Pastaidea kiirastorstaiksi

Pääsiäinen on kiva pyhä, ei mikään sisään-ulos-juttu. Neljä päivää tekee siitä oikean, viipyilevän juhlan, jolloin on aikaa tehdä… hmm… no jos ainakin vähän parempaa ruokaa! Keleistä ja pääsiäisen ajankohdasta riippuen se inspiroi joko keväisen kepeisiin tai talvisen tuhteihin ruokiin. Koska tänä aamuna oli 8 astetta pakkasta, en tohtinut kirjoittaa kauppalistalle parsaa. Meillä mennään tänä vuonna vähän talvisemmalla kattauksella, höystettynä muutamalla keväisellä twistillä.

Pyhien syömissuunnitelmamme on siis itse asiassa jo kasassa, mikä näinä uhmaikäisen ja 5-kuukautisen vauvan kanssa sompailun luvattuina aikoina on pieni ihme. Kävin lihaostoksilla hyvissä ajoin, ja kun en osannut päättää syötäisiinkö meillä karitsan kareeta vai lihapullia, päätin ostaa sekä kyljysriviä että jauhelihaa. Tehdään siis karitsaa kahdella tavalla, jotain värikästä kasvislisuketta ja vaikka aiolia kaveriksi. Lauantaina tulee sukulaislikkoja iltakylään, ja niihin peijaisiin palaan ehkä blogissa vielä – luvassa kenties keväisempää pikkusyötävää. Sunnuntaina ajattelin tehdä jotakin trendikästä ”one pot” –ruokaa, olisiko nyhtösikatyyppistä possua, kasvikset samassa padassa lihan kanssa haudutellen. Ja näillä näkymin maanantaina selätän yhden ruokahaasteen, joka on odottanut tekoaan sellaisen viisitoista vuotta. Tulee varmaan tosi hyvää, kun on näin pitkään muhinut. Siitä raportoin blogissa ensi viikolla enemmän!

Koska kokkailua piisaa jo tässä, niin vaikka itse tehty on tsiljoona kertaa parempaa, mämmin ostan valmiina. Ja jotain suklaajälkkäriä tehdään, joten suklaata pitää kirjoittaa kauppalistaan. Ja tietysti iso pakkaus kananmunia. Munaruoat ovat nyt hot, ja jotain herkkua pitää laittaa muru tekemään pääsiäisaamupalalle. Ja munia tarvitaan myös kiirastorstaina. Testaan yhtä pastaa, jota pitkään on pitänyt… Siitäkin enemmän toisella kertaa :)

Mutta. Jos sinä mielit aloittaa pääsiäisen ruokajuhlaan laskeutumisen torstaisella pastapäivällä, olisi tässä jo nyt yksi vinkki tarjolla: Pasta carbonara. Ah, mitä juhlaruokaa, vaan silti sellaista, että arkenakin ehtii työpäivän jälkeen tehdä. Viinilasit vaan pöytään niin lomatunnelma on varma.

Pasta carbonara on viime kerralla postaamani lihapullapastan lisäksi se toinen pasta, jota meillä tehdään säännöllisesti. Käyttämäni reseptinkin olen täällä joskus jakanut. Se on tosi kermainen, ja carbonarassa onkin kaksi koulukuntaa. Toinen on se vähän ”kuivempi”, ja sellaista reseptiikkaa edustaa Yhteishyvän sitruunainen carbonara. Pitää sanoa: Kun spagetti on maukasta (esim. Barillaa), carbonara toimii, vaikka kastiketta olisi vähän vähemmän. Ja tätä nimenomaista reseptiä halusin testata, koska tässä oli sitruunaa. Lempparimakujani! Sitruuna sopi todella hyvin carbonaraan, ja raastoin koko kuoren, kun oli pieni luomusitruuna. Enemmänkin olisi voinut olla. Herkkua.

Sitruuna carbonara

Kippis pääsiäiselle!

P.S. Katso Yhteishyvän vinkit pääsiäispöytään täältä. Ihania ideoita alkupaloista jälkkäreihin ja leivonnaisiin!

Pääsiäisen päiväkirjamerkinnät

Rakas päiväkirjani.

Olipa ihana pääsiäinen! Ehdittiin rentoutua JA päästä lomatunnelmaan, mikä on meillä harvinainen yhdistelmä. Jälkimmäinen kun tarkoittaa tässä perheessä yleensä pakonomaista puuhastelua erilaisten hommien parissa. Mutta kuten sanottu, nyt ehdittiin tehdä molempia, puuhastella ja levätä, sopivassa suhteessa.

