Aamiainen englantilaisittain: pekonitoastit ja kirsikkatriffle

Kun työ on S-ryhmän viestinnässä ja haluaa harjoittaa ruokabloggausta, olemme hankalan yhdistelmän äärellä. Tarkoitus ei ollut alkaa pitämään Ääs-propaganda-blogia, mutta luontevasti se asia on blogiin uinut. Ja niin ui nytkin.

Sain kollegoiltani SOK:n marketkaupan puolelta maistiaisia ruokakauppojemme uusista, brittiläisen Tesco-kauppaketjun tuotteista. Tutkaillessani niitä iski heti inspiraatio, jota riittää luulen parinkin postauksen verran. Ensimmäisenä ja oikeutetusti meillä nautittiin aamiaista englantiseen tyyliin!

Englantilainen aamiainen on käsite maailmalla. Se sisältää paljon paistettuja juttuja. Pekonia, munia, sieniä, tomaatteja, papuja, paahtoleipää ja teetä. Päätin, että menemme vähän kepeämmällä linjalla, kesäisellä ja kenties naisellisella – verrattuna tosi raskaaseen rasvomättöön. En tiedä onnistuinko, mutta herkuttelumeininkiä meillä oli, vieläkin nousee vesi kielelle.

Valkkasin teeksi Tesco Finest –sarjan vihreän jasmiiniteen. Kylmänä juomana tarjolla oli kannuun tehtyä mehua saman sarjan omena- ja seljankukkajuomatiivisteestä. Tee oli hurmaavan kukkea ja miellyttävän makuinen! Mehu sen sijaan oli minun makuuni vähän liiankin kukkea. Mutta jos et ole trendikästä seljankukkaa vielä lasissa testannut, kyllä se kerran väärti on. (Kuva pakkauksista, kun ne on oikeasti aika vimpan päälle.)

Aamiaislautasille nostimme lämpimät toastit suoraan paistinpannulta, hyydytetyt munat kattilasta ja terttukirsikkatomaatit uunista. Kuvan ottaminen vei taas hetken aikaa, mutta muru sai luvan alkaa pistellä satsiaan naamariin. Naamariin, joka olikin pitkästä aikaa blogikuvaamisesta – tai sen nälkäisenä seuraamisesta – pahasti punainen. Epäilin hetken jopa seljankukka-allergiaa, kun väri oli niin vahva. Mutta kun läikät katosivat samaa tahtia ruoan kanssa, reaktio varmistui psyko-somaattiseksi. Ja kyllä tämän annoksen äärellä tosiaan kannatti leppyäkin, kaikki onnistui nimittäin täydellisesti:

Laitoin kahden ison paahtoleivän väliin 5 siivua juustoa. Kolme goudaa ja pari punaista emmentalia. Toisen paahtoleivän voitelin sinapilla. Juustosiivujen väliin istutin pannulla paahdetun – muttei ylirapeaksi paistetun – pekonisiivun hieman taiteltuna. Käytin HK:n englantilaista pekonia, jossa on paksu leikkaus. (Fileepekoni toimisi myös, mutta Amerikan pekonista tulee eri makuinen leipä, muistutan.) Toastit paistetaan keskilämmöllä pannulla, hyvässä voissa, molemmilta puolilta. Jos pannussa on kansi, kantsii laittaa hetkeksi päälle, jotta saa juuston paremmin sulamaan. Jos haluat varmistaa, että juusto ehtii täysin sulaa, voit raastaa sen. Mutta me haettiinkin jähmäkkää lopputulosta, eli ei tosiaan haittaa, jos juusto ei ehdi täysin sulaa.

Leivät leikataan kahdeksi kolmioksi, ja kaverina toimii tomaatti tosi kivasti. Tein omani niin, että nostin ison terttukirsikkatomaatin oksan uunipellille ja pidin parikymmentä minuuttia parissa sadassa asteessa kiertoilmalla. Rouhaisin tomaateille hieman suolaa ja pippuria ennen uuniin laittoa ja pirskotin myös tilkan oliiviöljyä. Tarkkaile uunia, etteivät tomaatit ehdi täysin lussaantua.

Kananmunat tein haudutustyyliin. Olen ostanut aikoinaan munamies-murulleni haudutuskupit jostain keittiötarvikeliikkeestä, mutta nyttemmin emme niitä juuri käyttele, kiitos hektisten aamujen (syitä lifestyle-vaihdokseen voi hakea aiemmista postauksista). Kupposet voidellaan, niihin rikotaan muna, maustetaan suolalla ja laitetaan kansi päällä varovasti kiehuvaan veteen hautumaan. Kypsennysaika valitaan mieltymyksen mukaan. Me tupataan tekemään 7 minuutin munia. Valuva sisus, ou jes.

Jatkoin juomiemme kesäisen kukkeaa tyyliä ja tein aamiaislautasen kaveriksi triffle-tyyppiset jogurttiherkkupalat. Laitoin laseihin paksua maustamatonta jogurttia, Tesco Finest Berry & Cherry Granolaa sekä kirsikoita ja persikkaa, kahteen kerrokseen. Tähän asti aika simppeliä, mutta venytin aamurutiinimme äärimmilleen ja keitin jasmiiniteestä siirapin, jolla silasin kirsikka- ja persikkalohkot: Laitoin pikkukattilaan 1 dl:n vettä, kuumensin, ja liottelin siinä jasmiiniteepussia viitisen minuuttia. Lisäsin vajaan teelusikallisen pieniksi tikuiksi suikaloimaani tuoretta inkivääriä ja 0,25 dl sokeria. Keitin seosta reilun 5 minuuttia, kunnes se oli siirappimaista, eli puulusikalla kattilan pohjaa vetäessä vana ei heti sulkeudu. Siivilöin inkiväärin pois, ja silasin puolikkaan lohkotun persikan ja kasan kirsikanpuolikkaita. Kahteen triffleen riittävä määrä, vähän jäikin.

Lopputulos oli hento ja herkullinen, ja oikeuksiinsa hedelmälisuke olisi päässyt ihan sellaisenaan, vaikka vaniljajäätelökiehkuran kanssa jälkkärinä. Paksu jogurtti ja voimakas kauragranola hieman nimittäin jättivät jasmiinisiirappia varjoonsa – mutta hei, että jaksoin tällaisen väkertää, se on se pääasia!

Granolaa on kyllä vielä pakko kehua. Aivan nappi, herkuttelumysli juuri minun makuuni.

Tescon tuotteita löytyy S-marketeista, Alepoista ja Prismoista. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Suhtaudu infoon varauksellisesti, mutta pidä mielesi avoinna sille mahdollisuudelle, että suositukset on tehty rehdiltä pohjalta, ruokaihminen ruokaihmiselle.

Aamiainen ja satokausihedelmiä vol 2.

Joskus natsaa, ja meillä natsasi vähän aikaa sitten herkkuaamiaisen kanssa. Ruoka oli hyvää, lapset seesteisiä, ja kaikki oli täydellistä. Vietimme viime viikon talvilomaa ja päätin ottaa kohtalonhetkestä revanssin. Tekisimme taas herkkuja sesongin hedelmistä, ja makeaa tietty pitäisi myös olla, tuumasin ja aloin rustata kauppalistaa.

