Limejuustokakku, pettymysitkut ja pullavinkki

Kuten olen moneen kertaan blogissa keulinut, olen tsemppaillut ruoanlaiton parissa koko kuluneen vuoden ja meillä on syöty monta kivaa ruokaa, jopa kasvisvoittoisesti. Mutta ei niin hyvää uutista etteikö sisältäisi huonoakin koukkua: Ruoanlaittoskarppaus on johtanut siihen, että leipomispuolelta ei joulun jälkeen juuri ole jäänyt lapsille kerrottavaa. Pari onnistunutta kokeilua, kuten sikahyvät suklaamuffinit, siinä kaikki. Kun pääsiäinen puski päälle, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja leipoa pyhiksi minkäs muunkaan kuin juustokakun (muita hyviä juustokakkuvinkkejä löytyy tästä jouluisesta postauksesta, täps).

Ja se onnistui täydellisesti. Yhteishyvän limetti-juustokakussa oli hyvä kuori, tuhti täyte ja sopiva limen maku. Ainut miinus siivouspuolella. Muistutankin laittamaan uuniin pellin ritilän alle varsinkin tällaisia juustokakkuja tehdessä, joiden kuoritaikinaan lisätään sokeria. Tuppaavat vuotamaan, ja pelti on kivempi pestä kuin uuni.

Lime-juustokakku

Tätä kevätpäivänpaisteista kuvaa kelpaa katsella. Melkein unohdin, että juustokakkua edeltänyt leipomukseni ei mennyt yhtä putkeen. Olin ollut viikkoja leipomalakossa, ja sitten päätin tehdä pikaista mustikkapiirakkaa. Koska kädet oli täynnä kakkavaippoja ja jotain muutakin hässäkkää päällä oli, pentele meni palamaan. Nostin rumannäköisen köntsän uunista, ja epätoivon tunne iski. ”Mitä minä edes yritän, kun ei tässä hullunmyllyssä mikään onnistu.” Ja harmistuksesta tuli tippa silmään.

En ollut aikoihin kyynelehtinyt keittiössä, joten oli aikakin. Kyllä kunnon kokki vähintään kerta vuoteen vettä vuodattaa, ja joskus parikin kertaa. Muru tiesi taivaan merkit kun kävelin keittiöstä olohuoneen läpi makkariin. Lähetti tietysti 3-vuotiaan kurkkimaan, onko äitillä kaikki ok, minkä olisi voinut jättää väliin. No, äiti on taas vähän väsynyt, selitin lapselle tutut fraasit. Ja pian oli kaikki taas hyvin.

Paitsi vauvalla. Annas nimittäin olla. Joko harmistusitku on periytyvää, tai sitten meidän vauva on saanut viimein juonesta kiinni, eikä aina vain hymyile aurinkoisesti. Life is shit and then you die, eli elämä on pettymyksiä, tajusi babymme 5-kuukautispäivänsä tienoilla. Sittemmin pettymysitkut ovat värittäneet arkeamme säännöllisesti. Mieli tekisi mennä eteenpäin, tarttua tavaroihin ja olla iso poika, vaan kun ei taidot riitä. Lelu putoaa kädestä. BYÄÄH! Äiti kävelee väärään suuntaa. BYÄÄH! Joudut lämpimästä sylistä kylmälle hoitoalustalle sukukalleuksiasi näyttelemään. BYÄÄH! Ja kun kolmien peräkkäisten pettymysraivareiden päälle pääset sänkyyn makoilemaan ja napostelemaan, tissiteline vaihtaa asentoaan ja maitohanan nupikka kirpoaa suusta. BYÄÄH ja BYÄÄH!

Jatkan kevätsäistä ja aina uusia käänteitä saavasta vauva-arjesta nauttimista. Ja koitan taas pian leipoa jotain hyvää mielen virkistykseksi. Suosittelen muillekin ;)

 

P.S. Jos kuitenkin tilanteesi on se, mikä minulla, eli liian harvoin jaksat piristää päiviäsi itse leivotulla, nyt tulee hyvä vinkki. Ensimmäisellä äitiyslomallani bongasin Truben pullapitkot ässästä, ja nyt kun päiväkahviherkkuja menisi kotoilijalla vaikka millä mitalla, olen löytänyt rakkaani uudelleen. Truben Kanelikierrepitko on tuoreena täydellinen korvapuustipulla. Siinä on sopivasti sitkeä kuori, kunnolla pullakerroksia ja puruvastusta mutta samaan aikaan pehmeä rakenne. Maistuu itse tehdyltä – paitsi paremmalta – ja kanelitäyte aidolta, ei oudolta esanssimössöltä jota anteeksi vaan liian monet valmiskorvapuustit sisältävät. Sitten tärkein pointti. Kun pitkon avaa, siitä EI kuulu leikata sentin siivuja, niin kuin ne ihmiset tekevät, jotka sanovat että ”en silleen tykkää makeasta” (No miksi sitten otit??). Pitkosta leikataan vähintään 8 sentin pala. Ja sitten se otetaan käteen kuin iso korvapuusti ikään ja haukataan. Vain siten makuelämys välittyy täydellisenä. Lapset päiväunilla, kupissa hyvää kahvia, pöydällä Palomies-Sami romuj… lelujen lisäksi vaikkapa uusin Lantliv –lehti.

Pullaa

Silkkaa nautintoa. Kiitos Kuopio!

Kinuskinen juustokakku

Neljä juustokakkua jouluun

Luin jostain, että joulunvietto on saapunut Suomeen Ruotsista ja vakiintunut 1800-luvulla. Kristillisen perinteen taustalla vaikuttavat pakanallinen, talvipäivänseisauksen aikaan vietetty keskitalven juhla sekä myöhäissyksystä nykyisen pyhäinpäivän tienoilla juhlittu kekri.

Sadonkorjuulla on muutenkin oleellinen rooli jouluun valmistautumisessa, sillä moni säilöö satoa joulu mielessä. ”Nämä rouskut suolaan sienisalaattia varten ja tätä hilloa tarjoan juustojen kanssa.” Jouluihminen valmistautuukin jouluun pienen elkein oikeastaan koko vuoden. Joulun päätyttyä kirjataan ylös, paljonko ruokaa meni. Keväällä ja kesällä tulee mieleen, että ”tätä kakkua voisi tehdä hieman soveltaen jouluna!” Syksyllä keitetään se hillo. Marraskuussa tunnelmointi ja suunnittelu lähtevät jo lentoon. ”Millaisia illanviettoja tänä vuonna järjestäisi, mitä tarjoaisi ja miten varsinaiset joulunpyhät vietetään?” Inspiroitumisessa auttavat joululehdet, vanhat ja uudet kauppoihin ilmestyvät, sekä jouluiset keitto- ja kuvakirjat, joita nautitaan glögin kanssa.