Yksi listalla pitkään olleista puuhasteltavista on ollut siivous. Sain siivottua kiirastorstain ekstravapaapäivänäni tyydyttävällä tavalla, ja jo se oli omiaan korkkaamaan minilomatunnelmani. Korkkasin varmuudeksi myös oluen, kun sain mopin siivouskaappiin. Jottei jäisi epäselväksi töistä ja päiväkodista saapuville muruille, että äiskä on aikeissa myös rentoutua pääsiäisenä.

Otin lunkisti erityisesti leipomispuolella. Käytin pitkäperjantaina joulusta jääneet torttutaikinalevyt: taikinaneliölle lusikallinen vadelmamarmeladia ja toinen tuorejuustoa, sitten ummistus kolmion muotoon, voitelu ja uuniin. Kelpasi kahvivieraille, joten jatkoin valmistaikinointia itse pääsiäispäivänäkin. Viikon kakkuni, pakastevoitaikinaan tehty aprikoosi-mantelitorttu, valmistui nopeasti ja näytti linnunpesältä, jossa kaikki munat ovat hajonneet. Vähemmän kaunis mielleyhtymä, mutta värit sopivat hyvin pääsiäisinstallaatiooni suklaamunien ja Arabian pupufiguurien rinnalle.

Artulla oli pääsiäisen alla tuomisina päiväkodista istutus, jota arvelin mullasta nousseiden oraiden perusteella vehnäksi. Jälleen yksi elementti juhlapyhiin, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut, elikäs lasten askartelut. En usko, että meidän poika on ihan itse höyheniä liimaillut, kuten ei varmaan ihan kaikki muutkaan kaverilapsosensa. On juuri siksi erityisen hellyttävää ajatella, kuinka ne innoissaan ovat siellä väkertäneet vierekkäin, terve puna poskilla, toinen toistaan ylpeämpinä valmiista töistä. Siis ne meidän päiväkodin tädit. On ne ihania ;)

Leipomispuolella mentiin aidan matalimmasta kohtaa, ja koen pientä häpeää siitä, että käytän uudessa elämässäni valmiita voitaikinoita. Tuppasin ennen, uskokaa huviksenne, tekemään ne itse, ja olen varmaan joillekin joskus leveillytkin, etten käytä pakasteita. Hivenen ennenaikaista vannomista todistaneet tutut on varmaan vaan parasta leikata ystäväpiiristä, jotten joudu muistelemaan menneitä virhelauseitani.

Sen sijaan ruoanlaittopuolella tein tänä pääsiäisenä parikin annosta, jossa oli kaikki kohdallaan ja jopa karvan verran yritystäkin. Lauantaina paistoimme kunnon entrecôtet, joille tein bearnaisekastikkeen. Ja jos et ole ikinä maistanut hyvän pihvin, öljyssä friteerattujen itse tehtyjen ranskanperunoiden sekä voikastikkeen yhdistelmää, tee se pian! Me oikaisimme perunoissa ja teimme kiertoilmauunissa kunnolla öljyttyjä lohkoja, mikä ajoi suunnilleen asian. Suosittelen! Kastikkeeseen käytetään yleensä rakuunaa, mutta minä korvasin sen tuoreella timjamilla, samaisella, josta olin tehnyt pihveille yrtti-öljymarinadin. Toimi!

Toinen huippuannos sunnuntailta: Kokonaisena kypsennetty broileri, joka on ennen uuniin laittamista päällystetty kuutioidulla voilla ja valkosipuliviipaleilla. Rinnalla pannulla kypsennettyjä juureskuutioita, jotka on maustettu siirappilorauksella ja rosmariinilla. Wau! Jos et ole ikinä tehnyt itse kokonaista broileria uunissa, testaa tätäkin. Lähes joka marketin pakastealtaasta löytyy kanoja, useasta myös luomuna. Nam!

Vielä maanantai: Lihamureketta sekä bravuuriani, valkosipuliperunoita. Murun lempilisuke. Suositan tätäkin! Valmistamiseen tarvitset korkeareunaisen, kannellisen paistinpannun.

Valkosipuliperunat pannulla

n. 8 kiinteää perunaa
n. 2 dl kuohukermaa
3-4 valkosipulin kynttä (koon ja mieltymysten mukaan)
öljyä ja voita, suolaa

Kuori perunat ja viipaloi paksuhkoiksi viipaleiksi. Huuhtele ne lävikössä ja taputtele kuiviksi talouspaperilla (tuntuu turhalta vaiheelta vaan parantaa lopputulosta tuntuvasti).

Ruskista perunat kevyesti, voi-öljyseoksessa, korkeareunaisessa paistinpannussa, muutamassa erässä. Nosta kaikki viipaleet takaisin pannulle, säädä lämpö maltilliseksi, mausta suolalla, ja hauduta viipaleita hetki kannen alla.

