Appelsiinia tuorepuuroon ja punajuurisalaattiin

Ruokatrendien 2017 ennustaminen on nyt kova juttu, joten ennustanpa minäkin. Ennustan, että kun kasvisten syönti yhä vaan lisääntyy, suomalaiset oppivat käyttämään myös hedelmiä ruoanlaitossa enemmän. Ei siis vain purkkiananasta pitsaan –tyyppisesti, vaan monipuolisemmin. Bongasin vastikään reseptin, jossa kuskussalaattiin oli yhdistetty pannulla paistettuja persimonlohkoja. Tätä pitää vielä kokeilla, espanjalaisia persimoneja taitaa vielä löytyä kaupoista.

Mutta ainakin hedelmä-vihannesosastot pursuavat nyt appelsiineista, joten niistäkin on helppo aloittaa. Ja vaikka varovasti siten, että käsittelee appelsiinin kalvottomiksi lohkoiksi, leikkaa paloiksi ja lisää iltapala- tai aamiaispuuroonsa. Otin joulunaikaan talteen seuraamastani Fanni ja Kaneli –blogista jouluisen tuorepuuron reseptin, jossa appelsiini oli yksi aineista. Tein loppiaisena, ja kyllä oli herkullinen tapa hyvästellä joulu. Jogurtin ja kaurahiutaleiden yhdistelmä on herkku! Veden korvasin maidolla, ja pähkinöiden ja kuivattujen karpaloiden sijaan kippasin joukkoon manteli-rusinasekoituksen, joka oli pari viikkoa kuivahdellut glögitarvike-esillepanossani – toimi sekin. Vaahterasiirappia lorautin mukaan hieman reseptiä rohkeammin, se on nääs herkutteluruokavuosi mulla meneillään. Nam! Oikein hyvä tuorepuurovinkki löytyy myös tästä postauksestani, klik. Tässä appelsiinituorepuurossa nesteenä käytetään appelsiinimehua. Makua niinkin, suosittelen kokeilemaan molempia puuroja.

Kalvottomista appelsiinilohkoista on moneksi. Porkkanaraasteeseen tupataan appelsiinia lisäämään, mutta niitä kantsii koitella rohkeasti muihinkin salaatteihin. Hyvää väriä. Appelsiinista puristettua mehua ja öljyä kun sekoitetaan, saadaan myös hyvä salaatinkastike. Tästä postauksesta löydät vinkit (juustokakun lisäksi) herkulliseen appelsiinisalaattiin, jossa on raejuustoa. Ehkä paras ”hedelmäsalaatti” jota olen syönyt!

Loppiaisviikonloppuna koittelin punajuuren ja appelsiinin yhdistelmää. Keitin ison joulusta jääneen punajuuren, kuorin ja viipaloin. Pesin appelsiinin hyvin ja leikkasin aivan ohuiksi siivuiksi, kuorineen. Sommittelin viipaleet vadille, ja sekoitin 0,25 dl ruokaöljyä ja 0,25 dl appelsiinin mehua. Maustoin ripauksella suolaa ja kuivatulla salvialla. Liemi päälle ja pariksi tunniksi jääkaappiin maustumaan.

Salaatti toimi lisukkeena blogimaailmasta niinikään joulun aikaan bongaamalleni reseptille. Kaikki äitini reseptit –blogissa tehtiin Atrian joulubroileria hedelmäisellä tvistillä. Olen päättänyt, että meidän perheessä siirrytään käyttämään luomubroileria ”aina, paitsi ihan pakottavissa tilanteissa ja saatavuushaasteiden saartamina, ja lisäpöytäkirjamerkinnällä, että muru saa kerran vuodessa ostaa hornetteja”. Nanna kuitenkin kehui joulubroileria niin, että olisin sen ostanut, vaan en loppiaisena enää kaupasta löytänyt. Nimihän haiskahtaa kausituotteelta, voipi olla, että sitä ei enää löydy. Ostin siis kokonaisen broilerin, mutta maustoin Nannan vinkeillä. Ensin tipun pinnan kärtsäys grillivastuksen alla, sitten päälle pekonipeitto ja ympärille vuoka täyteen appelsiini- ja sitruunalohkoja. Uuniin ja kypsennys pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Oli herkkua, ja lisuke sopi tähän erinomaisesti. Murukaan ei mutissut appelsiineista. Toisin on ollut, kun olen yrittänyt lisätä hedelmien käyttöä ruoanlaitossamme lohkomalla kasvispannuun juuresten mukaan omenan. Ihan parasta mitä itse tiedän, mutta miehet ei aina ymmärrä. Joka kerta kuuluu pöydästä hieman epäuskoisella äänellä: ”Onks tässä OMENAA?”. 4-vuotias on mestari imemään ilmassa väreileviä vaikutteita, ja alkaa heti suureen ääneen apinoimaan: ”Lämmintä omenaa! MINÄ EN KYLLÄ TÄTÄ SYÄ!”

Ennustan, että näistä kipupisteistä ei meidän perheessä päästä kokonaan yli tänäkään vuonna. Onneksi trendit ja runsaan kasvissyönnin valtavairtaistuminen ei ole meidän pienen kehitystiimimme varassa. Muilla on mahdollisuus.

Pikkujoulujen paras salaatti

Olimme samassa tilanteessa kuin niin monta kertaa aiemminkin. Vaihdoimme työpäivien päättymisen lähestyessä puhelimitse tutut kysymykset. ”Kumpi hakee lapset?” ja ”Mitä me syödään tänään?”. Mies osoitti oma-aloitteisuutta ja kertoi olevansa jo kaupassa. Ei tarvinnut kuin päättää, mitä sieltä pitää tuoda. No, ei siis ehkä valtavaa oma-aloitteisuutta, mutta toimeliaisuutta kumminkin.