Valkkasin jälleen juttuja, joita pystyi valmistella edellisenä iltana. Toteutusaamuna urakka ei siis ollut ylitsepääsemätön, vaan liekö syy lasten sairastelun vai minkä mutta ihan edellisen kerran kaltaiseen euforiaan en päässyt. Pian 1,5-vuotias pikkumiehemme ei tällä kertaa oikein viihtynyt pöydässä ja päädyin ahmimaan ruoat. Sähläämistä ja pomppimista pöydästä keittiön kaapeille ja taas istumaan oli muutenkin enemmän. Kuviin tuli keltainen kelmeä valo, enkä jaksanut näpsiä montaa otosta. Täydellisen aamupalahetken (ja sillä someleveilemisen) epäonnistumista tärkeämpää lienee kuitenkin huomioida onnistumiset:

Saimme aikaiseksi mukavan menun. Kananmunatkin muistuivat mukaan. Pöydässä oli meillä harvinaista herkkua eli eksotiikkaa, ja tulin myös kokeilleeksi trendireseptiä, jota en ikinä ollut. Nyhtöpulla, mikä aamupalamme tähti! Kookostäytteisen pullan lisäksi pöydässä oli teetä ja pähkinä-hedelmäleipää, hedelmäsmoothiet, paahdettuja verigreippejä, niitä keitettyjä munia ja pekonia, ja päärynävispipuuroa. Massut tuli ylitäyteen (kyllä, se on onnistuminen!). Vinkit resepteihin kuvien jälkeen, olkaa hyvät :)

Teetä ja cashew-karpaloleipää
Kauppojen jauholeipomoiden ja paistopisteiden leivät ovat helppo keino saada aamiaispöytään ekstraa. Säilyvät yhden yön hyvin. Fazerin cashew-karpaloleipä on omia suosikkejani.

Hedelmäsmoothie satokauden eksoottisimmista
Kevättalvi on monien eksoottisten hedelmien sesonkia. Jos näitä maistella haluaa, nyt on se aika! Ostin syöntikypsän mangon, papaijan ja pari passionhedelmää. Kuoret pois ja tehosekoittimeen. Lisäsin mukaan myös banaanin, mikä oli vähän tyhmää, koska kokonaisuudesta tuli pikkaisen tönkkö. Ohensin hedelmäpommiani vedellä, mutta liikaa en uskaltanut lantata ettei maku valjuunnu. Joimme siis melko paksua smoothieta. Yksi tapa olisi ollut jatkaa juomaa omenamehulla tai puristaa mukaan sitruksia, mutta päätin, että tönköllä mennään. Ainakin oli hedelmäistä koko rahalla!

Paahdetut verigreipit, pekonia ja munia
Paahdetut, karamellisoidut verigreipit ovat nosteessa, ja pitihän se meidänkin maalaisten tällainen Ameriikan ihme testata: Greipit halkaistaan ja puolikkaille ripotellaan muutama ruokalusikallinen tummaa sokeria, vaikkapa ruokokidesokeria. Sitten uuniin 225 asteeseen ja reilun viiden minuutin paahto, kunnes reunoilla näkyy aavistus mustaa. Sotkuista syötävää. Kattamani alkuruokahaarukka ja –veitsi eivät paljon auttaneet. Mutta olihan ne hyviä. Täydelliset 7 minuutin munat olivat murun mielestä tosin parempia, samoin aamiaispekoni. Verigreipin ja pekonin makuyhdistelmä on muuten mieletön, täältä suositellaan!

Päärynävispipuuro
Idea päärynävispipuuroon tuli tästä reseptistä. (Muista tarkistaa vispipuuron neste-suurimosuhde oman pakettisi kyljestä, mannojahan on useampaa sorttia.) Omenamehuun tehty mannapuuro on jo itsessään hedelmäinen, mutta päärynäsoselisäyksellä siitä tuli superintensiivinen ja herkullinen. Reseptissä kehotetaan käyttämään vauvanruokasosetta, mutta minä tein päärynäsoseen näin: Kuorin satokauden somia Rocha-päärynöitä, lohkoin, ja hauduttelin lohkot läpipehmeiksi voissa paistinpannulla. Soseutus korkeassa astiassa sauvasekoittimella. Sosetta kannattaa tehdä vähän reilummin, käyttää osa vispipuuroon ja syödä osa vaikka iltapalajogurtissa. Vispattu puuro yöksi jääkaappiin, aamulla annokset voi koristella vaikka kotimaisilla vadelmilla.

Kookos-karpalotäytteinen pull apart -pulla
Jenkkien pull apart -leivät ja pullat ovat testaamatta pitkään olleet, vaikka sen viisi vuotta sellaista on pitänyt kokeilla. Nyt tai ei koskaan. Jos aamiaiseksi mielii pullaa, kannattaa tehdä illalla pullataikina ja nostattaa se yön yli jääkaapissa. Yön yli pullassa ei ole mitään erikoista, taikina on sama, mutta hiivaa leipurit kehottavat käyttämään hieman totuttua vähemmän. Minä laitoin taikinaan 2,5 dl maitoa ja nippanappa 20 g hiivaa. Tein muuten normitaikinan, mutta voin sijaan sulatin joukkoon purkinpohjalliseni luomu kookosöljyä. Sitä oli sulatettuna 0,75 dl. Ei haisuakaan, mitä määrää voita se vastaa, mutta taikina tuntui alustaessa kimmoisalta ja sopivan rasvaiselta, joten tällä mentiin. Sitten kelmua taikinakupin päälle, leivinliina ympärille ja yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Aamulla taikinaa nuijitaan uudelleen ja kaulitaan se korvapuustien teosta tutuksi levyksi. Pituus leveyssuunnassa reilu 40 senttiä, korkeutta n. 30 cm, kunhan levy on sopivan ohkoinen, hyvä tulee. Sekoitin sähkövatkaimella 50 g pehmeää voita ja 0,5 dl tomusokeria ja levitin ohueksi kerrokseksi pullalevylle. Päälle ripottelin 0,5 dl kookoshiutaleita ja 0,5 dl kuivattuja karpaloita, jotka olin liottanut yön yli rommissa. Alkoholin voi toki jättää pois (meillä päin sellaisia reseptimuunnoksia tehdään kyllä harvoin). Sitten pullalevy leikataan kuudeksi kaistaleeksi, jokaisen leveys noin 7 cm (hieman leipävuokaasi pienempi leveys). Kaistaleet nostetaan päällekkäin, jolloin saat pitkän suorakaiteen muotoisen pinkan. Tämä pinkka leikataan paloiksi, leikkasin omani kuuteen osaan. Voitele pitkä leipävuoka, ja nosta nämä kuusi taikinaneliöpinkkaa vuokaan pystyyn, eli niin, kerrokset näkyvät ylöspäin. Kohotetaan puolisen tuntia (vaikka 40 asteisessa uunissa, jos kohoamaan lähteminen tuntuu vaivalloiselta yön yli jääkaapissa olon vuoksi). Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia, vähän pullan korkeudesta ja vuoasta jne. jutuista riippuen. Eli tarkkaile pullaa. Jostain syystä googletellessani pull apart –pullien reseptejä törmäsin moneen, jossa pullaa ei voidella munalla. En voidellut omaani, mutta kun taas heti viiden vuoden päästä ehdin tehdä tätä seuraavan kerran, voitelen pullan päällipinnan. Kyllä se kumminkin mustuu ja kuivuu eri tavalla kun ei voidella.

Ennen aamiaispöytään nostamista pullaa joutuu hetken jäähdyttämään. Ihan siksi, että sen saa kipattua vuoasta lautaselle. Sitten tein karpaloiden liotukseen käyttämästäni rommista kuorrutteen, lisäämällä marjojen punaiseksi värjäämään nestetilkkaan tomusokeria. Kuorrutetta pullan päälle, ja sitten syömään. Nyhtöpullapitkossa ei tarvita veistä, sillä pullalevyt irtoavat pitkosta vetämällä. Täyte tekee tästä tahmeaa syötävää. Mutta hei, jos se on tahmeaa, se on aina hyvää!

