Suomi-joulu, uusi vuosi moskovalaisittain

Uusi koti on uusi ainakin yhden kalenterivuoden kierron ajan. Vaikka kotiamme on asutettu jo hyvän matkaa yli puoli vuotta, ensimmäistä joulua tehdessä se tuntui siksi yhtä uudelta kuin muuttopäivänä.

Olen nähnyt tämän joulun sieluni silmin pitkään. Haave kodista, jossa olisi lasikuisti, jonka 12 hengen ruokapöydän ympärillä viettäisimme lähipiirin kanssa jouluja ja muita juhlia, on tosi vanha.

Epätodennäköisyyksistä huolimatta haaveissa kaikki on mahdollista, ja joskus jotkut niistä toteutuvat. Tänä jouluna 12 hengen ruokapöytä oli täynnä, ja Arttukin mahtui 13. pyöränä mukaan syöttötuolissaan. Nostimme maljat – samppanjaa hei tietysti – ja toivotimme toisillemme hyvää jouluaattoa.

Joulupöytä oli perinteinen kaloineen, rosolleineen ja laatikoineen, yhdellä poikkeuksella. Meillä ei ollut joulukinkkua, koska olemme sen syöjinä huonoja. Olen kyllästynyt pakastamaan puolet kinkusta laskiaissoppaan, ja sovimme, että tänä vuonna ei kinkkua paisteta. Ostimme sen sijaan isot kimpaleet palvipossua ja savukalkkunaa luottolihakauppiaaltamme, ja siivutimme ne sinappipurkin viereen. Laatikoiden kaveriksi muru kypsytteli aamulla ison köntin kassleria, ja liemikastikkeen kanssa se oli omasta mielestäni paljon mehevämpi tapaus kuin kylmä kinkku. Makuja monia, näin meillä tänä vuonna.

Aattoillan kaffepöytään tein tavanomaisten makeiden ohella yhden Kuningattaren keittokirjastani. Valkoinen käpykakku oli täytetty lakkahillolla ja päällystetty sokerimassalla. Päällinen oli toisesta laidasta iltaan mennessä sulanut, mutta maku oli onnistunut! (Kuvaaja oli laiska jouluna, mutta postauksen pääkuvassa näkyy vilaus sitä parempaa puolta.)

Kahvipöydän leipomuksia

Kahvipöydän leipomuksia

Äitiydestä oli emännöimisessä yllättävän vähän riesaa, sillä lapsi viihtyi mummojen ja kummien ristitulessa. Ja toki uusien lahjojensa parissa, joita pukki toi. Pääsimme muutes auttamaan valkoparran pinteestä, sillä lähtiessään hän tunnusti olevansa menossa viettämään jouluyötä sökörinkiin, muorin kanssa tietysti. Pokerinaamaa löytyi, vain kolikot puuttuivat. Vaihdoimme kolikkopossustamme pukille pätäkkää, ja vilkutimme lähtiäisiksi. Hei hei ensi vuoteen, pukki!

Aatto ja sen kaikki traditiot joulusaunasta yömyssyihin sujuivatkin, sanoisinko, erinomaisesti. Jouluyön lapsi tietysti hillui ja itkeskeli, niin kuin on tehnyt joka toinen yö koko joulukuun. Mutta tämä alkaa olla jo ns. annettu fakta, ei siis mikään yllätys meille.

Perinteisen suomalaisen joulun jatkoksi vietimme rentoja välipäiviä. Silloin pyritään tuhoamaan joulusta jääneet sapuskat kekseliäästi. Me olemme useana jouluna paistaneet loput rosollit pannulla lisukkeeksi lohelle, tänä vuonna  naudan ulkofileepihveille. Älkääkä turhaan kummeksuko. Rosollihan on kypsiä juureksia ja omppua, eli mitä mainioin lisukeruoka lämmitettynä. Sekaan vain rohkeat rouhaisut suolaa ja pippuria!

