Jogurttipannari ja mustikkahillo

Se ruokahävikki, se ruokahävikki. Älkää hyvät ihmiset tehkö sitä! En halua jeesustella, mutta kehtaan väittää, että meillä elintarvikkeita vanhenee hyvin vähän. Ja olen siitä ylpeä.

Vaan joskus sitä mokataan paremmissakin piireissä. Syödään miehen kanssa paljon maustamatonta jogurttia, lähes joka iltapalalla. Kesämeisingillä kun kaupassa pyörii, sitä tulee lastattua kärryyn tölkki katsomatta, että toinen oli ottanut niitä kyytiin jo kaksi. No eihän se hyvin päättynyt, kun seuraava viikko vielä oltiin kokonaan reissussa. Lopputuloksena yksi yli viikolla päiväyksen ylittänyt jogurttilitra, minkä tajusin kun kaappia taas kollasin. Avasin rohkeasti iltapalalla, ja söin pari desiä. Tuoksui vähän happamammalta kuin yleensä, mutta pahaksi ei ollut mennyt. Mies silti kieltäytyi kunniasta avustaa hävikinhallinnassa. ”Syö ite vanhaks menneet ruokas” oli karu vastaus aneluihini.

Jäädäkö rypemään itsesääliin jogurtin kanssa, joka vanhenee lisää, kun taas lähdetään reissuun, vai tehdäkö salakavalasti iltapalaa, johon jogurtti uppoaa huomaamatta? Tietenkin tein.

Testasin alkuraskausaikana Yhteishyvän rahkapannaria karpalososeella, ja herkkua oli, niin kuin pannari tuppaa olemaan. Päätin pokerina nyt korvata reseptissä olevan maidon ja rahkan 7 dl:lla maustamatonta jogurttia. Ihan vähän ohensin taikinaa maidolla, olisikohan sitä desin verran lirahtanut. Ja ei kun uuniin!

Teen pannarin harvoin pellille, useimmiten vuokaani, jonka mitat on n. 30 x 30 cm. Pannari näytti aika paksulta, parilla minuutilla pidensin siksi paistoaikaa. Kuumana se vaikutti vähän hyllyvältä, ja kerkesin jo pelästyä, että jäikö se raa’aksi. Annoin jäähtyä lisää, ja sitten leikkuupuuhiin. Arvatkaa mitä tapahtui?

Jouduimme koko perhe pannaritaivaaseen. Hapan jogurtti teki pannarista kuin yhden ison jenkkityylisen piimäpannukakun, ykkösherkkuani. Tuli niin hyvää, että pakko oli tunnustaa miehelle, mitä tekele sisälsi. Hän antoi anteeksi, koska hänen oli pakko. Oli jo toinen pala menossa kovaa vauhtia suuhun.

Mustikka-kardemummahillo

Pannarin kanssa maistui kermavaahto, sokeri ja tuoreet mansikat. Avasin myös pari viikkoa aiemmin keittämäni mustikkahillon. Täydellistä sekin. Tein hillon tällä ohjeella. Siitä tuli kolme kookasta purkillista. Täytin kaksi purkkia, ja lopun hillon maustoin kardemummalla (alle 1 tl) ja täytin sillä kolmannen purkin. Suosittelen. Nyt ei lopu iltapalajogurteiltamme hillo hetkeen!

P.S. Tulevan kuun vaihteessa vietetään taas hävikkiviikkoa ja soditaan kotitalouksissa syntyvää turhaa ruokahävikkiä vastaan. Tiedosta, osallistu ja ole valmis! Tämä taistelu on niitä ainoita, jotka me perheenäidit voidaan kotona voittaa helposti.

Kotimaisia päärynöitä

Jumalainen päärynäpuuro ja herkkuhillo

Olin 30-vuotiaaksi asti, useamman vuoden erilaisia ruokalehtiä ja blogeja tihrustettuani, hyvin perillä siitä, mikä on keittiöpuuhissa muodikasta. Tilanne droppasi, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, ja sillä tiellä on kohta nelisen vuotta menty. En ole genrestä niin perillä kuin aiemmin, mutta lyhyilläkin satunnaisotantaan perustuvilla, pari kertaa kuussa tapahtuvilla vilkaisuilla pysyy kuitenkin ruokamedian tuulista edes vähän kärryillä. Ja sen olen huomannut jo kauan sitten, että puuro on pop, eikä ota villitys laantuakseen.

