Helleviikon ruokalistalla muun muassa grillipitsa ja hodarit

Ennen tarinaa jakoon pari reseptiä. Tein ketsuppia aurinkokuivatuista tomaateista ja hölskytyskurkkuja, molemmat kesäisiä lisukeruokia, jotka säestivät meillä yhden lomaviikon ruokia tosi kivasti. Suosittelen!

Sitten siihen tarinaan. Olen kyllästynyt! Olen kyllästynyt yksin vastaamaan siitä, mitä meillä syödään. Mies auttaa paljon ruoanlaitossa, mutta kauppalistojen laatijana hän on nolla. Masentavaa.

Söimme toissa sunnuntaina iltapalaa ja päätin ottaa härkää sarvista. Pojat saisivat kantaa kortensa kekoon huushollin ruokalistan laatimisessa, edes kerran (unten mailla ollut 8-kuukautinen vapautettiin hommasta). Sanoin pojille, että äiti haluaisi nyt käydä ruokakeskustelun. Jokainen saa valita kaksi ruokaa, mitä ensi viikolla syödään. Huomenna mennään kauppaan ja ostetaan tarvikkeet pöperöihin. Jokainen saisi valita lempparinsa tai ihan mitä vaan.

3,5-vuotias oli revetä innosta. Hän oli juuri nähnyt HK:n uutuusnakeista mainoksen ja alkoi hokea ”HASSAN-NAKKEJAAAA!” Saamansa piti. ”Ja vielä saat valita toisen ruoan”.

Mies heräsi iltapalakoomastaan ja muistutti makaronilaatikosta. ”MAKARONILAATIKKOA!!!” lapsi artikuloi. No hyvä. ”Mitäs sinä muru valitset?” sanoin miehen suuntaan. ”Makaronilaatikon”, hän sanoi napakasti. ”Ei kun lapsi jo valitsi sen”, nauroin. ”Ei kun MINÄ haluan makaronilaatikkoa”, mies alkoi parkua. Muistutin 37-vuotiastani säännöistä. Ei näitä ruokia yksin syötäisi, vaan jos tehdään makaronilaatikkoa, sitä saavat sinä päivänä syödä kaikki. ”Mutta minä sanoin sen ekana, joten se on toinen valintani!”, vatipää pysyi järkähtämättä kannassaan. Yritä näiden kanssa sitten.

No, viisi ylihyvää ruokaa saatiin siis kuitenkin kolmeen pekkaan ruokalistalle kirjoitettua. Ei huono. Ja projekti osui muutenkin maaliinsa. 3,5-vuotias oli listan laatimisesta valtavan innoissaan ja halusi joka päivä useaan kertaan keskustella, mitä kukakin toivoi ja mitä kesäterassilla seuraavaksi syödään.

Toivottavasti sinäkin saat näistä vinkkejä :)

 

Pojan hodarit kahdella nakilla
Muru ja lapsi ajoivat kärryillä edestakaisin makkaravälikössä aika monta kertaa, kunnes S-marketin myyjä pelasti ja osoitti Hassan-nakkien paikan. Heitimme kärryyn myös pojan lemppareita, paikallisen possutilan Merosen herkkunakkeja, varmuudeksi. Sitten aika monen muunkin hyllynvälin kautta kassoille ja kotiin. Hodarisämpylätaikina kohoamaan, tomaattiketsupin ainekset kattilaan ja pikkelöidyt kurkut jääkaappiin, ilman tilliä. Parin tunnin päästä oltiin grillauspuuhissa.

Teimme kahdenlaisia hodareita. Mausteinen merguez-makkara eli Marokon Hassan sai kaverikseen tummaa ja täyteläistä tomaattikastiketta, lihaisan possunakin kanssa ajattelin sämpylään tunkea mummon kurkkuja, paahdettuja ja sokerilla karamellisoituja sipulirenkaita sekä sinappia. (Joku nimeltä mainitsematon tosin sekoitti pakkaa ja sotki eri täytteitä keskenään, mutta menköön näin kesällä.)

