja tulee parempaa). Jeeran kanssa voi yhdistää vaikkapa teelusikallisen korianterinsiemeniä. Ja vähän mustapippuria tietysti. Sitten muotoillaan aavistuksen mex-henkiset pihvit odottamaan grillausta. Jos valkkasit maalaisleivän, kantsii tehdä pitkulaisia pihvejä, se selvä.

Mitä muuta hampparin väliin? Jotain vihreää kuten rucolaa tai muuta rapeaa salaattia pitää olla. Ja cheddarjuustosiivut ovat aina paikallaan. Samoin tomaattikastike. Siis ei valmista, vaan itse tehtyä ketsuppia! Resepti on tosi hyvä. Pikkaisen poistin vetisyyttä lappaamalla seoksen keittämisen jälkeen tiheään siivilään. Valutin hieman nestettä pois, ja voilà, täydellistä tuli! (Kun soosia jää hamppariruokailusta, käytä se loppuun vaikkapa grillattujen, mausteisten tuoremakkaroiden lisukkeena tai grillattujen possunkyljysten kanssa, kuten viime postauksesta voit tsekata meidän tehneen.)

Sitten vielä majoneesia. Saa ostaa valmista, mutta kannattaa kokeilla tehdä itse. Sinappimajoneesi on tosi hyvää! Valkkaa tujua sinappia, koska kyseessä on äijäburgeri. Ja jos et lisännyt valkosipulia pihveihin, sitä voi toki lisätä majoneesiin, jolloin soosi lähestyy aiolia.

Kruunuksi vielä hillottua punasipulia. Voit käyttää hyvissä ajoin tehtyä punasipulihilloketta tai tehdä pikaversion kuten minä: Viipaloi pieneen kattilaan kaksi punasipulia. Kaada joukkoon 0,5 dl vettä, 0,5 dl sokeria ja 0,5 dl punaviinietikkaa. Keittele vartin verran ja anna jäähtyä. Herkullista! Ja voi vide mikä burgeri tuli! Lisukkeeksi voi tehdä lohkoperunoita tai ranuja, mutta ilmankin pärjää!

Hampurilainen itse jauhetusta pihvistä

Jos aikaa on, miehen makunystyröitä kannattaa herätellä pikkualkupalalla. Meillä hemmottelumeininkiin kuului valmiiksi avattu Sol-olut, joka kiikutettiin terassille kera lautasellinen juustokuorrutettuja nachoja (tehty kuin reseptissä, mutta kirsikkatomaatit pilkoin neljään osaan. Asettelin myös nachot kauniisti yksittäin, enkä tehnyt ”mättölautasta”. Näin tarjoiltuna käyvät oivallisesti näppipaloina). Nachoja nautiskellessa päästään mukavasti tunnelmaan ja voidaan samalla keskustella tulevasta ruoasta. Eli lisukkeet on valmiina ja pihvit odottavat vain grillausta. Rakkaan ei tarvitse muuta tehdä kuin paistaa ne pihvit, ja tutusti tietysti kerätä pointsit mahtavasti perheelle tehdystä ruoasta. No te tiedätte…

Juustokuorrutetut nachot

Meillä mies on makean perään (vaikka tutuille väittää ettei ole). Hemmotteluateria päätettiin grillatulla ananaksella. Muru ei ymmärtänyt viherpippurin pointtia, mutta kerroin, että se tuo pikantin lisän ja kuuluu annokseen. Hymisi tyytyväisenä herkkuja suussa, eli ratkaisu hyväksytty.

Grillatut ananassiivut tarjoillaan kinuskikastikkeen kanssa. Voit ostaa valmista, mutta jos et ole koskaan kokeillut keittää kinuskia säilykemaidosta, testaapa. Eli osta purkki kondensoitua maitoa, jota saa nykyään melkein joka marketista. Poista etiketit. Laita pystyyn kattilaan ja lisää vettä kunnes purkki melkein peittyy. Keittele rauhallisella poreilulla kolmisen tuntia, aina välillä purkkia käännellen. Kun purkin avaa, sisältä paljastuu kinuskiseksi kypsynyt maitosäilyke. Maku ei ole ihan perinteinen suomalainen kinuski, mutta erinomainen minun mielestäni. Ja sopi meksikolais-amerikkalais-hemmottelumenumme tunnelmaan! Annoksen voi vielä kruunata vaniljajädepallolla. (Jos semifreddoa jäi italialaiselta emännän hemmotteluillalliselta, kuten meillä, käytä sitä.)

Grilliananas ja kinuski kondensoidusta maidosta

Kauniita kesäkeittiöpäiviä!