Grillattu feta ja kolme muuta viinijuustoa

Rakastan juustoja. Ja rakastan viiniä, erityisesti sen miettimistä, mikä viini mätsäisi hyvin millekin ruoalle tai mihinkin tunnelmaan.

Tein lomamme loppupuolella männäkuunvaihteessa perheenäidin urotyön. Suunnittelin neljän ruokalajin menun, jokaisessa mukana herkkujuustoani, ja jokaiselle ruokalajille funtsasin sopivan viinin. Menu oli välimerellinen, mun lempparia, viinit italialaisia, sama syy. Ostoskorissa sellaisia satokauden herkkuja kuin mansikoita, nektariineja, aprikooseja ja terttukirsikkatomaatteja, ja lapset päiväkylässä mummolla. Oli aikaa kokata ja nauttia laatuaikahetkestä kahden. Tunnelmat piti jakaa pikimmiten blogissa, mutta arkeen paluuseen liittyvien kiireiden vuoksi venynyt taas on. Terassikausi alkaa olla auttamattomasti ohi – vaan muistiin silti nämäkin vaikka ensi kertaa varten.

Kahdenkeskiset kesähetket on kiva aloittaa alkupaloilla. Sillä aikaa kun hiillos muhii, maistuu lasit proseccoa ja somat crostini-leivät: Leikkasin patongista vinoviipaleita, levitin pellille. Valutin osalle hieman juoksevaa hunajaa, päälle nostin vuohenjuustokiekkoja, mansikka- ja nektariinilohkoja. Muutamalle leivälle pirskotin oliiviöljyä ja pudotin päälle mozzarellasiivun (koska, kuten arvaatte, muru ei välitä vuohenjuustosta). Uunissa taisi olla 215 astetta, ja paahdoin leipiä viitisen minuuttia, kunnes juusto oli lämmennyt ja aavistuksen sulanut, leivät snadisti rapsakoituneet. Rouhaisin pintoihin mustapippuria ja tiputin mansikoille balsamicoa. Mansikka-vuohenjuustoleiville nostin tuoretta timjamia, mozzaleiville basilikalehdet. (Myös mozzacrostiniin olisi sopinut balsamico-mansikkalohko erinomaisesti, mutta kuten arvaatte, muru ei syö mansikoita leivällä.) Aika herkku hetki!

Pääruokasalaattimme olin tehnyt valmiiksi odottelemaan: Kuivasin kiertoilmalla 150 asteessa terttukirsikkatomaatteja, kunnes ne olivat sopivan nahkeita. Mausteena rouhaisu suolaa, pari tippaa balsamicoa ja oliiviöljypirskotus. Käytin paprika- ja punasipulilohkoja kunnolla kuumassa pannussa, oliiviöljyssä, kunnes niihin tulee ihana väri ja paahtunut maku. Jäähdytin, ja sekoitin kasvikset salaattisekoitukseen. Rouhaisin hieman suolaa ja pippuria joukkoon ja nostin lautasille kera kuivatun kirsikkatomaatin oksan. Sitten laitoin fetalevyn (sitä aitoa) foliolle, maustoin pippurilla ja kuivatulla timjamilla, norottelin päälle hieman oliiviöljyä ja painoin tuoreen rosmariinin oksan pintaan. Sitten juusto tiukasti foliopakettiin. Tästä tulisi paras grillattu fetasalaatti ever, tuumasin, koska kreikkalaishenkiseen menoon sopivasti oli grilliin tulossa karitsankyljyksiä. Kotimaiset on niin herkkua, ostan aina kun näen!

Kyljyksiä grillataan pari minuuttia kuumilla hiilillä, mausteeksi riittää suola ja pippuri. Fetaa pidetään hiilillä ehkä viitisen minuuttia, riippuu grillin lämpötilasta. Mutta aika nopeasti se sulaa sellaiseksi puolijähmeäksi. Grillattu feta toimii paitsi salaatissa ja leivällä, myös muunkin kuin karitsankyljysten kyytipoikana, vaikka naudan ulkofilepihvien. Kannattaa testata! Ja ai niin – lasissa italialaista tuhtia punaviiniä!

Oli ensimmäisen jälkkärin aika. Idea varastettu vuosia vanhasta Koti ja keittiö –lehdestä: Laitoin jälkiruokamaljaan aprikoosinlohkoja ja appelsiinin kuorta suikaleina. Ripottelin päälle kunnolla sokeria, ja kaadoin maljaan punaviiniä, jotta aprikoosit hieman peittyy (säästäväisyyssyistä käytin luonnollisesti sitä punaviiniä, joka ruoalle oli varattu, enkä pohtinut sopivuutta tähän sen kummemmin). Aprikoosit köllöttelivät kiltisti huoneenlämmössä pari tuntia ja siirtyivät sulavasti terassille. Romanttisen hetkemme kruunasi ajatus siitä, että jaetaan etujälkiruoka ja syödään se samalta lautaselta. (Mies halusi omat lusikat ja haarukat, mutta myöntyi yhteen lautaseen.) Ja nyt se juttu: aprikoosit syötiin taivaallisen pecorino romanon kanssa. Laseissa tilkat Vin Santoa. Punaviini-aprikoosien ja juuston yhdistelmä oli taivaallinen, viini kruunasi. Järjettömän hyvää, rakkaat juustojen ystävät!

