Piimäpannacottaa joulujälkkäriksi ja tilannetsekki

Jouluihmisellä joulufiilis syttyy yleensä kivuttomasti muutaman rituaalin avittamana. Vähän sytykettä ja pieni tikku, ei siinä bensaa tarvita kun jo roihuaa. Olen onnekas, ajattelin juuri tällä viikolla, kun joulumieleni on helposti roihahtavaa sorttia. Olen saanut joulumielen päälle, vaikka meillä vietetään tänä vuonna hyvin riisuttua joulunaikaa. En ole järjestänyt illanviettoja tai glögikutsuja, en juokse kaupoissa tai valkkaile hartaudella lahjoja, enkä tee suursiivousta. Me vietetään joulukuuta ovet säpissä, lattialla lasten kanssa. Yritän kerrankin tehdä äitinä jotain oikein, ja annan nyt meidän +1-vuotiaalle kaiken huomioni kotona. Päiväkotipäivät on pitkiä, ja meillä itketään iltaisin paljon. En halua kuormittaa elämäämme nyt yhtään millään yrittämisellä.

Mutta kuten todettu, tulee se joulu melkein yrittämättäkin. Kuunvaihteessa siunaantui lyhyt hetki, jolloin meillä pintasiivottiin. Laitoin pari joulukukkaa esille ja nostin tutut, joka vuosi käytetyt koristeet vanhoille paikoille. Soitin joulumusiikkia ja join glögiä. Ostimme valmiita joulutorttuja, niitä Fazerin herkullisia. Sittemmin on vaan oltu kotona. Siivoilen joka ilta muksujen jäljet ja yritän pitää vielä pari viikkoa paikat jotenkin reilassa. Aion mopata aatonaattona ja pikasiivota kylppärin ja veskit. Se on siinä. Pyhinä ollaan keskenämme ja pärjätään pienimuotoisella kokkauksella ja vieraillaan toisten pöydissä. Joulu pulkassa.

Olen huomannut, että nautin yllättävän paljon näinkin epäsosiaalisesta joulukuusta. Asioita, joita tarvitsen joulumielen syttymiseksi, on tosi vähän. Melkein kalenteriin katsominen riittää. Mutta yksi juttu on aika tärkeä, ja se on nimenomaan se joulunajan avaaminen pikkusiivouksella ja ekojen koristeiden laittamisella. Sitten syödään jotain hyvää – aiemmin hyvinkin pitkän kaavan mukaan, sittemmin vähän lyhemmän. Vaikka olin ajatellut etukäteen, että en tänä vuonna edes yritä virittää arkipäivään osuneeseen joulun starttiin erikoista syötävää, perinteen toteuttamisen halu vei voiton. Mies oli viikonlopun reissussa, joten tarjolla oli arki-ilta tai ei mitään vaihtoehdot. Uhmasin kohtaloa, valitsin sikahelpot eväät, ja onnistuimme viettämään murun ja poikien kanssa tosi kivan joulunavausillan. Näillä höyryillä kuljen jouluun asti:

Pikkuleivät

Lähdin varttia aiemmin töistä ja ehdin ennen lasten hakua käydä lataamassa jääkaappiin lautasellisen alkupaloja. Aikuisille mätileivät, lapsille juusto-kurkkuleivät. Niitä sitten napsittiin kera kuohuvan ja pillimehun, lattialla istuskellen. Napostelun lomassa mies sai ohjeet tehdä bravuuriaan pyttipannua. Siitä viritettiin jouluinen kuutioimalla perunan ja sipulin lisäksi pala lanttua. Kaikki tykötarpeet paistetaan huolella voissa, erikseen, kypsät kipataan samaan pannuun. Lopuksi paistetaan kuutioitu naudanfileepala, nopeasti kuumalla pannulla pyöräyttäen, ja sitten yhdistetään ja lämmitetään kaikki ainekset. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Pikkumiehille paistui kanafile perunakuutioiden kaveriksi, ja kaikille maistui. Iskä ylpeili pyttärillään, jonka fiinimpää versiota kutsutaan Rydbergin pihviksi (asia jota hän ei ennen tätä kokkaussessiota tiennyt, mutta otti haltuun ja omana löytönään esitteli silmää räpäyttämättä). Loppusilaus tuli keltuaisista, jotka asetetaan annoksille munankuoressa. Ihan parasta kastiketta mitä on, ja mies laittoi omalle annokselleen kaksi. Itseäni ilahdutti hyvää ruokaakin enemmän se, että ensimmäistä kertaa pariin viikkoon 1-vuotiamme viihtyi 10 minuuttia pöydässä ja antoi minun syödä annokseni repimättä koko syömisen ajan lahkeestani lohduttomasti itkien. Ihanaa!

Rydbergin pihvi

Jälkkärit olin tehnyt valmiiksi jo edellisenä iltana poikien nukahdettua, ja ne syötiin missäs muualla kuin lattialla istuen. Pannacottamaisen piimä-kanelivanukkaan juju on tosiaan se piimä, ja maku on erinomainen. Pikkaisen liian hyytynyt lopputulos minun makuuni, ensi kerralla ehkä uskaltaisin kokeilla tätä vähentäen reseptistä yhden liivatteen. Omenahössö sopi makuun täydellisesti, mutta marjahilloke olisi toinen oikein jouluinen vaihtoehto. Pane korvan taa vinkiksi pyhiä varten, varsinkin jos leivot piimäkakun. Tölkin lopun saa helposti uppoamaan näihin maljoihin!

Piimäpannacotta

Jatkan joulukuutani lattialla, ja toivotan sinulle ihan parasta joulua, oli se puitteiltaan millainen hyvänsä!

Armollista joululeivonnan aikaa

Se on joulu taas täällä! Mikä hienointa, edessä on huippupitkä joulunaika, sillä tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, aikaa joulupäivään on kokonaiset neljä viikkoa.

Jos pitäisi valita vain yksi asia, joka kuuluu adventtiin, vastaisin leipominen. Uunista hiipivät tuoksut luovat joulun odotuksen tunnelmaa takuuvarmasti. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina meillä paistetaan yleensä ekat joulutortut. Mieluiten teen voitaikinan itse, mutta perhehässäkän lisäännyttyä olen todennut armollisesti, että pakastealtaan valmistaikina toimii oikein hyvin. Viime vuonna ostin adventtitortut Fazerin paistopisteestä. Mahtava maku ja täysin stressitön vaihtoehto vauvan hoitajalle. Toistin saman tänä vuonna (syitä selvitetty edellisessä postauksessa). Hitto miten ne maistui hyviltä!