Jälkkäriksi herkuttelimme juustotarjottimella, jossa vanhan tutun yhdistelmän sinihomejuuston ja joulupiparin lisäksi testattiin uutta komboa, vihreitä kuulia ja Musta Pekka –juustoa. Ai ai ja nam! Suosittelen!

Pelkillä jämillä ei niiden maukkaudesta huolimatta pitkälle pötkitä, ja muutakin kokkailua tarvitaan. Me teimme yhtenä päivänä kestosuosikkejamme Wienin leikkeitä. Kävimme muutama vuosi sitten testaamassa vastaavia paikan päällä, eivätkä omat kalpene yhtään. Ohessa reseptimme, joka on napissaan! Reissussa kuitenkin opimme, ettei leikkeille kannata turhaan tehdä raskaita lisukkeita. Kylmä perunasalaatti on paras kaveri – ja valmistuu välipäivinä kaikkien jääkaapista löytyvistä aineksista eli keitetyistä perunoista, sipulista ja jostakin hapankermatuotteesta. Marketin palvelutiskiltä löytyy myös valmiita salaattiversioita, hyviä nekin!

Wienin leike

Wienin leike

Wienin leike

possun ulkofileetä à 200 g viipaleina
vehnäjauhoja
munia
korppujauhoja
pullo rypsiöljyä
sitruuna

Nuiji ulkofileeviipaleet lihanuijalla litteiksi leikkeiksi. Ripota pinnalle suolaa. Ota työpöydälle kolme lautasta. Yhteen tulee vehnäjauhoja, yhteen pari kevyesti rikki vatkattua munaa ja yhteen korppujauhoja.

Kuumenna paistinpannulla n. 1 cm:n kerros rypsiöljyä. Sopiva lämpötila on sellainen, jossa öljyyn tiputettu vaalean leivän pala alkaa heti tiristä reippaasti, muttei räiskyen.

Kieritä nuijitut pihvit huolellisesti ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa, sitten korppujauhoissa. Kypsennä ne yksi kerrallaan öljyssä, kunnes pinta on kauniin värinen, noin 4-5 minuuttia. Käännä, ja paista toista puolta toiset 4-5 minuuttia.

Nosta kypsä Wienin leike lautaselle lisukkeen viereen. Viimeistele isolla sitruunalohkolla. Huom! Sitruunaa kuuluu puristaa kuuman leikkeen päälle aimo annos!

 

Välipäivät vaihtuivat sujuvasti uuden vuoden aattoon, tuttujen yökuvioiden siivittämänä. Lapsi porasi kahdesta neljään, ja riehakkaasta vuodenvaihteen odotustunnelmasta ja valvomisinnosta oli jäljellä tässä torpassa aika vähän.

Aattoiltana lapsen nukahdettua me saunoimme juurikaan juttelematta, valmistellen hermojamme tulevaan yöhön. Kymmenen uutisten ääressä skoolasimme kuoharilasien kanssa, samaan aikaan kun Moskovassa vaihtui vuosi. Menee se yksi uusi vuosi venäläisittäinkin, totesimme, ja kapusimme sänkyyn.

”Uusi vuosi, uudet kujeet”, muru totesi, kun kävimme maaten. ”Lupaatko?” kysyin viitaten viereisessä huoneessa (vielä) nukkuvaan rakkautemme hedelmään.

Muru mietti hetken, muttei vastannut mitään.

Nukahdimme, havahduimme suomalaiseen uuteen vuoteen kyläläisten ampuessa rakettejaan, ja lapsemme heräsi vähän myöhemmin viettämään uutta vuotta lontoolaisten kanssa, kunnon rähinällä.

Viisas mieheni teki ilmeisen viisaan päätöksen vaietessaan kysymykselleni, sillä uusia kujeita ei ole vielä kuulunut. Jaksetaan silti toivoa, että vuosi 2014, ennemmin tai myöhemmin, rauhoittaa meidän yöt, ja tässä pirtissä viimein tehdään sitä, mitä mies ja nainen on luotu makuuhuoneessaan tekemään – eli nukutaan!