Lapsiperheessä ei ole aina mahdollisuuksia keitellä aamupuuroja, joihin pitää hankkia vähän oudompia hiutaleita ja siemeniä, rouhia pähkinöitä, valmistaa soseita ja maustaa tarkasti. Ennen kaikkea vaikea on keitellä sellaista puuroa, joiden reseptiin joutuu hetkeksi syventymään. Se on aamuisin stressaavaa. Tuorepuurot ovat ihana poikkeus, koska illalla hyvällä tuurilla saattaa olla hetki, jolloin ehdit vähän moniaineksisemmankin massan sekoittaa. Sitten se tekeytyy yön jääkaapissa ja on aamulla valmis lusikoitavaksi. Täydellinen lapsiperheen trendiruoka!

Lämpimän puuronsa nostaminen muodikkaalle nextille levelille onnistuu onneksi myös pikkukikoilla. Kaurapuuron keittäminen mantelimaitoon ja maustaminen pullamausteilla käy siinä missä tavallisenkin. Valmiita pähkinärouheita ehtii ripotella ja vaahterasiirappia lorauttaa valmiille annokselle, vaikka olisi kuinka nälkäinen lapsi pöydässä odottamassa. Ja uskokaa testiryhmäämme: pienen päärynän ehtii aamurumbassa raastamaan ja toisen viipaloimaan ja paistamaan, jos siihen henkisesti illalla valmistautuu!

Nimittäin. Ihastuttuani ruokakauppani uusiin Kuukauden satokausituotteisiin paloin halusta testata kotimaisia päärynöitä. Olivat ostohetkellä hieman kovia, ongelma, joka vaivaa suomalaisia hedelmiä-vihannesosastoja ainakin siksi, että jostain syystä me suomalaiset haluamme ostaa hedelmämme raakana. Vihreä banaani on klassinen esimerkki. Vielä aavistuksen raakaa hedelmää voi kuitenkin kypsytellä huoneenlämmössä. Luulen, että suomalaiseen päärynään ei kuitenkaan tule yhtä kypsän päärynäinen maku ja tuoksu kuin italialaisiin serkkuihinsa. Mutta ehdottomasti herkullisia olivat. Ja se kaikkein herkullisin käyttövinkki tulee tässä:

Päärynäpuuro, mikä jumalainen ja yksinkertainen tapa aloittaa aamunsa tyylillä! Se keitetään omenamehuun, meidän tapauksessa Godmorgon luomu omenamehuun (myydään kylmähyllyillä). Mehu on itsessään jo niin hyvää, että siihen keitettyyn kaurapuuroon tulee upea maku. Mutta raastetun päärynän lisääminen teki mausta räjähtävän hedelmäisen. (Pikakaurahiutaleiden sijaan käytin luomu kaurahiutaleita, ja hyvin pikaisesti valmistuu puuro niilläkin.) Oivariinissa pehmeiksi haudutellut päärynäviipaleet, jotka maustetaan kanelilla ja juoksevalla hunajalla, kruunasivat kaiken. Lorautin annoksen päälle vielä hieman hunajaa ja ripotin lisää kanelia. Wau ja nam!

Päärynäpuuro

Ystäväni vinkkaama päärynähillo kutitteli takaraivossa edelleen, ja näin upean puurokokemuksen jälkeen oli pakko keittää loput pienokaiset purkkiin. Päätin testata Yhteishyvän omena-taatelihilloa, ja tehdä sen omenoiden sijaan päärynöistä. Päärynöistä ei irronnut niin paljon nestettä kuin omenoista luulisin irtoavan, joten appelsiinimehun lisäksi nakkasin joukkoon tilkan vettä, kun näytti siltä, että keitos kuivuu. Ja hyvin höyrystyivät päärynät pehmeiksi tällä pikkumuutoksella. Käytin hillossa myös konjakkia, mutta arvasin jo taatelin ja appelsiinin makuyhdistelmän tekevän siitä ykköstykin joulunajan juustotarjottimelle. Ja niin se tekikin. Jos et välitä konjakin mausta, jätä pois, taatelin, appelsiinin ja päärynän liitossa on nautintoasteet kohdallaan muutenkin.