Piimä- tai taatelikakkua tekee myös joka vuosi jo varhain joulua odotellessa mieli. Syön kakun yksin ja hartaudella. Siivu tai pari iltaisin glögin kanssa – aijai! Eilen kun kuopus nukkui päiväunia ja isot pojat olivat ulkohommissa, käytin yllättäen siunaantuneen rauhaisan puolitoistatuntisen leipasemalla adventin alun kunniaksi viikuna-piimäkakun. Kiehautetut, soseutetut kuivatut viikunat toivat perinteiseen piimäkakkuun hedelmäistä makua. Lisäsin tuhtiuspisteitä korvaamalla viikunoiden keitinveden viskillä. Alkoholi haihtuu kiehuttelupuuhissa, jäljellä jää vain maku-uutteet. Nam!

Viski-viikunakakku

Oli tilanne kuopuksen itkuisuuden kanssa mikä vaan, sanokaa minun sanoneen, yhden joulunaluspäivän aion varata piparien paistoon. Samalla väkerrän piparkakkutalon. Sama se, vaikka talo on viussale ja muru toteaa: ”Onni ettei meidän äidistä tullut arkkitehtia.” Sama se, talo tekee minut onnelliseksi.

Oma ilo riittävä syy leipoa adventin aikaan, mutta ruokalahjoistakin on tullut tosi suosittuja. Trendikäs kotikokki pyöräyttää naapurille pataleivän, itselleen toisen. Vink vink: Puolukkainen pataleipä sopii juustojen kanssa tarjoiltavaksi, mutta voi sen pakastaakin ja säästää joulupäivän aamupalalle. Näin ajattelin minä tehdä. Sulatettu leipä ei ole sama kuin tuore – mutta kuten todettu, tässä perhehässäkässä se välttää oikein hyvin.

Leipomisella on iso rooli myös puhteissa, joita tehdään joulunpyhiä varten. Minun pyhäpäivien kahvipöydissä tarjolla on ehdottomasti luumuhillolla täytettyjä lusikkaleipiä. Jouluvinkki, jonka sain vuonna 2007 työkaveriltani Järvenpään Prismassa. Ihana perinne, jota olen toteuttanut jo kohta 10 vuotta.

Mutta. Jos en jaksa niitä tai sitä piparkakkutaloa tänä vuonna tehdä, elämäni ei siihen romahda. Joulu on armon juhla, eikä armo ole jotakin, mitä pitäisi antaa vain muille. On jouluja, kuten meillä on tänä vuonna, jolloin on kaikkein kauneinta antaa armon lahja itselleen. Ota mallia: Jos et jaksa tai pysty siivota, sammuta valot ja laita kynttilöitä. Jos et jaksa tai pysty kokata ja leipoa, ole ilman ja osta niitä mistä eniten tykkäät.

Tulkoon joulu jokaiselle!

Katkarapuleivät

Täydellinen some-elämä ja loppiaisherkut

Loppiainen tarkoittaa, että juhlat alkaa olla juhlittu. Joulukauden rituaalinomainen lopettaminen on meillä yhtä tärkeää kuin sen avaaminen. Koristeita pakkaillaan pikkuhiljaa, kuusi viedään ulos, heitetään joulukukkia tunkiolle. Samalla voi haikeilla ja fiilistellä: Tällainen joulu tänä vuonna, mitähän ensi vuonna..?

Juhlan säädylliseen päättämiseen sopii hyvin syöminen. Meillä tehdäänkin yleensä juhla-ateria paitsi adventin tienoilla ja joulun alkaessa, myös sen päättyessä. Sillä tavalla ympyrä sulkeutuu kivasti. Jos halajat samaa, tässä vinkkejä loppiaisillalliselle – suurin osa kaupoistahan palvelee vapautuneiden aukioloaikojen takia ja tarvikkeet on vielä helppo hankkia. Myös tuleva viikonloppu on hyvä ajankohta joulun hautaamiselle, vaikkapa kera kuohuvan, jos kaipaat ekstratunnelmaa.

Mitä alkupalaksi?
Toast Skagen eli katkarapuleipä on meidän perheen herkkua. Minikokoisena ne ovat täydellinen alkupala, varsinkin, jos lasissa on tilkka sitä kuohuvaa. Täyte riittää useammalle pikkuleivälle, ja makujen osalta Yhteishyvän resepti on tikissään. Suosittelen! Lapsille voi myös paistaa leivät, ja päällystää ne juustolla.

Toast Skagen

Mitä pääruoaksi?
Aloitetaan lisukkeesta. Siksi sopii esimerkiksi juurespyree maa-artisokasta. Se valmistetaan keittämällä kuorittuja ja lohkottuja maa-artisokkia vähässä vedessä, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Kaadetaan vesi pois, soseutetaan, ja lisätään kermaa, kunnes koostumus on pyremäinen. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Maa-artisokkaa on ollut S-kaupoissa hienosti esillä, se kun oli joulukuun satokausituote. Samaan tapaan voit tehdä pyreetä tammikuun ykkösestä eli palsternakasta. Myös selleristä tulee ihana pyre, johon kannattaa lisätä perunapyreen tapaan hävyttömän paljon voita. Ja punajuuripyree se vasta hyvää on! Komeaa olisikin tehdä ja tarjoilla useaa sosetta rinnan, vaikkapa kolmen kimarana.

Pyreiden kaveriksi käy luonnollisesti hyvin pippuroitu ja paistettu naudanfileepihvi. Epäystävällistä ilmastolle, mutta toimii juhlatilanteissa ja on aina saatavilla. Jos löydät kotimaista karitsan ulkofileetä esimerkiksi kauppasi pakastealtaalta, osta heti talteen. Näihin herkkuhetkiin niitä kelpaa sulatella ja sihauttaa paistinpannulla.

Maa-asrtisokkapyree

Mitä jälkiruoaksi?
Jos et ole syönyt suklaasta itseäsi vielä uuvuksiin, suklaa-appelsiinitiramisu on ihana jälkkärivaihtoehto!

Suklaatiramisu

Hyvää loppiaista!