Lapsi huusi koko grillausoperaation ajan Hassania (markkinointimiehet vaan tervetuloa meille tekemään tutkimusta, miten mainoksilla vaikutetaan ihmiseen). Juuri kun nakki tuli eteen, hän jäätyi. Näytti tuliselta. Hän ottaisi sittenkin Merosen nakin hodariinsa. Myös miehen mielestä paikallinen lihanakki kurkku- ja sipulilisukkeilla oli paras. Äiskä tykkäsi eniten Hassanista ja ihanasta tomaattikastikkeesta.

Ketsuppi aurinkokuivatuista tomaateista

Hodari Hassan-nakilla

Juomasuositus: Vanhemmille Claro-oluet, lapselle pillimehu

 

Isin ja pojan makaronilaatikko
Seuraavana oli makaronilaatikkopäivä. Tekemällä uunipeltimakaronilaatikon saa vaihtelua ja enemmän kuorta. Viime metreillä muistin tekemäni ketsupin. Se kuivui hieman keitettäessä ja oli pikkaisen paksua, joten lisäsin siihen nyt hieman vettä ja ajoin uudelleen sauvasekoittimella. Pojat pysyivät perinteisessä ketsupissa, mutta pieninä maku- ja väripilkkuina myös aurinkokuivatuista tomaateista tehty versio toimi perinteisessä lootassa oikein kivasti. Ja mikä sää!

Uunipeltimakaronilaatikko ja itse tehty ketsuppi

Juomasuositus: Täysmaito

 

Äitin savuhauki
Saimme keväällä naapurin mieheltä pari haukea. Toinen pistettiin pakastimeen odottamaan kesäkelejä. Minun tämän viikon ruokatoiveeni oli, että isi savustaisi sen. Keskikokoinen hauki köllötti sähkösavustimen käryssä noin 45 minuuttia. Sen kanssa syötiin uusia pottuja, kalaliemikuutiolla ja tillillä maustettua valkokastiketta, keitettyjä ja haarukalla murennettuja kananmunia – sekä loput hölskytyskurkut, jotka pääsivät lautaselle epähuomiossa vasta kuvan ottamisen jälkeen. Lisäsin kurkkuihin nyt tillin, ja voi miten hyvin ne sopivatkaan kesäkalalle. Annos oli aivan mahtava!

Savuhauki

Juomasuositus: Suomalainen, jääkylmä lähdevesi

 

Äitin grillipitsat
Pari kertaa kesässä tekee mieli pitsalättysiä grillistä. Kun pitsataikinan jakaa viiteen palaan ja kaulii palat soikion muotoon, tuloksena on mukavan käteensopivia kesäpitsoja, kaksi per aikuinen ja yksi lapselle. (Hyvällä alustalla hyvin jauhotettu pohja irtoaa grilliin kivasti, mutta jos palat kaulii leivinpaperille, ne kohotessaan herkästi tarttuvat paperiin. Hyvä kikka on leikata paperi hieman pitsaa isommaksi, kipata grilliin ylösalaisin ja sitten vetää paperi hellästi pois.) Paistoimme pitsat kaasugrillin parilalla. Nostetaan pohjat parilalle, kypsytetään hetki, käännetään, lisätään täytteet ja suljetaan kansi. Sitten paistetaan kunnes pohja on ihanan rapea ja juusto sulanut.

Isin pitsoihin tuli Felixin luomuketsuppia, ilmakuivattua kinkkua, pari suikaloitua aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja oreganoa. Pojan pitsa oli Margherita. Äiti jakoi kahdelle pitsalätylleen lopun aurinkokuivattutomaatti-ketsupista ja lisäsi toiseen pitsaan herkkusieniä, toiseen pari palaa sardellia. Päälle mozzarellaa ja tuoretta basilikaa. Ja rucolaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että herkullista oli.

Grillipitsa margherita

Grillipitsa ilmakuivatusta kinkusta

Grillipitsa herkkusienistä

Juomasuositus: Meidän lempparipitsaviini Zenato Valpolicella Superiore, lapselle maitoa

 

Isin grilliliha
Isi toivoi kunnon lihaa grilliin. Vaikka karitsaa. Kun kotimaista ei lihakaupassa ollut, päädyttiin naudan entrecoteen. Valkosipulilla, rosmariinilla ja sitruunankuoriraasteella oliiviöljyssä marinoitujen piffien lisäksi grillissä tirisi luomubataatin viipaleita, uusia sipuleita ja maissia (vakuumimaisseja, mutta asian ajoivat). Lisukkeena vielä valkosipulivoita ja helteen piiskaama terassi. Näitä kelejä ei liian usein ole!