Kalapuikkojen kaverit mango, lime ja inkivääri

Satokausisyöminen on hirveän virkistävää. Olen ollut aina hyvin hajulla eri hedelmien ja vihannesten satokausista, mutta mitä eksoottisempiin herkkuihin on menty, sitä vähemmän käryllä olen niiden sesongista ollut. Muoti-ilmiön ansiosta myös kaupoissa satokauden parhaat ovat nykyisin paremmin esillä, joten ostoksilla käydessä voi aidosti oppia jotain ruoanlaitosta. Miten kätevää – ja inspiroivaa.

Kävimme viikko sitten lauantaina 4-vuotiaan kanssa kaksin kaupassa, luksusreissu siis, ja tarkoitus oli hakea kalapuikkotarpeita. Kuinkas sattuikaan silmään mangojen maailmasta kertova juliste ja viittaus netistä löytyvään reseptiin kalapuikoille sopivaan kylmään kastikkeeseen. Hei! Ei tylsää perunamuusia tänään, vaan vähän mielikuvituksellisempia satokausikavereita kalapuikoille: hedelmäistä, mangoa ja limeä sisältävää kastiketta sekä inkiväärillä maustettua juureslisuketta it is! Ei kun tarpeet koriin ja kokkaamaan.

Aloitamme mango-kermaviilikastikkeesta kuutioimalla mangon pienen pieneksi kermaviilin joukkoon. Maustetaan limemehulla sekä currylla, nopeaa ja erilaista. Sitten juuresranskalaiset uuniin: Leikkasin porkkanaa ja palsternakkaa ranskismaisiksi lohkoiksi ja levitin pellille. Mausteeksi rouhin suolaa ja pippuria ja ripottelin joukkoon myös ruokokidesokeria. Sitten kuumensin kattilassa pari ruokalusikallista öljyä ja ruokalusikallisen verran voita ja kuumentelin siinä hetken silputtua inkivääriä (noin 1 rkl verran, kun juureksia oli alle kilo mutta yli puoli kiloa). Sitten silasin juurekset inkivääri-öljyseoksella ja kääntelin hieman (alkuperäinen idea Maku.fi:stä). Kypsennys kiertoilmalla 225 asteessa noin 25 minuuttia, lohkojen paksuudesta riippuen.

Kun juurekset kypsyvät, paistetaan kalapuikot: Leikataan kuhafileistä kookkaita paloja ja maustetaan suolalla (tai jätetään suola pois kun lapsia on pöydässä ja lisätään suola vasta valmiiden kalapuikkojen päälle aikuisten annoksilla). Otetaan työpöydälle kolme lautasta. Yhteen laitetaan vehnäjauhoja, yhteen kevyesti vatkattua munaa, yhteen korppujauhoja. Kieritetään kalapalat ensin huolella vehnäjauhoissa, sitten munassa, sitten korppujauhoissa. Kuumennetaan paistinpannussa reilusti ruokaöljyä, noin sentin kerros. Kun vaalean leivän pala tirisee öljyyn tiputettaessa mukavasti, se on sopivan kuumaa. Paistetaan kalapuikkoja muutaman minuutin ajan molemmin puolin, kunnes ne ovat saaneet mukavasti väriä, ja sitten pöytään.

Kalapuikkopäivä oli meidän talviloman eka päivä, ja tietysti 1-vuotias vetäisi itsensä heti ekana yönä nuha-kuumeeseen. Mutta jos hakemalla haemme tilanteesta hyviä puolia, se on se, että kuumeinen 1-vuotias on uninen ja hieman pihalla koko ajan. Hän istui koko ruokailun kuistimme sohvalla unipupu nyrkissä ottamatta tilanteeseen mitenkään kantaa. Äiti sai nauttia kevätauringosta, kuhasta, mangosoosista ja inkivääriranuista – sekä lasillisen Rieslingiä – ihan rauhassa.

P.S. Inkivääristä, limestä, mangosta ja muista maaliskuun sesonkituotteista löydät tietoa esimerkiksi tästä artikkelista, klik.

Herkkuaamiainen pienellä yrityksellä

Olen aamupalaihminen. Säännöllisesti haikailen aikojen perään, jolloin minulla oli aikaa, aikaan ennen vauvoja. Muistan hyvin pitkät aamiaiset vuosilta 2005 ja 2006, jolloin haahuilin yksiössäni yöpaidassa, luin lehtiä, höpöttelin koiralle ja söin. Ja söin. Ja join kahvia. Ja keitin sitä lisää.

Kun muru tuli mukaan kuvioihin, viikonloppuaamuja alkoi värittää sängyssä loikoilu. Lakanoissa peuhaaminen oli syömistäkin hauskempaa, mutta erityisesti loma-ajoilta muistan monia pitkiä aamiaisia, jolloin herkuteltiin kunnolla. Itkettää, kun ajattelen sitä faktaa, etten ole ehkä osannut nauttia tuosta vapaudesta niin täysillä kuin olisi silloin pitänyt.

Lapset on ihania, kun ne on omia. Mutta silti. Silti haluaisin joskus kokata viikonloppuaamiaisen ilman, että reilu 1-vuotias itkee jo 10 minuutin puuhailun jälkeen lahkeessa kiinni, täysin lohduttomana ja hylättynä. Haluaisin joskus syödä sen ihanan aamiaisen ilman, että 4-vuotias kiukuttelee koko ajan, miksei saa ”pelata pädillä”, ja se mainittu 1-vuotias istua kököttää sylissäni ja leikkii ”heitän kaikki astiat ja ruoat, mitä saan kiinni, päin muita, ja sitten revin äitin yöpaitaa tisujen kohdalta ja itken päälle, kun ne on piilossa” –leikkiä. Aamut on ruljanssi, ja nautinnollinen syöminen näyttelee siinä aika pientä roolia, if you know what I mean.

Joskus joku korkeampi voima kuulee ääneni, kun huudan pimeyteen. Olin nähkääs päättänyt uhmata kohtaloa ja hommasin lauantain kauppareissulla muutaman ekstra-aamupalatarpeen. Ei mitään kummallista, mutta kumminkin, vähän oli yritystä. Leivoimme 4-vuotiaan kanssa kotiin palattua suklaakakun, eli äiti leipoi ja 4-vuotias ”pelasi pädillä”, ja sekoitin tuorepuuron muhimaan, kun lapset olivat käyneet yöpuulle.

Aamulla päätin, että mikään ei tule minun ja tämän aamiaisen väliin. Universumi kuuli. Lapset viihtyivät, kun rauhallisen verkkaisesti katoin pöydän juhlavasti kuistillemme. Puristin herkullisista, nyt kukkeimman satokauden sitruksista mehun, ja lohkoin pomeloa toiseen kuppiin kauniiksi keoksi. Keitin teetä, otin esiin croissantit. Poksautin auki valmiin karamellikastikkeen, lähmin kakun päälle, ja kannoin pöytään. Kutsuin perheen paikalle. Kaikki viihtyivät. Isi järjesti croissanttien väliin sipaisun Oivariinia ja pari siivua hyvää juustoa – kiitos muru – ja 4-vuotias nautiskeli paahtoleipäänsä. Kuopus istui ihan rauhallisena ja taisteli pomelolohkonsa kanssa sen rakenteesta hyvin haltioituneena pitkän tovin. Sitten lapset siirtyivät katsomaan piirrettyjä ja äiti sai toisen kupin teetä ja palan suklaakakkua. Olin taivaassa.

Jos sinun tilanteesi sen sallii, järjestä viikonloppuna herkkuaamiainen ja lähetä huomenna, ystävänpäivänä, kutsu valmiiseen pöytään muutamalle läheisellesi – ehkä juuri minunkaltaiselleni ihmiselle, joka on valmiin herkkuaamiaisen tarpeessa. Jo pienellä yrityksellä aamupala nousee seuraavalle tasolle. Vinkkejä kokkailuihin kuvien jälkeen.

