Leipomisvinkkejä omista ja vieraista

Kesä (ja äitiysloma) solahti sormien välistä nopeasti. Monta ”pitäätehdä”-juttua jäi tekemättä. Haikea fiilis.

Toisaalta. Tuli tehtyä paljon kivoja juttua, myös ruoanlaiton saralla. Sävellettiin itse monta keitosta, ja ehdittiin testata reseptejä, joita pitkään on pitänyt. Otin kuvia tekeleistäni myös enemmän kuin yleensä, koska olin äitiysloman aikana ajatellut opetella valokuvaajaksi. No… Eihän sitä nyt kaikkeen. Ja oli se ihan ylimitoitettu tavoitekin. Kun ei ole suoraan sanottuna hirveää intohimoa kuvaukseen. Erottakoon se minut epäedukseen muusta genrestä, ja tulipa kerrottua.

Josta aiheeseen. Mitä enemmän seuraan ruokablogeja, sitä useammin huomaan suomalaisen piirin olevan pieni. Jonkinlainen ydinporukka vähintään on. Seuraavat toistensa blogeja ja linkkaavat niihin usein. Koska tykkään hyvistä blogivinkeistä, päätinpä vuorovaikuttaa minäkin ja postata muutamasta kesän aikana kuistillamme vietetystä päiväkahvihetkestä, joihin inspiraatio tuli tutusta blogista. Perässä samanhenkinen nosto Yhteishyvän reseptiarkistosta. Ne ovat puolestaan niitä, jotka kesänkin jälkeen roikkuvat testaamattomien listallani. Houkutukseksi ja vinkiksi teille.

Ja niistä kuvista: Esimerkkibloggarit ovat pesunkestäviä valokuvaajia ja ruokastailaajia. Oheisia linkkejä kannattaa klikata jo ihan kauniin ruokakuvan takia. Josta vääjäämättä herää huoli, kuinka uskallan julkaista oman kuvaversioni linkin rinnalla… Ei kun ai niin. Koko bloginihan perustuu tälle perverssille idealle. Reseptilinkin tarjoama vertailumahdollisuus meikkiksen tekeleiden ja ammattitoimittajan annoksen & ammattikuvaajan otoksen välillä, mulle jokaviikkoista kauraa. Eli älkää olko huolissanne. I’ll live ;)

RAPARPERIPIIRAKKA KOOKOSJAUHOISTA

Vegaaniruokablogi Chocochilin Elina on nätti ja ilmeisen hyvä kokki, kun on parikin keittokirjaa ulos saanut. En seuraa blogia intohimoisesti, koska reseptit ovat isku meidän lihasyöjä-isin palleaan, mutta kun joku erityisen kiinnostava otsikko silmään osuu, klikkaan. Kesäkuun alussa tein raparperi-kookospiirakkaa, reseptin olin ottanut talteen ajat sitten. Olipa jännä kokeilu! Yksi huomautus: Piiras oli leipomispäivän iltana parhaimmillaan, ei mielestäni parantunut pitemmässä säilytyksessä.

Raparperi-kookospiirakka

Jos ”jotain uutta raparperista” kiinnostaa, Yhteishyvän raparperilettukakku on sekin hauska lisä testilistaan.

 

PORKKANAKAKKU-KÄÄRETORTTU

Perinneruokaa prkl on blogi, jolla on loistava idea ja asennenimi. En seuraa Mikan edesottamuksia viikoittain, mutta otsikkotasolla tämäkin blogi on hyvin hallussa. Kun tarpeeksi kiinnostaa, hiiri sanoo klik ja resepti jää usein talteen. Porkkanakakkufanina halusin ilman muuta testata kääretorttuversiota, ja o’ou miten herkullista oli… Ihan öky resepti!

Porkkanakakkukääretorttu

Porkkanakakkufanit huomio: Myös Yhteishyvän porkkana-kinuskipiirakka kuulostaa herkulta ja on simppelin oloinen – yleensä tae hyvästä reseptistä.

 

MUSTIKKAMUFFINIT JENKKITYYLIIN

Fanni & Kaneli –blogissa kokataan ja leivotaan paljon amerikkalaisittain. Tiinan blogi löytyy em. Mikan blogin tavoin maku.fi-sivustolta. (Pisteet Maku-lehden ”digikehitystiimille” onnistuneesta blogien haltuunotosta.) Fanni & Kanelissa on mahtava reseptitarjonta. Olen fani! Jouduin vauvan synnyttyä lopettamaan aktiivisen seuraamisen hetkeksi, sillä aloin liian usein itkeä kun ”tuotakaan en ehdi nyt tehdä”. Inspiraatiota tuli siksi kesällä ammennettua parikin kertaa. Tein amerikkalaisia mustikka-murumuffinsseja nimipäiväpöytääni. Hyviä!

Mustikka-murumuffinit

Toinen testaamisen arvoinen muffiniresepti on Yhteishyvän vadelma-myslimuffinit. Roikkunut ikuisuuden testilistallani, minulla on nääs pakkomielle mysliä sisältäviin leipomuksiin. (Hmm… muun muassa…)

 

RAUTAINEN PANNUKAKKU

Ropsu on pannukakku Pohjanmaalta, tehdään valurautapannuun. Jälleen asia, jota pitänyt pitkään kokeilla. Resepti otettu talteen jo vuosi sitten Vatsasekaisin Kilinkolin –blogista. Herkkua oli! Riikan blogi on ”näitä vilkaisen usein” –osastoa. Tai siis oli, kunnes blogissa kerrottiin hänenkin saaneen vauvan. Kuvat ristiäispöydästä häkellyttivät. Tehnyt itse kolme erilaista kakkua. Ja ehtinyt niitä ristiäishälinässä kuvatakin. Melkoinen slap in the face. Alemmuuden tunteeni tulee kaihertamaan välejämme, mutta ystävyytemme todennäköisesti kestää.