Grillilautanen ja jäätee

Juomasuositus: Itse tehty, ruokosokerilla makeutettu jäätee. Laseissa jäitä, sitruunaviipaleita ja aikuisilla pari senttiä tummaa rommia. Paras ruokajuoma ikinä, kun helteessä grillataan!

 

Upeaa kesää, kyllä ne kelit sieltä vielä palaa!

Äijämenu: Nachoja, hampparia ja grillattua ananasta!

Vaikka blogissa tuleekin pilkattua ja tai moitittua omaa puolisoa, niin onhan se niin, että ilman murua elämäni olisi aika väritöntä. Siksi miestä pitää välillä hemmotella, esimerkiksi hyvällä ruoalla. Uusin Yhteishyvä kehotti paijaamaan miestä kunnon äijäburgerilla, jossa on tuhtia pekonia ja cheddaria ja tulista jalopenoa. Otin vinkistä vaarin, mutta päätin tehdä erilaisen burgerin, kunnon pihvillä, jossa on se pekoni mukana. Loman ansiosta ehdin myös askarrella kastikkeita ja lisukkeita. Hyvä minä! Hampurilaissämpylät olisi voinut leipoa itse, mutta tässä valitsin helpon reitin elikäs maalaisleivän. Siitä leikataan sopivat siivut, kaksi per hamppari, ja ne paahdetaan kevyehkösti grillissä juuri ennen leipien kokoamista. Voi myös semikarpata ja tehdä avohampparin yhdellä leivällä. Kukin tyylillään.

Pihvi on tässä se juju, ja siihen haetaan kunnolla makua. Yhteishyvän pekoni-jauhelihapihvit inspiroivat, mutta tuttuun tapaani hieman varioin reseptiä. Jauhelihapaketin sijaan ostin Prisman lihatiskiltä 300 g palan luutonta possunkylkeä ja 400 g naudan ulkopaistia. Kotona jauhoin ne itse. Lisäsin pekoninkin mukaan jo jauhamisvaiheessa, sujahti joukkoon kivasti. Mutta jos et omista lihamyllyä tai massan jauhamistehtävään soveltuvaa monitoimikonetta, osta laadukasta jauhelihaa ja lisää sen joukkoon pekoni pikkupikkuisina kuutioina, kuten ohjeessa sanotaan.

Sitten mausteet. Reseptissä vinkataan käyttämään ruohosipulia ja pihvimaustetta. Jos kaapeissa ei ole pihvimaustetta tai haluat kokeilla toisenlaista makumaailmaa, sekoita rohkeasti oma miksisi. Hienonnettu iso valkosipulinkynsi tuo äijäkkään vivahteen pihviin. Ja juustokumina eli jeera on hyvä pihvimausteen korvike. Maistuu tacomausteelta (eli sillä voi korvata meksikolaisissa pöperöissä tacomaustepussit, ja tulee parempaa). Jeeran kanssa voi yhdistää vaikkapa teelusikallisen korianterinsiemeniä. Ja vähän mustapippuria tietysti. Sitten muotoillaan aavistuksen mex-henkiset pihvit odottamaan grillausta. Jos valkkasit maalaisleivän, kantsii tehdä pitkulaisia pihvejä, se selvä.

Mitä muuta hampparin väliin? Jotain vihreää kuten rucolaa tai muuta rapeaa salaattia pitää olla. Ja cheddarjuustosiivut ovat aina paikallaan. Samoin tomaattikastike. Siis ei valmista, vaan itse tehtyä ketsuppia! Resepti on tosi hyvä. Pikkaisen poistin vetisyyttä lappaamalla seoksen keittämisen jälkeen tiheään siivilään. Valutin hieman nestettä pois, ja voilà, täydellistä tuli! (Kun soosia jää hamppariruokailusta, käytä se loppuun vaikkapa grillattujen, mausteisten tuoremakkaroiden lisukkeena tai grillattujen possunkyljysten kanssa, kuten viime postauksesta voit tsekata meidän tehneen.)