 

Teetä ja croissantteja
Kauppojen leipomo- ja paistopisteistä löytyvät croissantit ovat herkullisia ja helppoja. Niitä voi täyttää, tai olla täyttämättä, ja maistuvat aina yhtä luksukselta. Kahvi-ihmisenä vannon maitokahvin nimeen, mutta myönnytyksenä murulle meillä juodaan aamuisin teetä, ja olen huomannut, että se sopii voisarven kaveriksi oikein hyvin!

Mantelituorepuuro
Sekoita 1 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl mantelimaitoa, 1 dl paksua turkkilaista jogurttia ja pari ruokalusikallista (paahdettuja) mantelilastuja. Turvota yön yli jääkaapissa. Puurosta tulee yksi iso tai kaksi maltillisen kokoista annosta. Lisää annoksille halutessasi reilu teelusikallinen vaahterasiirappia, hunajaa tai vaaleaa siirappia. Lisukkeeksi sopii myös pakastemarjoista pyöräytetty vadelma- tai puolukkahilloke.

Tuorepuristettu mehu
Sitrukset ovat nyt sesongissa (lisätietoa kauden hedelmistä saat esimerkiksi täältä)! Halkaistut hedelmät tuovat aamiaiselle väriä, mutta aivan ökyä on puristaa niistä hemmottelumehu: Purista huolellisesti mehu noin neljästä sitrushedelmästä (käytin kahta appelsiinia, yhtä verigreippiä ja yhtä sweetietä). Mausta halutessasi sokerilla tai hunajalla (varsinkin jos mukana paljon greippiä). Kaada mehu siivilän läpi kahteen lasiin.

Pomeloa lohkoina
Olen elänyt koko aikuisikäni aika niukasti mitä tulee eksoottisiin hedelmiin. Muodissa nyt oleva satokausisyöminen on minulle kuin uusi elämä. Olen sallinut itselleni sesongissa olevat hedelmät herkkuhetkiin, ja kokeillut vuoden sisällä sellaisia otuksia kuin mango ja papaija, joita aiemmin en ollut ostanut käytännössä ikinä. Nyt repäisin taas, ja ostin em. sitrusten lisäksi pomelon. Pomelo on melonin kokoinen sitrus, jossa on paksu kuori. Poistin valkoisen osan kokonaan veitsellä leikkuulautaa vasten, ja irroittelin sitten hedelmälihan, lähes kuorettomiksi lohkoiksi. Pomelo on mielettömän herkullinen. Se ei ole niin kirpeä kuin greippi, ja tosi kiva syödä, sillä se ei tirise ja sotke. Täydellinen aamiaishedelmä, kun lohkoja napsitaan sormin!

Suklaakakku ja kinuskikastike
Törmäsin 52 weeks of deliciousness –blogissa suklaakakkuun brunssimeiningillä (ai miten niin? no kun se paistetaan leipävuoassa!). Helppo suklaakakku jäi talteen erityisesti siksi, että lapsi oli halunnut pitkään leipoa suklaakakkua, ja tämän voi tehdä pientenkin kanssa kun tässä sekoitetaan aineet yksinkertaisesti kulhossa. Toinen syy oli se, että minulla oli kesälomareissullamme tamperelaisesta Keittiöelämää-liikkeestä ostettu lasipurkillinen kinuskikastiketta vieläkin kaapissa odottamassa oikeaa käyttöhetkeä. Se olisi tämä! Isossa leipävuoassa paistetusta kakusta tuli todella suklainen, ilman suklaata (jätin reseptissä mainitut valkosuklaanapit pois, ja silti!).

Unohtuneet keitetyt kananmunat
Aivan ihana kakku ja mieletön kinuski, ajattelin hiljaisuudessa ja yksin kuistilla istuskellessani, viimeisiä teetippoja fiilistellessäni. Yhtäkkiä tajusin, että unohdin kokonaan keittää kananmunat! Murun ykkösaamupalaherkku on keitetyt munat kunnon löysällä keltuaisella. Olin täynnä, eikä asia minua harmittanut, mutta sanoin sen kuitenkin ääneen pöytää korjatessani. ”Voi kulta, mun piti keittää sulle kananmunia, ja ne unohtuivat kokonaan.” Muru kurtisti mietteliääni kulmiaan. Meni pari tuntia, ja kaksi elämäni kolmesta miehestä lähestyi minua yrmyn näköisinä, kun juuri huolsin kolmatta. ”Miksi sä paahdoit niin vähän paahtoleipää, mulla on jo nälkä, hö” sanoi pienempi. ”Miksi sä unohdit ne munat, nyt mun tekis koko ajan kananmunaa mieli, hö”, sanoi isompi.

Vaikka aamiainen ei ollutkaan poikien mielestä suorituksena 10+, itse hykertelin sitä vielä nukkumaan käydessäkin. Tämä otetaan ehdottomasti uusiksi! Jos vaikka tähdet olisivat universumissa vielä hetken kohdallaan…

Appelsiinia tuorepuuroon ja punajuurisalaattiin

Ruokatrendien 2017 ennustaminen on nyt kova juttu, joten ennustanpa minäkin. Ennustan, että kun kasvisten syönti yhä vaan lisääntyy, suomalaiset oppivat käyttämään myös hedelmiä ruoanlaitossa enemmän. Ei siis vain purkkiananasta pitsaan –tyyppisesti, vaan monipuolisemmin. Bongasin vastikään reseptin, jossa kuskussalaattiin oli yhdistetty pannulla paistettuja persimonlohkoja. Tätä pitää vielä kokeilla, espanjalaisia persimoneja taitaa vielä löytyä kaupoista.

Mutta ainakin hedelmä-vihannesosastot pursuavat nyt appelsiineista, joten niistäkin on helppo aloittaa. Ja vaikka varovasti siten, että käsittelee appelsiinin kalvottomiksi lohkoiksi, leikkaa paloiksi ja lisää iltapala- tai aamiaispuuroonsa. Otin joulunaikaan talteen seuraamastani Fanni ja Kaneli –blogista jouluisen tuorepuuron reseptin, jossa appelsiini oli yksi aineista. Tein loppiaisena, ja kyllä oli herkullinen tapa hyvästellä joulu. Jogurtin ja kaurahiutaleiden yhdistelmä on herkku! Veden korvasin maidolla, ja pähkinöiden ja kuivattujen karpaloiden sijaan kippasin joukkoon manteli-rusinasekoituksen, joka oli pari viikkoa kuivahdellut glögitarvike-esillepanossani – toimi sekin. Vaahterasiirappia lorautin mukaan hieman reseptiä rohkeammin, se on nääs herkutteluruokavuosi mulla meneillään. Nam! Oikein hyvä tuorepuurovinkki löytyy myös tästä postauksestani, klik. Tässä appelsiinituorepuurossa nesteenä käytetään appelsiinimehua. Makua niinkin, suosittelen kokeilemaan molempia puuroja.

Kalvottomista appelsiinilohkoista on moneksi. Porkkanaraasteeseen tupataan appelsiinia lisäämään, mutta niitä kantsii koitella rohkeasti muihinkin salaatteihin. Hyvää väriä. Appelsiinista puristettua mehua ja öljyä kun sekoitetaan, saadaan myös hyvä salaatinkastike. Tästä postauksesta löydät vinkit (juustokakun lisäksi) herkulliseen appelsiinisalaattiin, jossa on raejuustoa. Ehkä paras ”hedelmäsalaatti” jota olen syönyt!

