Satokausi piiloutui Suomi-pitaan

Oli keskiviikko ja lähdimme hyvää aavistamattomina kauppaan. Hellekelit ja pää oli jumissa muun muassa sen suhteen, mitä tänään syötäisiin. Vaan mitä oli vastassa kun kaupan ovista päästiin? No kesä tietenkin, siis kesäsato! Kotimaista paprikaa, varhaiskaalia, retiisejä, sipulinippuja… Ei kun koriin ja kassalle. Vielä koukkaus maitohyllylle ja hiiva mukaan. Muistin nimittäin pakastimessa lepäävän ylikypsän possunlihan. Tänään tehtäisiin kunnon pitaa.

Aloitin tekemällä paprikaslaw-salaatin. Tuplasin varhaiskaalin ja kastikkeen ainesmäärät, mutta viipaloin mukaan vain yhden paprikan ja lisäsin ekstrana useamman viipaloidun retiisin. Jääkaappiin maustumaan, sitten pitaleipätaikina kohoamaan. Hykertelin tyytyväisyyttä, kun blogikumppanilta löytyi teemaan sopiva resepti: Taskuleivät ovat pitaleipiä, joihin tuodaan perinneherkkumme rieskan makumaailmaa lisäämällä taikinaan ohrajauhoja. Illallisestamme oli tuleva pitaa suomalaisittain, jep jep, tiedotin pojille.

Pari sanaa siitä possusta. Tein taannoin ylikypsää kasleria, sellaista, jota pystyi leikata kauhalla. Kun sitä jäi, nyhdin lopun ja pakkasin pakastusrasiaan. Nyt lämmitin sen taskuleipiämme varten kattilassa, ja olin onnellinen, että nyhtöpossuamme ei ollut ylimaustettu esim. bbq-kastikkeella vaan se oli melko naturel. Sopi sekin teemaamme.

Täytimme leivät paprikaslaw-salaatilla ja possunlihalla sekä retiisisiivuilla. Sipulinvarttakin lipsahti mukaan. Mehevää ja rapeaa, herkullista, satokauden ja hämäläis-karjalaisten juurieni makuista. Syödessä mietin, että lämminsavulohi olisi maistunut ylikypsän possun vaihtoehtona tässä varmasti – ja se tuntui niin maukkaalta idealta, että taidan testata vielä sitäkin versiota.

Pitaleipää suomalaisittain

Olen sen sortin muija, että jos naamaani lähestyvä ruoka soi, minulle tulee hyvä mieli vaikka muilla olisi nokka miten pitkänä. Mutta kyllä se silti syömistilannetta aina lämmittää kun lapselle maistuu. Isi teki pojalle oman ”hampurilaisen”, jossa oli eilispäivältä jäänyttä broilerin koipea, nyhdettyä siis sekin. Poika kehui leipää herrrrrkulliseksi. Voi onnenkyynel!

Maukasta kesää kaikille!

Kun Alen Björckin ruokapöydässämme hakkasi

Hiljaiseloa taas pidellyt, niin keittiössä kuin bloginkin suhteen. Aina on kiire, koskaan ei ehdi, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Joku päivä rumba helpottaa ja teen hyvää ruokaa tavallisena tiistaina. Mutta sitä odotellessa syödään arkena sitä mitä kiinni saadaan ja viikonloppuisin vähän paremmin. Eli edes istualleen.

Jotain ehdin kuitenkin kokkailla pari viikkoa takaperin. Koska katuruokabuumi käy kuumana ja paljon hiilareita sisältävä roskaruoka (siis sellainen, jonka kuljettimien valmistuksessa on pelailtu jauhojen kanssa) on nyt muodissa, päätin tehdä pitaa ja täyttää sen ylikypsällä possun lihalla. Pulled pork tosin alkaa olla jo nähty ainakin meidän keskuudessa, joille karjalanpaisti on aina ollut tuttu ruoka. Mutta alkavan uuden ruokakesän kuumottaessa naamaa, ylläri ylläri, huomasin minäkin, että nyhtöpossua teki taas mieli.

Toinen syy possun riipimiseen: Kuten puheeksi jo tullut on, olen fanittanut Henri Alenin Twitter-reseptejä, ja yksi tammikuinen oli vielä kokeilematta. Ylikypsää possua, valmistettu Atrian uunilihasta. Nyt sitä kokeilisin, mietin kun lampsin kohti Prisman lihahyllyjä.

