Persimoni-kardemummapaistos

Satokausi kulhossa ja lautasella

S-ruokakauppojen satokausituotteet jatkavat inspiroimistani. Marraskuun alkaessa Prismoissa ja S-marketeissa nostettiin esiin laatikkotolkulla ranskalaisia Honey Crunch –omppuja sekä espanjalaisia satsumia ja persimoneja. Honey Crunch on suosikkihedelmiäni, ja nyt siitä on tullut koko meidän perheen lemppari. Kookas ja mehevä omena maistuu pojalle ja jopa puolisolle. Lapsi on vedellyt myös satokauden ensimmäisiä mandariineja kaksin käsin. Aamupalaksi, iltapalaksi ja tietysti myös päivälliseksi ja lounaaksi.

Persimoni (samainen hedelmä kuin sharon) on minulle ennestään tuttu vain siksi, että me ruokaharrastajat tuppaamme tuntemaan kaikki mahdolliset raaka-aineet. Hedelmä on tullut vastaan resepteissä, mutta koskaan en ole sitä ostanut tai maistanut. Oli aika. Rohkeasti vaan kaupasta mukaan. Hedelmälajitelma on ollut keittiössä melkoinen marraskuun aurinko, niin iloisen värisiä pompulat ovat.

Hedelmiä

Meillä on Paten tultua syöty arkisin yhä nopeammin ja vähemmällä vaivalla valmistuvia ruokia. Koska vauva on edelleen suht lunki tapaus, olen kuitenkin panostanut kokkailuun viikonloppuisin, jolloin mies voi hetken hyysätä kääröä. Sunnuntaina söimme broileria. Prismasta saa kokonaisia jyväbroiskuja myös tuoreena, ja maustamiseen ja lisukkeisiin löysin inspiraation mistäs muusta kuin Kuukauden satokausituotteista. Satsumien ja persimonien välimaastosta löytyi kotimaisia valkosipuleita ja nauriita. Kyytiin.

Tein broilerin näin: Huuhtaisin ja taputin sen kuivaksi talouspaperilla. Työnsin vatsaan lohkottua sipulia, muutaman todella kookkaan kuoritun valkosipulinkynnen, riivittyä rosmariinia ja lohkotun luomusitruunan. Kiedoin rosmariinin oksia sidottujen koipien ympärille ja tein broilerin pintaan vielä pari viiltoa, joihin työnsin valkosipulia ja rosmariinin lehtiä. Pinnalle rouhin reilusti suolaa ja vähän pippuria. Lopuksi hieroin broiskun sitruunan puolikkaalla. Toisen puolen puristin lasiin ja lisäsin joukkoon vähän vettä. Sillä valelin tipua pari kertaa paiston aikana, kuin myös vuokaan valuneella liemellä. Paketissa käskettiin paistaa 175 asteessa 1,5 tuntia. Sen tein, ja kypsää tuli.

Lisukkeena syötiin uunijuureksia. Viime kerralla postasin, että nauris on hyvä lisuke. Isoista voi tehdä nauriskuutioita, pienistä tulee sieviä ja uskomattoman herkullisia täytettyjä nauriita. Nyt ostin pari keskikokoista. Kuorin ja lohkoin, kuten myös porkkanaa ja palsternakkaa. Perunat vain harjasin hyvin ennen lohkomista, samoin maa-artisokat, nekin oikein herkullisia uunissa kokonaisina kypsennettynä. Maustoin muut suolalla ja juoksevalla hunajalla, perunat suolalla ja timjamilla. Kaikkien päälle pirskotin oliiviöljyä. Kiertoilmauuniin pellillä suunnilleen lintujen kypsennyksen puolivälissä (palsternakat ja porkkanat tulivat sen verran pieniksi tikuiksi, että ne heitin mukaan vasta parikymmentä minuuttia ennen broilerien valmistumista).

Huumaavan tuoksuinen ruoka. Kotimainen valkosipuli, jota ei turhan usein tule ostettua, teki vaikutuksen!

Kokonainen valkosipulibroileri

Jälkiruokarintamalla testattiin persimoni-kardemummapaistosta. Persimonit osoittautuivat tosi maukkaaksi ja mehukkaaksi hedelmäksi. Rakenne vähän kuin säilötyssä persikassa. Yhteishyvän paistosresepti oli sekin oikein hyvä ja erityisesti kauteen sopiva. Makean mausteiset hedelmät maistuivat jäden kanssa jälkkärinä, jääneen paistoksen söin turkkilaisen jogurtin kanssa aamupalalla. (Lorotin jogurttiannokselle vielä juoksevaa hunajaa. Taivas ja autuus.)

Persimonipaistos

Kipinkapin satokausiostoksille! Ensi viikolla jo joulukuu pilkottaa, sekä uudet sesonkituotteet. Ihanaa. Tasapuolisesti :)

Hummusta ja pitaa

Hummusta ja ohrasalaattia – Lähi-itä kotikeittiössä

Vierähtipä pari viikkoa nopesti. Kun kesäloma on ohi, arki rullaa normipainollaan ja lapset pitävät huolen siitä, että äiti ja isi eivät ehdi harrastaa iltaisin mitään – ei erikoista kokkailua, ei ruokablogien lukemista, ei oman blogin hoitoa, ei lenkkeilyä eikä salilla käyntiä. Parivuotias torpedoi kotona tapahtuvan ruokaharrastamisen, syntymätön pikkusisko tai –veli huolehtii siitä, että mitään kovin fyysistä ei voi tehdä (onneksi, koska en viitsisikään). Supistaa jo, ja usein. Jos tämä vesseli pysyy syys-lokakuun vaihteeseen ja laskettuun aikaan asti sisällä, tulen yllättymään.