Loppiaisviikonloppuna koittelin punajuuren ja appelsiinin yhdistelmää. Keitin ison joulusta jääneen punajuuren, kuorin ja viipaloin. Pesin appelsiinin hyvin ja leikkasin aivan ohuiksi siivuiksi, kuorineen. Sommittelin viipaleet vadille, ja sekoitin 0,25 dl ruokaöljyä ja 0,25 dl appelsiinin mehua. Maustoin ripauksella suolaa ja kuivatulla salvialla. Liemi päälle ja pariksi tunniksi jääkaappiin maustumaan.

Salaatti toimi lisukkeena blogimaailmasta niinikään joulun aikaan bongaamalleni reseptille. Kaikki äitini reseptit –blogissa tehtiin Atrian joulubroileria hedelmäisellä tvistillä. Olen päättänyt, että meidän perheessä siirrytään käyttämään luomubroileria ”aina, paitsi ihan pakottavissa tilanteissa ja saatavuushaasteiden saartamina, ja lisäpöytäkirjamerkinnällä, että muru saa kerran vuodessa ostaa hornetteja”. Nanna kuitenkin kehui joulubroileria niin, että olisin sen ostanut, vaan en loppiaisena enää kaupasta löytänyt. Nimihän haiskahtaa kausituotteelta, voipi olla, että sitä ei enää löydy. Ostin siis kokonaisen broilerin, mutta maustoin Nannan vinkeillä. Ensin tipun pinnan kärtsäys grillivastuksen alla, sitten päälle pekonipeitto ja ympärille vuoka täyteen appelsiini- ja sitruunalohkoja. Uuniin ja kypsennys pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Oli herkkua, ja lisuke sopi tähän erinomaisesti. Murukaan ei mutissut appelsiineista. Toisin on ollut, kun olen yrittänyt lisätä hedelmien käyttöä ruoanlaitossamme lohkomalla kasvispannuun juuresten mukaan omenan. Ihan parasta mitä itse tiedän, mutta miehet ei aina ymmärrä. Joka kerta kuuluu pöydästä hieman epäuskoisella äänellä: ”Onks tässä OMENAA?”. 4-vuotias on mestari imemään ilmassa väreileviä vaikutteita, ja alkaa heti suureen ääneen apinoimaan: ”Lämmintä omenaa! MINÄ EN KYLLÄ TÄTÄ SYÄ!”

Ennustan, että näistä kipupisteistä ei meidän perheessä päästä kokonaan yli tänäkään vuonna. Onneksi trendit ja runsaan kasvissyönnin valtavairtaistuminen ei ole meidän pienen kehitystiimimme varassa. Muilla on mahdollisuus.

Kotimaisia päärynöitä

Jumalainen päärynäpuuro ja herkkuhillo

Olin 30-vuotiaaksi asti, useamman vuoden erilaisia ruokalehtiä ja blogeja tihrustettuani, hyvin perillä siitä, mikä on keittiöpuuhissa muodikasta. Tilanne droppasi, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, ja sillä tiellä on kohta nelisen vuotta menty. En ole genrestä niin perillä kuin aiemmin, mutta lyhyilläkin satunnaisotantaan perustuvilla, pari kertaa kuussa tapahtuvilla vilkaisuilla pysyy kuitenkin ruokamedian tuulista edes vähän kärryillä. Ja sen olen huomannut jo kauan sitten, että puuro on pop, eikä ota villitys laantuakseen.

Lapsiperheessä ei ole aina mahdollisuuksia keitellä aamupuuroja, joihin pitää hankkia vähän oudompia hiutaleita ja siemeniä, rouhia pähkinöitä, valmistaa soseita ja maustaa tarkasti. Ennen kaikkea vaikea on keitellä sellaista puuroa, joiden reseptiin joutuu hetkeksi syventymään. Se on aamuisin stressaavaa. Tuorepuurot ovat ihana poikkeus, koska illalla hyvällä tuurilla saattaa olla hetki, jolloin ehdit vähän moniaineksisemmankin massan sekoittaa. Sitten se tekeytyy yön jääkaapissa ja on aamulla valmis lusikoitavaksi. Täydellinen lapsiperheen trendiruoka!

Lämpimän puuronsa nostaminen muodikkaalle nextille levelille onnistuu onneksi myös pikkukikoilla. Kaurapuuron keittäminen mantelimaitoon ja maustaminen pullamausteilla käy siinä missä tavallisenkin. Valmiita pähkinärouheita ehtii ripotella ja vaahterasiirappia lorauttaa valmiille annokselle, vaikka olisi kuinka nälkäinen lapsi pöydässä odottamassa. Ja uskokaa testiryhmäämme: pienen päärynän ehtii aamurumbassa raastamaan ja toisen viipaloimaan ja paistamaan, jos siihen henkisesti illalla valmistautuu!

Nimittäin. Ihastuttuani ruokakauppani uusiin Kuukauden satokausituotteisiin paloin halusta testata kotimaisia päärynöitä. Olivat ostohetkellä hieman kovia, ongelma, joka vaivaa suomalaisia hedelmiä-vihannesosastoja ainakin siksi, että jostain syystä me suomalaiset haluamme ostaa hedelmämme raakana. Vihreä banaani on klassinen esimerkki. Vielä aavistuksen raakaa hedelmää voi kuitenkin kypsytellä huoneenlämmössä. Luulen, että suomalaiseen päärynään ei kuitenkaan tule yhtä kypsän päärynäinen maku ja tuoksu kuin italialaisiin serkkuihinsa. Mutta ehdottomasti herkullisia olivat. Ja se kaikkein herkullisin käyttövinkki tulee tässä:

Päärynäpuuro, mikä jumalainen ja yksinkertainen tapa aloittaa aamunsa tyylillä! Se keitetään omenamehuun, meidän tapauksessa Godmorgon luomu omenamehuun (myydään kylmähyllyillä). Mehu on itsessään jo niin hyvää, että siihen keitettyyn kaurapuuroon tulee upea maku. Mutta raastetun päärynän lisääminen teki mausta räjähtävän hedelmäisen. (Pikakaurahiutaleiden sijaan käytin luomu kaurahiutaleita, ja hyvin pikaisesti valmistuu puuro niilläkin.) Oivariinissa pehmeiksi haudutellut päärynäviipaleet, jotka maustetaan kanelilla ja juoksevalla hunajalla, kruunasivat kaiken. Lorautin annoksen päälle vielä hieman hunajaa ja ripotin lisää kanelia. Wau ja nam!

Päärynäpuuro

Ystäväni vinkkaama päärynähillo kutitteli takaraivossa edelleen, ja näin upean puurokokemuksen jälkeen oli pakko keittää loput pienokaiset purkkiin. Päätin testata Yhteishyvän omena-taatelihilloa, ja tehdä sen omenoiden sijaan päärynöistä. Päärynöistä ei irronnut niin paljon nestettä kuin omenoista luulisin irtoavan, joten appelsiinimehun lisäksi nakkasin joukkoon tilkan vettä, kun näytti siltä, että keitos kuivuu. Ja hyvin höyrystyivät päärynät pehmeiksi tällä pikkumuutoksella. Käytin hillossa myös konjakkia, mutta arvasin jo taatelin ja appelsiinin makuyhdistelmän tekevän siitä ykköstykin joulunajan juustotarjottimelle. Ja niin se tekikin. Jos et välitä konjakin mausta, jätä pois, taatelin, appelsiinin ja päärynän liitossa on nautintoasteet kohdallaan muutenkin.

Päärynä-taatelihillo

Herkullista lokakuun loppua!