P.S. Saan joskus palautetta ”Kuinka ihmeessä jaksat kokata noin hienoja kun teillä on nyt lapsia” tai ”Ei meidän perheessä olisi mahdollista syödä kolmea ruokalajia kun meillä on nyt lapsia”. Hyvät ihmiset. Somessa saa hyvin harvoin oikean kuvan muiden elämästä. Sosiaalinen media, kuten FB tai blogit, kun on valjastettu keulimiseen. Kaikki näyttää ja kuulostaa teksteissä ja kuvissa paljon taianomaisemmalta kuin aito todellisuus. Esimerkki: Ei meidänkään 3-vuotias tosiaan viihdy aloillaan alkupalojen ajan. Jos pöytä on täytetty leluilla, kuten Ponsse-metsäkoneella ja sen kavereilla, on teoreettinen mahdollisuus saada syödä alkupalaleipänsä itse suht rauhassa. Kattaus ei näytä hyvältä, mutta kuvaa voi rajata sometarkoituksiin.

Alkupalat ja lelut

Yhtä helppoa kuin metsäkoneen rajaaminen on jättää annoskuvan ulkopuolelle se pääruoan ajan sitterissä pirtinpenkillä huutanut alta kahden kuukauden ikäinen vauveliini. Huokaus. Vaikka ne olisi itkemättä koko päivän, varma romahdus tapahtuu silloin kun äidillä on filee ja pyree lautasella… Eikä siinä vielä kaikki: Somessa sompaillessa et myöskään huomaa, kun aikajana katkeaa. Oikeasti katkarapuleipien ja karitsan jälkeen meillä juotiin glögiä – kylläkin herkku sellaista – ja maisteltiin namihyllyltä bongattuja tryffeleitä, koska paukut eivät enää riittäneet enempään kokkailuun. Tiramisua syötiin viikkoa myöhemmin.

Se, mitä somessa luulet näkeväsi, on tosi harvoin ihan todellista elämää.

Muikunmätiä leivällä

Joulumenu kahdelle ja puolelle

Uusi vauva oli elämänsä ensimmäisen kuukauden melko helppo ja hyvä nukkumaan. Toinen kuukausi osoittautui työläämmäksi. Yöt ovat menneet koko ajan ihan hyvin, mutta päivisin Pate herää ja havahtuu velipojan mölyämiseen, ovikellon kilahdukseen tai jopa lattian narahtamiseen. Unessa pitämisessä on ollut hommaa, ja iltaisin yöunille valmistautumista on säestetty muutaman tunnin hyvinkin itkuisella ääntelyllä – suomeksi huutorallilla.

Marras-joulukuun vaihteessa pohdimme joulunviettoa ja mietimme, mahtaako Paten uusi vaihe olla tullut jäädäkseen. Jos olisi, vieraiden kestitseminen tuntui hieman raskaalta tavalta juhlia aattoa. Kun ei voinut tietää miten käy, päätimme viettää jouluaattoa perheen kesken iltaan asti. Illalla sitten koko porukka olisi meille tervetullut pukkia tapaamaan ja lahjoja availemaan.

(Se oli hyvä ratkaisu, vaikka kuun puolenvälin paikkeilla ja Paten täyttäessä kaksi kuukautta itkuisempi vaihe tuntuikin jäävän taakse. Huippu-unenlahjoja ei ole saatu takaisin, mutta yhtäkaikki vauvamme elämän kolmas kuukausi näyttäisi kuluvan taas seesteisissä merkeissä.)

Aattoaamu kulki riisipuuroa syöden, televisiota katsellen ja saunoen. Kun joulurauha oli julistettu maahan, isi nosti sähkösavustimestaan lohen ja avasimme pikkupullon kuohuvaa. Herkkuleivillä oli lohen kaverina piparjuurella ja tillillä maustettua ranskankermaa ja muikun mätiä. Pate torkkui alkupalojen ajan, ja koska Arttu ei vielä ymmärtänyt olla joulupukin odottamisesta ihan vauhkona, hän malttoi jopa syödäkin. Tyylilleen uskollisena eli vähän ronkelisti, mutta kumminkin.

Herkkuleipiä

Kinkkua emme pienen perheen jouluun viitsineet paistaa, mutta isi pyöräytti aatonaattona jääkaappiin odottamaan possurullan parin kilon kokoisesta luuttomasta kyljestä. Inspiraatio rullaan saatiin uusimmasta Glorian ruoka ja viini –lehdestä. Possu paistui kypsäksi, meheväksi ja rapeakuoriseksi yhdessä imelletyn perunalaatikon kanssa. Rullan levätessä pyöräytin kattilassa vielä voiporkkanoita lautasille väriä tuomaan. Ja lienee tarpeetonta kertoa: Lohi oli savustettu isimme mielestä jo ihan viimesen päälle, mutta possurulla oli sitten parasta, mitä hän on koskaan syönyt, ja varmasti parempi, mitä moni muukaan on onnistunut itse tekemään!

Komeahan se oli ja herkullista, pakko myöntää.

Possurulla

Illalla, kun pukki oli lähtenyt ja lapset touhusivat eli sekoilivat lahjojensa kanssa, keitettiin kahvit. Tarjolla oli joulupipareita, luumuhillolla täytettyjä lusikkaleipiä, macaron-leivoksia ja paria itse värkkäämääni joulusuklaata, joihin otin vinkit Teresä Välimäen Hyvää joulua –kirjasta. Taateli-suklaakakku oli puolestaan tehty Yhteishyvän ohjeella. Täytyy kehua: erinomainen, suussa sulava taatelikakku! (Päälle tuleva kuorrute on hieman pieni, jos haluaa kuorruttaa kakun kuvan tyyliin. Puolitoistakertaisella annoksella pääsee pidemmälle.) Kahvin jälkeen vielä vähän juustoja ja portviiniä nassuun, ja niin on jouluherkkuja masu taas pullollaan ja yksi onnistunut aatto vietetty!

Jouluherkkuja

Suklaa-taatelikakku

Kohti uutta vuotta käydään, uusia vauvavaiheita odotellen – ja uusia reseptejä tietysti testaillen :)

Englantilainen hedelmäkakku

Tänään agendalla muun muassa hedelmäkakku

Hyvää Tuomaan päivää!

Vanhan kansan mukaan tänään alkaa joulu ja jouluvalmisteluiden pitäisi viimeistään olla tehty. Kuulkaas vanha kansa, sori vaan, mutta ei ole nykymaailmassa kuunaan mahdollista: Tänään monessa perheessä jouluun laskeutumisen sijaan mietitään kuumeisesti, mitä on vielä hankkimatta, ja stressataan siitä, että pari jouluvalmistelujen kiireisintä päivää ovat vielä tulossa.