Kun ei ole muutamaan viikkoon inspiroitunut keittiössä, tulee entistä kiitollisemmaksi loman hetkistä, kun sitä tapahtui. Katselin blogia varten otettuja kuvia, ja eräs mennyt viikonloppuateriamme sai minut harmistumaan. Mutta ainoastaan siksi, että kuvien taso ei tee pöperöille oikeutta! Jos samat reseptit jaettaisiin valokuvauksellisemmassa blogissa, te kaikki kokeilisitte näitä! Mutta toivottavasti saan tekstin avulla vakuutettua: Nyt on esittelyssä sellaista settiä, että tehkää perässä hyvät ihmiset!

Kaikki alkoi siitä, kun taas kerran mietin, mitä meillä syötäisiin. Mies haki alkukesästä terassillemme mukavan kokoisen Weberin pallon Kodin Terrasta ja on sittemmin ollut kovasti innoissaan pallogrillailusta. Nyt hän oli ilmoittanut, että tänään meillä syötäisiin se Prismasta edellisellä kauppareissulla ostettu kokonainen luomukana, ja muija saa päättää, mitä lisukkeita sille tekee.

Tuumasta toimeen. Läksin hankkimaan ideoita ruokablogeista, ja päätin samalla katsoa, olisiko blogikumppanillani Yhteishyvällä jotain uutta tarjolla. Oli siellä, pähkinähummus. Silmän räpäyksessä sain valtavan hummushimon. En siis mitään ”tekisinköhän hummusta” –ahaaelämystä, vaan sellaisen raskaana olevan ”heti mulle hummusta ja he…. saakelin äkkiä!” –kohtauksen. Sattuipa somasti, pitaleipää meillä olikin pakkasessa, kun miehelle oli yhtenä lomapäivänä iskenyt pulled pork pita –himo. Myös sellainen kovempaa laatuaan, ja jouduin leipomispuuhiin avioliitto-onnen säilyttääkseni. Ateriamme kaatui vahvasti Lähi-idän suuntaan, kun nyt päätin vielä valmistaa kanalle taboulleh-henkisen ohrasalaatin (muuten reseptin mukaan, mutta kuivatun mintun korvasin tuoreyrtillä ja purjopalan sijaan lisäsin uuden sadon punasipulista varren. Pavuiksi valkkasin Go Green -papusekoituksen).

Ei kun kauppaan ja keittiöön! Vakuutan, että vaikka elementtejä on useampi, kaikki valmistui suitsait: Kana sitruuna-öljymarinadiin ja valkosipulinkynsiä nahan alle. Cashewt likoamaan ja jälkkäri jääkaappiin hyytymään. Pitaleivät sulamaan, ja kun mies aloitti grillailun, salaatti jääkaappiin muhimaan. Ei ole iso vaiva, varsinkin kun lapsi pysyy poissa jaloista, sillä hän osallistuu grillailuun. Hänhän on mies, nuorena se on vitsa väännettävä. Teroitti muuten yksi päivä isille, että hän on kyllä POIKAmies, toisin kuin isi. Isi taisi olla jopa vähän kateellinen…

Cashewhummus

Ohra-papusalaatti

Grillattu kokonainen kana

Lähi-itää lautasella

Lähi-idän tunnelmia kotikeittiössä

Grillattu kukkakaali ja cashewhummus
Pitaleivät
Sipulinen ohra-papusalaatti
Grillattu kokonainen sitruuna-valkosipulikana

Pehmeä hedelmähyytelö mangosta

Mangohyytelö

Idea jälkiruokaan lähti siitä, että meillä oli jääkaapissa avattu piimä ja löin sanan ’piimä’ Yhteishyvän reseptihakuun, ajatuksissani leipoa siitä jotain. Törmäsin kuitenkin kiinnostavaan hedelmähyytelön reseptiin, ja se tuntui sopivan juuri tämän aterian teemaan. Hedelmänä käytin läpikypsää mangoa. Jos teen tätä joskus uudestaan, liivatteen määrää uskallan vähän vähentää. Tästä tuli jopa liian lohkeava, mutta muuten: Ihanaa!

Ja niin oli kaikki muukin! Söin hummusta ja lämmitettyä pitaa järkyttävän satsin, mutta ei kalvennut kukkakaalikaan hummuksen kaverina. Ohrasalaattia vedettiin kaksin käsin, ja kanan rippeistä riideltiin vadin ääressä. Siitä oli valunut vadin pohjalle leikkailun ja repimisen jäljiltä ihanaa, valkosipulilta ja sitruunalta maistuvaa lientä, jossa dippailin pitaa ja kanan jämiä. Olin niin ähky, että en jaksanut liikkua, mutta toki me vielä vetäistiin samettiset hedelmähyytelöt tuon kaiken päälle. Lapsi söi vieressä nakkeja ja katseli tabletilta piirrettyjä ja vilkuili meitä varmaan miettien, että eikö noi ole ennen ruokaa nähneet.

Ollaan me, mutta harvoin näin hyvää meidän nykykeittiössä!