Hyllynsiivoajan fenkolinen lohilaatikko

Lienee paikallaan selittää, miksi blogi on hiljentynyt ja postailu takkuilee. Tällä kertaa syyt ovat yllättäviä – en pääse pistämään ihan koko asiaa vaativien lasten piikkiin. Menin ja vaihdoin työpaikkaa. Uusi työ on vienyt huomioni, ja blogi on unohtunut. Lisäksi työmatka piteni pitkän pätkän, ja perheen yhdessäoloaika on arkisin hieman lyhentynyt. On siis sitäkin vähemmän aikaa omille jutuille.

Kirjoittamiseen aikaa vielä irtoaisi, mutta erityisesti kuvien ottaminen unohtuu jatkuvasti, samoin syömistemme suunnitteleminen jaettavuusmielessä. Nyt revin itseäni niskasta päivittämään kuulumiset ja jakamaan samalla toimivan reseptin, jota olimme testanneet jo ajat sitten ja josta viime hetkillä muistettiin ottaa se kuvakin.

Idea ruokaan syntyi kuivaruokakaapin seuraavaa eli kolmatta hyllyä siivotessa (ekan hyllyn tarina tässä postauksessa, tokan hyllyn tässä). Tällä hyllyllä säilytän mausteita, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä sekä satunnaisia säilykkeitä. Tyhjensin hyllyn, pyyhin, ja siirsin tavarat takaisin. Osastolta löytyi paketit hienoa ja karkeaa merisuolaa, myllysuolaa, sormisuolaa, pöytäsuolasirotin, liha-, kala-, kana- ja kasvisliemikuutioita, lohkeavaa ja juoksevaa hunajaa, rusinoita, kuivattuja karpaloita, saksanpähkinöitä, pinjansiemeniä, pari leivontasuklaalevyä, ruokasoodaa, leivinjauhetta, vaniljasokeria, vanilja- ja manteliaromit, punainen elintarvikeväri, tomaattimurska, tomaattipyreetä, purkillinen etanoita ja toinen sardiineja. Kaikissa päiväykset priimaa. Hyllyn kaksi isoa rasiallista mausteita sen sijaan tulevat sisältämään toisenlaisiakin tarinoita, arvelin, ja kävin kimppuun.

Pusseissa ja sirottimissa luki mustapippuri, valkopippuri jauhettu, valkopippuri kokonainen, maustepippuri jauhettu, maustepippuri kokonainen, viherpippuri, roseepippuri, yrttisuola, savupaprika, aromisuola, grillausmauste, pippurisekoitus, sitruunapippuri, kaneli, oregano, tilli, laakerinlehti, kumina, juustokumina, korianterinsiemen, sinapinsiemen, fenkoli, rakuuna, meirami, rosmariini, timjami, salvia, kirveli, curry, kurkuma, kuivattu chili, cayennepippuri, kaffir limetin lehti, katajanmarja, muskottipähkinä, inkivääri, neilikka jauhettu, neilikka kokonainen, kardemumma jauhettu, kardemumma kokonainen, piparkakkumauste ja vaniljatanko.

Mausteiden päiväysten kanssa ei ole niin justiinsa, joten sellaiset, joissa päiväys oli pikkaisen ylitetty eivät huomiokylttiä saaneet. Post-it lappu muistuttamaan pikaisesta ruoanlaittoinspiraatiosta päätyi kuitenkin viher- ja roseepippurien, jauhetun maustepippurin, limenlehtien ja fenkolinsiementen kylkeen.

Tekisin lähiaikoina pippuripihvejä, ja kippaisin viher- ja roseepippurit kermasoosin. Done! Mitä limenlehdistä sitten? Olen ostanut niitä kauan ennen lasten tuloa. Vanhempi mopopoikani on 4,5-vuotias, joten limenlehtien kanssa mennään sillä rajalla, että pitää kysyä, onko niiden maku ikuinen vai osoite roskis. Pohdin, että tehdään thaimausteista katkarapu-chilikeittoa joku päivä ja testataan asia. Tai siis testaan, mieshän ei tule sellaista ruokaa syömään. Sen sijaan jauhetun maustepippurin tulen syöttämään murulle lusikalla, koska hän on sen perheeseemme tuonut vuosia sitten, kun olimme tekemässä lihakeittoa ja kauppalapussa luki maustepippuria. Hän toi kokonaisia ja jauhettua, molempia kaksi myyntierää. Kun ei ollut ohjeita, ettei ainakaan lopu kesken. Muistelin tapausta vieläkin savu korvista kohoten, ja kirjoitin Yhteishyvän verkkosivujen reseptihakukenttään ’fenkolinsiemen’. Ja näin meillä syötiin pian sen jälkeen fenkolilla maustettua lohilaatikkoa.

