Helleviikon ruokalistalla muun muassa grillipitsa ja hodarit

Ennen tarinaa jakoon pari reseptiä. Tein ketsuppia aurinkokuivatuista tomaateista ja hölskytyskurkkuja, molemmat kesäisiä lisukeruokia, jotka säestivät meillä yhden lomaviikon ruokia tosi kivasti. Suosittelen!

Sitten siihen tarinaan. Olen kyllästynyt! Olen kyllästynyt yksin vastaamaan siitä, mitä meillä syödään. Mies auttaa paljon ruoanlaitossa, mutta kauppalistojen laatijana hän on nolla. Masentavaa.

Söimme toissa sunnuntaina iltapalaa ja päätin ottaa härkää sarvista. Pojat saisivat kantaa kortensa kekoon huushollin ruokalistan laatimisessa, edes kerran (unten mailla ollut 8-kuukautinen vapautettiin hommasta). Sanoin pojille, että äiti haluaisi nyt käydä ruokakeskustelun. Jokainen saa valita kaksi ruokaa, mitä ensi viikolla syödään. Huomenna mennään kauppaan ja ostetaan tarvikkeet pöperöihin. Jokainen saisi valita lempparinsa tai ihan mitä vaan.

3,5-vuotias oli revetä innosta. Hän oli juuri nähnyt HK:n uutuusnakeista mainoksen ja alkoi hokea ”HASSAN-NAKKEJAAAA!” Saamansa piti. ”Ja vielä saat valita toisen ruoan”.

Mies heräsi iltapalakoomastaan ja muistutti makaronilaatikosta. ”MAKARONILAATIKKOA!!!” lapsi artikuloi. No hyvä. ”Mitäs sinä muru valitset?” sanoin miehen suuntaan. ”Makaronilaatikon”, hän sanoi napakasti. ”Ei kun lapsi jo valitsi sen”, nauroin. ”Ei kun MINÄ haluan makaronilaatikkoa”, mies alkoi parkua. Muistutin 37-vuotiastani säännöistä. Ei näitä ruokia yksin syötäisi, vaan jos tehdään makaronilaatikkoa, sitä saavat sinä päivänä syödä kaikki. ”Mutta minä sanoin sen ekana, joten se on toinen valintani!”, vatipää pysyi järkähtämättä kannassaan. Yritä näiden kanssa sitten.

No, viisi ylihyvää ruokaa saatiin siis kuitenkin kolmeen pekkaan ruokalistalle kirjoitettua. Ei huono. Ja projekti osui muutenkin maaliinsa. 3,5-vuotias oli listan laatimisesta valtavan innoissaan ja halusi joka päivä useaan kertaan keskustella, mitä kukakin toivoi ja mitä kesäterassilla seuraavaksi syödään.

Toivottavasti sinäkin saat näistä vinkkejä :)

 

Pojan hodarit kahdella nakilla
Muru ja lapsi ajoivat kärryillä edestakaisin makkaravälikössä aika monta kertaa, kunnes S-marketin myyjä pelasti ja osoitti Hassan-nakkien paikan. Heitimme kärryyn myös pojan lemppareita, paikallisen possutilan Merosen herkkunakkeja, varmuudeksi. Sitten aika monen muunkin hyllynvälin kautta kassoille ja kotiin. Hodarisämpylätaikina kohoamaan, tomaattiketsupin ainekset kattilaan ja pikkelöidyt kurkut jääkaappiin, ilman tilliä. Parin tunnin päästä oltiin grillauspuuhissa.

Teimme kahdenlaisia hodareita. Mausteinen merguez-makkara eli Marokon Hassan sai kaverikseen tummaa ja täyteläistä tomaattikastiketta, lihaisan possunakin kanssa ajattelin sämpylään tunkea mummon kurkkuja, paahdettuja ja sokerilla karamellisoituja sipulirenkaita sekä sinappia. (Joku nimeltä mainitsematon tosin sekoitti pakkaa ja sotki eri täytteitä keskenään, mutta menköön näin kesällä.)