Olin bongannut viikonloppuna kivan reseptin johon tiesin löytyvän kotoa lähes kaikki aineet. Muru sai ohjeen tuoda selleriä ja rucolaa. Sain pian uuden puhelun, että selleriä ei kaupassa ole, hän tuo palsternakkaa. ”Eikä täällä ole rucolaakaan. Aha, ne onkin tossa, miksi ne tähän ne pistää, ei näitä tästä kukaan löydä.” Koska olen ennenkin kertonut teille, että miehen asioidessa kaupassa meidän S-marketista on aina kaikki loppu, ei mennä siihen nyt. Todetaan vaan, että kiitin häntä jälleen oma-aloitteisuudesta. Palsternakka kelpaa.

Kotona pistin porkkanaa ja palsternakkaa tikuiksi, maustoin suolalla ja pippurilla ja pirskotin päälle oliiviöljyä. Niiden tiristessä uunissa sekoitin kastikkeen öljystä, hunajasta ja appelsiinimehusta ja paahdoin saksanpähkinät pannulla. Kun juurestikut olivat parinkymmenen minsan päästä kypsiä, sekoitin niihin mainitut pähkinät, kuivattuja karpaloita ja hunajakastikkeen. Sitten vielä rucolaa sekaan, ja herkullinen lisuke oli valmis.

Resepti ei ole omani, niin kuin arvasitte. Löydät tarkemmat tienviitat paahdettuun juuressalaattiin täältä, klik. (Muuten mentiin ohjeiden mukaan, mutta selleri oli tosiaan korvattu palsternakalla ja appelsiinista puristetun mehun sijaan käytin Valion Hedelmätarha appelsiiniluomumehua, jota oli jäänyt viikonlopun Campari-Orange-herkuttelusta yli.)

Muru paistoi annosten kylkeen broilerin sisäfileitä, ja oikein oli toimiva yhdistelmä, olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Kastike ja juureksista valuva oliiviöljy muodostivat vadin pohjalle ihanan aromaattisen liemen, karpalot ja pähkinät toimivat herkkusattumina. Vaikka annos oli kookas, napsimme sen kokonaan. Jäähtyneenä juurekset olivat saaneet vieläkin huumaavamman maun. Mistä sain idean. Tämä toimisi aivan loistavasti joulupöydässä possun kanssa, mutta vielä paremmin pikkujoulujen buffetpöydässä vaikka kalkkunan kaverina. Eikä haittaisi yhtään, vaikka salaatin tekisi valmiiksi ennen vieraiden tuloa ja se jäähtyisi. Se vain paranisi, siis täydellinen juhlaruoka.

Delicious!

Vinkkejä juhlien buffetpöytään

Synttäri- sun muita juhlia vietetään ympäri vuoden, vaan tunnetuin juhlakalujen joukkotapahtuma, johon myös muistoja ihmismielissä eniten kietoutuu, taitaa olla alkava ylppäri- ja valmistujaissesonki. Kokosin vuosi sitten esimerkkimenun perinteiseen kahvipöytään, jossa tarjolla on suolaista ja makeaa sen seittemää sorttia. Tsekkaa vinkit tämän linkin takaa. Tänä vuonna visioin vaihtelun vuoksi tarjoilut, joissa tarvitaan haarukkaa. En lähtenyt kikkailemaan, vaan valkkasin ruokalajeja, jotka perinteisesti buffetpöytään kuuluvat: Tarjolle siis muutama salaatti, kylmiä kaloja ja lihaa leikkelemuodossa sekä rapeaa leipää ja levitteitä. Juustotarjotin sopii joka juhlaan, joten sellaisen hilloineen ja tykötarpeineen voi koota leipien läheisyyteen – tai jättää juustot pois.

Graaville kalalle paras kastike on jouluna sinappinen ja kesällä yrttinen. Yrttiöljyn (eli tuoreista yrteistä ja oliiviöljystä sauvasekoittimella surautetun kastikkeen) sijaan voi kokeilla salsa verdeä. Se on pestoa ja yrttiöljyä muistuttava soosi, joka maustetaan anjoviksella ja kapriksilla. Jälkimarinoitu paahtopaisti on puolestaan niin mehukas, ettei se kastiketta kaipaa. Voisihan siinä valkosipulimajoneesia rinnalla olla, mutta ei tarvitse. Yhteishyvän paistiresepti on tosi hyvä, testasin sitä vuosi sitten ystävänpäivänä. Tässä buffetissa vihreä salaatti tarjotaan erikseen, paahtopaisti omalta vadiltaan.

Paahtopaistin kylkeen sopivat erityisen hyvin ranskalaistyyliset, valkosipulilla ja sitruunalla maustetut pavut. Testasin YH:n reseptiä jo alkukeväästä, tein Prisman pakastealtaasta löytyneistä pitkistä luomupavuista, ja aivan priimaa tuli! Jos juhlapöytää et ole lähiaikoina koostamassa, suosittelen tekemään näitä grillatun naudan fileepihvin kylkeen. Ja samaa voi sanoa kuskussalaatista: Sopii buffettiin kuin nyrkki päähän, mutta maistui taivaalliselta ihan tavallisena arki-iltana. Tilli ja feta ovat loistoyhdistelmä, mutta hävinkinhallintaminäni otti taas ylivallan ja korvasin salaatissa tillin persiljalla, sitä kun oli kotona. (Tällä muutoksella kuskus istui myös ajatuksen tasolla kivemmin muun ruokamme eli grillattujen kanankoipien kanssa.)

Feta-kuskussalaatti

Valkosipulipavut

Näiden lisäksi esimerkkimenusta löytyy linkit kahteen levitteeseen/tahnaan. Vaikka kuinka yritin, niitä en ehtinyt testata. Luottakaamme intuitiooni, niin natsaavilta vaikuttavat.