Kuulen usein voivoteltavan, kuinka joulu tulee liian aikaisin. Lokakuussa postilaatikkoon saapuvat lelukuvastot tuovat kieltämättä joulun odotukseen sävyjä, joita minäkään en siihen kaipaa. Mutta yhtä kaikki joulun sanoma on kaunis. Onnekkaita ovat ne, joiden kohdalla joulu on koko vuoden silloin tällöin mielessä välkkyvä aika. Se nimittäin tuo toivoa vuoden kaikkiin hetkiin. Leeni Peltosen sanoin: ”Koskaan ei ole liian aikaista, jos tuntuu, että joulu voisi olla jo tulossa.” (Kotilieden pääkirjoitus marraskuussa 2012)

Vaikken himojouluilija olekaan, kuulun niihin onnekkaisiin, joiden vuodenkiertoa ajatus joulusta värittää. Esimerkki: Paistetut juustokakut ovat meidän perheen suosikkeja. Olen tehnyt tänä vuonna (ainakin) neljä erilaista kauteen sopivaa juustokakkua. Syödessä mieleen kuitenkin tuli, miten niitä voisi tarjoilla jouluna. Laita vinkit korvan taa tulevaa vuotta varten tai anna uunin laulaa nyt. Vuoden paras leivonta-aika on alkanut!

KEVÄT. Pääsiäisen keväiseen kahvipöytään sopii erinomaisesti appelsiinijuustokakku. Appelsiinin kuoren ja mehun sijaan voit kokeilla kakussa muitakin sitruksia. Lime on suosittu maku, samoin limen ja sitruunan yhdistelmä. Päälle tuleva marmeladikin kannattaa silloin korvata sitrus/limemarmeladilla. (Itse tein kakun muuten Yhteishyvän reseptin mukaan, mutta lisäsin marmeladiin hieman puristettua appelsiinin mehua, jotta sain siitä juoksevamman. Lopuksi siivilöin sen. Riippuu marmeladista, miten se kuumennettaessa käyttäytyy.)

Appelsiinijuustokakku

JOULUVINKKI: Vanha kansa sanoo joulunvieton alkavan Tuomaan päivästä 21.12. ”Tule meille Tuomas kulta, tuo joulu tullessansa. Oluttynnyri olallansa, juustokakku kainalossansa”. Tarkoittanut vähän erilaista juustokakkua, mutta symboliikka pelittää: Vietä Tuomaan päivänä rauhallinen ja jouluvalmisteluista vapaa ilta. Nauti lämpimiä paahtopaistileipiä ja maistele jouluolutta. Kruunaa hetki sitrusjuustokakulla, makean viinin kanssa. Testaa beerenauslese- tai sauternes-herkkuja.

 

KESÄ. Juhannuksena juustokakussa on tietysti tuoreita marjoja. Hunajaisen juustokakun päälle voi tehdä reseptin mukaisen marjahyydykkeen tai tarjoilla sen kanssa tuoreita marjoja sellaisenaan. Hunajaiseen tyyliin sopivat parhaiten hunajamarinoidut marjat, eli marjat, joille on valutettu juoksevaa hunajaa. (Itse korvasin myös kakun taikinakuoren keksipohjalla ja hieman vähensin täytteestä vehnäjauhojen sekä munien määrää.)

Hunajainen juustokakku

JOULUVINKKI: Yhdistä lisuketta varten (jäisiä) puolukoita, vattuja ja lakkoja. Sekoita reilusti hunajaa pieneen määrään kiehuvaa vettä, jotta saat siitä liemimäisen. Sekoita marjat varovasti joukkoon. Ripottele mukaan sokeria tarpeen mukaan. Tarjoile marjakimaraa ja hunaja-juustokakkua aattoillan kahvipöydässä. Mesimarjalikööri sopii kahvin ja kakun aveciksi upeasti, veikkaan.

 

SYKSY. Tein kesällä marjaista juustokakkupiirakkaa, ja se oli niin hyvää, että siitä piti sadonkorjuuaikaan tehdä omenainen versio. Tein muuten reseptin mukaan, mutta pakastemarjojen sijaan lisäsin piirakkapohjalle karamellisoitua omenaa: Kuutioi 5 kotimaista (eli pientä) omenaa. Sulata pannulla 1,5 dl sokeria ja anna paahtua vaaleanruskeaksi sekoittelematta. Lisää joukkoon nokare voita, sekoita, ja kääntele omenakuutiot seoksessa. Mausta omput kaneliripauksella. Myös juustokakkumassaan voi lisätä 1 tl kanelia!

Omenajuustokakku

JOULUVINKKI: Kanelinen maku sopii tietysti joulunodotukseen. Tarjoile omenaista juustokakkupiirakkaa glögikutsuilla pieniksi paloiksi leikattuna, suolaisten pikkuherkkujen ja juustojen kanssa. Juomaksi käy ihanasti omenamehuun itse keitetty glögi, joka on terästetty calvadoksella.

 

TALVI. Äkkimakeimmat juustokakut syödään kylmimpään vuodenaikaan, jolloin kaikki mahdolliset energialisät ovat tervetulleita kroppaan. Valmista amerikkalainen juustokakku muuten ohjeen mukaan, mutta jätä perunajauhot ja sitruunamehu pois, ja käytä vain 3 munaa ja 1 dl sokeria. Lisää täytemassaan 200 g sulatettua valkosuklaata. Kerrostele keksipohjalle täytettä ja pakastettuja puolukoita tai karpaloita (n. 2 dl). Paista varoen ja laske lämpötilaa tarvittaessa, sillä suklaa tekee kakun pinnasta herkästi kärtsähtävän. Jäähdytä kunnolla (sammutetussa uunissa) ja pidä vähintään muutama tunti jääkaapissa ennen tarjoilua. Kaada päälle säilykepurkillinen valmiiksi karamellisoitua maitotiivistettä, jonka olet sekoittanut notkeaksi. Jos kinuskisäilyke ei ole tuttu tai vierastat makua, norottele päälle tavallista kinuskikastiketta. Koristeeksi voi tipauttaa pari pakastemarjaa.