Lapsi huusi koko grillausoperaation ajan Hassania (markkinointimiehet vaan tervetuloa meille tekemään tutkimusta, miten mainoksilla vaikutetaan ihmiseen). Juuri kun nakki tuli eteen, hän jäätyi. Näytti tuliselta. Hän ottaisi sittenkin Merosen nakin hodariinsa. Myös miehen mielestä paikallinen lihanakki kurkku- ja sipulilisukkeilla oli paras. Äiskä tykkäsi eniten Hassanista ja ihanasta tomaattikastikkeesta.

Ketsuppi aurinkokuivatuista tomaateista

Hodari Hassan-nakilla

Juomasuositus: Vanhemmille Claro-oluet, lapselle pillimehu

 

Isin ja pojan makaronilaatikko
Seuraavana oli makaronilaatikkopäivä. Tekemällä uunipeltimakaronilaatikon saa vaihtelua ja enemmän kuorta. Viime metreillä muistin tekemäni ketsupin. Se kuivui hieman keitettäessä ja oli pikkaisen paksua, joten lisäsin siihen nyt hieman vettä ja ajoin uudelleen sauvasekoittimella. Pojat pysyivät perinteisessä ketsupissa, mutta pieninä maku- ja väripilkkuina myös aurinkokuivatuista tomaateista tehty versio toimi perinteisessä lootassa oikein kivasti. Ja mikä sää!

Uunipeltimakaronilaatikko ja itse tehty ketsuppi

Juomasuositus: Täysmaito

 

Äitin savuhauki
Saimme keväällä naapurin mieheltä pari haukea. Toinen pistettiin pakastimeen odottamaan kesäkelejä. Minun tämän viikon ruokatoiveeni oli, että isi savustaisi sen. Keskikokoinen hauki köllötti sähkösavustimen käryssä noin 45 minuuttia. Sen kanssa syötiin uusia pottuja, kalaliemikuutiolla ja tillillä maustettua valkokastiketta, keitettyjä ja haarukalla murennettuja kananmunia – sekä loput hölskytyskurkut, jotka pääsivät lautaselle epähuomiossa vasta kuvan ottamisen jälkeen. Lisäsin kurkkuihin nyt tillin, ja voi miten hyvin ne sopivatkaan kesäkalalle. Annos oli aivan mahtava!

Savuhauki

Juomasuositus: Suomalainen, jääkylmä lähdevesi

 

Äitin grillipitsat
Pari kertaa kesässä tekee mieli pitsalättysiä grillistä. Kun pitsataikinan jakaa viiteen palaan ja kaulii palat soikion muotoon, tuloksena on mukavan käteensopivia kesäpitsoja, kaksi per aikuinen ja yksi lapselle. (Hyvällä alustalla hyvin jauhotettu pohja irtoaa grilliin kivasti, mutta jos palat kaulii leivinpaperille, ne kohotessaan herkästi tarttuvat paperiin. Hyvä kikka on leikata paperi hieman pitsaa isommaksi, kipata grilliin ylösalaisin ja sitten vetää paperi hellästi pois.) Paistoimme pitsat kaasugrillin parilalla. Nostetaan pohjat parilalle, kypsytetään hetki, käännetään, lisätään täytteet ja suljetaan kansi. Sitten paistetaan kunnes pohja on ihanan rapea ja juusto sulanut.

Isin pitsoihin tuli Felixin luomuketsuppia, ilmakuivattua kinkkua, pari suikaloitua aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja oreganoa. Pojan pitsa oli Margherita. Äiti jakoi kahdelle pitsalätylleen lopun aurinkokuivattutomaatti-ketsupista ja lisäsi toiseen pitsaan herkkusieniä, toiseen pari palaa sardellia. Päälle mozzarellaa ja tuoretta basilikaa. Ja rucolaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että herkullista oli.

Grillipitsa margherita

Grillipitsa ilmakuivatusta kinkusta

Grillipitsa herkkusienistä

Juomasuositus: Meidän lempparipitsaviini Zenato Valpolicella Superiore, lapselle maitoa

 

Isin grilliliha
Isi toivoi kunnon lihaa grilliin. Vaikka karitsaa. Kun kotimaista ei lihakaupassa ollut, päädyttiin naudan entrecoteen. Valkosipulilla, rosmariinilla ja sitruunankuoriraasteella oliiviöljyssä marinoitujen piffien lisäksi grillissä tirisi luomubataatin viipaleita, uusia sipuleita ja maissia (vakuumimaisseja, mutta asian ajoivat). Lisukkeena vielä valkosipulivoita ja helteen piiskaama terassi. Näitä kelejä ei liian usein ole!