Ruokaisen buffetin voi päättää yksinkertaisiin jälkiruokiin, vaikkapa pikkukuppeihin koottuihin annosherkkuihin: suklaamoussea, mansikoita-marenkia-kermavaahtoa, hedelmäsalaattia mascarponevaahdolla jne. Vaihtoehto on keittää kahvit ja koota uusi buffetpöytä, nyt kakuista. Kakkubuffetit eivät vaan muodista poistu, vaikka muuta ennustin. Nauttikaamme siis yltäkylläisyydestä, siihen juhlat ovat aina hyvä syy :)

 

Juhlapäivän buffet ”with fork”

Feta-kuskussalaatti
Vihreä sekasalaatti ja uunissa kuivattuja tomaatteja
Vihreät pavut ranskalaisittain

Marinoitu paahtopaisti
Graavia siikaa ja lohta, salsa verde -kastike tai yrttiöljy

Maalaisleipää, focacciaa ja hyviä näkkäreitä
Levitteet Baba ganoush ja Cashew-paprikatahna
(Juustotarjotin)

Kuohuvaa, viinejä JA/TAI alkoholittomia juhlajuomia

Jälkiruokapöytä TAI kakkubuffet kera kaffepannun

 

P.S. Jos tiedossasi on kesällä tasavuosisynttärit, tsekkaa idea kahvipöydän tarjottaviin tästä postauksesta!

Sitruunavoi, parsa ja entrecote

Voi vitsi millä keleillä meitä on hellitty! Kunnon kesäkokkailukeleillä! Lapset viihtyvät upeasti ulkona, isompi hiekkalaatikolla, pienempi tarkkailee tilannetta pääasiassa vaunuista, päivä päivältä jo enemmän istumista muistuttavassa asennossa. Joskus harvoin äitiyslomallakin olo voi olla kuin lomalla ;)

Olen yksinkertaisten grillilautasten ystävä, ja juhlistimme männä viikonloppua hyvin koruttomalla mutta ah ihan taivaallisella kattauksella. Muru grillasi entrecote-pihvit ja vihreää parsaa, minä tein niiden kaveriksi sitruunavoin. Sitruuna sopii täydellisesti parsalle, ja italialaisista keittokirjoista olen oppinut, että se sopii täydellisesti myös punaiselle lihalle – ei vain kalalle. Omaan makuuni sitruunaa saa olla reilusti, joten sekoitin voihin Yhteishyvän ohjetta reilummin sitruunankuorta, taisi mennä tupla-annos. Lisää intensiteettiä saa puristamalla joukkoon tilkan sitruunamehua. Ja sitruuna tykkää suolastakin, eli joukkoon voi ripotella myös sormisuolaa.

Voi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ja kun on aika syödä, suoritetaan grillauspuuhat. Parsat neuvoisin grillaamaan raakana. Tyvestä vähän pois, kenties varren hentoa kuorimista kuorimaveitsellä, sipaisu oliiviöljyä pintaan ja sitten grilliin. Kolmisen minuuttia riittää, jos parsat ovat normikokoisia ja grilli kuuma. Ja sitten syömään!

Grillattu parsa

Mies murisi ruokansa äärellä, mikä on meillä onnistumisen merkki. Myös se, kun hän tietyllä äänensävyllä ähkäisee syömisen päälle: ”Olihan h….tin hyvää ruokaa!” Silloin tietää, että lihamies oli tyytyväinen myös lisukkeisiin. ”Tää on ihan täydellistä rasvaiselle lihalle tää raikas sitruunajuttu. Siis ihan *piip* hyvää!”

Niin se olikin. Keskustelumme soitti hämärästi kelloja viime kesältä, ja arkistosta löytyikin postaus toisesta äijäkkäästä grillilihasta ja sille tehdyistä yhtä äijäkkäistä lisukeperunoista. Jos lihakirves jäi viime kesänä testaamatta, saapi ottaa nyt revanssia, eiköhän niitä jo kaupoista löydy.

Ihania kesäisiä kokkailuhetkiä!

Oodi bataatille

Oi bataatti, että olet sitten maistuva juures!
Kukahan lienee viisaudessaan suures
tuonut sinut kotoasi jostain kaukaa, ekan kerran,
meidänkin saataville, niin talonpojan kuin herran.

Sinua voi paahtaa ja lisukkeena syödä,
muttei ihanan mausteista sosekeittoa meinaa mikään laudalta lyödä.
Löysin täydellisen reseptin, sisältää valkosipulia ja jeeraa,
se heitti laulutuulelle, teki mieli hoilata Kaunista Veeraa.
No isäntä tietty annostaan chorizolla tuunasi ja porukan petti,
mutta se nyt on kasvisruokien kanssa meillä aina niin, siis normisetti.

IMG_6637

Maistuvaa pataakin sinusta tehdä voi,
sellaista joka kasvisruokana tai lisukkeena aivan nuotilleen soi.
Annetaan valurautaisen pannun pohjan peittyä oliiviöljyyn,
ja heitetään siivutettu sipuli, valkosipulinkynsi ja paprikaa följyyn.
Ohuiksi siivuiksi leikattua bataattia – sinua – vielä mukaan,
ja tietysti pari paloiteltua tomaattia, mitä siitä tulee, tietääkö kukaan?
Se on tietysti bataatti-ratatouille,
niin hyvää, ettei siitä raaskisi tarjota muille!

Niin se menee, että kun reilulla lämmöllä ensin kasviksia pyöritelty on,
laitetaan pannu uuniin hautumaan, noin vartti, ja syöjä on sanaton!
Sopii yhteen kanssa broilerin, eikä maalaisleipääkään unohtaa sovi,
sillä kun pannun pohjan liemeen leipää kastellaan, pöydässä vierähtää varmasti tovi.