Lisää joukkoon silputut tai murskatut valkosipulinkynnet. Kaada joukkoon kerma. Sitä tulee olla niin paljon, että kerma peittää alimmat kerrokset hyvin, mutta ei koko vuokaa. Kypsennä perunoiden lajikkeesta riippuen noin 45 minuuttia – tunnin, maltillisella lämmöllä ja kansi päällä. Sekoita muutaman kerran kypsennyksen aikana, varovasti. Kuohukerma tiivistyy ihanaksi kastikkeeksi, joka tarttuu perunoihin.

 

Kuten todettu, vapaapäivinä meillä aina puuhastellaan. Kohta vuoden on asuttu uutta taloa, ja aina on joku projekti kesken. Ehkä pisimpään olen mankunut murua kyhäämään eteiskuistille vanhan ajan arkkupenkin. ”Sellaisen ällän mallisen. Pitkälle sivulle kansi. Lyhyellä sivulle ilman etuseinää, hyllyllä, kiitos, sellainen, johon saa kengät. Siis arkkupenkki-kenkäteline, pliis rakas. Olen nähnyt sellaisen kerran naistenlehdessä vuonna -86, haluan just sellaisen, mutta en enää muista, millainen se oli. Mutta haluan just sellaisen ihanan. Se on mun lempitoive!”

Vähän kolmatta päivää siinä pääsiäisestä meni, mutta lopputulos on täydellinen. Aika muru mulla! Ja sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että kehui itseään pari tuntia penkin valmistuttua. On kuulemma niin hieno, että hän alkaa valmistaa tuollaisia ihan tilaustöinä. Sanoin, että tilaisin sitten heti kiitos pari arkkupenkkiä sinne saunan eteiseemme. Eli pukuhuoneeseen. Sekin kun on pitänyt jo kohta vuoden kalustaa. Että mihin sen tilauksen voi tehdä ja käykö murulle Visa Electron?

Mies mutisi jotain mennessään, että tässä on nyt alkamassa maataloustyökausi, pitää kattoa niitä penkkejä joku toinen kerta. On niin paljon kaikkea puuhasteltavaa.

Ja sitten ne lähtivät pikkumurun kanssa kaivuuhommiin. Pihojakin meillä nimittäin puuhasteltiin pääsiäisen ihanilla keleillä. Lapsi oppi uuden sanan, ’paijaa’. Se ei tarkoita sitä, mitä luulisi. Hän ei toivo siis paijausta, vaan hän haluaa kaivaa. Puhui unissaankin raukka, silleen hempeällä äänellä. Tänään päiväkodista kotiuduttuamme desibelit olivat toiset. ”PAIJAAAA!” poika huusi kun isi puki häntä. Yritin sanoa, että pysykää hetki paikoillanne, otan teistä kuvan. Mutta ei ne ehtineet.

Veikkaan, että tämä näky tulee minulle hyvin tutuksi: Aina kun on konehommia tarjolla, molemmista muruista näkyy vain selät. Ja arkkupenkit sun muut akkojen hömpötykset joutuvat odottamaan.

Pääsiäiskakku ja siivouskikka

Olen vuodenaikaihminen. Onnellisimpia aamuja ovat ne, joina näkee uuden vuodenajan saapuneen. Ensilumi on satanut, ilmassa on kevättä, tai auringon lämpö lyö kasvoille niin, että tajuat kesän olevan täällä. Hienoja hetkiä.

Huomasin kevään tulleen jokin aikaa sitten, ja olin siitä koko työpäivän ajan onnellinen. Kotiin tultuani keväinen kirkkaus sai aikaan karvan verran erilaisen efektin:

Kaikki ikkunat, peilit, seinät ja kaapinovet täynnä rasvaisia käden ja sormenjälkiä, lattioilla kuivuneita tahroja mistä lie läikkyneistä nesteistä ja ihmiseritteistä. Kevään ensimmäisen aamun jälkeistä kotiin saapumisen riemullista hetkeä säesti myös sattuvasti eteiseen unohtunut roskapussi, joka oli päivän paistatellut auringossa. Pussin sisältöä ei tarvinnut arvailla tyyliin ’energia vai kaatopaikka?’. Kyllä tämä oli vaipparoskis.

Seisoessani käryssä rupesin muistelemaan, että meillä on viimeksi siivottu jouluna. Kevätsiivoukselle oikein hyvä aika on siis pääsiäinen, päätin. Erityisen hienoa on, että siihen ei tarvitse käyttää pyhäpäivää. Olen täpännyt kiirastorstain kunniaksi itselleni lomapäivän, ja muutaman aamulla hoidettavan asian jälkeen pääsen pian luutun varteen. Ihanaa! Tavoite on, että koko koti kiiltää, kun murut tulevat kotiin. Paitsi ne ikkunat. Pestään ne sitten kesällä.

