Meksikolaista, kyljessään avokadoa, NYT!

Meksikolaiset kautta tex-mex-pöperöt ovat meidän perheen lemppareita. Erilaisia reseptejä on kokeiltu jos ei nyt ihan satoja niin kymmeniä ainakin. Alkuvuosi on mässyttelyajankohtana ykkönen, koska kaihdan avokadojen ostamista eurooppalaisen satokauden ulkopuolella. Niiden viljelyn ongelmista Etelä-Amerikassa on kuulunut niin paljon huhua, että vain reilua avokadoa minulle, kiitos.

Teemme yleensä joko tortilloja melko tutulla täytesetillä tai sitten nacholautasen eli –pellin. Jälkimmäiseen löysin oivan reseptin Hesarista, palkitsin sillä murun erinomaisesti toteutetun esikoisen unikoulun jälkeen, ja olen sittemmin tehnyt sitä monta kertaa. Tortillojen täytteeksi tapanani on puolestaan paistaa pannulla kunnon lämmöllä sipulia ja paprikaa. Toisessa pannussa paistetaan broilerin rintaa tai naudan lihaa suikaleina. Jompaankumpaan laitetaan mausteeksi vain suolaa ja pippuria, toiseen savupaprikaa, juustokuminaa, chilikastiketta, joskus valkosipuliakin. Täytteiden kanssa maistuu itse tehty tomaattisalsa, ranskankerma, fetakin jos oikein hullutellaan. Ja sitten tietty se avokado, joko sellaisenaan tai guacamolen muodossa.

Bongasin Yhteishyvän reseptipankista meksikolaistäytteisten lihatortillojen ohjeen, joka kuulosti meidän murun jutulta. Cajunilla maustetun sipuli-paprikapannun ohella tortillalettuihin kääräistiin salaattia ja tomaattia – ja sitä lihaa. Eikä mitä tahansa halpishommaa, vaan kunnon ulkofileetä, johon on hierottu öljyä, suolaa ja pippuria ja joka on kypsennetty kokonaisena palana grillissä. Näillä keleillä ammuin mutkat suoriksi ja kypsensin lihan uunissa. Kypsyysaste ohjeen medium, tietenkin, ja lepuutuksen jälkeen vuoleminen paloiksi. Aijai miten hyvää tuli! Mukana tortilloissa tietysti myös ranskankermaa, sitä rasvaisinta, ja avokadoa.

Lätyt näyttävät kuvassa vähätäytteisiltä, mutta se on optinen harha. Täytettä oli runsaasti, hyvä kun rullalle kääntyivät. Taustalla näkyvät piirustusalustat ja maalauspensselit sen sijaan ja ikävä kyllä eivät ole optinen harha, vaan normaali osa viikonlopun herkkudinnerkattaustamme…

Ja samalla dinnerteemalla jatkettiin seuraavana viikonloppuna. Teimme kolmatta vakimeksikolaista, enchiladoja. En tehnyt näitä ennen usein, koska luulin, että enchiladoihin kuuluu värkätä juustokastike pintaan, ja se ei ole oma lempparijuttuni. Mutta vuosi sitten bongasin tämän Yhteishyvän reseptin, ja sen mukaan kääröjen pintaan vain ripotellaan juustoraastetta ja pistetään uuniin. Helppoa ja herkullista!

Olen tosiaan tehnyt enchiladoja tällä ohjeella parikin kertaa, ja nyt hieman sovelsin. Käytin lihasuikaleiden sijaan broilerin rintafileestä leikattuja ronskeja suikaleita. Kuten aina, taco-mausteseoksen korvasin edellä mainitulla savupaprika-juustokumina-suola-pippuri-yhdistelmällä. Ja lisäsin chilikastiketta, sambal oelekia jota meillä nyt sattuu olemaan.

Vaikka aina leveilen sillä, että en käytä kauppojen texmex-osastojen valmiita salsakastikehirvityksiä, meille oli jo yli vuosi sitten ajautunut jostain purkki Santa Marian Tropical Salsa nimistä veijaria. Hedelmäistä salsaa siis. Kaadoin sitä kuumalle pannulle kanojen ja mausteiden joukkoon, ja homma sihahti kasaan ihanasti. Kun sekoitin vielä kasvikset mukaan, täyte oli niin herkullisen näköinen, että muru olisi halunnut haarukoida sen sellaisenaan. Nou vei! Täyte rulliin (jaoin 6 tortillalätylle, oli mielestäni hyvän kokoisia), loppu salsa ja juustoraaste päälle, ja uuniin. Lautasille minkäs muun kuin avokadosiivujen (koska en jaksanut tehdä guacamolea) ja ranskankerman kanssa. Olimme yhtä mieltä, tästä ei enchilada paljon parane! Salsa ei maistunut esanssiselta, vaan se ui tähän vuokaan sekaan oikein nassakasti. Uskallan suositella.