Bataattipannu

Oi bataatti, olet suloinen kuin pieni hauva!
Ja tänään sinua sai maistaa ekan kerran myös meidän herttainen vauva.
Ensitreffinne eivät ihan sulavasti sujuneet, vaan ulos pullahdit Paten suusta.
Mutta ehkä poika on kuin isänsä, ei siis kauas pudonnut lihansyöjien puusta.

Älä huoli, kyllä sekin aikanaan makuusi ihastuu,
tai jos ei, meidän äiskä sille tosi pahasti vihastuu!

Katkarapuleivät

Täydellinen some-elämä ja loppiaisherkut

Loppiainen tarkoittaa, että juhlat alkaa olla juhlittu. Joulukauden rituaalinomainen lopettaminen on meillä yhtä tärkeää kuin sen avaaminen. Koristeita pakkaillaan pikkuhiljaa, kuusi viedään ulos, heitetään joulukukkia tunkiolle. Samalla voi haikeilla ja fiilistellä: Tällainen joulu tänä vuonna, mitähän ensi vuonna..?

Juhlan säädylliseen päättämiseen sopii hyvin syöminen. Meillä tehdäänkin yleensä juhla-ateria paitsi adventin tienoilla ja joulun alkaessa, myös sen päättyessä. Sillä tavalla ympyrä sulkeutuu kivasti. Jos halajat samaa, tässä vinkkejä loppiaisillalliselle – suurin osa kaupoistahan palvelee vapautuneiden aukioloaikojen takia ja tarvikkeet on vielä helppo hankkia. Myös tuleva viikonloppu on hyvä ajankohta joulun hautaamiselle, vaikkapa kera kuohuvan, jos kaipaat ekstratunnelmaa.

Mitä alkupalaksi?
Toast Skagen eli katkarapuleipä on meidän perheen herkkua. Minikokoisena ne ovat täydellinen alkupala, varsinkin, jos lasissa on tilkka sitä kuohuvaa. Täyte riittää useammalle pikkuleivälle, ja makujen osalta Yhteishyvän resepti on tikissään. Suosittelen! Lapsille voi myös paistaa leivät, ja päällystää ne juustolla.

Toast Skagen

Mitä pääruoaksi?
Aloitetaan lisukkeesta. Siksi sopii esimerkiksi juurespyree maa-artisokasta. Se valmistetaan keittämällä kuorittuja ja lohkottuja maa-artisokkia vähässä vedessä, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Kaadetaan vesi pois, soseutetaan, ja lisätään kermaa, kunnes koostumus on pyremäinen. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Maa-artisokkaa on ollut S-kaupoissa hienosti esillä, se kun oli joulukuun satokausituote. Samaan tapaan voit tehdä pyreetä tammikuun ykkösestä eli palsternakasta. Myös selleristä tulee ihana pyre, johon kannattaa lisätä perunapyreen tapaan hävyttömän paljon voita. Ja punajuuripyree se vasta hyvää on! Komeaa olisikin tehdä ja tarjoilla useaa sosetta rinnan, vaikkapa kolmen kimarana.

Pyreiden kaveriksi käy luonnollisesti hyvin pippuroitu ja paistettu naudanfileepihvi. Epäystävällistä ilmastolle, mutta toimii juhlatilanteissa ja on aina saatavilla. Jos löydät kotimaista karitsan ulkofileetä esimerkiksi kauppasi pakastealtaalta, osta heti talteen. Näihin herkkuhetkiin niitä kelpaa sulatella ja sihauttaa paistinpannulla.

Maa-asrtisokkapyree

Mitä jälkiruoaksi?
Jos et ole syönyt suklaasta itseäsi vielä uuvuksiin, suklaa-appelsiinitiramisu on ihana jälkkärivaihtoehto!

Suklaatiramisu

Hyvää loppiaista!

P.S. Saan joskus palautetta ”Kuinka ihmeessä jaksat kokata noin hienoja kun teillä on nyt lapsia” tai ”Ei meidän perheessä olisi mahdollista syödä kolmea ruokalajia kun meillä on nyt lapsia”. Hyvät ihmiset. Somessa saa hyvin harvoin oikean kuvan muiden elämästä. Sosiaalinen media, kuten FB tai blogit, kun on valjastettu keulimiseen. Kaikki näyttää ja kuulostaa teksteissä ja kuvissa paljon taianomaisemmalta kuin aito todellisuus. Esimerkki: Ei meidänkään 3-vuotias tosiaan viihdy aloillaan alkupalojen ajan. Jos pöytä on täytetty leluilla, kuten Ponsse-metsäkoneella ja sen kavereilla, on teoreettinen mahdollisuus saada syödä alkupalaleipänsä itse suht rauhassa. Kattaus ei näytä hyvältä, mutta kuvaa voi rajata sometarkoituksiin.

Alkupalat ja lelut

Yhtä helppoa kuin metsäkoneen rajaaminen on jättää annoskuvan ulkopuolelle se pääruoan ajan sitterissä pirtinpenkillä huutanut alta kahden kuukauden ikäinen vauveliini. Huokaus. Vaikka ne olisi itkemättä koko päivän, varma romahdus tapahtuu silloin kun äidillä on filee ja pyree lautasella… Eikä siinä vielä kaikki: Somessa sompaillessa et myöskään huomaa, kun aikajana katkeaa. Oikeasti katkarapuleipien ja karitsan jälkeen meillä juotiin glögiä – kylläkin herkku sellaista – ja maisteltiin namihyllyltä bongattuja tryffeleitä, koska paukut eivät enää riittäneet enempään kokkailuun. Tiramisua syötiin viikkoa myöhemmin.

Se, mitä somessa luulet näkeväsi, on tosi harvoin ihan todellista elämää.