Grillilautanen ja jäätee

Juomasuositus: Itse tehty, ruokosokerilla makeutettu jäätee. Laseissa jäitä, sitruunaviipaleita ja aikuisilla pari senttiä tummaa rommia. Paras ruokajuoma ikinä, kun helteessä grillataan!

 

Upeaa kesää, kyllä ne kelit sieltä vielä palaa!

Minä ja kummipojat, osa 2: Ulkoilupäivän hodarikioski

Kuten viime postauksessani kerroin, minulle on siunaantunut kahdeksan vuoden saatossa kolme kummipoikaa, joiden ristiäisiin ja syntymäpäiville on tullut useamman kerran leipaistua jotakin makiaa. Olen lisäksi yrittänyt joka vuosi järjestää lasten kanssa kohtaamisia, joihin liittyisi ruokailua, se kun on itselleni tärkeä elementti sosiaalisissa tilanteissa.

On ollut vohvelikestit (jossa kukaan ei maistanut tekemääni hilloa), eväsretkityylinen aamupala matkalla Jyväskylään (kinkku-tomaattipannukakku päätyi levähdysalueen roskikseen), brunssiaamiainen (viis itse tehdyistä rinkeleistä, kun oli nakkeja tarjolla), lasagnepäivällinen (”Mä en tykkää lasagnesta”), kakkukahveja (”Mä en tykkää Jennin kakuista”), palju-saunailta (”Mitä toi on? Missä ne nakit on, joita Tuomo paistoi?”), joulutorttumaistajaiset (vain Fazerin sininen kelpasi, ja sitäkin meni eniten sohvatyynyyn), pitsailtoja (”Mummo tekee parempaa”), fajitasiltoja (”Saisinko mä nakkeja?”) ja niin edelleen, joitakin parhaimpia yrityksiä mainitakseni.

Yhteenveto: Jos olen pienistä pojista jotain oppinut, se on se, että ei kannata lähteä yrittämään mitään ihmeellistä. Viimeinen virhe on myös lähteä yrittämään jotakin tavallista, josta ajattelee lapsien yleensä tykkäävän (esim. kakut ja makeat jälkiruoat). Ainut tarjottava, johon euronsa kannattaa lyödä likoon, on nakki!

Nakki on fiksu keksintö. Pomminvarma, ja niitä on helppo syödä. Ne sopivat aamupalalle, lounaaksi, välipalaksi, päiväruoaksi ja iltapalalle. En kenties enää koskaan yritä rakentaa mitään ruokailuhetkeä kummipoikieni kanssa, joka ei sisällä nakkeja!

Näissä mietteissä rupesin juhannuksen alla suunnittelemaan eväspuolta kummipoikien ja heidän perheenjäsenten päänmenoksi suunniteltuun ulkoilupäivään. Suuntaisimme läheiselle kodalle, jonka ympäristössä oli mukavia ulkoilureittejä. Ohjelmassa olisi pari tehtävärastia (tikanheittoa ilmapalloihin, saappaan viskaamista ja tarkkuuspotkupalloa) sekä mönkkäriajelua heille, ketkä uskaltaisivat mennä muruni kyytiin. Sitten syödään, jotain helppoa ja grillikatoksessa valmistuvaa. Siitäpä idea: perustan hodarikioskin!

Kioskistani sai kahdenlaisia hodareita. Toisessa oli nakki vapaavalintaisilla mausteilla. Toisessa oli lihapullia ja mausteista tomaattikastiketta, siis lihapullasub, tarkkoja ollaksemme. Lapset eivät pettäneet ennakkoarvailuissani, ja jättivät lihapullat ja itse tehdyt tomaattikastikkeet rauhaan. Mutta nakkisämpylät maistuivat. (Toinen isommista kummipojistani tosin maistoi lihapullasubiakin, pojot hänelle!)