Erilaisten ruokamedioiden mielestä on jostain syystä trendikästä ja ajanhengenmukaista viestittää, että ”Jouluna ei nipoteta!” tai ”Ota rennosti jouluvalmistelut!”. Että tulee se joulu ilman siivoamistakin, ja ruoatkin valmistuvat suitsait, ja ei pidä tehdä liikaa tai yrittää ylittää itseään, jottei tule paha mieli.

En kuulu tuohon joukkoon, vaan minun jouluviestini kuuluu näin: ”Jynssää, hinkkaa, leivo ja laita. Tee joulun alla koko ajan jotain, ja kaikki minkä ehdit. Älä luonnollisesti ota pahaa mieltä siitä, mitä ei ole mahdollista tehdä, jos sinulla on esimerkiksi vauva lähes koko ajan sylissä ja kolmevuotias lahkeessa. Mutta riuhdo silti hieman, ja aja itseäsi vielä vähän lähemmäs sitä romahtavaa reunaa. Niin saat aatonaattona nukkumaan käydessäsi varmimmin joulumielen!”

Raastaviin puhdetöihin kuuluu poikkeuksetta leipomishommia, ja vaikka haastajia on pilvin pimein, perinteinen kahvikakku löytyy vieläkin aika monesta joulupöydästä. Taatelikakku ja piimäkakku ovat kestosuosikkeja, mutta englantilainen hedelmäkakku on sittenkin se kaikkein paras. Teen sellaisen melkein joka vuosi, aina vähän eri reseptiä kokeillen. Hedelmäkakku on todella säilyvä, ja se kannattaa leipoa ainakin pari päivää ennen tarjoilua, siis tänään! Toisissa resepteissä kakkua käsketään säilyttämään jopa viikon, mutta kuka niin kauan edes pystyy olla tätä herkkua korkkaamatta, ihmettelen.

Testasin Yhteishyvän hedelmäkakkua itsenäisyyspäivän alla, ja herkullista tuli! Punaiset kirsikat ja pilkotut luumut korvasin käyttämällä 1,5 dl kuivattuja karpaloita, ja hedelmien maustamisaikaa alkoholissa pidensin antaen niiden lillua liemessä usean tunnin. Muuten mentiin reseptin mukaan. Alkoholina käytin rommia, mutta konjakki sopii yhtä hyvin, jos sinulla sattuu sitä olemaan avattu pullo kotona.

Alkoholin määrä, 2 dl, tuntuu hurjalta, mutta usko pois, se kuuluu asiaan. Paistopäivänä kakku voi olla viinanhuuruinen, mutta parin päivän säilytyksen jälkeen höyryt ovat haihtuneet ja jäljellä on vain ihanan täyteläinen maku. Ja muista paistaa vain juuri ja juuri kypsäksi. Kuivakakkukin saa jäädä meheväksi.

Hedelmäkakku

Kuten todettu, joulu on mielentila. Olen kateellinen niille, jotka huomenna vain nostavat jalat pöydälle ja odottavat joulun tuloa. Minulle joulufiiliksen saavuttaminen vaatii pientä yritystä, ja jotain sekopäistä siivoamistemppuilua täällä taas tehdään ja ajetaan koko porukan pinnaa tiukalle.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Pari raskasta ja repivää päivää on edessä. Mutta kuten aina, vaiva palkitaan, ja ihana joulu tulee taas :)

Järjestä joulupuuroilta ystäville

Joulun alla tuppaa olemaan tapana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Emäntänä joutuu hetken miettimään tarjoilupuolta, ja huomasinkin muutama vuosi sitten, että samojen suolaisten piirakoiden tekeminen tympäisi. Ja niin sain ahaa-elämyksen: Joulun alla voi järjestää puuroillan!

Olen sittemmin kattanut puuropadan pöytään lähes joka vuosi. Se on ollut kiva tapa nähdä niitä sukulaisia, joita ei joulunpyhinä näe, ja kiva tapa järkyttää ystäviä, jotka eivät odota niin vanhanaikaista tarjoilua. Mutta mitä vielä, puuro on nyt niin in kuin olla voi!

Tänä vuonna puurokauhalla lyötiin serkkujeni perhettä, jotka tulivat meille iltakylään ja joulupakettien vaihtoon Lucian päivänä. Serkkuni – tämän blogin aktiivisin lukija – hiveli itsetuntoani kysymällä, katanko kuistin ruokapöytämme useinkin näin mietityn ja kauniin näköiseksi. OHO! Olin hätäpäissäni kantanut pöytään pari hyasinttia ja tuikkukuppia. Mutta toisen silmissä yrityksesi saattaa näyttää hyvinkin kauniilta, varsinkin kun pöydässä on perheen ykkösastiat. Mikä havainto!

Serkkuni kehui myös puuron kanssa tarjottua lohipiirakkaa. Sydäntä lämmitti ja kiittelin itseäni, että olin jaksanut tehdä voitaikinan alusta asti. Jotten ihan olisi maasta irronnut, 9-vuotias kummipoikani nuiji leijumaan lähdössä ollutta egoani kertomalla, että hän ei tykkää riisipuurosta eikä lohipiirakasta. Myös puoliso osasi kommentoinnin taidon. Hän pohti jo piirakan paistamisvaiheessa, mitenköhän hyvää se olisi, JOS se olisi lihapiirakka.

Rakas lukijani. Tässä tärkein vinkki. Järjestä läheisillesi puuroilta, mutta jätä oma perheesi ja toisten lapset kutsumatta. Näin saat itsellesi illan päätyttyä varmimmin ihanan joulumielen!

 

Joulupuuroillan aikana tarjottiin

Uunissa tehtyä riisipuuroa
Vaniljaista sekahedelmäkeittoa
Kanelia ja sokeria

Lohipiirakkaa
Karjalanpiirakoita ja munavoita

Pipari-pullabriosseja

Glögiä

(…ja keitettyjä nakkeja, joilla puoliso pelasti kummipojan ja oman 3-vuotiaamme ruokailuhetken)

Sekahedelmäkeittoa

Venäläinen lohipiirakka

Piparipullia

Puurokattaus

Pari kommenttia resepteihin, jotka löytyvät edeltä linkkien takaa:

Uuniriisipuuro. Teen riisipuuron uunissa, kuten meillä lapsena tehtiin, ja ensi jouluksi ostan isomman puuropadan. Litraan maitoa tehdystä puurosta, joka pataani mahtuu, ei meinaa riittää edes neljälle aikuiselle maistiannosta suurempaa kauhaisua. Unohdan sen joka vuosi, toivottavasti en ensi vuonna.