Persimoni-kardemummapaistos

Satokausi kulhossa ja lautasella

S-ruokakauppojen satokausituotteet jatkavat inspiroimistani. Marraskuun alkaessa Prismoissa ja S-marketeissa nostettiin esiin laatikkotolkulla ranskalaisia Honey Crunch –omppuja sekä espanjalaisia satsumia ja persimoneja. Honey Crunch on suosikkihedelmiäni, ja nyt siitä on tullut koko meidän perheen lemppari. Kookas ja mehevä omena maistuu pojalle ja jopa puolisolle. Lapsi on vedellyt myös satokauden ensimmäisiä mandariineja kaksin käsin. Aamupalaksi, iltapalaksi ja tietysti myös päivälliseksi ja lounaaksi.

Persimoni (samainen hedelmä kuin sharon) on minulle ennestään tuttu vain siksi, että me ruokaharrastajat tuppaamme tuntemaan kaikki mahdolliset raaka-aineet. Hedelmä on tullut vastaan resepteissä, mutta koskaan en ole sitä ostanut tai maistanut. Oli aika. Rohkeasti vaan kaupasta mukaan. Hedelmälajitelma on ollut keittiössä melkoinen marraskuun aurinko, niin iloisen värisiä pompulat ovat.

Hedelmiä

Meillä on Paten tultua syöty arkisin yhä nopeammin ja vähemmällä vaivalla valmistuvia ruokia. Koska vauva on edelleen suht lunki tapaus, olen kuitenkin panostanut kokkailuun viikonloppuisin, jolloin mies voi hetken hyysätä kääröä. Sunnuntaina söimme broileria. Prismasta saa kokonaisia jyväbroiskuja myös tuoreena, ja maustamiseen ja lisukkeisiin löysin inspiraation mistäs muusta kuin Kuukauden satokausituotteista. Satsumien ja persimonien välimaastosta löytyi kotimaisia valkosipuleita ja nauriita. Kyytiin.

Tein broilerin näin: Huuhtaisin ja taputin sen kuivaksi talouspaperilla. Työnsin vatsaan lohkottua sipulia, muutaman todella kookkaan kuoritun valkosipulinkynnen, riivittyä rosmariinia ja lohkotun luomusitruunan. Kiedoin rosmariinin oksia sidottujen koipien ympärille ja tein broilerin pintaan vielä pari viiltoa, joihin työnsin valkosipulia ja rosmariinin lehtiä. Pinnalle rouhin reilusti suolaa ja vähän pippuria. Lopuksi hieroin broiskun sitruunan puolikkaalla. Toisen puolen puristin lasiin ja lisäsin joukkoon vähän vettä. Sillä valelin tipua pari kertaa paiston aikana, kuin myös vuokaan valuneella liemellä. Paketissa käskettiin paistaa 175 asteessa 1,5 tuntia. Sen tein, ja kypsää tuli.

Lisukkeena syötiin uunijuureksia. Viime kerralla postasin, että nauris on hyvä lisuke. Isoista voi tehdä nauriskuutioita, pienistä tulee sieviä ja uskomattoman herkullisia täytettyjä nauriita. Nyt ostin pari keskikokoista. Kuorin ja lohkoin, kuten myös porkkanaa ja palsternakkaa. Perunat vain harjasin hyvin ennen lohkomista, samoin maa-artisokat, nekin oikein herkullisia uunissa kokonaisina kypsennettynä. Maustoin muut suolalla ja juoksevalla hunajalla, perunat suolalla ja timjamilla. Kaikkien päälle pirskotin oliiviöljyä. Kiertoilmauuniin pellillä suunnilleen lintujen kypsennyksen puolivälissä (palsternakat ja porkkanat tulivat sen verran pieniksi tikuiksi, että ne heitin mukaan vasta parikymmentä minuuttia ennen broilerien valmistumista).

Huumaavan tuoksuinen ruoka. Kotimainen valkosipuli, jota ei turhan usein tule ostettua, teki vaikutuksen!

Kokonainen valkosipulibroileri

Jälkiruokarintamalla testattiin persimoni-kardemummapaistosta. Persimonit osoittautuivat tosi maukkaaksi ja mehukkaaksi hedelmäksi. Rakenne vähän kuin säilötyssä persikassa. Yhteishyvän paistosresepti oli sekin oikein hyvä ja erityisesti kauteen sopiva. Makean mausteiset hedelmät maistuivat jäden kanssa jälkkärinä, jääneen paistoksen söin turkkilaisen jogurtin kanssa aamupalalla. (Lorotin jogurttiannokselle vielä juoksevaa hunajaa. Taivas ja autuus.)

Persimonipaistos

Kipinkapin satokausiostoksille! Ensi viikolla jo joulukuu pilkottaa, sekä uudet sesonkituotteet. Ihanaa. Tasapuolisesti :)

Palapaisti

Perhepäivällisen palapaisti ja nauriskuutiot

Vauva sai nimen lauantaina, hänestä tuli Pate. Saaraa minä alkuvuodesta tekemään kyllä lähdin, mutta mitä lähemmäs H-hetki tuli, sitä isommaksi tuli etiäinen, että poika saadaan. Jokunen viikko ennen laskettua aikaa kysyin murulta, mitäs siinä tapauksessa tehdään. Puoliso on tyyppiä ”aina vastaus valmiina”, ja hän sanoi, että olkoon se sitten Pate. Nimi kolahti heti.

Ristiäiset sujuivat hyvin ja lähipiirin kesken. Päätin nauttia päivästä koko rahalla ja ostaa tarjoilut. Pitopalvelu on pienissäkin pirskeissä ylellistä luksusta äidille, kun ei tarvitse edes kahvia keittää itse. Voi vain keskittyä vauvan hyssyttelyyn ja vieraiden kanssa seurusteluun.