Resepti on hyvä, fenkoli antaa laatikolle mukavan säväyksen. Juureksista tehty lohilooda ei istu nyt hirveän hyvin kauteen, mutta kyllä se uusi sato sieltä kohta tulee, joten laittakaa resepti korvan taa. Täydellisesti kauteen sopivana vinkkinä painoin itse mieleen appelsiinimaustettujen possunfileiden reseptin. Possu pyöritetään mausteseoksessa, jonka yksi aines on fenkoli. Ehkä tätä grilliin juhannuksena..? Loput siemenet voikin sitten heittää leipä- tai sämpylätaikinaan, ja niin on hävikkiä taas hallittu herkutellen.

P.S. Enempää ei ole postauksia tätä laatua ja tällä erää tulossa, sillä kuivatarvikekaapin kaksi alinta hyllyä ovat tyhjiä ja tavarat tungettu niihin ylempiin. (Tiedätte kyllä miksi, jos teillä on 1,5-vuotiaita lapsia.) Ulosvedettävien hyllyjen yläpuolella on itse asiassa vielä yksi taso, kiinteä ihan ylin hylly. Lasten muropakettien takana hyllyltä löytyy isin tarpeistoa. Hedelmänameja, suklaita, sipsejä. Kierto on rivakkaa, joten hyllyä ei tarvitse muijan siivota eikä isin kuivatarvikkeista päiväyksiä kollata, näin minun on annettu ymmärtää…

Arjen pelastava lohikiusaus

Miten niin arjen pelastava, huudan pääni sisällä, kun näen tuollaisia otsikoita. Jos lapset kiukuttelee, ulkona sataa, olet myöhässä töistä kun mikään ei onnistunut aamulla tai myöhässä lasten hakemisesta kun töissä tapahtui jotain odottamatonta, ei siinä onepot-lihapullapasta auta. Tai jos koti on kaaoksessa ja pyykit pesemättä ja taas joku oksentaa päälleen ja ryömii sen jälkeen villakoirissa, ei kulhoruoka-annos nosta oloani automaattisesti sfääreihin.

Se on nähkääs sillä tavalla, että ei mitään arjen pelastavaa ruokaa ole olemassakaan. Kun ei arjelta voi pelastua, arki vaan on. Toisaalta voi kysyä, miksi meidät pitäisi pelastaa arjelta. Arkihan on yhtä kuin elämä. ”Elämältä pelastava uunilohi” ei juuri reseptilööpeissä vastaan hypi. Kuinka kummaa.

Sitähän luulisi että mulla on joku pointti tässä. Älkää luulko. Ei mulla ole. Tällä hetkellä vaan ärsyttää ne elämän raskaat hetket, jolloin kaikilla on nälkä mutta pelastava ruoka on vasta alkutekijöissä, ja lupaus pelastumisesta tuntuu kerta kaikkiaan ja muutenkin liian isolta.

Joten sovitaan, että tämä postaus ei sitä lupaa. Jaan tässä reseptin lohi-piparjuurikiusaukseen, joka ei pelasta sinua miltään. Mutta koska syödä on pakko, arkena ja sunnuntaina, tämä on yksi vaihtoehto. Olen postannut aiemmin maailman parhaasta ja toiseksi parhaasta lohilaatikosta, ja tämä on osastoa jälkimmäinen. Eli verraten helposti valmistuva lohikiusaus, jossa käytetään pakastealtaan valmiita perunasuikaleita ja savulohta. Tuhtia makua saa käyttämällä oikeaa kuohukermaa.

Lohikiusaus

Ajattelin ennakkoon, että piparjuuri saattaa olla liian tymäkän makuista meidän 3,5-vuotiaalle, mutta ei se ollut. Lapsi oli ruoasta innoissaan, savulohi on lempparijuttuja. Hän haarukoi tätä ison satsin, äiti ja isi tulivat maaliin hyvinä kakkosina. Huom! Ketään ei pelastettu tai biipattu emoalukselle, vaan syönnin päälle istuttiin samassa tilanteessa missä ennen ateriaa.

No, kiistaton fakta toki on, että kaikilla oli mahat täynnä parempi mieli kuin tyhjinä. Sen verran voin tulla vastaan.