Parituntinen ulkoilumme sujui muutenkin kivasti. Isot pojat uskalsivat mönkkäriin, samoin kaksi reipasta siskoa. Kolmevuotias Pienmies J varmaan uskaltaa jo ensi vuonna, veikkaan, ellei kukaan kerro hänelle murun maineesta ratin takana (suora lainaus yhdeltä kummipojalta: Se on hullu!)…

Loppupäätelmät:

Jos sinä mielit tarjoiluvinkkiä lastenkutsuihin, suositan ehdottomasti trendikästä hodarikiparia. Maistuu lapsille, ja valmistelut eivät vie kauan. Jos teet itse kastikkeita ja/tai lihapullia, ne voi tehdä jo edellisenä iltana. Sämpylät pitää toki leipoa tarjoilupäivänä, mutta paljon muuta ei sitten tarvitse tehdäkään. Ei kun kädet jauhoon! Et tule pettymään, niin kauniita ja hyvänmakuisia tulee! (Harmillisesti kuvia hienosta sämpylätarjottimesta ei ole, mutta murulle ulkoilupäivän jälkeen tehdystä ekstrailtapalasta pääsette kärryille.)

Hot dog –sämpylät
30 kpl

7,5 dl täysmaitoa
2 pkt hiivaa
75 g voita
3 tl suolaa
n. 20 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, jauhoja, ja vaivaa joukkoon pehmeä voi. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, jotta saat kimmoisan taikinan, ja vaivaa sitä käsin n. 20 minuuttia, alustaa vasten. (Itselläni menee jauhoja aina enemmän kuin ohjeet sanoo, siksi tässä reseptissä jauhomäärä on reilu. Jos selviät vähemmällä, hyvä niin.)

Älä kohota taikinaa, vaan jaa se kahtia ja paloittele molemmat osat noin viiteentoista palaan. Pyörittele palat palloiksi ja edelleen sukkuloiksi. Nosta sämpylät leivinpaperille (10 sämpylää mahtuu samalle pellille) ja peitä leivinliinalla. Kohota 1,5 tuntia. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Perushodarin lisukkeet:
pitkiä, laadukkaita nakkeja (jotka voi paistaa tai grillata)
ketsuppia ja sinappia
majoneesia
kurkkusalaattia
esim. voipaperista kietaistuja kääreitä

Lihapullasubiin:
halkaistuja lihapullia, n. 3 pullaa per sub
majoneesia
paksua tomaattikastiketta (kokeile esim. helmikuussa postaamaani kisastudiohodarin tomaattikastiketta, mutta lisää joukkoon tuoreita tomaatinlohkoja ja aja kastike tehosekoittimessa tasaiseksi)

 

P.S. Ulkoilupäivämme jälkkärissä mentiin hyvin helppoa reittiä. Aikuisille oli keitetty termarikahvit, ja lapset saivat pahvimukiinsa maitoa, mihin pystyivät kostuttamaan dippailukeksejä (lajikkeina Rainbow Dip mud –suklaakeksi ja Ballerina Dops Milkshake -keksi). Dippailukeksit menivät paremmin kaupaksi kuin omat leipomukseni yleensä, ja olivat käteviä tarjottavia retkellä. Tuli kuitenkin mieleeni, kun leivoin eilen Kakkujen kuningattarista mutakakkua, että pari sellaista olisi helppo paketoida mukaan myös eväsretkelle. Tässä reseptissä suklaakakkutaikinaan lisättiin kaksi ruokalusikallista Fazerin turkinpippurirouhetta (löytyy kaupan leivontahyllyltä). Jännä makulisä, suosittelen. Ajattelin myös, että se olisi varmaan lasten mieleen. Mutta kuten sanottu: Moinen logiikka vie vaarallisille vesille. Jos syötävässä ei ole nakkeja, menekistä ei etukäteen voi tietää!

 

Mitalikahvitus- ja kisastudioeväät tavismarketista

Ruokafilosofiaani kuuluu kolme perusprinsiippiä. Ensimmäinen: Syöminen on nautinto, johon haluan panostaa. Haluan syödä itse laitettua ruokaa, huolella valmistettua. Myös murun valmistama käy erinomaisesti, eikä huolella tarkoita tosiaan sitä, että kokkaukseen olisi käytetty koko päivä. Ateria voi valmistua viidessä minuutissa, mutta se pitää olla tehty tosissaan.