Kinuskinen puolukka-juustokakku

JOULUVINKKI: Kinuskinen puolukka-juustokakku sopii adventtikahveille joulupipareiden kanssa, vaikka tulevana sunnuntaina :)

Päivän menu

Kesäpäivän menu aamusta iltaan

Ruoka rytmittää päivää. Kun aamulla ylös nousee ja ennen kuin päänsä tyynyyn iskee, ruoka se on ihmisellä yleensä ekana ja vikana mielessä. Lomalla ja viikonloppuisin syöminen on usein upean päivän kohokohta, arkena jopa ainut highlite.

Kun on aikaa, panostan syömisen hetkiin mieluusti. Se ei tarkoita, että reseptin pitäisi olla kummallinen tai ainesosaluettelon kilometrin pitkä. Panostaminen tarkoittaa, että teen jotain mikä kuulostaa tai on herkulliseksi todettu. Usein siihen liittyy sekin, että hankin kaupasta jotain spesiaalia. On myös kiva muistuttaa itseään, vaikkapa keittiön muistitaululla, että tänään päivästä voi herkkuhetkien ansiosta tulla pikkaisen parempi. Ikävä kyllä ruokaseuraansa ei aina, tai tuskin koskaan, voi valita. Mutta näillä mennään.

Aamiainen ja amerikkalaiset pannukakut
Ihanan aamupalan voi rakentaa monella tavalla. Varma tapa on kattaa kauniisti, keittää hyvää kahvia ja laittaa esille kunnon voita, tuoretta leipää ja croissantteja. Sitten paistetaan pannukakkuja! Amerikkalaiset pancakes –pannarit vaativat piimää, ja ne syödään esimerkiksi marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Valmistuvat yllättävän vähällä vaivalla, ja kerrankin kelpaa itse tehty nirsolle lapselle. Muru sanoo, ettei välitä makeasta aamuisin. ”Mutta sähän söisit pannareita vaikka joka aamu jos joku paistaisi”, hän hymähtää vähän pilkallisesti.

Hell yeah darling, eikä hävetä yhtään!

Amerikkalaiset pannukakut

Lounassoppa kalasta ja tuoreet sämpylät
Aamiaiseksi olisi kiva syödä itse tehtyä leipää, mutta haavemaailmoissa eläminen ei ole tervettä, sanovat. Eli: tuskin koskaan jaksan leipoa aamulla. Lounasaikaan kuitenkin pari kertaa vuodessa.

Sämpylätaikinaan on kiva piilottaa ekstraa, kuten vanhoja jauhopussien pohjallisia tai siemeniä. Siemensämpylät eivät meinaa maistua murulle, kun niissä on hänen yllätyksekseen siemeniä, mutta lapsi haukkaa jälleen kaksin käsin. Sämpylöiden kanssa syödään yksinkertaista kalakeittoa: Olen keittänyt kalaliemessä S-marketista poimimiani satokauden aarteita, kesäperunaa ja -sipulia, naurista sekä kyssäkaalia pieninä kuutioina. Lopuksi joukkoon lisätään pari ahvenfilettä ja pieni haukifile paloina, annetaan hautua muutama minuutti, ja saksitaan joukkoon paljon tilliä ja ruohosipulia. Ja vielä suolaa ja pippuria. Yrttinen kalakeittoannos lautaselle, päälle nokare sitruunalla maustettua majoneesia.

Ipanalle ei keitto kelpaa, mies syö mutta katsoo samalla naurisnippua ja kysyy, mistä nää on tulleet. No kaupasta, selvitän. ”Ai, siis oleksä maksanut näistä?” hän sanoo aitoa ja lapsenomaista ihmetystä äänessään.

Näin tein. Sue me.

Kesäinen kalakeitto

Siemensämpylät

Päiväkahvi ja mustikkajuustokakku
Olen varma, että Yhteishyvän Ruoka-lehdestä leikattuja reseptejä löytyy 75 %:lla suomalaisnaisista, jos aletaan kaappeja penkomaan. Lehti on ilmainen ja kuulunut suomalaisten elämään pitkään (plus että naisilla on pakottava tarve leikata reseptejä lehdistä, vaikka niitä ei koskaan käyttäisi). Joistain Yhteishyvän resepteistä on tullut hittejä. Nimetäkseni yhden: veikkaan, että laillani aika moni emäntä säästi joitain vuosia sitten julkaistun mustikkajuustokakun ohjeen. Tämä ”juustokakku” valmistetaan rahkasta, ja resepti on hyvää perussettiä. Piirakkamarjat voisi jo hakea metsästä, mutta käytän pensasmustikoita. Ja miten kaunis kakusta tulikaan!

Mustikkajuustokakku

”Näyttää ihan juustokakulta” toteaa muru pettyneenä, mutta toisin kuin poikansa syö silti palansa. Palautteensa perille menon varmistamiseksi muru muistaa vielä seuraavana päivänä kysäistä ”Onko kakusta yön aikana tullut yhtään enempää juustokakun makuinen?”

I’ll be damned jos on tullut, kun se on rahkakakku rakas.

Päivällinen grillistä eli lihaa ja kasviksia
Iltaruoaksi syödään jotakin, joka maistuu varmasti murulle, mutta ei millään muotoa lapselle. No, koska lihapullia ei jaksa syödä joka päivä, molempien murujen miellyttäminen yhtä aikaa on meillä harvinaista (kuten varmaan jo osasitte päätellä). Tänään olen ostanut lihakaupasta kunnon grillikylkeä, lapselle teen omat makaronipöperöt.

Grillikylkireseptissä kehotetaan käyttämään maustettua kylkeä, minä ostan naturellin ja hieron lihan pintaan oman mausteseoksen. Sen verran myös tuunaan glaseerauskastiketta, että mittaan ainekset kattilaan ja kiehautan niitä muutaman minuutin. Se riittää paksuuntamaan liemimäisestä soosista helposti levitettävän, paksun ja lihan pintaan paremmin tarttuvan. Muuten resepti tikissään: kastike on todella hyvää, kuittaa grillin ääressä kuolaava muru kuormasta lipaistuaan. Ja tarjottimelle nostetut grillatut kasvikset mozzarellan kanssa näyttävät nekin herkullisilta! (Grillasimme paprikan ja kesäkurpitsan lisäksi myös lohkottua punasipulia, sopi hyvin mukaan). Ei kun kimppuun!