Sekahedelmäkeitto. Lemppariani. Kokonainen vaniljatanko tuo hieman liikaa vaniljan aromia, jos tanko on kookas ja runsassiemeninen. Eli vähemmälläkin pärjää. Muuten resepti oikein ihana!

Lohipiirakka. Venäläinen kulibjaka-piirakka on klassikko, joka sopii joulunaikaan ja riisitäytteisenä karjalanpiirakoiden tavoin joulupuuron kaveriksi.

Piparipullat. Piparitaikinan lisäksi appelsiinituorejuusto tuo pullaan kivaa jouluista makua. Pari asiaa silti mietityttää: En tiedä onko pullataikinan reseptistä unohtunut sokeri (selvitän asian!), mutta sitä siinä ei joka tapauksessa ollut, ja lisäsin taikinaan 1 dl:n sokeria kuten aina. Toinen juttu: En ole koskaan onnistunut tekemään kierrepullia, joista ei paistaessa kohoaisi järkyttävän kokoisia tursuilevia jättiläisiä. Reseptin havainnekuvassa pulla on kaunis kuppikakkumainen, ei mikään valtava möhkäle.

Jos törmäisin lampun henkeen ja saisin esittää hänelle yhden ihan minkä tahansa kysymyksen, en kysyisi kuka sen JFK:n oikeasti pisti kylmäksi tai missä Elvis vaikuttaa tänään. En kysyisi, mikä sairaus laittaa serkkuni miehen täyttämään ihmisten välistä hiljaista ilmaa oudoilla kysymyksillään tai miksi on Suomen lain mukaan mahdollista ottaa liian pitkiä ja ärsyttäviä yhdistelmänimiä, kuten serkkuni naimisiin mennessä teki. En haluaisi tietää, miten ihmeessä ne rakensivat Pantheonin kupolin, onko kukaan onnistunut jonottamaan sisään Colosseumiin tai miksi serkkuni mies kävi Paavalinkirkossa räpläämässä luuriaan isoilla varpailla, vaikka muut kävivät Pietarinkirkossa ja olivat normaaleja. Kun aiheeseen päästiin, en kysyisi edes sitä, oliko se 2000 vuotta sitten vaikuttanut pian juhlimamme synttärisankari tosiaan muutakin kuin tavallisen miehen ja naisen poika.

Minä kysyisin, mikä hitto mun pullataikinoissa mättää.

Kinuskinen juustokakku

Neljä juustokakkua jouluun

Luin jostain, että joulunvietto on saapunut Suomeen Ruotsista ja vakiintunut 1800-luvulla. Kristillisen perinteen taustalla vaikuttavat pakanallinen, talvipäivänseisauksen aikaan vietetty keskitalven juhla sekä myöhäissyksystä nykyisen pyhäinpäivän tienoilla juhlittu kekri.

Sadonkorjuulla on muutenkin oleellinen rooli jouluun valmistautumisessa, sillä moni säilöö satoa joulu mielessä. ”Nämä rouskut suolaan sienisalaattia varten ja tätä hilloa tarjoan juustojen kanssa.” Jouluihminen valmistautuukin jouluun pienen elkein oikeastaan koko vuoden. Joulun päätyttyä kirjataan ylös, paljonko ruokaa meni. Keväällä ja kesällä tulee mieleen, että ”tätä kakkua voisi tehdä hieman soveltaen jouluna!” Syksyllä keitetään se hillo. Marraskuussa tunnelmointi ja suunnittelu lähtevät jo lentoon. ”Millaisia illanviettoja tänä vuonna järjestäisi, mitä tarjoaisi ja miten varsinaiset joulunpyhät vietetään?” Inspiroitumisessa auttavat joululehdet, vanhat ja uudet kauppoihin ilmestyvät, sekä jouluiset keitto- ja kuvakirjat, joita nautitaan glögin kanssa.

Kuulen usein voivoteltavan, kuinka joulu tulee liian aikaisin. Lokakuussa postilaatikkoon saapuvat lelukuvastot tuovat kieltämättä joulun odotukseen sävyjä, joita minäkään en siihen kaipaa. Mutta yhtä kaikki joulun sanoma on kaunis. Onnekkaita ovat ne, joiden kohdalla joulu on koko vuoden silloin tällöin mielessä välkkyvä aika. Se nimittäin tuo toivoa vuoden kaikkiin hetkiin. Leeni Peltosen sanoin: ”Koskaan ei ole liian aikaista, jos tuntuu, että joulu voisi olla jo tulossa.” (Kotilieden pääkirjoitus marraskuussa 2012)

Vaikken himojouluilija olekaan, kuulun niihin onnekkaisiin, joiden vuodenkiertoa ajatus joulusta värittää. Esimerkki: Paistetut juustokakut ovat meidän perheen suosikkeja. Olen tehnyt tänä vuonna (ainakin) neljä erilaista kauteen sopivaa juustokakkua. Syödessä mieleen kuitenkin tuli, miten niitä voisi tarjoilla jouluna. Laita vinkit korvan taa tulevaa vuotta varten tai anna uunin laulaa nyt. Vuoden paras leivonta-aika on alkanut!

KEVÄT. Pääsiäisen keväiseen kahvipöytään sopii erinomaisesti appelsiinijuustokakku. Appelsiinin kuoren ja mehun sijaan voit kokeilla kakussa muitakin sitruksia. Lime on suosittu maku, samoin limen ja sitruunan yhdistelmä. Päälle tuleva marmeladikin kannattaa silloin korvata sitrus/limemarmeladilla. (Itse tein kakun muuten Yhteishyvän reseptin mukaan, mutta lisäsin marmeladiin hieman puristettua appelsiinin mehua, jotta sain siitä juoksevamman. Lopuksi siivilöin sen. Riippuu marmeladista, miten se kuumennettaessa käyttäytyy.)