Kun koriin putosi paketti uunilihaa (joka on kyllä ihan käsittämätön nimi tuotteelle!), huomasin mielenkiintoisen sangon: HK:n Pulled pork -ainekset. Vakumoitu liha ja maustepussit tungettuna tuhtiin muoviämpäriin oli entisessä elämässäni merkki ympäristörikoksesta. Mutta tässä elämässä, jossa kaipaan helppoja ratkaisuja, ateriapakkaus houkutti. Päätin pistää HK:n grillikesän tuotteille kasvonsa antaneen Tomi Björckin kilpasille Henri Alenin kanssa. Lauantaina pitaa ja Alenin possua, sunnuntaina hampparisämpylöiden välistä Björkin puttea!

Ei kun kotiin ja keittiöön. Sillä aikaa kun Alenin somepossu valmistui uunissa itsestään, sain kiksit siitä, että tosiaan leivoin pitaleivät itse. Paistoimme ne grillissä. Jokainen, joka on joskus tehnyt pitsapohjan, onnistuu siinä, että mitäpä sillä leveilemään. Mutta leveilen kumminkin: Wau!

Leipien paistuttua muru riipi lihan, minä laitoin tarjolle coleslaw –salaattia, uunilihan tapaan Atrian tuote sekin. Ensi kerralla teen salaatin itse, tuumasin. Helvetin jäätymistä odotellessa kaivoimme jääkaapista vielä fetaa ja valkosipulisuolakurkkua. Kun hampaani iskivät pitaan, pääsin taivaaseen. Kokeilkaa tätä hyvät ihmiset!

Henri Alenin somepossu ja pitaleivät

1 pkt (n. 800 g) Atria Viljaporsaan Uunilihaa
2 tl suolaa
puolikas pilkottu chili
1 tl inkivääriä
1 kokonainen valkosipuli
1 sipuli
0,5 dl sukiyaki- tai soijakastiketta

Lisäksi:
pitaleipiä
coleslaw- eli kaali-majoneesisalaattia
fetaa
valkosipulisuolakurkkua

Laita liha uuniastiaan. Lisää pinnalle suola. Halkaise valkosipuli. Laita vuokaan, samoin chili ja sipuli. Lisää 3dl vettä ja soija. Kypsennä 180 asteisessa uunissa tunti. Peitä vuoka foliolla ja kypsennä 150 asteessa kaksi tuntia.

Ota liha uunista ja käännä se. Kypsennä vielä 20 min. Leikkaa kuuma liha paloiksi. Laita kulhoon ja kaada vuokaan jäänyttä lientä päälle (siinä maku, sanoo Alen). Mausta suolalla.

Tarjoile tortillojen sisällä avokadososeen, salsan ja salaatin kera, kuten Alen vinkkaa, tai kuten minä tein: pitaleipien välissä coleslaw-salaatin, fetan ja kuutioidun valkosipulisuolakurkun kanssa. Lasiin olutta.

 

Vielä jälkkäriksi palat viikon leivonnaista, manteli-valkosuklaakakkua, ja kahvia. Panostus saa aikaa euforisen tunteen, vaikka itse kakku olikin ihan liian makea ja rasvainen. Se on sivuseikka. Itse tehty kumminkin!

Seuraavana päivänä uunissa hautui Björckin possu. Laatikko sisältää lihan lisäksi kaksi maustekastikepussia. Toisen sisällön kanssa liha laitetaan uuniin, toisella pussilla maustetaan kypsä ja riivitty liha. Sitten lihaa tällätään sämpylän väliin esim. salaatin, suolakurkun ja aurinkokuivatun tomaatin kanssa kuten me ja aletaan syödä.

”Maustekastiketta on liikaa ja se maistuu prikulleen samalta kuin Santa Marian american BBQ –kastike. En siksi (enää) näe yhtään hyvää syytä haksahtaa moiseen lihaämpäriin. Paitsi jos tarvitsee ämpäreitä lasten leikkeihin. Lisäksi toisin kuin Alen, Björk taitaa lihatalon kaveriksi lähtemisestä saada ihan rahaakin. Se tietysti vähentää julkkiskokin uskottavuutta tuotteen erinomaisuuden vakuuttelijana. Ja sitten on tässä ihan sekin fakta punnittavana, että Alen on kerran twiitannut minulle, Björck ei ole somessa vilkaissut minua päinkään. Ja pitat olin uurastanut itse, sämpylät olivat kaupan valmiita”, pohjustin murua äänestykseen, jonka aika oli koittanut.

Murun mielestä HK-Björck-hampurilaiset onnistuivat Atria-Alen-pitaa paremmin. Nuijin hänet hiljaiseksi. Minä päätän voittajan, ja se on ihana Alen!

Muru muistutti, että skaba ei vaikuta ihan puolueettomalta. Minä muistutin häntä, että sitä kokkia kuuleminen, jonka juurella asunto, ainakin jos haluaa ensi viikonloppuna syödä jotakin. Muru myöntyi. Kyllä ne pitaleivät olivat sittenkin parempia.