Yksi kevätsiivouksen mielenkiintoisimmista kohteista on ruokakaappi. Jääkaappi minulla on suht järjestyksessä aina, ja leveilen sillä, miten järjestelmällisesti syön tai syötän toisille sinne pakkautuneet tavarat aina ennen päiväysten umpeutumista. Meillä ei ruokaa roskiin heitetä! Kuiva-ainekaappi tulee sen sijaan siivottua vain muutaman kerran vuodessa. Mutta se on sitäkin palkitsevampaa. Ja näin se tapahtuu:

  • Tyhjennä hyllyt tavaroista ja pyyhi kaapista kaikki pinnat.
  • Ala pakata tavaroita takaisin ja järjestele ne siistiin järjestykseen. Samalla pakkaustakin voi hieman pyyhkäistä rätillä.
  • Tarkista kaikkien tuotteiden päiväys. Kaikki sellaiset, jotka ovat menettämässä tai ovat menettäneet päiväyksensä (mutta eivät tietenkään ole vielä pilalla!) pitää merkata jotenkin. Nosta ne erikseen omalle hyllypaikalleen, tai jos se ei ole mahdollista, kirjaa tuotteet ruutupaperille, jonka kiinnität esim. jääkaapin oveen. Molempi parempi.
  • Seuraavan parin viikon aikana valmista ruokia, joissa käytät kaikki kaapista löytyneet vaaratuotteet! Miten palkitsevaa onkaan, kun saat tuotteen kerrallaan käytettyä ja listastasi ylivedettyä!

Siivouspäivän jälkeen joutuu siis leipomaan paljon grahamsämpylöitä ja ohrarieskoja. Ei se mitään, pakkaseen vaan. Toinen joka kaapista löytyvä unohtuneiden porukka ovat mausteet. Aina on joku herbs de provence tai pippurisekoitus tai curry unohtunut perukoille. Oma bravuurini näistä on mureke, johon sopivat ainakin kaikki yrttimausteet. Kebebmassaan käy puolestaan kaikki missä on suolaa, pippuria tai tulisuutta. Lopputulos voi olla yllättävä, mutta koskaan ei meillä ole mies lihamurekkeen edessä sanonut, että mitäs maustetta tähän on käytetty. Jööti uppoaa kuin väärä raha.

Keväällä ruokakaapista paljastuu usein myös jäänteitä joulusta. On erilaisia pähkinöitä ja kuivahedelmäpussien jämiä. Jos kaapista löytyy myös puurohiutaleita, olet äärimmäisen muodikkaan herkun äärellä: Ei kun granolaa tekemään! Paahdettu mysli on ihanaa pitkillä aamiaisilla, juuri sellaisilla, joita ehtii viettämään pääsiäisenä!

Mysli alias granola

1 litra puurohiutaleita (samaa sorttia tai sekoitus erilaisista)
1 dl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 dl rypsiöljyä
maun mukaan rusinoita, kuivattuja hedelmiä tai marjoja, pähkinöitä…

Sekoita hunaja (tai sokeri) ja öljy ja lisää seos hiutaleiden joukkoon. Levitä uunipellille leivinpaperille tasaiseksi levyksi.

Paahda 175 asteisessa uunissa, kunnes mysli on kevyesti ruskistunut. Sekoita pari kertaa paahtamisen aikana.

Sekoita jäähtyneen myslin joukkoon haluamasi höysteet, kuivatut hedelmät pieninä paloina ja pähkinät rouheena. Voit lisätä myös kuivattuja marjoja tai suklaarouhetta. Säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Nauti maustamattoman jogurtin kanssa. Myslin lisäksi mukaan sopivat myös pakastemarjat ja hunajaloraus.

(Alkuperäinen resepti Ruokamaisemia Hämeessä)

P.S. Aamiaisten ohella tietysti pääsiäisenä myös kakkukahvitellaan. Kokeilin palmusunnuntaina Kakkujen kuningattarista keväistä mango-piimäkakkua, jota uskallan suositella kaikille. Raikas kakku, onnistunut mangomoussen rakenne (käytin hillohyllyltä löytynyttä Bonne-mangososetta). Bongasin, että resepti löytyy Hesarin sivuilta ( http://www.hs.fi/ruoka/a1367987489655 ), jossa on julkaistu muutamia kakkukirjani resepteistä. Kirjan kuva on tyrmäävän kaunis. Omista amatöörikuvistani välittyy kevätaurinko kuistillamme, sillä kiille heijasti valoa kuin peili. Ei se haittaa kevät, ihanaa että tulit!