Sitten vielä majoneesia. Saa ostaa valmista, mutta kannattaa kokeilla tehdä itse. Sinappimajoneesi on tosi hyvää! Valkkaa tujua sinappia, koska kyseessä on äijäburgeri. Ja jos et lisännyt valkosipulia pihveihin, sitä voi toki lisätä majoneesiin, jolloin soosi lähestyy aiolia.

Kruunuksi vielä hillottua punasipulia. Voit käyttää hyvissä ajoin tehtyä punasipulihilloketta tai tehdä pikaversion kuten minä: Viipaloi pieneen kattilaan kaksi punasipulia. Kaada joukkoon 0,5 dl vettä, 0,5 dl sokeria ja 0,5 dl punaviinietikkaa. Keittele vartin verran ja anna jäähtyä. Herkullista! Ja voi vide mikä burgeri tuli! Lisukkeeksi voi tehdä lohkoperunoita tai ranuja, mutta ilmankin pärjää!

Hampurilainen itse jauhetusta pihvistä

Jos aikaa on, miehen makunystyröitä kannattaa herätellä pikkualkupalalla. Meillä hemmottelumeininkiin kuului valmiiksi avattu Sol-olut, joka kiikutettiin terassille kera lautasellinen juustokuorrutettuja nachoja (tehty kuin reseptissä, mutta kirsikkatomaatit pilkoin neljään osaan. Asettelin myös nachot kauniisti yksittäin, enkä tehnyt ”mättölautasta”. Näin tarjoiltuna käyvät oivallisesti näppipaloina). Nachoja nautiskellessa päästään mukavasti tunnelmaan ja voidaan samalla keskustella tulevasta ruoasta. Eli lisukkeet on valmiina ja pihvit odottavat vain grillausta. Rakkaan ei tarvitse muuta tehdä kuin paistaa ne pihvit, ja tutusti tietysti kerätä pointsit mahtavasti perheelle tehdystä ruoasta. No te tiedätte…

Juustokuorrutetut nachot

Meillä mies on makean perään (vaikka tutuille väittää ettei ole). Hemmotteluateria päätettiin grillatulla ananaksella. Muru ei ymmärtänyt viherpippurin pointtia, mutta kerroin, että se tuo pikantin lisän ja kuuluu annokseen. Hymisi tyytyväisenä herkkuja suussa, eli ratkaisu hyväksytty.

Grillatut ananassiivut tarjoillaan kinuskikastikkeen kanssa. Voit ostaa valmista, mutta jos et ole koskaan kokeillut keittää kinuskia säilykemaidosta, testaapa. Eli osta purkki kondensoitua maitoa, jota saa nykyään melkein joka marketista. Poista etiketit. Laita pystyyn kattilaan ja lisää vettä kunnes purkki melkein peittyy. Keittele rauhallisella poreilulla kolmisen tuntia, aina välillä purkkia käännellen. Kun purkin avaa, sisältä paljastuu kinuskiseksi kypsynyt maitosäilyke. Maku ei ole ihan perinteinen suomalainen kinuski, mutta erinomainen minun mielestäni. Ja sopi meksikolais-amerikkalais-hemmottelumenumme tunnelmaan! Annoksen voi vielä kruunata vaniljajädepallolla. (Jos semifreddoa jäi italialaiselta emännän hemmotteluillalliselta, kuten meillä, käytä sitä.)

Grilliananas ja kinuski kondensoidusta maidosta

Kauniita kesäkeittiöpäiviä!

Mitalikahvitus- ja kisastudioeväät tavismarketista

Ruokafilosofiaani kuuluu kolme perusprinsiippiä. Ensimmäinen: Syöminen on nautinto, johon haluan panostaa. Haluan syödä itse laitettua ruokaa, huolella valmistettua. Myös murun valmistama käy erinomaisesti, eikä huolella tarkoita tosiaan sitä, että kokkaukseen olisi käytetty koko päivä. Ateria voi valmistua viidessä minuutissa, mutta se pitää olla tehty tosissaan.