Toinen: Hyvät raaka-aineet ovat hyvän ruoan A ja O. Kolmas: Koska liputan aitojen makujen puolesta, toivon, että jokaisen ihmisen elinpiiristä löytyisi leipomo ja lihakauppa. Olen itse niin onnellisessa asemassa, että meidän arjen reiteiltä löytyy myös jälkimmäinen. Vakiolihakaupastani Orimattilan Virenojalta saa paitsi kaikkea herkkua ja ekstraa, erityisesti aineksia ihan perusarkiruokaan.

Sanottuani tämän lisään samaan hengenvetoon, että piirre, jota eniten vierastan tämän päivän ruokakeskustelussa, on outo ja elitistinen hankintahifistely. Kuin ruoka ei olisi edes syötävää, jos se on valmistettu mainstream-aineksista, joita saa perusmarketista. Jotta nykyään uskaltaisi kertoa harrastavansa ruokaa, kaikki tarvikkeet pitäisikin aina olla hommattu kivijalan pienistä putiikeista, tuottajatoreilta ja kauppahalleista.

Itse ostan paljon luomua. Tykkään valkata paikallista leipää koriini. Tutkailen jauhohyllyiltä lähitienoon antimia ja haksahdan usein pientuottajan mehuihin. Tämä kaikki onnistuu tavallisessa S-marketissakin. Tekeekö se tuotteista jotenkin huonompia?

Kylmä fakta nimittäin on, että iso osa meistä suomalaisista elää kauppahallien ulottumattomissa. Kyllä minäkin nautin ruokaostosvierailuista kotimarkettini ulkopuolella, missä milloinkin kuljen, ja poikkeilen näissä tunnelmallisissa ostospaikoissa. Arki kuitenkin pyörii melko tiukkaa ympyrää. Putiikit ja hallit eivät siihen kuulu. Toivoisin, että Helsingin leveysasteilla tämä joskus muistettaisiin: Hei come on! Täällä on iso lössi ihmisiä, jotka tykkäävät omasta ”tavisruokakaupastaan” ja löytävät sieltä laatua! Olemmeko jotain kakkosluokan kansalaisia?

Erityisesti (vai lähinnä?) olen huomannut, että tällä tavalla virittynyttä ruokakeskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. Olen seurannut monien muiden tavoin muutamaa ruokabloggaajaa, jotka ovat lyöneet itsensä läpi, yleiseen tietoisuuteen. Taustalla lienee sellaisia syitä kuin omaan juttuunsa uskominen ja aito asenne. Safkaa-blogista ja keittokirjoista tutulla Hanna Gullichsenilla on molempia. Olen fani!

Silmiini sattui uusimmasta Viini-lehdestä haastattelu, jossa kerrotaan Hanna G:n perheen tekevän ostoksensa markettien sijaan kivijalkakaupoissa ja kauppahallissa, sillä raaka-aineiden laadusta ja alkuperästä ei tingitä.

Saattaa olla toimittajankin tekemä kärjistys, mutta ihan vähän silti petyin. Miten voisin laittaa ruokaa ikinä, Orimattilassa, jos eläisin ruokabloggaajien ja muiden somekokkien prinsiippien mukaan?

Huokaus. Onneksi minulla on omat prinsiippini. Oli keskiviikkoaamu, talvilomalla, miten kiva viikko! Ohjelmassa kakun leipomista, sillä olin varma, että tänään juotaisiin mitalikahveja. Jännitimme murujeni kanssa hiihtoja, joista tuli kuin tulikin hopeaa ja vielä sen päälle kultaa! Hyvä Suomi!

Tekemäni lumihiutalekakku näytti minun muottieni jäljiltä ennemmin lumitähtikakulta, mutta ei sen väliä, mitalikahveille se sopi erinomaisesti. Kakku koottiin kulhoon, kipattiin, ja kuorrutettiin. Ja sitten syötiin, Porilaisten marssin soidessa!

 

Illalla tehtiin lisää kisastudioeväitä. Suomen loistokas lätkäpeli pelattiin jo päivällä, mutta hodarit sopivat yleiseenkin kisojen seurailuun hyvin. Itse tehdyt sämpylät ja tomaattisoosi vievät normihodarin astetta arvokkaampaan suuntaan, ja olut lasissa on tietysti must. Suosittelemme!