Ropsu

Pannukakut on parasta, myös kuvassa näkyvän 3,5-vuotiaan mansikkavarkaan mielestä, ja hävettää, kun perinneversioiden testaus on hunningolla. Ahvenanmaan pannukakkua testataan ensi kerralla, vaikkapa tällä Yhteishyvän reseptillä.

 

TULOSSA BANAANIA JA KARAMELLIA

Mainittakoon vielä, että minulla on jo synttärikakku katsottuna syyskuisiin juhliini. Kaikki äitini reseptit –blogin Nannalta talteen otettu ohje banaanikakkuun suolapähkinäkaramellilla on suunnilleen täydellisen kuuloinen, keikki juuri minun makuuni. Seuraan blogia, koska Nannalla on hauskoja postauksia ja erottuva tyyli. Nanna julkaisee säännöllisesti yhteistyössä K-ruoan kanssa toteutettuja juttuja, mikä sai minut raapimaan päätäni. Mutta sitten tuumasin, että eihän se nyt ihmisestä ihan läpeensä mätää tee, vaikka blogiyhteistyötä massiivisen kaupparyhmän kanssa harjoittaakin.

;)

Mahtavaa leivontasyksyä koko blogiskenelle ja kaikille lukijoille!

Jogurttipannari ja mustikkahillo

Se ruokahävikki, se ruokahävikki. Älkää hyvät ihmiset tehkö sitä! En halua jeesustella, mutta kehtaan väittää, että meillä elintarvikkeita vanhenee hyvin vähän. Ja olen siitä ylpeä.

Vaan joskus sitä mokataan paremmissakin piireissä. Syödään miehen kanssa paljon maustamatonta jogurttia, lähes joka iltapalalla. Kesämeisingillä kun kaupassa pyörii, sitä tulee lastattua kärryyn tölkki katsomatta, että toinen oli ottanut niitä kyytiin jo kaksi. No eihän se hyvin päättynyt, kun seuraava viikko vielä oltiin kokonaan reissussa. Lopputuloksena yksi yli viikolla päiväyksen ylittänyt jogurttilitra, minkä tajusin kun kaappia taas kollasin. Avasin rohkeasti iltapalalla, ja söin pari desiä. Tuoksui vähän happamammalta kuin yleensä, mutta pahaksi ei ollut mennyt. Mies silti kieltäytyi kunniasta avustaa hävikinhallinnassa. ”Syö ite vanhaks menneet ruokas” oli karu vastaus aneluihini.

Jäädäkö rypemään itsesääliin jogurtin kanssa, joka vanhenee lisää, kun taas lähdetään reissuun, vai tehdäkö salakavalasti iltapalaa, johon jogurtti uppoaa huomaamatta? Tietenkin tein.

Testasin alkuraskausaikana Yhteishyvän rahkapannaria karpalososeella, ja herkkua oli, niin kuin pannari tuppaa olemaan. Päätin pokerina nyt korvata reseptissä olevan maidon ja rahkan 7 dl:lla maustamatonta jogurttia. Ihan vähän ohensin taikinaa maidolla, olisikohan sitä desin verran lirahtanut. Ja ei kun uuniin!

Teen pannarin harvoin pellille, useimmiten vuokaani, jonka mitat on n. 30 x 30 cm. Pannari näytti aika paksulta, parilla minuutilla pidensin siksi paistoaikaa. Kuumana se vaikutti vähän hyllyvältä, ja kerkesin jo pelästyä, että jäikö se raa’aksi. Annoin jäähtyä lisää, ja sitten leikkuupuuhiin. Arvatkaa mitä tapahtui?

Jouduimme koko perhe pannaritaivaaseen. Hapan jogurtti teki pannarista kuin yhden ison jenkkityylisen piimäpannukakun, ykkösherkkuani. Tuli niin hyvää, että pakko oli tunnustaa miehelle, mitä tekele sisälsi. Hän antoi anteeksi, koska hänen oli pakko. Oli jo toinen pala menossa kovaa vauhtia suuhun.

Mustikka-kardemummahillo

Pannarin kanssa maistui kermavaahto, sokeri ja tuoreet mansikat. Avasin myös pari viikkoa aiemmin keittämäni mustikkahillon. Täydellistä sekin. Tein hillon tällä ohjeella. Siitä tuli kolme kookasta purkillista. Täytin kaksi purkkia, ja lopun hillon maustoin kardemummalla (alle 1 tl) ja täytin sillä kolmannen purkin. Suosittelen. Nyt ei lopu iltapalajogurteiltamme hillo hetkeen!

P.S. Tulevan kuun vaihteessa vietetään taas hävikkiviikkoa ja soditaan kotitalouksissa syntyvää turhaa ruokahävikkiä vastaan. Tiedosta, osallistu ja ole valmis! Tämä taistelu on niitä ainoita, jotka me perheenäidit voidaan kotona voittaa helposti.