Toinen: Hyvät raaka-aineet ovat hyvän ruoan A ja O. Kolmas: Koska liputan aitojen makujen puolesta, toivon, että jokaisen ihmisen elinpiiristä löytyisi leipomo ja lihakauppa. Olen itse niin onnellisessa asemassa, että meidän arjen reiteiltä löytyy myös jälkimmäinen. Vakiolihakaupastani Orimattilan Virenojalta saa paitsi kaikkea herkkua ja ekstraa, erityisesti aineksia ihan perusarkiruokaan.

Sanottuani tämän lisään samaan hengenvetoon, että piirre, jota eniten vierastan tämän päivän ruokakeskustelussa, on outo ja elitistinen hankintahifistely. Kuin ruoka ei olisi edes syötävää, jos se on valmistettu mainstream-aineksista, joita saa perusmarketista. Jotta nykyään uskaltaisi kertoa harrastavansa ruokaa, kaikki tarvikkeet pitäisikin aina olla hommattu kivijalan pienistä putiikeista, tuottajatoreilta ja kauppahalleista.

Itse ostan paljon luomua. Tykkään valkata paikallista leipää koriini. Tutkailen jauhohyllyiltä lähitienoon antimia ja haksahdan usein pientuottajan mehuihin. Tämä kaikki onnistuu tavallisessa S-marketissakin. Tekeekö se tuotteista jotenkin huonompia?

Kylmä fakta nimittäin on, että iso osa meistä suomalaisista elää kauppahallien ulottumattomissa. Kyllä minäkin nautin ruokaostosvierailuista kotimarkettini ulkopuolella, missä milloinkin kuljen, ja poikkeilen näissä tunnelmallisissa ostospaikoissa. Arki kuitenkin pyörii melko tiukkaa ympyrää. Putiikit ja hallit eivät siihen kuulu. Toivoisin, että Helsingin leveysasteilla tämä joskus muistettaisiin: Hei come on! Täällä on iso lössi ihmisiä, jotka tykkäävät omasta ”tavisruokakaupastaan” ja löytävät sieltä laatua! Olemmeko jotain kakkosluokan kansalaisia?

Erityisesti (vai lähinnä?) olen huomannut, että tällä tavalla virittynyttä ruokakeskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. Olen seurannut monien muiden tavoin muutamaa ruokabloggaajaa, jotka ovat lyöneet itsensä läpi, yleiseen tietoisuuteen. Taustalla lienee sellaisia syitä kuin omaan juttuunsa uskominen ja aito asenne. Safkaa-blogista ja keittokirjoista tutulla Hanna Gullichsenilla on molempia. Olen fani!

Silmiini sattui uusimmasta Viini-lehdestä haastattelu, jossa kerrotaan Hanna G:n perheen tekevän ostoksensa markettien sijaan kivijalkakaupoissa ja kauppahallissa, sillä raaka-aineiden laadusta ja alkuperästä ei tingitä.

Saattaa olla toimittajankin tekemä kärjistys, mutta ihan vähän silti petyin. Miten voisin laittaa ruokaa ikinä, Orimattilassa, jos eläisin ruokabloggaajien ja muiden somekokkien prinsiippien mukaan?

Huokaus. Onneksi minulla on omat prinsiippini. Oli keskiviikkoaamu, talvilomalla, miten kiva viikko! Ohjelmassa kakun leipomista, sillä olin varma, että tänään juotaisiin mitalikahveja. Jännitimme murujeni kanssa hiihtoja, joista tuli kuin tulikin hopeaa ja vielä sen päälle kultaa! Hyvä Suomi!

Tekemäni lumihiutalekakku näytti minun muottieni jäljiltä ennemmin lumitähtikakulta, mutta ei sen väliä, mitalikahveille se sopi erinomaisesti. Kakku koottiin kulhoon, kipattiin, ja kuorrutettiin. Ja sitten syötiin, Porilaisten marssin soidessa!

 

Illalla tehtiin lisää kisastudioeväitä. Suomen loistokas lätkäpeli pelattiin jo päivällä, mutta hodarit sopivat yleiseenkin kisojen seurailuun hyvin. Itse tehdyt sämpylät ja tomaattisoosi vievät normihodarin astetta arvokkaampaan suuntaan, ja olut lasissa on tietysti must. Suosittelemme!