Vaikka sinun ohjelmaasi ei tänä syksynä olisi kuulunut synttäreitä ja ristiäisiä kuten meillä, loppuvuoden virallinen juhlakausi starttasi joka perheessä isänpäivänä. Nyt olisi tarjolla pari pikkuvinkkiä tätä silmällä pitäen. Erityisesti, jos pääset emännöimään tai isännöimään niin kutsuttuja perhepäivällisiä, esimerkiksi itsenäisyyspäivänä, vertaistuki voi tulla tarpeeseen.

Mitä tarjota perhepäivällisillä? Kysymys, jota itse pääsen pohtimaan muutaman kerran vuodessa. Erityisesti poikien Ukon kanssa meillä on tapana viettää sunnuntaipäivällisiä liharuoan ääressä. Ukko tuo lihan etukäteen, minä laitan siitä sapuskaa. Hyvä työnjako.

Tänä syksynä sain kookkaan paistin, jonka merkeissä kokoonnuttiin mainittuna isänpäivänä. Laatupaistin voi valmistaa kokonaisena ja tarjota vaikkapa valkosipuliperunoiden ja viinikastikkeen kanssa, mutta palapaisti on myös varma valinta. Yhteishyvän palapaistiresepti muistuttaa paljon omaa vakireseptiäni, jolla valmistan usein hirvipadan:

Liha kuutioidaan, palat ruskistetaan voi-öljyseoksessa pannulla parissa erässä ja kipataan pataan. Joka erän välillä pannu huuhdotaan vedellä, jota käytetään vajaan desin verran kerrallaan. Vesi kiehahtaa kuumalla pannulla nopeasti, ja lastalla autetaan kaikki herkut liukenemaan. Sitten vesi kaadetaan talteen mitta-astiaan. Kun kaikki lihat paistettu, mitta-astiaan lisätään vettä, jotta saadaan määräksi noin 4 dl. Itse olen sekoittanut pari ruokalusikallista jauhoja ruskistettujen lihojen joukkoon ja kaatanut sitten nesteen pataan. YH:n reseptissä kehotetaan sekoittamaan jauho veden joukkoon (jota varten ilmeisesti käytetään osa tuosta 4 dl:n määrästä). Lopputulos lienee aika samanlainen, meni kumpaa reittiä tahansa. Joka tapauksessa, vettä tulisi olla sen verran, että päällimmäiset lihat eivät ihan peity. Omassa suht pienessä padassani noin kilon lihaköntti ja 4 dl vettä on ollut hyvä suhde.

Sitten pataan lisätään porkkanaa ja sipulia. Yleensä paahdan niihinkin kunnon värin samalla pannulla, jolla paistoin lihat. Sitten pata maustetaan. Yhteishyvän reseptissä luotetaan suolaan ja valkopippuriin. Hieno merisuola on hyvä valinta, ja omassa padassani suosin mustapippuria. Nyt luotin YH:n reseptiikkaan. Kyllä vaan, valkopippuri sopi tähän oikein hyvin! Lihaliemikuution voi myös laittaa, mutta jos liha on hyvää ja pannulla paahtaminen ja vesitilkkojen kiehuttelut hyvin tehty, sitä ei tarvita.

Kun pata on hautunut kypsäksi, joukkoon lisätään kermaa. Se pyöristää makua, mutta myös laimentaa kastiketta. Jos kaipaat tukusempaa rakennetta, suurusta pata vielä vesitilkkaan sekoitetuilla jauhoilla ja kiehuta hetken. Huom ja huom. Muista aina tarkistaa maku ja mausta tarvittaessa lisää. Lihaliemikuution voikin säästää viime hetken salaiseksi aseeksi, jos pata uhkaa olla mauton.

Mitä padalle kaveriksi? Perunamuusi sopii hyvin. Siihen voi hakea uutta makua valkosipulista. Erilaisia pikkulisukkeita voi myös nostaa pöytään. Meillä oli hillosipuleita ja maustekurkkukuutioita. Etikkapunajuurikin sopii hyvin. Joulun aikaan voit yhdistää ainekset jolloin tarjottavasta tulee rosolli.

Viimeinen silaus: Nosta pöytään nauriskuutioita. Koska nauris on nyt sesongissa, sitä löytyy kaupoista hyvin. Nauris on erinomainen juures, palsternakkaa voimakkaampi mutta lanttua miedompi. Sitä voi lisätä uunijuuresten joukkoon, tai sitten tehdä kuin minä, kattilassa tai padassa hiljaa kypsytellen.

Nauriskuutioita varten nauriit kuoritaan ja leikataan parin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Kattilaan laitetaan aimo kimpale voita, ja kuutioita kupsutellaan voissa miedolla lämmöllä kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Hieman ennen kypsymistä kattilaan lorotellaan siirappia. Maun mukaan, minun maun mukaan paljon. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla jos haluaa. Oikein hyvä on, jos kuutiot saavat vielä virua kattilassa sivussa liedeltä sen aikaa, kun muut ruoat valmistuvat. Juuri ennen pöytään nostoa kattila takaisin liedelle ja kuutiot lämpimiksi. Nam!

Resepti on tädiltäni, joka tekee tähän tapaan lanttukuutioita. Lopputulos maistuu joululaatikolta, ja kuutiot korvaavatkin lanttulaatikon pienen porukan joulupöydässä kelvolla tavalla. Nauris kypsyy sukkelammin, lanttukuutioiden kypsennysaika on pitempi. Niitä uskaltaa haudutella yli tunnin. Molemmat herkullisia!

Palapaisti ja nauriskuutiot

Mitä jälkkäriksi? Jotain, minkä voi tehdä hyvissä ajoin, jottei perhepäivällisen alla hiki yllätä. Minä väsäsin puolukkajäädykemassan pakkaseen edellisenä iltana ja otin jääkaappiin siinä vaiheessa, kun aloimme syömään. Puolukkajäädykkeen kanssa maistuu kinuskikastike, ja vielä helpommalla pääsee, jos tarjoaa jälkkärinä jäisiä karpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta. Se ei suotta ole juhlakauden klassikko.