Grillikylki ja grillatut kasvikset

Sitä voisi luulla, että tästä ruokasessiosta ei hymähtelyn aiheita löydy. Olen väärässä.
”Nää on ihan määrättömiä määriä mitä sä teet näitä ruokia kun oot raskaana!” mies tiedottaa.

Syönnin jälkeen tarjottimella on jäljellä soosin jämät ja muutama punasipulin pala. Enkä todellakaan ollut meistä se joka söi eniten. I rest my case:

Kupit tyhjinä

Iltapalapiirakka ranskalaisittain
Kinkkupiirakka on murun herkkua. Teen klassikkoa, ranskalaista kinkku-juustopiirakkaa, itse asiassa ajatuksella että sitä jäisi päiväkahville seuraavaksi päiväksi. Mutta muru ja miespuolinen yllätysvieraamme päättävätkin mähkiä piirakkaa ensin katetun iltaplöröpöydän ääressä, hetkeä myöhemmin liesituulettimen alla hellaan nojaillen (olin nostanut piirakan lieden päälle, ja ilmeisesti sen siirtäminen ja oman asennon korjaaminen vähän ergonomisemmaksi oli miehen logiikalla liian iso homma). He syövät koko piirakan. Test(osteron)iryhmä kuittaa, että erinomaista oli.

Ranskalainen kinkkupiiras

Vieras lähtee, ja sitten mennään saunaan. Lapsi viihtyy kylvyssä, minä nautin hiljaisuudesta ja mietin, mitähän hyvää huomenna syötäisiin.
”Mä oon ihan ähkyssä. Huomenna mä en syö kyllä mitään!” muru huudahtaa yhtäkkiä vierestä ja heittää löylyä.

Kuten todettu, näillä mennään.

Kahvi, kiitos kun olet elämässäni!

Raskaus merkkaa monelle kahvinystävälle pirullisia kuukausia. Toisille kahvi tuottaa niin vahvaa ällötystä, että nautiskella ei pysty, toiset kahvikissat kärvistelevät ihan vaan sen faktan parissa, että kofeiinista kuuluisi raskausaikana luopua tai ainakin vähentää sitä tuntuvasti. Kuulun ensimmäiseen porukkaan. Ei niin sanotusti pysty vetää.

Ensimmäisen raskauden aikaan työpisteeni sijaitsi kuuden hengen kimppahuoneessa. Meillä oli oma kahvinkeitin, ja se kärysi kaksi kertaa päivässä pöytäni vieressä ja hiersi tiimihenkeäni keskiraskaasti. Tämän raskauden aikaan yhtä hankalaa tilannetta ei ole ollut, ja pystyin pahimpina viikkoina vältellä kahvinhajua helposti. Mutta ei se ole se pointti. Pointti on tämä: Kahvi-ihminen ei ole kokonainen, jos se ei saa aamuisin kupillistaan. Isoa. Joku tee siinä tilalla, ei tule mitään.

Ilouutinen: Viikkoja jo reilu kaksikymmentä, ja kahvi on jälleen palannut elämääni! En juo yhtä paljon kuin normaalisti, mutta pystyn kuitenkin nauttimaan aamupalani taas tutulla kaavalla. Lehti ja kahvikuppi, joskus ainoa iloinen asia aamuissani, joita lapsen raivarit värittävät toiseen suuntaan. Aah.

Männä viikonloppuna nautin aamukupilliseni kanssa herkullisesta, juustolla täytetystä voisarvesta. Olin tehnyt edellisenä päivänä raparperikiisseliä, nyt sitä oli edessä pikkukulhollinen, silmänä kaurapuuroa (ei siis toisinpäin, huom). Täydellinen aamiaishetki.

Sain muuten kiisselireseptin löytymisestä pienet kiksit, koska meillä sattui olemaan avattu mansikkamehupullo. Tupla aah. Kauden ykköskiisselin kanssa sopii reseptin muruseoksen tai kaurapuuroni ohella valmis mysli tahi raikas maustamaton jogurtti. (Ja jos jollekin tulee tarve muistuttaa, että raskaana pitäisi välttää raparperiä, niin tiedän tiedän, ei tarvitse vaivautua kommentoimaan.)

Raparperi-mansikkakiisseli

Päivässä on vain yksi hetki, johon kahvi sopii aamua paremmin. Se on päiväkahvihetki. Tapa on meillä opittu perheellistymisen myötä. Kun eka vauva syntyi, opin tuoreena äitinä nopeasti arvostamaan lyhyitä hetkiä ilman häntä. Aloinkin äitiyslomallani nauttia päiväuniajasta, siitä pisimmästä ja varmimmasta unipätkästä, päiväkahvittelemalla. Mies mallioppi tavan viikonloppuisin ja jatkoi perinnettä omalla vanhempainvapaajaksollaan. Nyt olemme niin piintyneitä la-su päiväkahvittelijoita, että vanha kansakin kääntyy haudoissaan. Ja tämän hetken puuttumisesta olin jokin aikaa sitten todella surullinen.

Vaan en ole enää. Juon päiväkahvikupilliseni hyvällä halulla, rinnalla ehkä karjalanpiirakka ja onnellisen usein taas jotakin itse leivottua. Juustokakkupiirakka kuulosti täydelliseltä lauantaileipomiseen, me kun ollaan juustokakun ystäviä. Mukaan tuli pakastemarjoja. Ei ollut enää muita kuin punaherukoita, joiden kirpeyttä pelkäsin ja laitoin niitä ihan vähän ohjetta varovaisemmin. Turhaan, sopivatkin täydellisesti makealle kakulle. Ja taas tuli käytettyä ruokavarastoja. Tupla-tupla aah.

Marja-juustokakku

Leivoin piirakan hieman ohjeen mukaista pienempään lasagnevuokaan. Pidensin varmuudeksi paistoaikaa, kun leivoksesta tuli näin ollen paksumpi. Kun se oli hyytynyt, annoin jäähtyä täysin, ja sitten nostimme ’pojan’ yhdessä murun kanssa leivinpaperin avulla vuoasta tarjottimelle. Ja sitten päiväkahvin kimppuun!

Näiden hetkien takia ihmisellä on aistit, tuumailin kuistillani juhlakuppejani ja uutta kesää katsellen.

Kahvihetki lasikuistilla

Juustokakku

Uusi blogi, vanhat kujeet

Tästä se lähtee, uudistuneen blogini ensimmäinen postaus.