Savulohikiusaus

Maailman paras ja toiseksi paras lohilaatikko

Maailman paras lohilaatikko tehdään näin. Ripotellaan suolaa noin puolen kilon painoiselle lohifileelle, josta on ruodot nippaistu pois. Annetaan maustua hetken. Haudutetaan iso silputtu sipuli pannulla voissa, kullankeltaiseksi. Kuoritaan ja viipaloidaan viitisentoista pottua, sellaista lajiketta, joka sopii laatikoihin. Huuhdellaan viipaleet lävikössä ja kuivataan talouspaperilla painellen. Ladotaan puolet potuista voideltuun vuokaan ja levitetään päälle sipuli, viipaloitu lohi ja puntillinen silputtua tilliä. Päälle ladotaan loput pottuviipaleet. Sitten sekoitetaan 3 munaa ja 4 dl kuohukermaa tai kerma-maitoa ja maustetaan seos suolalla ja ripauksella valkopippuria. Kaadetaan vuokaan ja paistetaan laatikkoa noin 1,5 tuntia 175 asteessa. Kypsyys koitetaan haarukalla. Laatikon kuuluu olla kunnolla pehmeää. Jos ei ole, paistetaan lisää, mutta varotaan polttamasta pintaa. Lopulta nostetaan lohilooda pöytään. Sen kanssa tarjoillaan paitsi suolaa, jolla annoksesta saa kukin haluamansa vahvuisen, myös ehdottomasti sulatettua lämmintä voita pienessä pikarissa.

Lohilaatikko sopii yhtä hyvin talveen ja kesään. Sitä ei tietenkään tehdä uusista perunoista, mutta laareista löytyy läpi kesän muitakin vaihtoehtoja. Kun peruna on hyvänmakuinen, laatikosta tulee väistämättä hyvä. Mutta jeesaahan se kuohukerma ja voi hommaa kummasti.

Laatikot ja kiusaukset ovat keittojen ohella parasta ruokaa vähän isomman porukan muonittamiseen. Niitä pystyy tekemään melko pienellä vaivalla ja rahalla isonkin satsin. Ja yleensä kaikille maistuu. Meillä on tehty nyt viikon verran intensiivisesti pihoja, ja tutuksi on tullut työmiesten ruokkiminen aamuyhdeksän ja iltapäiväkahden kahvien välillä kello yhdentoista lounaalla. Kellontarkasti. Muutamana aamuna on lounaan tekemisessä tullut vähän kiire, kun ei ole laiska emäntä jaksanut käydä edellisenä päivänä kaupassa. Tällaisissa floppitilanteissa ei ole mahdollista tehdä maailman parasta lohilaatikkoa, koska se vie perunankuorimisineen ja kypsennyksineen paljon aikaa. Silloin apuun tulee maailman toiseksi paras lohilaatikko.

Toiseksi paras lohilaatikko on pikakiusaus, joka on mahdollista valmistaa tunnissa. Avuksi otetaan kaupan pakastealtaasta löytyvä peruna-sipulisekoitus. Se ei ole se tie, jonka hymyssä suin valitsen, mutta se on järkevä tie. Kilon pussukassa on myös suomalaisuudesta kertovat merkit, mikä on pääasia. Toki pakastetun perunan maussa vähän hävitään, mutta pikalaatikkoon saadaan intensiteettiä valkkaamalla loheksi savulohta. Ja se kuohukerma toimii kuulkaa kuin väärä raha maun antajana, believe you me.

Yhteishyvän savulohikiusauksessa on vielä ekstralisänä juustoa. Valkkasin polar-juustoraastepussin (150 g), ja lopputulos oli sopivan juustoinen. Vähän kyllä ronkin kerroksia sekaisin, kun kaikki ainekset oli vuoassa, eli pintaan ei tullut paksua kuorta vaan laatikossa oli tasaisempi juustoisuus senkin vuoksi. Minusta parempi näin. Mausteeksi reseptin mukaan rouhitaan sitruuna- tai limepippuria. Tarkoittaa varmaankin niitä Santa Marian mausteinnovaatioita eli myllyjä, joita löytyy kaupan mausteväliköstä moneen makuun, jopa niin sanotusti enemmän kuin laki sallii. Tiedoksi sille Järvenpään siskolle, jonka mies pilkkaa sitä liian tarkasta reseptien noudatustyylistä, että laatikkoon voi kyllä ripotella ihan perinteistäkin sitruunapippuria, jos myllyä ei lähikaupassa ole.

Niin tein minäkin. Ja erinomaista tuli. Työmiehet kiittivät ja jopa meidän nirso lapsi söi kaksi annosta tätä lohilaatikkoa! Voi onnenkyynel sentään, taidan olla aika hyvä kokki, kun omalle perheellekin kelpaa…

Lohilaatikko