Päärynä-taatelihillo

Herkullista lokakuun loppua!

Syyshilloja

Syyshommat: Hilloaminen ja vauvan teko

En ole kylämme suurin tai edes toiseksi suurin viherpeukalo, mutta pihan syyshommat tulevat omakotitaloasujalle joka vuosi silti eteen. Pitää muistaa irrottaa kuolemansa reunalla roikkuvat tai rajan jo ylittäneet kesäkukat ruukuistaan, ostaa krysanteemi ja/tai pykätä muutama istutus kanervista, ehkä vähän heiluttaa haravaa nurmikolla ja tyhjentää komposti. Syyshommiin myös kuuluu tarkistaa, että pihaan ei jää kovin paljon lapsen leluja, puutarhakalusteita, työkaluja, fillareita tai muuta romua lumea odottamaan.

Krysanteemi

Työkaverilta saatu syyskukka

Syysistutuksia

Syysistutuksia paikallisesta kukkakaupasta

Jotain monivuotista

Jotain monivuotista tässä oli…

Keittiön syyshommiin kuuluu erottamattomasti säilöminen. Ken juoksee kesän ja syksyn marjassa ja sienessä, saa pakastimensa ja kylmiönsä pullolleen herkkuja talven varalle. Ken ei juokse, saattaa saada materiaalia sukulaisilta ja kylänmiehiltä. Raskaana olevana arvostan niitä, jotka keräävät muille. Kova alavatsa takaa sen, että omaa ahteriani en ole metsään roudannut, kullanarvoiset läheiset sen, että minullakin on riittänyt säilöttävää.

Olen aloittanut säilömisen aikoinaan perusmarjahilloista ja kulkenut tieni kurkkupikkelssin ja karviaischutneyn kautta hillottuihin sieniin ja etikkaporkkanoihin huomatakseni, että olen takaisin lähtöpisteessä. Sitä vauvaintulo tekee ihmisille. En jaksanut viime syksynä, ja vielä vähemmän nyt, miettiä monimutkaista säilöntärumbaa, kaipasin ainoastaan muutamaa hilloa.

Maustettu mansikkahillo on oiva resepti, jonka suosittelen joka emännän nappaamaan talteen ensi kesää varten! Sitruuna raikastaa hillon ja basilika tuo siihen mukavan ja erilaisen aromaattisen vivahteen. On maistunut jo aamu- sekä iltapalalla maustamattoman jogurtin kanssa, inspiraatiota lettujen tai pannarin tekoon vielä odottelen. Samoihin tarkoituksiin, ja tietysti talvisen täytekakun väliin, sopii myös perinteinen omenasose, jota keittelin äiskältä saaduista omenista.

Mansikkahillo ja omenasose

Nameja hilloja

Sosetta tehdessä kävin miettimään, että olen joskus hulluuksissani kuorinut omenat, jotta soseutuksen pystyy tehdä muusinuijalla. Melkein joka kodissa on sauvasekoitin tai muu härveli, joten kuoriminen on kyllä turha vaihe. Minä soseutin omenat ihanalla, pari syksyä sitten synttärilahjaksi saadulla Kitchen Aid –tehosekoittimella. Se kököttää keittiön tasolla jatkuvassa lentoonlähtövalmiudessa ja odottaa aikaa, kun palaan taas voimasmoothie-ihmisten joukkoon. Nykyelämässä siitä vain tuntuu olevan aamuisin liikaa vaivaa. Believe you me: Vahva kahvi käynnistää vähemmällä tiskillä kropan, joka haluaisi vielä jatkaa unia vajaa kolmevuotiaan herätettyä sinut yön aikana kolme kertaa.

Näistä perhe-elämän narinoista tämän syksyn tärkeimpään syyshommeliin: Pitäisi pyöräyttää yksi lapsi lisää. Kevyt puhde, jonka päälle elämä on taas vuoden verran tosi järjestyksessä ja mallillaan… Sitä ihmeellistä vauva-arkea täällä taas ja vielä tosiaan odotellaan, laskettuun aikaan enää pari viikkoa. Supisteluista sun muista ”paineaalloista” ennustin, että tämä veijari tulee etuajassa. Mutta ei siltä näytäkään.

Jään kuulostelemaan, ja raportoin sitten, kun syyspulla on ulkona :)