Ensimmäistä kertaa kyytiin eksyneille tiedoksi vähän taustoja:
Ensimmäisen – ja toistaiseksi ainoan – lapsemme syntymän jälkeen luisuin elämässäni tilanteeseen, jossa huomasin vanhojen kivojen harrastusteni, kokkailun ja bloggailun, jääneen kokonaan. En suunnitellut koskaan, mitä meillä syötiin, en enää saanut iloa ruoanlaitosta. Pojan yksivuotissynttäreiden alla tajusin, että now or never. Perustin Kaksi murua –blogin ja ryhdyin herättelemään inspiraatiota erityisesti leipomalla. Päätin myös, että jakaisin muille reseptejä, joita meillä kokeillaan.

Annas olla. Olen harrastanut ruoanlaittoa lähes koko aikuisiän, mutta keksinyt elämässäni vasta yhden reseptin. Se on lämmin voileipä –tyylinen läpyskä, jonka jaoin blogini ihka toisessa postauksessa. Se oli siinä. Mitäs sitten, mietin. Vastaus oli ilmeinen. Aloin jakaa pöllittyjä, tuunattuja ja toisten keksimiä reseptejä. Siitä tuli minun tyylini: blogi, jossa mielipiteet on omia mutta ruokaideat toisten.

Vanhoille lukijoillekin tiedoksi blogiuudistukseen johtaneet käänteet:
Jokin aikaa sitten muutama tuttu viestintäihminen otti yhteyttä. He olivat huomanneet, etten ole skenen terävin reseptinikkari ja tarjosivat ratkaisua: ”Saat kokeilla meidän ohjeita ja kirjoittaa niistä”. Pääseminen 110-vuotiaan brändin kylkeen ja Yhteishyvän reseptien viralliseen testiryhmään on kunnia-asia, totesin miehelleni. Hän sanoi, että on täysin varma, että kukaan Yhteishyvän ihmisistä ei ole lukenut joskus kyseenalaisiakin äitiyteen liittyviä tunnustuksia sisältävää blogiani, ”ei ne muuten sellaista ehdottaisi”. Mies tarkoittanee tarinoita esimerkiksi ummetuksesta ja alkoholin nauttimisesta kun imettää. Minä taas väitin, että yhteistyötä tarjottiin juuri siksi. Meidän perheellä on kerrottavana kaikille tuttuja juttuja, joista harva uskaltaa puhua julkisesti, mutta joista kaikki haluavat vertaistukea.

Viimeistelimme riidan keskustelemalla siitä, mitä reseptejä testaisimme tätä ensimmäistä postausta varten. Minä muistutin, että varmaan jotain terveellistä, koska mieheni on päättänyt aloittaa jälleen laihdutuskuurin. Hän muistutti olevansa ylipainoisen indeksillä vain pituutensa vuoksi. Eli jos hän olisi kaksimetrinen, hän olisi alipainoinen. Kun päättelin hänen olevan siten lyhyt ja lihava, hän sanoi, että itselläsi on aikuisiän akne. Hyvin puhuttu.

Läskeistä ja näppylöistä johtuen teimme välimallin kompromissin. Tekisimme ruoaksi salaattia ja vasta jälkkäriksi rasvaista juustokakkua. Alkuvuodesta kaupat pursuilevat ihania espanjalaisia appelsiineja, niitä löytyi molemmista resepteistä. Terveellisiä vitamiineja, hyvä hyvä.

Mies ei ensin halunnut testata salaattia, koska se vaikutti epäilyttävän naiselliselta. Mutta miten kävi! Ainut asia, josta olimme sinä päivänä samaa mieltä, oli se, että appelsiinisalaatti kera raejuustosalsan oli törkeän hyvää! Ainut pikkuviilaus, jonka reseptiin tein, oli se että jätin raejuustosalsasta tuoreyrtin pois. Kun unohdin ostaa. Mutta ilman sitäkin, wau! Paistoimme salaatin kaveriksi lohta – silleen kunnolla nahka rapeaksi niin kuin meillä päin ruukataan – ja söimme terveysruokaa ahmien. Lapsikin tykkäsi, paitsi salaatinlehdistä. No, joku raja, mitä sen ikäiseltä voi odottaa.

Jälkkärinä syöty juustokakun appelsiininen versio oli tosi hyvää sekin. Lisäsin marmeladin joukkoon kattilaan tilkan vettä, koska hillo ei sulanut kovin juoksevaksi. Muuten resepti tikissään.

Appelsiinisalaatti

Appelsiinijuustokakku

Juustokakku on muuten meidän perheen lempparia, kuten vanhat tutut tietää. Siitäkin aiheesta löytyy blogihistoriasta yksi kyseenalainen kakkapostaus, jos kiinnostaa hankkia liikaa tietoa toisten ihmisten asioista. Jos kiinnostaa hankkia tosi paljon liikaa tietoa meidän perheestä ja minun huonosta ulosannistani, voi myös katsoa videon pätkän, joka blogin esittelyvälineeksi kuvattiin. Kakusta tuli leffatähti, josta postauksen pääkuvassa alakropistaan näkyvät kuvaaja ja toimittaja ovat vastuussa. Eli syyttömiä me tähän ollaan, minä ja kuvissa näkyvä aikuisiän akneni.

Ei muuta kun tervetuloa kaikille seuraamaan tarinoita epätäydellisestä äitiydestä ja perhe-elämästä ja saamaan siinä sivussa vinkkejä ja vastauksia ikuisuuskysymykseen ”Mitä meillä tänään syötäisiin?” :)

Joulukakku ja juustokakku – osuuskaupasta kiitos!

Kipeänä oleminen on vihoviimeistä puuhaa. Päällimmäisenä ovat mielessä ”Life is shit and then you die” –tyyppiset aforismit. Onneksi nyt jo helpottaa. Pari viimeaikaista kakkukokeilua tarinoineen onkin jo ihan pakko laittaa eetteriin, sen verran paljon polttelee jakaminen pienen tauon jälkeen.

Idea ensimmäiseen kokeiluun lähti siitä, kun tunsin hiipivää kiinnostusta helliä itseäni hetken sillä faktalla, että joulu olisi taas pian täällä. Ostaisin vuoden ensimmäisen glögitötterön ja leipoisin viime joulukuussa Kakkujen kuningattarista kokeilematta jäänyttä joulumausteista kirsikka-pistaasikakkua. Olin päättänyt antaa fiilistelylle vallan ja kaivaa yhden vanhan joululehden esiin, jota voisin sitten selata, kakkua ja glögiä maistellen. Sounds like a plan, mutta mitä mitä! En löytänyt Prismasta säilöttyjä hapankirsikoita, joita kakkuni täytteeseen tarvittiin! Siis Prismasta, josta luulin, että saa ihan kaikkea!