Puolukkajäädyke

Ihanaa pian alkavaa joulun odotusta!

Paahdetut kurpitsalohkot

Kurpitsaa ja pienipäinen vauva, kiitos

Tällä viikolla elämässäni ovat muiden muassa tapetilla satokausi- ja vauva-asiat. Näillä raskauden ah niin ihanilla mutta eittämättä tavalla tai toisella viimeisillä hetkillä en uskonut olevani kovinkaan vahvasti kiinnostunut kokkaamisesta ja bloggaamisesta. Toisin kävi. S-ryhmän lanseeraamat Kuukauden satokausituotteet saivat todella innostumaan. Konseptin tulosta täysin tietämättömänä tulin juuri postanneeksi vuodenaikojen, kalenterin ja sesonkien mukaan kokkaamisesta ja siitä, kuinka se tuottaa vuodesta toiseen samanlaisia sisältöjä ruokamedioihin, myös blogeihin. Mutta samaan hengenvetoon totesin, että ei ruoanlaittoa voi kukaan siitä kiinnostunut muulla tavoin tehdä. Ja taas se nähtiin: Ai jai miten mukava oli miettiä, mitä tekisin yhdestä Kuukauden tuotteesta, elikäs kurpitsasta.

Kilon talvikurpitsa tarttui tosiaan mukaan S-marketista ilman visiota, mitä siitä syötäisiin. Mietin kokeilevani jenkkien pumpkin pie -tyyppistä piirakkaa, mutta koska vatsa painaa, päätin kumminkin säästellä voimiani ja tehdä perinteisiä paahdettuja kurpitsalohkoja. Löysin Yhteishyvästä mukavalla tavalla vanhanaikaisen lämpimien kanaleipien reseptin, kurpitsalohkot tulisivat lisukkeeksi.

Ken tykkää bataattiranskalaisista, tykästyy myös paahdettuihin kurpitsalohkoihin: Leikkaa kurpitsasta isoja osioita, joista poistat siemenet ja keskustan ”röhnän” sekä kuoret. Leikkaa osiot kookkaiksi lohkoiksi. Lorota kulhon pohjalle oliiviöljyä, lisää ripaus pari kanelia ja ronskimmin paprikajauhetta. Sekoita, lisää kurpitsat ja pyörittele ne tasaisesti mausteseoksessa. Mausteiden määrässä ei kannata liioitella, mutta joka lohkolle on hyvä tulla mukava öljyinen maustepeite. Kippaa lohkot pellille, rouhi päälle suolaa ja norota ohuelti ja varovasti siirappia. Tuikkaa uuniin kiertoilmalle 225 asteeseen ja kypsennä kunnes lohkot ovat pehmeitä ja sopivasti paahtuneita. Lohkoja voi pyörittää lastalla paiston aikana kerran, lopputulos on tasaisempi.

Paahdetun kurpitsan maku ei ole yhtä makea kuin bataatilla, mutta hyvin lähelle se siirappilisäyksen kanssa tulee. Ja ennen kaikkea kurpitsa on kotimainen kasvis, jota meidän pitäisi syksyisin hyödyntää, ihan lisuke- ja kasvisruokina, ei vain säilykkeenä. Minunkin omasta kasvimaastani on aikoinaan pari valtavaa kurpitsaa noussut, no, siinä oli kyllä yhteen talouteen vähän liikaakin syötävää. Mutta pienehkön ostokurpitsan saa kulumaan joka perheessä.

Ai niin, ne kanaleivät. Oikein hyviä olivat. Käytin grillattua broileria, pinnalle ripotin oliivin ja säilötyn jalopenon paloja. Curryn makua en olisi leipiin kaivannut, se vähän riitele lisukkeemme kanssa. Mutta eipä minulla ollut lasissa oluttakaan, joka olisi ollut tälle annokselle nappivalinta. Että valitukset sikseen ja syömään.

Kanaleivät ja kurpitsalohkot

Ai miksei olutta? No kun ei tämä meidän jälkikasvu tule ulos. Yhdeksän päivää yli lasketun ajan on saldo tänään. Ja kohta tauluun kilahtaa täysi kymmenen. Jollain tavalla tämä pian tulee tai otetaan ulos, sitä odotellessa tunnelma on aika jännä. Toivoisin sirpakkaa ja melko kivuttomasti ulos sujahtavaa vauvaa, sellaista, jonka pää on paljon pikkukurpitsaakin pienempi. Mutta mitäs näistä, pääasia että tulee maailmaan, olkoon vaikka millainen giganttinen polla sitten…

P.S. Mitä tehdä kurpitsalohkoista, joita jää ruokailusta yli? Minä tein kurpitsa-briejuustopizzaa: Levitä kaulitulle ja kohotetulle pohjalle viipaloitua brie-juustoa ja raastettua emmentalia, silleen sopivasti lähes pohjan peitoksi. Asettele kookkaista lohkoista ohuemmiksi siivuiksi leikattuja kurpitsapaloja ja mozzarellaviipaleita päälle. Ripottele pinnalle oliiveja. Paista, nauti syysillasta kera pitsan ja pinot noir -viinin tai odottele kärsimättömänä synnytyspolttojen alkamista ja hörpi vettä. (Kuvitelkaa keltaiseksi tullut kuva hieman kauniin oranssimmaksi kurpitsalohkojen kohdalta.)

Kurpitsa-briejuustopitsa

P.P.S. Pitsaa ilman tomaattia kutsutaan valkoiseksi pizzaksi. Ja siitä mulla on pian jaossa toinen ihan ylikylän resepti! Pysykää (synnytys)kanavilla!