Kisahodarit goes ”Currywurst”
8 kpl

Sämpylät:
2 dl vettä
25 g hiivaa
20 g voita
1 tl currya
ripaus sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1/2 rkl vettä

Lisukkeet:
8 pitkää, maukasta nakkia
puolikas kurkku
salottisipuli
valkoviinietikkaa
sinappia
currya
ketsuppia TAI

tomaattikastike:
2 valkosipulinkynttä
250-370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
½ dl vettä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl ruokokidesokeria
½ – 1 rkl Worcestershire-kastiketta
pari tippaa Tabascoa
suolaa (myllystä)

Jos teet itse tomaattikastikkeen, aloita siitä, vaikka edellisenä päivänä: Kuullota silputtua valkosipulia hetki öljyssä. Lisää muut ainekset. Hauduta puolisen tuntia. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tarkista maut ja korjaa, jos tarvis.

Valmista sämpylät: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Mausta sulatettu voi currylla. Lisää voisula, sokeri ja suola taikinaan. Alusta joukkoon jauhot, voimakkaasti vaivaten, kunnes taikina kimmoisaa. Kohota liinan alla n. 30 minuuttia.

Valmistele lisukkeet sämpylöiden kohotessa: Raasta kurkku, valuta, ja mausta raaste varovasti valkoviinietikalla sekä suolalla. Sekoita joukkoon silputtu salottisipuli. Mausta sinappi currylla, maun mukaan.

Leivo taikinasta 8 pitkulaista sämpylää. Nosta leivinpaperille ja peitä leivinliinalla. Kohota n. 20 minuuttia. Voitele sämpylät siirappivedellä. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia, kauniin kypsiksi.

Paista viimeisenä nakit öljyssä paistinpannulla ja kokoa hodarit: Leikkaa sämpylät, lisää tomaattikastike (tai ketsuppi) ja kurkkusalaatti. Nosta nakki jokaiselle sämpylälle ja mausta ne currysinapilla.

 

Kun hodarit oli syöty ja oluet juotu, tutkailin rahapussiani ja tyhjentelin sitä lomaostoksilla tulleista kuiteista. Tsekkasin myös tavismarketkuittini (hirveä tapa ja epäluottamuslause, että aina tarkistan, onhan kaikki veloitettu oikein). Luomumunia ja –kermaa, checked. Sokerimassaa, checked. Vielä suomalaista omenahilloa samaan kakkuun, checked. Hodareihin paikallisen lihakauppiaani nakkeja, checked.

Samalla laitoin korvan taa, että ensi kerralla Virenojalla vieraillessani muistan sanoa, kuinka on tosi kiva, että heidän tuotteitaan saa myös paikallisesta marketista, vaikkapa sellaisena päivänä, kun lihakauppa ei ole auki.

Viimeinen kohta kuitillani. Hanna ja Alexander Gullichsenin uusin Safkaa maanantaista sunnuntaihin –keittokirja. Siinä niitä meinaan komeili vastassani vino pino, lehtihyllyjen vieressä, heti tavismarketin ovista sisään päästyäni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan poimin kyytiin. Toivottavasti en ole nyt liian julma, mutta pakko on todeta: Ihan vähän (hyväntahtoista!) ironiaa näen siinä, että voin ostaa kuulun ruokabloggaajan reseptejä lähikaupastani, mutta raaka-aineet niiden toteuttamiseen pitäisi lähteä hakemaan junalla.

Hei ihmiset sielä HESASSA: Ei jokotai- vaan sekäettä-maailmaa enemmän myös ruokasomeen, kiitos!

 

P.S. Safkaa–kirja on löytö. Heitin kuitin roskiin ja käperryin punaviinilasi kädessä sitä lukemaan. Reseptejä oikeaan arkeen ja vielä juhlaankin, simppeliä, tositarkoituksella. Kuvat käsin kosketeltavan aitoja, kuin kotikeittiössä otettu, ilman kikkailuja. Ainakin itse tehty ketsuppi tulee testiin viimeistään, kun meillä seuraavan kerran väännetään hodareita tai hampurilaisia! Näitä lisää!