Ostin pelkän glögin, vedin siitä viikonloppuöverini, ja selatessani joululehteä hioin suunnitelman valmiiksi: Heti maanantaina ottaisin osuuskaupan konttorilla ihan parin oven päässä minusta työskentelevän valikoimapäällikkömme luokille. Meillä oli joulukakkutarpeiden mentävä aukko valikoimissamme!

Valikoimasuunnittelun ihmiset varmaan ajattelevat, että ainut aukko meillä löytyy minun päästäni, sillä ravaan heidän työtilassaan alvariinsa kyselemässä milloin minkäkin tuotteen perään. Nyt minulle huudettiin jo käytännössä oven avatessani: ”Anna tulla vaan. Mitä pitää tilata ja mihin?”

Kerroin etsiväni säilöttyjä hapankirsikoita. Puolen minuutin järjestelmien näpyttely ja vastaus oli valmis. Osuuskaupastamme oli kyseistä tuotetta saanut, mutta sitä oli mennyt niin vähän (suomeksi: kukaan ei ollut ostanut), että tällä hetkellä kirsikoita ei löytynyt. Kerroin leipovani kakkua, johon purkkia tarvitsen, mikä tietysti tarkoittaisi sitä, että aika pian jossain meidän kaupassa kirsikoita pitäisi olla. En ole + 30-vuotisen elämäni aikana joutunut pakon edessä kilpailijoille menemään – uteliaisuus- ja vaihtelumielessä toki joskus – joten en aikonut aloittaa sitä nytkään.

Työpäivän jälkeen talsin masentuneena kilpailijan liikkeeseen ja kotiutun kirsikat. Kun seuraavana aamuna kohtasin valikoimapomomme kahviautomaatilla hän kertoi, että hapankirsikoita saisi pian meiltäkin, keskustan Sokoksen S-marketista, jahka saapua ennättävät, mahdollisesti jo ensi viikolla! Kiitin itseäni siitä, että olin korjannut näin ison epäkohdan osuuskaupan valikoimissa ja muuttanut maailmaa joulukakkuisemmaksi. Herra Valikoimapomoa en muistanut siinä hässäkässä kiittää, kun oli niin kiire kaffelle, mutta täytyypä välittää hänelle kiitokset hyvästä palvelusta ihan pian! Näin toimii osuuskauppa!

Jos jotain teistä jo jouluhammas kolottaa, kirsikka-pistaasikakun ohje löytyypi kakkukirjani lisäksi myös Hesarin verkkosivuilta. Kirsikat voi toki korvata, vaikkapa rommiluumuilla, ken on sellaisia säilönyt tehköön tätä siis pikkujouluihinsa. Minä söin kakkua jouluetkoiltakahveilla, yhdessä murujen kanssa. Kuvassa taustalla näkyvä lapsi yllätti ja himosi kakkua koko ajan lisää, samalla TuTiTu-pätkää tietsikaltaan katsellen.

Toiselle puolelle suunnatulla filmillä taustalla näkyy toinen kahvikaverini. Hän tykkäsi punaviinistä, jota tarjoiltiin ruoan kanssa, mutta totesi jälkkärimme kohdalla osuutensa suuhunsa lapattuaan, naama irvessä ”Sain syötyä”, ja kiiruhti lepäämään ja jotakin traktoripätkää tabletilta tuijottamaan.

Näiden kahden seuramiehen kanssa jos nainen ei iltojaan viihdy, niin vika on hänessä!

Kysyin armaaltani, että mitäs kakkua tehtäisiin hänen synttäreilleen, jotka siinsivät jo kulman takana. Ei tarvinnut olla kuulemma ainakaan mitään jouluista. ”Rakas”, hän lisäsi supliikkimiehenä perään, ehkä kuitenkin aavistuksen verran liian monen sekunnin jälkeen puheenvuorostaan. Ja sitten lisäys, että ainakin juustokakkua hän voisi syödä, kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä.

Saamansa piti, kuten aina. Tein sitä tällä kertaa ohjeella, jonka olen ottanut talteen Hämeen Sanomien ruokasivuilta reilu vuosi sitten. Etuna se, että kakku käsketään tekemään jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Sopi siis arkena synttäreitä juhlivalle murulle. Kakku on hivenen kermainen ja tahmakka omaan lempimakuuni. Ihan ykkösjuustokakku on nimittäin tiivis ja painavan oloinen. Mutta tämä kakku paljasti kyllä kyntensä, ja kahden vuorokauden jälkeen siitä oli tiivistynyt oikein nassakka juustokakkulätkä. Makukin vain parani ja syveni säilytyksessä.

Kakkua syödessä ajattelin, että kyllä leipomisesta arkena on ihan kamala vaiva. Herkkuja tekee usein mieli, etenkin suosikkiamme juustokakkua, mutta mistä löytyisi oikotie onneen. Siitäpä tuli mieleen taas yksi valikoimatoive osuuskaupalle! Valikoimasuunnittelun poppoo: Voisitteko hommata myyntiin meille, vaikka sinne Sokoksen ”herkkuässään”, sellaisia ihania, isoja, kotitekoisen makuisia, säilyviä, kauniita, murupohjaisia, nollakalorisia mutta täyteläisiä ja juustoisia, tiiviitä ja kauniisti leikkautuvia aitoja jenkkijuustokakkuja, jotka olisi luomua, lähiruokaa ja menköön vielä lakto-ovo-vegaanisia ja gluteenittomiakin, jotta mahdollisimman moni pystyy niitä syödä. Kyllähän te tiedätte, sellaisia ihan parhaita, ei ole kovin vaikea toteuttaa tätä toivettani, eihän eihän?