Kun terassi oli siivottu ja tiskikone pyöri, saapuivat lapset. Ohjelma jatkui leikin ja iltakylpyjen merkeissä. Siinä, että jälkiruoka syötiin vasta vahvasti laskevassa auringossa saunan päälle, oli toisaalta se hyvä puoli, että olin varma ekan alkoholiannoksen jo haihtuneen ja uskalsin avata vielä sen viimeisen viinipullon ilman paniikinomaista selittämistä (lähinnä itselleni, ja öö… vähän teillekin) että kaadotolivatniinpieniäettäkylläminävielätämänuskallanjuodavaikkalapsetonkotona.

Viimeinen ruokalaji, viimeinen juusto. Tosi rakas mascarpone. Parhaassa muodossa, eli mansikkatiramisussa. Tiramisukeksit olin kostuttanut vedellä laimennetulla Vin Santolla – saatiin senkin pullon avaamiselle vähän enemmän syitä – ja mascarponen lisäksi tiramisussa oli kreikkalaista jogurttia, juoksevaa hunajaa, ja soseutettua mansikkaa, maustettuna tuoreella rosmariinilla. Lasissa makeaa, kuohuvaa, punaista eli Franciacortaa. (Lapsilla pillimehua ja reissumiestä.)

Melkoista kreikkalais-italialaista fuusiokeittiötä. Jälkkärivinkki otettu muinaisesta Glorian Ruoka&Viini –lehdestä, joka on Koti ja keittiön ohella se toinen elämäni suurista aikakauslehdistä, se, jonka pariin aina vaan palaan.

Ja nämä useamman ruokalajin italiaistyyppiset illalliset kahdelle aikuiselle on kanssa sellainen juttu, johon palaamme toistuvasti. Olen yrittänyt lasten ilmaantumisen jälkeen järjestää tällaisen hetken kerran kesässä. Aikaisemmista versioista voit lukea, klik, tästä postauksesta (Camparia parilla tavalla) ja klik, tästä postauksesta (maailman paras antipasti ja mätipasta).

Kohti syksyä ja kynttiläillallisia, kesä lämpimänä mielessä!

Tomaatti-juustosalaatit ja kaikkien aikojen kesä

Yksinkertainen, yksinkertaisempi, meidän kesäkeittiö. Ei pitkää puurtamista, vaan jotain grilliin ja jotain nopeaa lisukkeeksi. Rakastan tomaattia, koska rakastan juustoja, ne kun ovat tarkoitettuja toisilleen. Kesän parhaat salaattijuustot – mozzarella, halloumi ja feta – ilmestyvät meidän keittiöön toukokuussa ja haikeat hyvästit heitetään loppukesästä. Siihen asti ne pelaavat hyvin yhteen minkä kasvisten kanssa vaan, mutta sen tomaatin kanssa erityisesti.

Hyvä ruoka tekee meistä parempia ihmisiä. Kun aurinko porottaa ja lautaset nostaa tuvasta vaihteeksi kuistin pöydän ääreen, kun viereen avaa pullon viiniä, ja kun tekee salaatin kauniisti vadille (eikä suoraan lautasille kuten meillä on usein tapana), hivomme täydellisyyttä. On aikaa ottaa muutama blogikuva miehen touhutessa grillistä lihapuolta. Isompi lapsi mummolassa iltakylässä, vauva myöhästyneillä päiväunilla. Miten tyyni hetki, aah.

Fetasalaatti

Tätä idyllistä hetkeä on juuri tänään ihana ajatella. Pian meillä alkaa kaikkien aikojen kesä, kun mies on jäämässä ekstrapitkälle kesälomalle ja sen päälle isän vapaille. Minulla on puolestaan vanhempainvapaan jatkona tiedossa omat vuosilomaviikot. Harvinaislaatuisen kombon johdosta lomailemme piiiiitkään molemmat. Tuntuu mahtavalta.

Kaksin ei luonnollisesti paljon kuistilla istuskella, se on varmaa. 3,5-vuotiaasta on kuoriutunut melkoinen iskän poika, ja leikkiinkutsuja tulee satelemaan. Odotan myös paljon sitä, miten 7-kuukautinen pääsee hänkin puuhaamaan isin kanssa enemmän kuin tähän asti – aamupaloja ja päivälenkkejä, niitä juttuja joita muru ei arkipäivinä yleensä näe. Erityisen paljon odotan sitä, että meillä tulee nyt olemaan ekstrapaljon yhteistä kotonaoloaikaa, perheenä. Että vaan istutaan pihalla kaikki neljä ja lusitaan ihania kesäpäiviä pois. Ei se varmasti tule pelkkää tyyntä idylliä olemaan, mutta tänään tuntuu hyvältä. Ei ole itsestään selvää, että pääsee lomaluksuksesta nauttimaan. Osaan olla asiasta sopivan kiitollinen.

P.S. Resepti kuvassa näkyvään tomaatti-fetasalaattiin löytyy täältä!
Tsekkaa myös viimekesäinen postaukseni, niistä kahdesta muusta tomaatti-juustosalaatista eli halloumi- ja mozzarellaversioista. Herkkuja ja yksinkertaisia kaikki!