Voinauriit ja naudanpaisti

Viimeiset grillausvinkit: Naudanpaisti ja nektariinit

Vaikka kesä on ohi, grillikausi ei. Grillailua kannattaa näin lämpimillä keleillä jatkaa pitkälle syksyyn, ja olen itse asiassa kuullut, että jotkut grillaavat talvellakin. Meidän perheessä grillikausi päättyy yleensä ennen lumien tuloa, jossain vaiheessa lokakuuta. Talvella voi tunnelmoida toisenlaisin ruoanlaittokoukuin. Mutta kuten sanottu: vielä on kautta ja uusien reseptien kokeiluaikaa jäljellä!

Vuosien saatossa olemme grillanneet murun kanssa melkein kaikkea mitä kuvitella voi. Tänä kesänä mies on innostunut toden teolla hiiligrillailusta. Perinteinen pallogrilli on tuonut ruoanlaittoomme uutta väriä, ja taannoin keksimme grillata jotakin, jota emme olleet vieläkään kokeilleet. Valmistimme grillissä kokonaisen naudanpaistin!

Paisti valmistuu grillissä kuvun alla siinä missä uunissakin. Lämpötila kannattaa pitää mietona, näin paisti kypsyy mehevämmäksi. Uuniin laittaessa paistan lihan pinnat ensin pannulla voi-öljyseoksessa, mutta grilliin tuikkasimme paistin sellaisenaan, pintaan vain suolaa ja pippuria. Välttämätön varuste on sisälämpömittari, kypsennystavasta riippumatta. Meillä sisälämpötilaksi tavoitellaan noin 60 astetta. Silloin paisti on medium, selkeästi punainen. On jätetty joskus raaemmaksikin. Viime aikoina ja raskauksien myötä olemme suosineet vähän kypsempiä lopputuloksia. Grillissä kypsensimme paistia, kunnes sisälämpötila näytti hieman vajaata 65 astetta, ja on sisältä rosee, ei vielä kypsä. Täysin kypsä naudan paisti taitaa olla, kun lämpötila on siinä 70 asteen korvilla.

Kun haluttu sisälämpötila on saavutettu, paisti kiedotaan folioon lepäilemään. Sisälämpötila nousee lepuutuksen aikana aavistuksen. Jos siis haluaa varmistaa, että paisti on medium tai mehevä, se kannattaa ottaa grillistä pois mieluummin hieman liian ajoissa kuin myöhään. Kun paisti on levännyt kymmenisen minuuttia, tai sen ajan, kun puolison pinna kestää, se leikataan ohuehkoiksi viipaleiksi. Lisukkeeksi voi kypsentää juureksia, vaikkapa nyytissä grillissä.

Rikoin syksyn kunniaksi jo sen verran grilliaterian kaavaa, että tein meille lisukkeeksi uuninauriita. Reseptin olin nähnyt Liemessä-blogissa, ja se sisälsi lemppariani Valion valkosipulivoita. Nimellä ’voinauriit’ kulkevaa herkkua on monien muiden valkosipulivoireseptien tavoin kokeiltu kuluneen vuoden aikana varmaan aika monen bloggaajan kotona, olivathan ruokabloggaajat mukana kehittämässä tuotetta. Resepti löytyy Valion sivuilta, enkä voi sanoa muuta kuin että huikea kasvisruoka!

Kun tekee paistia, juureslisukkeiden ohella viinikastike sopii aina kuvaan. Keitin tällä kertaa punaviinisiirapin: Kattilaan saman verran sokeria ja punaviiniä, esim. 1 dl molempia, ja sitten keitellään kunnes seos sakenee. Siirappi jäpäköityy paljon jäähtyessään, joten – vähän kattilan muodosta riippuen – keittoaika on varsin lyhyt. Taisin keittää tällä kertaa 10 minuuttia.

Ja sitten syömään :)

Naudanpaisti ja punaviinisiirappi

Syönnin aikana, tai pienen luovan tauon jälkeen, grillissä valmistetaan jälkkäri. Yhteishyvän ohjeella tehdyt grillatut nektariinit olivat herkullisia. Koska meidän aprikoosihillomme ei ollut kovin makea, ripotin nektariineille myös hieman sokeria. Sopii hyvin, sillä rinnalla tarjottu mascarpone ei ole vaikkapa jäätelöön tai kermavaahtoon verrattuna yhtään niin makeaa. Mutta kuten ennenkin olen kertonut: juuri minun suuni mukaista, ai jai!

Grillatut nektariinit

Hiiligrillaus toi paistiin kivaa savuista aromia ja sopi erinomaisesti naudanlihalle. Hedelmiin tulee hiiligrillissä kuitenkin herkästi vähän liikaakin grillauksesta tuttua sivumakua. Jälkkärissämme mentiin niillä rajoilla. Vaikka hiiligrilli onkin vienyt meidän perheessä pitkän tauon jälkeen sydämet niin, että paluuta pelkkään kaasugrilliaikaan ei ole, pitää kaasugrilli kyllä tiettyinä hetkinä pintansa. Ensi kes… keväänä, kun grillikausi taas alkaa, taidan pyytää murua tekemään meille paistin grillissä, mutta grillaamaan jälkkärin kaasugrillillä. Sen verran on mies pollea terassia täyttävistä vempaimistaan, että luulen, että kahden grillin virittäminen yhtä ruokailua varten on hänelle pelkästään mieluisa tehtävä ja uroteko, josta riittää leveilyn aihetta päiviksi eteenpäin.

Nimimerkillä ”Ateriamme suunnitellut, tarvikkeet kaupasta hakenut, kaikki valmistelut ja lisukkeet ja kastikkeet tehnyt, mutta silti täysin miehisen paistosuorituksen vuoksi varjoon jäänyt vaatimaton apusyyskokki vain” ;)

Hummusta ja pitaa

Hummusta ja ohrasalaattia – Lähi-itä kotikeittiössä

Vierähtipä pari viikkoa nopesti. Kun kesäloma on ohi, arki rullaa normipainollaan ja lapset pitävät huolen siitä, että äiti ja isi eivät ehdi harrastaa iltaisin mitään – ei erikoista kokkailua, ei ruokablogien lukemista, ei oman blogin hoitoa, ei lenkkeilyä eikä salilla käyntiä. Parivuotias torpedoi kotona tapahtuvan ruokaharrastamisen, syntymätön pikkusisko tai –veli huolehtii siitä, että mitään kovin fyysistä ei voi tehdä (onneksi, koska en viitsisikään). Supistaa jo, ja usein. Jos tämä vesseli pysyy syys-lokakuun vaihteeseen ja laskettuun aikaan asti sisällä, tulen yllättymään.

Kun ei ole muutamaan viikkoon inspiroitunut keittiössä, tulee entistä kiitollisemmaksi loman hetkistä, kun sitä tapahtui. Katselin blogia varten otettuja kuvia, ja eräs mennyt viikonloppuateriamme sai minut harmistumaan. Mutta ainoastaan siksi, että kuvien taso ei tee pöperöille oikeutta! Jos samat reseptit jaettaisiin valokuvauksellisemmassa blogissa, te kaikki kokeilisitte näitä! Mutta toivottavasti saan tekstin avulla vakuutettua: Nyt on esittelyssä sellaista settiä, että tehkää perässä hyvät ihmiset!

Kaikki alkoi siitä, kun taas kerran mietin, mitä meillä syötäisiin. Mies haki alkukesästä terassillemme mukavan kokoisen Weberin pallon Kodin Terrasta ja on sittemmin ollut kovasti innoissaan pallogrillailusta. Nyt hän oli ilmoittanut, että tänään meillä syötäisiin se Prismasta edellisellä kauppareissulla ostettu kokonainen luomukana, ja muija saa päättää, mitä lisukkeita sille tekee.