 

Juustokakku

200 g Digestive-keksejä
100 g sulaa voita
2 rkl sokeria

Täyte:
900 g tuorejuustoa (Philadelphia)
2,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 munaa
2 keltuaista
2 dl ranskankermaa
2 rkl sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua

Kuorrutus:
1 dl tomusokeria
2 dl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua

Murenna keksit, lisää sokeri ja voisula, ja sekoita. Taputtele seos voidellun irtopohjavuoan pohjalle, johon olet pingottanut leivinpaperin. Paista 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Notkista tuorejuusto, lisää sokeri pieninä erinä koko ajan sekoittaen. Lisää kananmunat ja keltuaiset koko ajan sekoittaen. Lisää hapankerma, sitruunanmehu ja kuoriraaste. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta. Paista 240-asteisessa uunissa 10 minuuttia (laita pelti uuniritilän alle mahdollisia valumia varten). Laske lämpötila 110 asteeseen ja paista vielä 25 minuuttia. Sammuta uuni, ja jätä kakku vetäytymään kahdeksi tunniksi uuninluukku raolleen. Sekoita kuorrutuksen aineet ja levitä pinnalle. Anna vetäytyä jääkaapissa kahdeksan tuntia (tai enemmän).

Alkuperäinen resepti Anna-Mari Vuollet, Hämeen Sanomat, 8.8.2013

Hiton hyvä mustikka-kaurakakku

Kuten todettua jo tullut on, harrastan intohimoisesti ruokajournalismia ja –kirjallisuutta. Ainut kausi aikuisiällä, jolloin en ole pystynyt ruokapornoa vilkuilemaan, on ollut pahoinvointinen raskausaika. Tauon jälkeen palasin nopeasti ”alan julkaisujen” pariin, ja olen jo löytänyt uusiakin intohimoja, verkon ihmeellisestä maailmasta. Nyt olen hulluna ruoasta keskustelevaan sosiaaliseen mediaan.

Erityisen innoissani olen tutkinut ruokablogeja. Mietin myös, voiko omaani kutsua sellaiseksi. Yksi kehitysaskel tiellä ruokablogistin titteliä kohti olisi se, että kerrankin vain jakaisi jonkun hyvän reseptin ilman isompia lätinöitä. Yritetään sitä nyt ja pidetään tarina suht lyhyenä:

Tällä viikolla teimme Kakkujen kuningattarista vadelmilla ja banaanilla täytettyä pitsitorttua. En ehkä onnistunut tekemään rapeita pohjia ihan nappiin, mutta maku oli ok. (Resepti kera parin muun tärpin ja perusteellisen kakkukirjan arvion löytyy Leena Lumen blogista.)

Olen ruokasomeen tutustuessani oppinut paljon uutta. Olen esimerkiksi hoksannut, että keliaakikoilla on todella aktiivinen someyhteisö. Olen itse asiassa muutaman sattuman kautta vasta viimeisen puolen vuoden sisällä tajunnut, että keliakia on oikea sairaus, ei siis mikään ”mua pierettää aina jäätelön jälkeen” –tyyppinen pikkuvaiva. Ymmärränkin todella, miksi keliaakikot haluavat jakaa hyviä reseptejä: ne tulevat oikeaan tarpeeseen!

Mantelipitsi muistuttaa äitini mustikka-kaurakakkua, joka luvalla sanoen on ihan hemm… hiton hyvää. Kakku sisältää lusikallisen vehnäjauhoja, mutta jos jauhotilkan korvaa perunajauhoilla, kakusta tulee gluteeniton. (Varmaan gluteeniton jauhoseoskin käy, mutta en tunne tuotetta.)

Pitemmittä puheitta: Tässä paras mustikkakakku kaikille teille ruokasomelaisille, jotka gluteenittomia reseptejä etsitte. Saa jakaa, testata ja kommentoida!

Ruokavaliottomat voivat muuten leipoa tätä vaihteeksi luomutuotteilla. Se tekee hyvää :)

Ihania naistenpäivän kakkukahveja kaikille!

Mustikka-kaurakakku
(gluteeniton/ luomu)

5 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia/ luomu)
2,5 dl sokeria (luomu)
1 rkl jauhoja (gluteeniton/ luomu)
1,5 tl leivinjauhetta
2 munaa (luomu)
150 g sulatettua voita (luomu)

Täyte:
4 dl kuohukermaa (luomu)
1 prk rahkaa (luomu) TAI 1 prk Mascarpone-juustoa (luomu)
sokeria (luomu)
mustikoita

Yhdistä kaurahiutaleet ja sokeri. Lisää jauhotilkkaan sekoitettu leivinjauhe. Sekoita joukkoon munat ja sulatettu voi. Taputtele kauraseos leivinpaperille kahdeksi ison kakkupohjan kokoiseksi kiekoksi (ja huomioi, että pohjat leviävät hieman uunissa). Paista pohjia 175 asteessa n. 20 minuuttia.

Siisti pohjien reunat heti uunista otettua, eli leikkaa tummuneet kohdat pois ja muotoile levyt pyöreiksi. Jäähdytä hyvin ja irrota pohjat leivinpaperista lastalla. Siirrä toinen alustalle, johon kokoat kakun.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka tai tuorejuusto. Mausta sokerilla suun mukaiseksi. Levitä puolet pohjalle, ja ripottele pinnalle reilusti mustikoita (pakastemarjat jäisinä). Nosta päälle toinen pohja ja lisää loppu kermaseos sekä reilusti mustikoita. Anna kakun tekeytyä yön yli jääkaapissa, jolloin pohjat pehmenevät helposti leikkautuviksi.

 

P.S. Gluteeniton kakkuvinkki jouluun löytyy aiemmasta postauksestani, sekin sika hyvää! Ottakaa talteen ensi joulua varten!

Juustokakkuja ja ei-toivottu yllätyspaketti isille

Syntymäpäivät ovat tärkeitä juhlia, jolloin pitää ehdottomasti järjestää jotakin spesiaalia. Sankarille pitää antaa paketti, leipoa kakku tai viedä hänet syömään! Muruni ansaitsi mielestäni tuon kaiken tänä vuonna, koska täytti merkittäviä välivuosia. Hänestä tuli 35.

Aloitimme valmistelut pikkumuruni kanssa hyvissä ajoin ajattelemalla asiaa, mutta ostoksille isolle kirkolle eli Lahteen jaksoimme vasta viime tipassa, koska veikkasin lahjan etsimisen pienen lapsen kanssa olevan keskiraskas projekti. No, vielä ehditään, ei kun autoon!

Perillä tavaratalossa kumarruin pojan puoleen ja kerroin, että nyt etsitään isille paketti. ”Ifi!”, vajaa vuoden ikäisemme toisti, kera kahden etuhampaansa välistä roiskuvan syljen, ja viimeisteli kommunikointihetkemme tökkäisemällä minua etusormellaan innoissaan silmään.