Voinauriit ja naudanpaisti

Viimeiset grillausvinkit: Naudanpaisti ja nektariinit

Vaikka kesä on ohi, grillikausi ei. Grillailua kannattaa näin lämpimillä keleillä jatkaa pitkälle syksyyn, ja olen itse asiassa kuullut, että jotkut grillaavat talvellakin. Meidän perheessä grillikausi päättyy yleensä ennen lumien tuloa, jossain vaiheessa lokakuuta. Talvella voi tunnelmoida toisenlaisin ruoanlaittokoukuin. Mutta kuten sanottu: vielä on kautta ja uusien reseptien kokeiluaikaa jäljellä!

Vuosien saatossa olemme grillanneet murun kanssa melkein kaikkea mitä kuvitella voi. Tänä kesänä mies on innostunut toden teolla hiiligrillailusta. Perinteinen pallogrilli on tuonut ruoanlaittoomme uutta väriä, ja taannoin keksimme grillata jotakin, jota emme olleet vieläkään kokeilleet. Valmistimme grillissä kokonaisen naudanpaistin!

Paisti valmistuu grillissä kuvun alla siinä missä uunissakin. Lämpötila kannattaa pitää mietona, näin paisti kypsyy mehevämmäksi. Uuniin laittaessa paistan lihan pinnat ensin pannulla voi-öljyseoksessa, mutta grilliin tuikkasimme paistin sellaisenaan, pintaan vain suolaa ja pippuria. Välttämätön varuste on sisälämpömittari, kypsennystavasta riippumatta. Meillä sisälämpötilaksi tavoitellaan noin 60 astetta. Silloin paisti on medium, selkeästi punainen. On jätetty joskus raaemmaksikin. Viime aikoina ja raskauksien myötä olemme suosineet vähän kypsempiä lopputuloksia. Grillissä kypsensimme paistia, kunnes sisälämpötila näytti hieman vajaata 65 astetta, ja on sisältä rosee, ei vielä kypsä. Täysin kypsä naudan paisti taitaa olla, kun lämpötila on siinä 70 asteen korvilla.

Kun haluttu sisälämpötila on saavutettu, paisti kiedotaan folioon lepäilemään. Sisälämpötila nousee lepuutuksen aikana aavistuksen. Jos siis haluaa varmistaa, että paisti on medium tai mehevä, se kannattaa ottaa grillistä pois mieluummin hieman liian ajoissa kuin myöhään. Kun paisti on levännyt kymmenisen minuuttia, tai sen ajan, kun puolison pinna kestää, se leikataan ohuehkoiksi viipaleiksi. Lisukkeeksi voi kypsentää juureksia, vaikkapa nyytissä grillissä.

Rikoin syksyn kunniaksi jo sen verran grilliaterian kaavaa, että tein meille lisukkeeksi uuninauriita. Reseptin olin nähnyt Liemessä-blogissa, ja se sisälsi lemppariani Valion valkosipulivoita. Nimellä ’voinauriit’ kulkevaa herkkua on monien muiden valkosipulivoireseptien tavoin kokeiltu kuluneen vuoden aikana varmaan aika monen bloggaajan kotona, olivathan ruokabloggaajat mukana kehittämässä tuotetta. Resepti löytyy Valion sivuilta, enkä voi sanoa muuta kuin että huikea kasvisruoka!

Kun tekee paistia, juureslisukkeiden ohella viinikastike sopii aina kuvaan. Keitin tällä kertaa punaviinisiirapin: Kattilaan saman verran sokeria ja punaviiniä, esim. 1 dl molempia, ja sitten keitellään kunnes seos sakenee. Siirappi jäpäköityy paljon jäähtyessään, joten – vähän kattilan muodosta riippuen – keittoaika on varsin lyhyt. Taisin keittää tällä kertaa 10 minuuttia.

Ja sitten syömään :)

Naudanpaisti ja punaviinisiirappi

Syönnin aikana, tai pienen luovan tauon jälkeen, grillissä valmistetaan jälkkäri. Yhteishyvän ohjeella tehdyt grillatut nektariinit olivat herkullisia. Koska meidän aprikoosihillomme ei ollut kovin makea, ripotin nektariineille myös hieman sokeria. Sopii hyvin, sillä rinnalla tarjottu mascarpone ei ole vaikkapa jäätelöön tai kermavaahtoon verrattuna yhtään niin makeaa. Mutta kuten ennenkin olen kertonut: juuri minun suuni mukaista, ai jai!

Grillatut nektariinit

Hiiligrillaus toi paistiin kivaa savuista aromia ja sopi erinomaisesti naudanlihalle. Hedelmiin tulee hiiligrillissä kuitenkin herkästi vähän liikaakin grillauksesta tuttua sivumakua. Jälkkärissämme mentiin niillä rajoilla. Vaikka hiiligrilli onkin vienyt meidän perheessä pitkän tauon jälkeen sydämet niin, että paluuta pelkkään kaasugrilliaikaan ei ole, pitää kaasugrilli kyllä tiettyinä hetkinä pintansa. Ensi kes… keväänä, kun grillikausi taas alkaa, taidan pyytää murua tekemään meille paistin grillissä, mutta grillaamaan jälkkärin kaasugrillillä. Sen verran on mies pollea terassia täyttävistä vempaimistaan, että luulen, että kahden grillin virittäminen yhtä ruokailua varten on hänelle pelkästään mieluisa tehtävä ja uroteko, josta riittää leveilyn aihetta päiviksi eteenpäin.

Nimimerkillä ”Ateriamme suunnitellut, tarvikkeet kaupasta hakenut, kaikki valmistelut ja lisukkeet ja kastikkeet tehnyt, mutta silti täysin miehisen paistosuorituksen vuoksi varjoon jäänyt vaatimaton apusyyskokki vain” ;)