Tuumasta toimeen. Läksin hankkimaan ideoita ruokablogeista, ja päätin samalla katsoa, olisiko blogikumppanillani Yhteishyvällä jotain uutta tarjolla. Oli siellä, pähkinähummus. Silmän räpäyksessä sain valtavan hummushimon. En siis mitään ”tekisinköhän hummusta” –ahaaelämystä, vaan sellaisen raskaana olevan ”heti mulle hummusta ja he…. saakelin äkkiä!” –kohtauksen. Sattuipa somasti, pitaleipää meillä olikin pakkasessa, kun miehelle oli yhtenä lomapäivänä iskenyt pulled pork pita –himo. Myös sellainen kovempaa laatuaan, ja jouduin leipomispuuhiin avioliitto-onnen säilyttääkseni. Ateriamme kaatui vahvasti Lähi-idän suuntaan, kun nyt päätin vielä valmistaa kanalle taboulleh-henkisen ohrasalaatin (muuten reseptin mukaan, mutta kuivatun mintun korvasin tuoreyrtillä ja purjopalan sijaan lisäsin uuden sadon punasipulista varren. Pavuiksi valkkasin Go Green -papusekoituksen).

Ei kun kauppaan ja keittiöön! Vakuutan, että vaikka elementtejä on useampi, kaikki valmistui suitsait: Kana sitruuna-öljymarinadiin ja valkosipulinkynsiä nahan alle. Cashewt likoamaan ja jälkkäri jääkaappiin hyytymään. Pitaleivät sulamaan, ja kun mies aloitti grillailun, salaatti jääkaappiin muhimaan. Ei ole iso vaiva, varsinkin kun lapsi pysyy poissa jaloista, sillä hän osallistuu grillailuun. Hänhän on mies, nuorena se on vitsa väännettävä. Teroitti muuten yksi päivä isille, että hän on kyllä POIKAmies, toisin kuin isi. Isi taisi olla jopa vähän kateellinen…

Cashewhummus

Ohra-papusalaatti

Grillattu kokonainen kana

Lähi-itää lautasella

Lähi-idän tunnelmia kotikeittiössä

Grillattu kukkakaali ja cashewhummus
Pitaleivät
Sipulinen ohra-papusalaatti
Grillattu kokonainen sitruuna-valkosipulikana

Pehmeä hedelmähyytelö mangosta

Mangohyytelö

Idea jälkiruokaan lähti siitä, että meillä oli jääkaapissa avattu piimä ja löin sanan ’piimä’ Yhteishyvän reseptihakuun, ajatuksissani leipoa siitä jotain. Törmäsin kuitenkin kiinnostavaan hedelmähyytelön reseptiin, ja se tuntui sopivan juuri tämän aterian teemaan. Hedelmänä käytin läpikypsää mangoa. Jos teen tätä joskus uudestaan, liivatteen määrää uskallan vähän vähentää. Tästä tuli jopa liian lohkeava, mutta muuten: Ihanaa!

Ja niin oli kaikki muukin! Söin hummusta ja lämmitettyä pitaa järkyttävän satsin, mutta ei kalvennut kukkakaalikaan hummuksen kaverina. Ohrasalaattia vedettiin kaksin käsin, ja kanan rippeistä riideltiin vadin ääressä. Siitä oli valunut vadin pohjalle leikkailun ja repimisen jäljiltä ihanaa, valkosipulilta ja sitruunalta maistuvaa lientä, jossa dippailin pitaa ja kanan jämiä. Olin niin ähky, että en jaksanut liikkua, mutta toki me vielä vetäistiin samettiset hedelmähyytelöt tuon kaiken päälle. Lapsi söi vieressä nakkeja ja katseli tabletilta piirrettyjä ja vilkuili meitä varmaan miettien, että eikö noi ole ennen ruokaa nähneet.

Ollaan me, mutta harvoin näin hyvää meidän nykykeittiössä!

Miehet hoi: Vinkkejä sänkyyn äitienpäiväksi!

Viime äitienpäivänä korkkasin kaksi asiaa elämäni ensimmäisen kerran: ensimmäisen äitienpäiväaamuni sekä toisen ihmisen kanssa yhteisen, OMAN kodin. Eli heräsimme koko uusi perhe, minä ja kaksi muruani, ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme juuri äitienpäiväaamuna. Aika kivaa symboliikkaa. Pojat hakivat autosta kukkapuskan, josta pienempi ei olisi rapisevan sellofanin vuoksi halunnut luopua. Mutta pikkutappelun jälkeen sain itselleni sen, mikä minulle kuului.

Kakkukahveja en sänkyyn saanut, katsotaan miten käy tänä vuonna. Jos teistä joku mielii kakkuvinkkiä äitienpäiväksi, sellaista jolla yllättää itsensä tai äitinsä/vaimonsa sopivan nostalgisella tavalla, suosittelen taannoin Kakkujen kuningattarista eräille 30-vuotissynttäreille sipaisemaani retroa hedelmäkakkua. Siis perinteinen täytekakku, jossa välissä omenamarmeladia ja Blå Band -vaniljakastikejauheesta tehtyä vaniljakiisseliä (yhteen pussiin lisättiin 2,5 dl maitoa ja annettiin tekeytyä hetken jääkaapissa). Hilloa levitetään myös kakun reunoille, jotta siihen voi painella reilusti paahdettuja mantelilastuja. Ja päälle taiteillaan koristeellinen teos säilyke- ja tuorehedelmistä sekä marjoista, kukin taitojensa mukaan. Pintaan sivellään hyytelösokerikiille, ohjeet pakkauksessa. Helppoa, ja uuden virkatun pitsiliinan päällä aikas nostalgista tosiaan!

 

Jos mielit viedä vaimollesi sänkyyn jotakin kakkua kevyempää, suosittelen smoothieta. Se valmistuu jogurtista, pakastemarjoista ja mehusta todella nopsaan, ja makuyhdistelmien valinnassa taivas on rajana.

Marjasmoothie

3 dl maustamatonta jogurttia
2 dl Valion luomu appelsiinimehua
2 dl pakastevadelmia tai -mansikoita
2 banaania
tuoretta minttua (vadelmasmoothieen) TAI
basilikaa (mansikkasmoothieen)
sokeria tai juoksevaa hunajaa maun mukaan

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen/ blenderiin tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon, pakastemarjat kohmeisina. Aja tasaiseksi, kiikuta laseissa sänkyyn ja nauti.

 

Viimeinen vinkki kaksilahkeisille: Jos et ole leipojamiehiä tai keittiön koneet eivät tottele, kaikkein paras ja aina toimiva aamunaloitus on lasillinen kylmää kuoharia. Ja jos herätysseremonioihin ei kuulu kukkia tai pientä pakettia, kannattaa valita samppanjaa! Mitään muuta ei nainen sängyssä sinulta äitienpäivänä tarvitse!
 

Mitalikahvitus- ja kisastudioeväät tavismarketista

Ruokafilosofiaani kuuluu kolme perusprinsiippiä. Ensimmäinen: Syöminen on nautinto, johon haluan panostaa. Haluan syödä itse laitettua ruokaa, huolella valmistettua. Myös murun valmistama käy erinomaisesti, eikä huolella tarkoita tosiaan sitä, että kokkaukseen olisi käytetty koko päivä. Ateria voi valmistua viidessä minuutissa, mutta se pitää olla tehty tosissaan.

Toinen: Hyvät raaka-aineet ovat hyvän ruoan A ja O. Kolmas: Koska liputan aitojen makujen puolesta, toivon, että jokaisen ihmisen elinpiiristä löytyisi leipomo ja lihakauppa. Olen itse niin onnellisessa asemassa, että meidän arjen reiteiltä löytyy myös jälkimmäinen. Vakiolihakaupastani Orimattilan Virenojalta saa paitsi kaikkea herkkua ja ekstraa, erityisesti aineksia ihan perusarkiruokaan.