Appelsiinijuustokakku

JOULUVINKKI: Vanha kansa sanoo joulunvieton alkavan Tuomaan päivästä 21.12. ”Tule meille Tuomas kulta, tuo joulu tullessansa. Oluttynnyri olallansa, juustokakku kainalossansa”. Tarkoittanut vähän erilaista juustokakkua, mutta symboliikka pelittää: Vietä Tuomaan päivänä rauhallinen ja jouluvalmisteluista vapaa ilta. Nauti lämpimiä paahtopaistileipiä ja maistele jouluolutta. Kruunaa hetki sitrusjuustokakulla, makean viinin kanssa. Testaa beerenauslese- tai sauternes-herkkuja.

 

KESÄ. Juhannuksena juustokakussa on tietysti tuoreita marjoja. Hunajaisen juustokakun päälle voi tehdä reseptin mukaisen marjahyydykkeen tai tarjoilla sen kanssa tuoreita marjoja sellaisenaan. Hunajaiseen tyyliin sopivat parhaiten hunajamarinoidut marjat, eli marjat, joille on valutettu juoksevaa hunajaa. (Itse korvasin myös kakun taikinakuoren keksipohjalla ja hieman vähensin täytteestä vehnäjauhojen sekä munien määrää.)

Hunajainen juustokakku

JOULUVINKKI: Yhdistä lisuketta varten (jäisiä) puolukoita, vattuja ja lakkoja. Sekoita reilusti hunajaa pieneen määrään kiehuvaa vettä, jotta saat siitä liemimäisen. Sekoita marjat varovasti joukkoon. Ripottele mukaan sokeria tarpeen mukaan. Tarjoile marjakimaraa ja hunaja-juustokakkua aattoillan kahvipöydässä. Mesimarjalikööri sopii kahvin ja kakun aveciksi upeasti, veikkaan.

 

SYKSY. Tein kesällä marjaista juustokakkupiirakkaa, ja se oli niin hyvää, että siitä piti sadonkorjuuaikaan tehdä omenainen versio. Tein muuten reseptin mukaan, mutta pakastemarjojen sijaan lisäsin piirakkapohjalle karamellisoitua omenaa: Kuutioi 5 kotimaista (eli pientä) omenaa. Sulata pannulla 1,5 dl sokeria ja anna paahtua vaaleanruskeaksi sekoittelematta. Lisää joukkoon nokare voita, sekoita, ja kääntele omenakuutiot seoksessa. Mausta omput kaneliripauksella. Myös juustokakkumassaan voi lisätä 1 tl kanelia!

Omenajuustokakku

JOULUVINKKI: Kanelinen maku sopii tietysti joulunodotukseen. Tarjoile omenaista juustokakkupiirakkaa glögikutsuilla pieniksi paloiksi leikattuna, suolaisten pikkuherkkujen ja juustojen kanssa. Juomaksi käy ihanasti omenamehuun itse keitetty glögi, joka on terästetty calvadoksella.

 

TALVI. Äkkimakeimmat juustokakut syödään kylmimpään vuodenaikaan, jolloin kaikki mahdolliset energialisät ovat tervetulleita kroppaan. Valmista amerikkalainen juustokakku muuten ohjeen mukaan, mutta jätä perunajauhot ja sitruunamehu pois, ja käytä vain 3 munaa ja 1 dl sokeria. Lisää täytemassaan 200 g sulatettua valkosuklaata. Kerrostele keksipohjalle täytettä ja pakastettuja puolukoita tai karpaloita (n. 2 dl). Paista varoen ja laske lämpötilaa tarvittaessa, sillä suklaa tekee kakun pinnasta herkästi kärtsähtävän. Jäähdytä kunnolla (sammutetussa uunissa) ja pidä vähintään muutama tunti jääkaapissa ennen tarjoilua. Kaada päälle säilykepurkillinen valmiiksi karamellisoitua maitotiivistettä, jonka olet sekoittanut notkeaksi. Jos kinuskisäilyke ei ole tuttu tai vierastat makua, norottele päälle tavallista kinuskikastiketta. Koristeeksi voi tipauttaa pari pakastemarjaa.

Kinuskinen puolukka-juustokakku

JOULUVINKKI: Kinuskinen puolukka-juustokakku sopii adventtikahveille joulupipareiden kanssa, vaikka tulevana sunnuntaina :)

Yhden joulun ja projektin loppu

Loppiaisen tienoo merkitsee, että joulun pyhät on lusittu ja on aika jatkaa elämää. Lojuin tupamme puusohvalla ja katselin 52 kakkureseptiä sisältävää keittokirjaa. Sitä, josta reipas vuosi sitten lokakuussa uhkasin leipoa kakun vuoden jokaisena viikkona.

No eihän se yhteiskunta tai varsinkaan lapsiperheen huusholli sillä tavalla pyöri, että äiti vaan joka viikko kakkuja tekee. Niinpä tässä projektissa kävi kuin elämässäni nykyään muutenkin: Deadlinet paukkuivat, hommat venyivät, ja lauantaileipomisen sijaan satsasin lapsen päiväuniaikaan usein mieluummin omiin päiväuniini kuin munan vatkaamiseen. Kirjaimellisesti ja symbolisesti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta niin perfektionisti olen, että vaikka viikkoja oli väliin jäänyt ja pari kuukautta yli 52 viikkoa mennyt, meillä tehtiin loppiaisena vihoviimeinen projektikakku. Se oli omenatorttu, syyskuun kohdalta Kakkujen kuningattarista. Sopi hyvin joulun aikaan, sillä pohjalevyt muistuttivat rapeita voitaikinalevyjä. Välissä kermavaahtoa ja omenahilloa. Jos jälkimmäisen olisi korvannut luumuhillolla, tämä olisi ollut ehta joulukakku. Mutta loppiaisena kuvaan sopi sekin, että joulun mauista hivuttauduttiin eteenpäin.

IMG_3932

Tuumasin, että joulukokkailun lisäksi pitäisi luopua jo koristeistakin. Heittelin pahiten ränsistyneet kukat tunkiolle, mutta muuten en vielä raaskinut joulukotia riisua. Sen sijaan otin kuvan jouluisesta tuvastamme, jota tulee ikävä, kun kuusi on kai huomenna pakko jo polttohaudata. Huokaus.

IMG_3925

Elämäntilanteeni on tänään klassisella tavalla haikea. Isoja asioita on jäämässä taakse. Joulu globaalissa mielessä isoimpana, mutta oma kakkuprojekti minun ja murujen elämässä hyvin merkittävänä myös. Onneksi tavoitteet saavutettiin. Äiti sai kiinni vanhoista kokkailu- ja bloggailuharrastuksistaan ja mukavaa seuraa päiväkahveilleen. Inspiroiduin uudelleen, ja meillä myös syödään nykyään muutakin kuin uunimakkaraa. Luojan kiitos.