Kisahodarit goes ”Currywurst”
8 kpl

Sämpylät:
2 dl vettä
25 g hiivaa
20 g voita
1 tl currya
ripaus sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1/2 rkl vettä

Lisukkeet:
8 pitkää, maukasta nakkia
puolikas kurkku
salottisipuli
valkoviinietikkaa
sinappia
currya
ketsuppia TAI

tomaattikastike:
2 valkosipulinkynttä
250-370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
½ dl vettä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl ruokokidesokeria
½ – 1 rkl Worcestershire-kastiketta
pari tippaa Tabascoa
suolaa (myllystä)

Jos teet itse tomaattikastikkeen, aloita siitä, vaikka edellisenä päivänä: Kuullota silputtua valkosipulia hetki öljyssä. Lisää muut ainekset. Hauduta puolisen tuntia. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tarkista maut ja korjaa, jos tarvis.

Valmista sämpylät: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Mausta sulatettu voi currylla. Lisää voisula, sokeri ja suola taikinaan. Alusta joukkoon jauhot, voimakkaasti vaivaten, kunnes taikina kimmoisaa. Kohota liinan alla n. 30 minuuttia.

Valmistele lisukkeet sämpylöiden kohotessa: Raasta kurkku, valuta, ja mausta raaste varovasti valkoviinietikalla sekä suolalla. Sekoita joukkoon silputtu salottisipuli. Mausta sinappi currylla, maun mukaan.

Leivo taikinasta 8 pitkulaista sämpylää. Nosta leivinpaperille ja peitä leivinliinalla. Kohota n. 20 minuuttia. Voitele sämpylät siirappivedellä. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia, kauniin kypsiksi.

Paista viimeisenä nakit öljyssä paistinpannulla ja kokoa hodarit: Leikkaa sämpylät, lisää tomaattikastike (tai ketsuppi) ja kurkkusalaatti. Nosta nakki jokaiselle sämpylälle ja mausta ne currysinapilla.

 

Kun hodarit oli syöty ja oluet juotu, tutkailin rahapussiani ja tyhjentelin sitä lomaostoksilla tulleista kuiteista. Tsekkasin myös tavismarketkuittini (hirveä tapa ja epäluottamuslause, että aina tarkistan, onhan kaikki veloitettu oikein). Luomumunia ja –kermaa, checked. Sokerimassaa, checked. Vielä suomalaista omenahilloa samaan kakkuun, checked. Hodareihin paikallisen lihakauppiaani nakkeja, checked.

Samalla laitoin korvan taa, että ensi kerralla Virenojalla vieraillessani muistan sanoa, kuinka on tosi kiva, että heidän tuotteitaan saa myös paikallisesta marketista, vaikkapa sellaisena päivänä, kun lihakauppa ei ole auki.

Viimeinen kohta kuitillani. Hanna ja Alexander Gullichsenin uusin Safkaa maanantaista sunnuntaihin –keittokirja. Siinä niitä meinaan komeili vastassani vino pino, lehtihyllyjen vieressä, heti tavismarketin ovista sisään päästyäni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan poimin kyytiin. Toivottavasti en ole nyt liian julma, mutta pakko on todeta: Ihan vähän (hyväntahtoista!) ironiaa näen siinä, että voin ostaa kuulun ruokabloggaajan reseptejä lähikaupastani, mutta raaka-aineet niiden toteuttamiseen pitäisi lähteä hakemaan junalla.

Hei ihmiset sielä HESASSA: Ei jokotai- vaan sekäettä-maailmaa enemmän myös ruokasomeen, kiitos!

 

P.S. Safkaa–kirja on löytö. Heitin kuitin roskiin ja käperryin punaviinilasi kädessä sitä lukemaan. Reseptejä oikeaan arkeen ja vielä juhlaankin, simppeliä, tositarkoituksella. Kuvat käsin kosketeltavan aitoja, kuin kotikeittiössä otettu, ilman kikkailuja. Ainakin itse tehty ketsuppi tulee testiin viimeistään, kun meillä seuraavan kerran väännetään hodareita tai hampurilaisia! Näitä lisää!