Mukavia kokkailuja – ja niiden lomassa tehtäviä maalaustöitä sun muita ilta-askarteluja – joka kotiin!

Kasvislupauksesta miestä: Arkiviikon ruokapäiväkirja

Lupailin vuoden ekassa postauksessa, että meillä osallistutaan kasvislupaukseen elikäs lisätään kasvisten määrää lautasilla. Terveellisemmin yritetään syödä muutenkin, puhumattakaan siitä että yritetään saada nirso miehenalku syömään monipuolisemmin ja maistelemaan rohkeasti uutta.

Siinäpä tavoitteita, eikä tapahdu itsestään. Vähintään on pidettävä yllä inspiraatiota keittiössä ja tehtävä kauppalistoja, muuten arkiruoat lipsahtavat joka viikko samoihin kaavoihin ja tutun tylsiin ruokiin. Tein toissa syksynä erinomaisen hyödyllisen harjoituksen, jossa päätin kuvata ja paljastaa yhden arkiviikon aikana meillä syödyt iltaruoat. Hyödyllinen siksi, että päätös sai minut alitajuisesti todnäk pikkaisen tsemppaamaan. Kun ruoat oli kuvattu tuli myös hyvä mieli. Eihän meillä lasten (tai silloin lapsen) myötä ihan pa… huonosti syödäkään. Kasvislupauksen ja helmikuun ekan viikon kunniaksi päätin ottaa harjoituksesta revanssin. Tässä tulos, meidän viime viikon menu ma-pe, olkaa hyvät!

 

Maanantai: Täytetyt uunipaprikat

Klassisin kasvisruoka, täytetyt paprikat, on niin last season että niiden tekeminen on jo trendikästä. Ainut ja vieläpä huono muutos minkä YH:n reseptiin tein oli fetan vaihtaminen mozzarellaan. (Tällaisiin paprikoihin feta sopii kuin nyrkki silmään, mutta hävikinhallintaminäni otti ylivallan. Meillä oli viikonlopun kokkailuista jäänyt yli juuri n. 150 g pala Riitan Herkun mozzapötköstä. Kuutioin sen paprikoihin fetan sijaan.)

Täytetyt paprikat

Kasvislupaukselle maanantai teki hyvää, kun paprikoiden sisältä vieri miesväen yllätykseksi kikherneitäkin. Koska isomman murun mielestä kasvisruoka ei kuitenkaan ole ruokaa, olin ottanut pojille pakkasesta pienen jauhelihaköntin, ja he saivat paistaa siitä pihvit paprikoiden kaveriksi. Pisteet 3-veelle, joka maisteli omaa ruokaansa, myös siis paprikaa, eikä vain jauhelihaa!

Tiistai: Savuporopasta

Sain äitiltä Avotakan tammikuun numeron, jossa Hanna Gullichsen jakoi reseptejä suosikkiruokiinsa. Yksi oli poropasta. En ole pitkään aikaan tehnyt, joten inspiraatio iski ja kirjoitin savuporon kauppalistaan. Syy kokeiluun oli myös se, että en koskaan sekoita pastakastikkeissa kermaa ja tomaattituotteita tai punaviiniä. Lopputulos on vaaleanpunainen, mikä ei ole herkullista. Mutta jos Hanna tekee niin, miksen voisi kokeilla, kun jääkaapissakin oli herraties milloin avattu punkku. Näin tein pastan:

Silppusin sipulin, kookkaan valkosipulinkynnen ja punaisen chilin ja kuullotin ne voissa. Lisäsin 100 g kuutioitua kylmäsavuporoa (ostettu leikkeleenä), pyörittelin hetken, ja lisäsin vajaan ruokalusikallisen vehnäjauhoja. Taas pari pyöritystä. Sitten joukkoon 0,5 dl punaviiniä ja kunnon kiehautus. Joukkoon rouhaisut pippuria ja suolaa ja ripaus timjamia. Sitten kattilaan purkki ruokakermaa ja ruokalusikallinen sinappia. Rauhallista keittelyä kunnes pasta toisessa kattilassa on kypsää, ja sitten kastike ja pasta sekaisin. Annoksille vielä tietty parmesaania, ja syömään!

Savuporopasta

Vaaleanpunainen väri katosi pastan joukkoon ja punaviini toi kastikkeeseen muhevuutta. Erinomainen poropasta! Chili teki siitä kuitenkin niin tulisen, että lapselle tein oman pasta-annoksen. Upposi, koska pasta on makaroonia. Ei juhlittu kasviksilla, mutta hyvänmielen ruokaa tämä oli, ja sekin on tärkeää etenkin talvella ja/tai jos vauvasi ei osaa nukkua.

Keskiviikko: Appelsiinilohta ja avokado-sitrussalaatti

Meillä on syöty tammikuussa paljon meksikolaista, koska avokadot ovat sesongissa. Vielä teki viimeisiä avokadoja mieli. Päätin tehdä salaattia, jossa yhdistäisin avokadon toiseen kauden suosikkiin, veriappelsiiniin. Sen kanssa lohta, jonka marinoisin appelsiinimehulla!