Kun aloitimme, vauva oli juuri saavuttamassa täyden vuoden iän. Nyt se on jonkun matkaa yli kaksivuotias järkyttävän iso poika. Vuoden takaisesta loppiaispostauksestani, jossa käsittelin perheemme uniongelmia, on paljon muuttunut. No, ihan kaikki ei ole muuttunut, mutta vähintään voi sanoa tilanteen eläneen silläkin saralla sitten viime postauksen. Sekin on haikeaa. Lapsi kasvaa ja oppii joka päivä uusia asioita, kuten nukkumaan paremmin ja sanomaan ”jumakauta”, muutamia mainitakseni. Huokaus.

Suljin kakkukirjani, mutta lohdutin iltapalajogurttejaan mutustavia muruja, että bloggaamista ei toki lopeteta. ”Blogissa alkaa ihan uusi aika, ja tästä tulee vielä kivempi vuosi kuin edellisestä”, julistin. Kumpikaan muruista ei kuunnellut. He jatkoivat medialaitteidensa flegmaattista tuijotusta jogurtti suupielistä valuen.

No, kyllä uudet kuviot pian niille aukeavat.

Pysykää tekin kanavalla :)

IMG_3975

Joulun maistuvimmat listat

On superepätrendikästä sanoa, että jouluna kuuluu luututa, leipoa, hosata, ravata ja häärätä väsymiseen asti. Silti uskallan väittää, että jouluvalmistelut ovat ihan välttämätön juttu, jos mielii päästä joulutunnelmaan. Ilman kodin juhlakuntoon laittoa apinanraivolla viime metreillä ja karvan verran ylioptimistisesti suunniteltua kokkailulistaa, joka tuherretaan kasaan mutkia oikoen, ei yksinkertaisesti pääse aaton alla oikeaan fiilikseen! Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät nauttimaan joulun rauhaisasta puolesta ilman, että ovat kertaakaan juosseet kaupan kautta kotiin, valvoneet kahteentoista asti kun uunissa on vielä patee tai väkertäneet itku silmässä jotakin koristeen kaltaista lapsen huutaessa vieressä huomiota. Onko sellainen joulunvietto edes aitoa? Ei ole, olen varma.

Oma joulunviettoni koostuu etapeista, joiden muistamisessa minua jeesaa hyvä tsekkilista. Se sisältää kaikki ne askareet ja riitit, jotka läpikäymällä joulu tulee. Ensimmäinen etappi on joulunajan aloitus ekan adventin tienoilla. Se menee joka vuosi tutulla linssiinviilauskaavalla, kuten viime joulukuussa kerroin. Rituaali sisältää joulunajan aloittavan siivouksen, ekojen koristeiden asettelun ja juhlavan illallisen murun kanssa. Tänä vuonna mätileipiä ja kuoharia, pippuripihvit ja punkkua, sekä mutakakkua ja saman makuista jäätelöä kera marsalan. Saunassa oli ihonkuorintaa, televisiosta katseltiin viittä ohjelmaa yhtä aikaa, eteisessä oli pukki. Tämän perinteen tarkemmasta tarkoituksesta enemmän vuoden takaisessa postauksessani.

IMG_3792

Joulunavausta seuraa itsenäisyyspäivän traditiot, sitten piparipäivä. Pirullista puuhaa. Se vie oikeasti koko päivän, eli on raskas ohjelmanumero. Mutta se(kin) traditio on koluttava joka joulu. Tänä vuonna hokasin paistaa paksuja pipareita. Sisus jäi sitkaiseksi – nam – ja ennen kaikkea taikina kului nopeammin. Todella fiksua. Osasta pipareista tein tikkareita aaton lapsivieraille. Tikkaritikkujen asiaa ajavat toivottavasti pillit. Ainakin kokoamisvaiheessa jämäkkyys tuntui riittävän. Vikaksi jäi se kaikkein raskain eli talon kokoaminen. Välttävä tuli, ja tarpeeksi lähelle näköinen malliaan.

IMG_3875

IMG_3868

Seuraava askare: joulukorttien kirjoittaminen. Tämä puhde hoidetaan herkuttelun lomassa. Nyt tarjolla oli pähkinäkakkua, glögiä sekä pipareita ja sinihomejuustoa. Täydellinen iltapalahetki oli taputeltu.

IMG_3825

IMG_3809

Korttien lähettämisessä on eri koulukuntia. Yksi askartelee omansa, yksi ostaa valmiit. Olen jälkimmäisiä. Korteissani on kuitenkin vahvasti kädenjälkeni mukana, sillä joka vuosi keksin muutamaan korttiin henkilökohtaisen viestin. Henkilökohtaisemman kuin Hyvää joulua. Tänä vuonna lähdin negatiiviselle linjalle. Tajusin veljen korttia kirjoittaessani, että olen aivan kyrsiintynyt nykyajan perheisiin, joissa on useita sukunimiä. Mihin riveille muka mahtuu kortissa kirjoittamaan kaikkien nimet erikseen, sukunimineen päivineen, jos perheessä on yli kaksi jäsentä??!! Sitten jos kirjoitat kaikkien etunimet ja vaikkapa miehen sukunimen, lyttäät kälyn identiteetin. Ja lisäys ”perheineen” taas kuulostaa vanhanaikaiselta. Järkyttävä dilemma. Niinpä veljen kortista eteenpäin toivotin kaikille sekanimiperheille hyvät uudet vuodet kera toiveen vaihtaa perheelle yhteisen nimen, kuten ”Perhe Pösilöt”, ennen ensi joulua.

Onneksi ihmiset saivat haukkumakorttini vasta sen jälkeen, kun olivat omansa meille postittaneet. Nyt niitä alkaa olla jo hellan huuvan reunus täynnä, ja täyttynee jouluksi. Kaunis, ja miten helppo joulukoriste!

IMG_3848

IMG_3840

Seuraavat päivät kuluvat tsekkilistani mukaan paitsi tekstareita suuttuneilta tutuilta lukiessa, seuraavissa etapinomaisissa siivousaskareissa ja jouluruokavalmisteluissa. Oikeastaan koko joulukuu on yhtä listojen kirjoittelua, onhan kunnon ihmisellä niin siivouslista, ruokien suunnittelulista kuin kauppalistakin. Kun homma on hoidettu, askareen voi vetää yli listalta, eikä mikään tyydytä naisihmistä enemmän! Eilinen oli kauppapäivä. Tein myös joulumme kaffepöytään lusikkaleipiä luumuhillotäytteellä. Ihan must. Samalla pistin lohen jääkellariin elikäs suolaliemeen. Viivat yli. Tänään teen perinteiset silli- ja silakkapurkit. Rastit ruutuun.