Sanottuani tämän lisään samaan hengenvetoon, että piirre, jota eniten vierastan tämän päivän ruokakeskustelussa, on outo ja elitistinen hankintahifistely. Kuin ruoka ei olisi edes syötävää, jos se on valmistettu mainstream-aineksista, joita saa perusmarketista. Jotta nykyään uskaltaisi kertoa harrastavansa ruokaa, kaikki tarvikkeet pitäisikin aina olla hommattu kivijalan pienistä putiikeista, tuottajatoreilta ja kauppahalleista.

Itse ostan paljon luomua. Tykkään valkata paikallista leipää koriini. Tutkailen jauhohyllyiltä lähitienoon antimia ja haksahdan usein pientuottajan mehuihin. Tämä kaikki onnistuu tavallisessa S-marketissakin. Tekeekö se tuotteista jotenkin huonompia?

Kylmä fakta nimittäin on, että iso osa meistä suomalaisista elää kauppahallien ulottumattomissa. Kyllä minäkin nautin ruokaostosvierailuista kotimarkettini ulkopuolella, missä milloinkin kuljen, ja poikkeilen näissä tunnelmallisissa ostospaikoissa. Arki kuitenkin pyörii melko tiukkaa ympyrää. Putiikit ja hallit eivät siihen kuulu. Toivoisin, että Helsingin leveysasteilla tämä joskus muistettaisiin: Hei come on! Täällä on iso lössi ihmisiä, jotka tykkäävät omasta ”tavisruokakaupastaan” ja löytävät sieltä laatua! Olemmeko jotain kakkosluokan kansalaisia?

Erityisesti (vai lähinnä?) olen huomannut, että tällä tavalla virittynyttä ruokakeskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. Olen seurannut monien muiden tavoin muutamaa ruokabloggaajaa, jotka ovat lyöneet itsensä läpi, yleiseen tietoisuuteen. Taustalla lienee sellaisia syitä kuin omaan juttuunsa uskominen ja aito asenne. Safkaa-blogista ja keittokirjoista tutulla Hanna Gullichsenilla on molempia. Olen fani!

Silmiini sattui uusimmasta Viini-lehdestä haastattelu, jossa kerrotaan Hanna G:n perheen tekevän ostoksensa markettien sijaan kivijalkakaupoissa ja kauppahallissa, sillä raaka-aineiden laadusta ja alkuperästä ei tingitä.

Saattaa olla toimittajankin tekemä kärjistys, mutta ihan vähän silti petyin. Miten voisin laittaa ruokaa ikinä, Orimattilassa, jos eläisin ruokabloggaajien ja muiden somekokkien prinsiippien mukaan?

Huokaus. Onneksi minulla on omat prinsiippini. Oli keskiviikkoaamu, talvilomalla, miten kiva viikko! Ohjelmassa kakun leipomista, sillä olin varma, että tänään juotaisiin mitalikahveja. Jännitimme murujeni kanssa hiihtoja, joista tuli kuin tulikin hopeaa ja vielä sen päälle kultaa! Hyvä Suomi!

Tekemäni lumihiutalekakku näytti minun muottieni jäljiltä ennemmin lumitähtikakulta, mutta ei sen väliä, mitalikahveille se sopi erinomaisesti. Kakku koottiin kulhoon, kipattiin, ja kuorrutettiin. Ja sitten syötiin, Porilaisten marssin soidessa!

 

Illalla tehtiin lisää kisastudioeväitä. Suomen loistokas lätkäpeli pelattiin jo päivällä, mutta hodarit sopivat yleiseenkin kisojen seurailuun hyvin. Itse tehdyt sämpylät ja tomaattisoosi vievät normihodarin astetta arvokkaampaan suuntaan, ja olut lasissa on tietysti must. Suosittelemme!

Kisahodarit goes ”Currywurst”
8 kpl

Sämpylät:
2 dl vettä
25 g hiivaa
20 g voita
1 tl currya
ripaus sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1/2 rkl vettä

Lisukkeet:
8 pitkää, maukasta nakkia
puolikas kurkku
salottisipuli
valkoviinietikkaa
sinappia
currya
ketsuppia TAI

tomaattikastike:
2 valkosipulinkynttä
250-370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
½ dl vettä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl ruokokidesokeria
½ – 1 rkl Worcestershire-kastiketta
pari tippaa Tabascoa
suolaa (myllystä)

Jos teet itse tomaattikastikkeen, aloita siitä, vaikka edellisenä päivänä: Kuullota silputtua valkosipulia hetki öljyssä. Lisää muut ainekset. Hauduta puolisen tuntia. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tarkista maut ja korjaa, jos tarvis.

Valmista sämpylät: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Mausta sulatettu voi currylla. Lisää voisula, sokeri ja suola taikinaan. Alusta joukkoon jauhot, voimakkaasti vaivaten, kunnes taikina kimmoisaa. Kohota liinan alla n. 30 minuuttia.

Valmistele lisukkeet sämpylöiden kohotessa: Raasta kurkku, valuta, ja mausta raaste varovasti valkoviinietikalla sekä suolalla. Sekoita joukkoon silputtu salottisipuli. Mausta sinappi currylla, maun mukaan.

Leivo taikinasta 8 pitkulaista sämpylää. Nosta leivinpaperille ja peitä leivinliinalla. Kohota n. 20 minuuttia. Voitele sämpylät siirappivedellä. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia, kauniin kypsiksi.

Paista viimeisenä nakit öljyssä paistinpannulla ja kokoa hodarit: Leikkaa sämpylät, lisää tomaattikastike (tai ketsuppi) ja kurkkusalaatti. Nosta nakki jokaiselle sämpylälle ja mausta ne currysinapilla.

 

Kun hodarit oli syöty ja oluet juotu, tutkailin rahapussiani ja tyhjentelin sitä lomaostoksilla tulleista kuiteista. Tsekkasin myös tavismarketkuittini (hirveä tapa ja epäluottamuslause, että aina tarkistan, onhan kaikki veloitettu oikein). Luomumunia ja –kermaa, checked. Sokerimassaa, checked. Vielä suomalaista omenahilloa samaan kakkuun, checked. Hodareihin paikallisen lihakauppiaani nakkeja, checked.

Samalla laitoin korvan taa, että ensi kerralla Virenojalla vieraillessani muistan sanoa, kuinka on tosi kiva, että heidän tuotteitaan saa myös paikallisesta marketista, vaikkapa sellaisena päivänä, kun lihakauppa ei ole auki.

Viimeinen kohta kuitillani. Hanna ja Alexander Gullichsenin uusin Safkaa maanantaista sunnuntaihin –keittokirja. Siinä niitä meinaan komeili vastassani vino pino, lehtihyllyjen vieressä, heti tavismarketin ovista sisään päästyäni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan poimin kyytiin. Toivottavasti en ole nyt liian julma, mutta pakko on todeta: Ihan vähän (hyväntahtoista!) ironiaa näen siinä, että voin ostaa kuulun ruokabloggaajan reseptejä lähikaupastani, mutta raaka-aineet niiden toteuttamiseen pitäisi lähteä hakemaan junalla.

Hei ihmiset sielä HESASSA: Ei jokotai- vaan sekäettä-maailmaa enemmän myös ruokasomeen, kiitos!

 

P.S. Safkaa–kirja on löytö. Heitin kuitin roskiin ja käperryin punaviinilasi kädessä sitä lukemaan. Reseptejä oikeaan arkeen ja vielä juhlaankin, simppeliä, tositarkoituksella. Kuvat käsin kosketeltavan aitoja, kuin kotikeittiössä otettu, ilman kikkailuja. Ainakin itse tehty ketsuppi tulee testiin viimeistään, kun meillä seuraavan kerran väännetään hodareita tai hampurilaisia! Näitä lisää!