Leikkasin lohifileen parin sentin levyisiksi annospaloiksi. Puristin yhden appelsiinin mehun ja raastoin kuoren. Ne sekaisin ja joukkoon reilu pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista sitruunamehua. Sitten keksin silputa joukkoon maanantain ruoalta jääneen basilikan. Liemi lohipaloille ja jääkaappiin pariksi tunniksi. (Paloja voi kääntää pari kertaa.) Kun on aika syödä, nostetaan sitrusliemessä kivasti raakakypsyneet lohipalat leivinpaperille pellille, maustetaan suolalla ja pippurilla ja paistetaan 200 asteessa noin vartin, kunnes ovat kypsiä mutta mehukkaita. Ja uunissa kypsymisen aikana sekoitetaan salaatti: Lohko avokado ja pirskota lohkoille vähän sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Joukkoon maanantain ruoalta jäänyt kirsikkatomaattirasian loppu ja suikaloitu punasipulin puolikas. Irrotetaan veriappelsiiniviipaleet kalvoista ja lisätään, kuin myös kapriksia. Rouhitaan vähän suolaa joukkoon, ripotellaan pintaan sokeria, pistetään sekaisin ja nostetaan lautasille.

Appelsiinilohi

Joskus mulla näköjään leikkaa kaupassa ja keittiössä! Vaikka luulla voisi, ei silti ihan nappisuoritus: Lapsi tuli tiistaina kipeäksi, joten hänet vapautettiin kalan maistamisesta kun naama oli niin surkea. Hän sai makaronia.

Torstai: Enchiladat

Sanoinko jo, että meillä on syöty paljon meksikolaista ja avokadoa? Jos vielä viimeistä kertaa ja jo torstaina vähän ”viikonlopputyyliä”… Testaamamme naudanliha-enchiladat oli oikein soiva resepti! Kehotan kuitenkin kaikkia meksikolaisen ystäviä välttämään valmiita mausteseoksia ja –kastikkeita eli niitä tuttuja tuotemerkkejä. Okei, tortillalätyt minäkin ostan valmiina. Mutta esim. mausteseoksen teen itse sekoittamalla juustokuminaa (löytyy jauhettuna lähes kaikista isoista marketeista) ja paprikaa, ja joskus jotain muutakin. Uskokaa pois, kun hylkää valmiit mausteseokset ja –kastikkeet, meksikolaisesta tulee jotenkin ”puhtaamman” ja paremman makuista.

No, totuus ennen kaikkea. En minäkään arki-iltana jaksa tomaattisalsaa tehdä. Mutta nyt sitä oli viikonlopusta jäljellä. Vähän vähemmän kuin reseptissä käsketään laittaa, mutta riittävästi kuitenkin. Täytteen jaoin kuudelle letulle. Ja vielä pieni muokkaus reseptiin: Jotta ruoka olisi vain mausteinen muttei tulinen, säilötyt jalopenot nostin murun ja minun lautasille. Näin lapsi pystyi ”syödä” samaa ruokaa kuin me (sillä salsakaan ei ollut tulista). Hän maistoi, ei kyllä syönyt. Mutta maisteli kiltisti. Lättyjen kanssa tarjoiltiin tietysti viipaloitua avokadoa, ja ranskankermaa kului. Ei kaikkein kasvisvoittoisin ruoka, mutta herkullista!

Enchiladat

Perjantai: Jämiä ja makaronia

Perjantai-iltana murulla ja lapsella oli lastenkutsuohjelmaa ja suunta kävi iltaruoka-aikaan Hoplopiin. Muru fiksasi hänelle ja lapselle keitettyä makaronia ja ruskistettua jauhelihaa, meidän tavanomaisinta pika-arkiruokaamme. Kun he lähtivät ja sain vauvan unille, lämmitin itselleni viimeisen enchiladan ja sekoitin lisukkeen säilötyistä luomupavuista. Paljon ranskankermaa päälle ja omenasiideriä lasiin. Ah, mitä lohturuokaa ja luksushetki yksin, kun olet toisen lapsen nukkumattomuudesta ja toisen sairastelusta aivan poikki!

Yhteenveto. Lapsi syö liikaa makaronia, ja me liikaa punaista lihaa. Mutta eihän tämä elämä muuten niin huonosti mene! Tuli tehtyä kivoja ruokia pitkin viikkoa, laitettua kasviksia ja väriä lautasilla, ja lapsikin maisteli. Ei muuta kuin uutta ruokaviikkoa kohti ja kauppalappua vääntämään. Josko pitkästä aikaa ostaisi valkoista kalaa. Ja tekisi vaikka juureslaatikon, josta riittäisi lisukkeeksi parillekin eri ruoalle… Hm…