Huomisen olen varannut siivoukselle, loppu ruokapuoli tehdään aatonaattona. Purkista löytyvän lasimestarin rinnalle ajattelin sillijäädykettä. Kylmäsavulohipaketti pokspoks ja siivut kauniiksi rulliksi. Sitten vielä jokirapumoussea, kaveriksi haukimurekkeelle, joka on jo paistettu ja pakkasessa odottaa H-hetkeä (ja josta tuli ihan käsittämättömän hyvää, maistoin kuormasta!!). Aattoaamuna kuorin perunat veteen odottamaan, ja sulatan mädin, johon sekoitan smetanaa ja sipulia. Se on kalapöytä valmis käytännössä jo, kun näin hyvin on lista suunniteltu!

Mitä muuta enää? Hm… Kinkku paistetaan aatonaattona, ja laatikot odottaa pakkasessa. Ne työnnetään uuniin vähän ennen joulunrauhan julistusta. Ja sitten rauhoitutaan vieraita odottelemaan. Jos tulevat. Kun tuli haukuttua ne niissä joulukorteissa.

Jos eivät saavu, laitan ensi joulua varten tsekkilistalleni ylös uusien ystävien hankkimisen. Ei nimittäin mitään niin isoa tai pientä ongelmaa, ettei hyvä lista sen yli veisi.

Tunnelmallista joulua!

IMG_3852

Pari jälkiruokavinkkiä pikkujouluaikaan

Se on taas joulu rakkaat ystävät! I LOVE IT!

En tiedä mistä tämä rakkaussuhde johtuu. Lapsena kaikki tykkäsivät joulusta tasapuolisesti, enkä usko erottuneeni porukasta, mutta teini-iässä olin ilman muuta keskivertojamppaa enemmän jouluun kallellaan.

Kotoa pois muutettuani joulujen viettoon tuli pikkuhiljaa toisenlaisia sävyjä. En ollut enää lapsi, mutten ihan itsenäinen aikuinenkaan. Jouluksi mentiin äitin luo, silti vähän kuin ”toisten kotiin”. Oma oikea kotihan oli muualla. Silti siellä omassa kodissa ei olisi voinut kuvitellakaan viettävänsä joulua. Ne oli ristiriitaisia ”välijouluja” ne. Lapsuus kohtasi aikuisuuden, ja rakkaat jouluaaton perheperinteet löivät kättä railakkaampien Tapaninpäivän ravintolareissujen kanssa.

Uudelleen virallinen jouluihminen minusta tuli tämän nykyisen – ja toivottavasti ainoaksi jäävän – avioliittoni myötä. Yhtäkkiä minulla oli oma perhe, ei vain oma koti. Meillä oli omat jouluperinteet, omat rituaalit. Muiden tavoille pystyi näyttää pyllyä. ”Me tehdään näin, ottakaa tai jättäkää!”

No ei nyt ihan. Joulu ei ole vain kämppisperheenjäsenten vaan ihan koko perheen ja suvun juhla. Niinpä sitä joutuu aina sovittamaan oman yksikkönsä juhlimistapoja toisten tapoihin. Mutta ehkä ymmärrätte ponttini: Joulusta tuli juhla, jonka pystyin hallitsemaan taas paremmin. Ja niin huomasin, että minusta tuli todella iso jouluihminen. Henkisesti. Fyysisesti joulunlaittoni on ihan normaalilla tasolla, vaikka joku muuta väittäisi. Mieleltäni olen jälleen syvemmällä hartaassa tunnelmassa kuin ikäryhmäni keskivertojamppa. Olen palannut lapsuuden odottavaan tunnelmaan ja aitoon nautintoon, ihan vain siitä, että on joulukuu. Mikään ei kuulkaa piristä vuotta enemmän. Kesäloma on toinen. Ja toinen on joulu.

Seuraava fakta: Joulu ilman ruokaa olisi vähän sama kuin taivas ilman aurinkoa. Menisi se niinkin, mutta kyllähän se vähän tyhjäksi ja pimeäksi jäisi. Ykkönen on aaton ruokailuhetki, mutta joulun odotukseen kuuluvat ruokarituaalit ovat aika korkealla ränkingissä nekin.

Postasin viime marraskuussa pikkujoulujen ja joulunodotusajan illanistujaisten herkuista, eikä siihen listaan oikeastaan lisättävää ole: Glögilasien ja suolaisten piirakoiden, juustojen, salaattibaarin tai cocktailpalatarjottimien ympärille rakentuva menu on varmalla pohjalla. Muistelisin, että yksissä pikkujouluissa meillä oli keitettyjä raakamakkaroita ja tulista sinappia. Ne taisi tehdä kauppansa erityisesti miesväelle.

Jotain makeaa tarvitaan aina jälkiruoaksi, ja kakku on hyvä vaihtoehto. Testasin pari viikkoa sitten suklaa-viikunakakkua, jossa oli kaikki pikkujoulun ainekset: suklaata, kuivattuja hedelmiä, appelsiinia ja pähkinää. Yllättävän hyvä, rapsakka, makea, erikoinen ja gluteeniton vielä. Älkää antako huonon kuvan hämätä: Tätä suosittelen kauteen lämpimästi!

Huom! Jos hankit reseptissä mainittua Marsalaa (toki onnistuu ilmankin), kaada samaa juomaa pikkujouluvieraiden laseihin.

Jos haluat ampua maaliin leipomista helpompaa reittiä, testaa sitruunamoussea mascarponesta. Valmistuu tosi nopeasti, ja on taivaallista.

Viimeiset lätinät: Jos lähikaupastasi ei löydy tuoreita viikunoita kakun päälle tai granaattiomenaa mousselle, tai haluat säästää kaikkein eksoottisimpien hedelmien ostamisen vain joulun ehdottomiin huippuhetkiin, ne voi molemmissa resepteissä korvata kalvottomiksi leikatuilla appelsiinilohkoilla. Mascarponelle sopii myös vaikka kotimaiset pakastevadelmat.

Luihin ja ytimiin asti menevää vuoden parasta aikaa kaikille!