Ei se mitään. Löysimme Sokokselta puolisokeinakin sukkelasti kivan pusakan, sellaisen, joita ifi paljon käyttää. Kotona tietysti muistimme, että meillä oli vain jouluaiheista lahjapaperia, mutta ei haittaa sekään! Kääröön vaan ja Merry Christmas!

lahja isille

lahja isille

Koska muruni on ollut tosi reipas ja hoiti poikaamme merkittävän pitkän osan vanhempainvapaastamme, illalla leivottiin parikin kakkua. Toisen hän saa viedä töihin paluunsa kunniaksi työmaalle, toinen syötäisiin kotona. Ja kakut olivat tietysti juustokakkuja, koska ne ovat murun lempi!

Juustokakkuja on kahdenlaisia. On sellaisia, jotka valmistetaan hyydyttämällä jääkaapissa, ja sitten on niitä, jotka valmistetaan uunissa. Teimme molemmat.

Päätin kehittää pitkästä aikaa itse reseptin, koska nyt tarvittiin iso kakku: Valmistin kookkaan valkosuklaa-tuorejuustomassan, lisäsin keksipohjalle, hyydytin, ja lisäsin päälle kerroksen vadelmia ja kiilteen. En ole varma, onko reseptiikka kohdallaan, kun en itse päässyt tätä työmaakakkua maistamaan. Mutta muru kehui hyväksi!

valkosuklaajuustokakku

valkosuklaajuustokakku

Vadelma-valkosuklaajuustokakku

200 g Digestive-keksejä
100 g voita
600 g tuorejuustoa
0,5 dl sokeria (tai maun mukaan)
1 tl vaniljasokeria
1 dl maustamatonta jogurttia
250 g valkosuklaata
1 rkl vettä
6 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
n. 10 dl vattuja
2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria

Hienonna keksit ja yhdistä voisulaan. Pingota leivinpaperi 26 cm irtopohjavuoan pohjalle, ja painele keksiseos vuokaan. Sekoita tuorejuusto ja sokerit. Sulata valkosuklaa ja lisää massaan hyvin esim. nuolijalla sekoittaen. Raikasta seos jogurtilla. Tarkista makeus.

Liota liivatteita kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kiehauta vesitilkka, sulata liivatteet siihen, ja sekoita täytteen joukkoon huolellisesti, ohuena nauhana. Vaahdota kerma ja nostele joukkoon. Kaada täyte keksipohjalle. Anna hyytyä vähintään kolme tuntia tai yön yli.

Lisää pinnalle vadelmia yhteen tai useampaan kerrokseen. Valmista kiille pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää pinnalle. Hyydytä kunnolla. Irrota kakku varovasti ja aseta tarjolle.

 

Kotiin jäänyt juustokakku tehtiin kakkukirjani reseptillä. Siihen tuli ohut taikinakuori, sitruunaa mausteeksi ja vadelmahilloketta kylkeen. Lapsi halusi osallistua leipomiseen säätämällä uunia kahden minuutin välein eri lämpötiloihin ja ottamalla esille kaikki astiat, joihin hän alalaatikoista ylettyi. Ketutti, ja keittiö oli kaaoksessa.

En antanut vesselin enää koskea mihinkään, ja viimeistelin riitamme vielä korottamalla ääneni, mistä seurasi kaksi erillistä viiden minuutin itkupotkuraivaria. Aika lyhyt aika elämässä, mutta helkkarin pitkä aika keittiössä, jossa yritetään leipoa. Noh, ei se mitään! Synttärikahvihetki sujui ilman kummempaa hässäkkää, ja se kai on pääasia. Kuin myös se, että tämäkin Kuningatar onnistui hyvin. Juustokakkuihmisinä tosin kaipaamaan jäimme sitä ainoaa oikeaa juustokakun kehää eli keksipohjaa…

synttärikahveilla

synttärikahveilla

 

Yksi juhlapäivän etappi jäljellä: Kun tehokkaasti organisoi, ehtii synttäri-iltana käydä vielä ulkona syömässä. Lapsi autoon ja mummolle, sitten paikalliseen ravintolaan. Pikaisesti hotkimalla kerkiää vetäistä kolme ruokalajia. Ja juoda yhdet oluet. Laskua odotellessa vedetään jo takkia päälle.”Onnea rakas, vaikka on sitä kai joskus vähän kauemminkin nautiskeltu”, toivotan autossa.

Kotona näemme loppuhuipennukset ohjelmasta Koko Suomi leipoo. Kilpailijat ovat tehneet upeita juustokakkuja! Omista kokeiluista jäi jotakin vielä hampaankoloon, ja päätän kokeilla viikonloppuna tuomareiden suosikkia, Mailiksen juustokakkua. Keksipohja, aah..!

Pidempään haaveiluun ei ollut sillä hetkellä aikaa, sillä oli jo kiire iltapesulle. Riisun pojan, ja menemme pukuhuoneeseen. Lapsi seisoo tomerana penkin edessä ilkosillaan ja tutkii rasvapurkkia. Minä riisun itseäni, ja yhtäkkiä outo paha haju tavoittaa nenäni.

”Haistatko sä jotain?” huudan isille keittiöön. ”Voiko toi vessan viemäri haista näin?” jatkan, ja satun samalla katsomaan alas taaperoamme. Pienokainen vääntää parhaillaan erittäin miehekkään kokoista yllätystä takapuolestaan, edelleen hievahtamatta seisten, rasvapurkkia heiluttaen. Uskomatonta, että noin pienestä lapsesta voi tulla jotain noin pitkää ja pahanhajuista ulos.

Yllätys laskeutuu lattialle, minä nappaan pojan suihkun puolelle ja huudan keittiöön, että lapsemme teki isille vielä yhden synttäripaketin. Tuhinasta päätellen isi olisi aloittanut kulkunsa kohti neljääkymppiä ihan hyvillä mielin ilman tätä vihoviimeistä yllätystäkin…

Ekassa postauksessani totesin, että lapsen syntymä muuttaa harrastuksia. Suihkussa tuumailen, että lapsi muuttaa monta muutakin asiaa. Juhlapäivien kulkuun on tullut uusia sävyjä, ja niiden vietossa  joutuu tekemään monia myönnytyksiä. En silti muista synttärien päätteeksi montaa kertaa nauraneeni näin makeasti, ainakaan suihkussa siis!

Mietin myös, että vaikka tilannekomiikka ei ehkä täysin välity tulevasta synttäripäivän blogipostauksestani, niin lukijat varmasti ymmärtävät, miksi viimeistä käännettä ei ole höystetty kuvalla…