Uuden vuoden kasvislupaus

Ostettiin Prismasta eilen kuntopyörä. Tähän on tultu. Olen kohta neljä vuotta, ensimmäisestä raskaudestani asti, luetellut oikeita syitä ja keksinyt tekosyitä sille, miksi en harrasta enää liikuntaa. Elämänmuutos oli raskauden myötä melkoinen, sillä alle kolmekymppisenä viikko-ohjelmaani kuului viitisen liikuntasuoritusta. Kävin kolme kertaa viikossa salilla ja sen päälle juoksin tai kävin spinningissä 2-3 kertaa viikossa. Raskauspahoinvoinnin myötä se jäi. Esikoisen vauva-aikana olin siinä joko liian kiinni tai sittemmin liian väsynyt aloittaakseni harrastusta uudestaan. Ennen kuin huomasin olinkin jo toisen kerran raskaana. Loppu on historiaa.

Jatkossa en pääse sanomaan syyksi ainakaan sitä, että en ehdi harrastamaan kodin ulkopuolelle. Mies raahasi kuntopyörän osia äsken pitkin rappusia. Jos pitää lupauksensa, pyörä on kasassa pian.

Uusi vuosi on täynnä lupauksia. Terveellisemmän elämän aloittaminen on ihan varmasti suosituimpia. Minä olen luvannut ottaa pari kertaa viikossa hetken itselleni ja fillaroida kroppani lämpöiseksi kylmässä yläkerrassamme. Mies meinasi, että voisi tehdä saman. Terveellisemmin on myös luvattu syödä. Molempia kun kiinnostaisi muutaman kilon painonpudotus. Ensimmäisen raskauden jälkeen palasin muutamassa viikossa normimittoihin, mikä ei tietysti motivoinut liikkumaan. Nyt ei tarvitse tsemppiä hakea muulla tavoin kuin yrittämällä pukeutua vaatteisiin, joita käytin ennen toista raskautta. Ei mahdu. Siis yläkertaan.

Terveellinen syöminen voisi meidän perheessä tarkoittaa kasvisvoittoisten ruokien lisäämistä ruokavalioomme. Ja annas olla. Loppiaisen alla luin, että S-ryhmä haastaa koko Suomen lisäämään kasvisten käyttöä eli tekemään kasvislupauksen. Sopi täydellisesti ajatuksiini.

Uuden elämän suunnittelu aloitettiin tietysti kauppareissulla. Tunnen aika hyvin eurooppalaiset satokaudet, ja olin ajatellut, että tammikuun kunniaksi herkuteltaisiin avokadoilla. Appelsiinien lailla niiden satokausi on Espanjassa nyt. Yhteishyvästä löytyi resepti. Tekisimme salaattia, avokadokastiketta ja lehtipihvejä.

Erinomainen resepti. Pari tekovinkkiä:
Tomaatteja voi surutta pitää uunissa kauemminkin kuin 20 minuuttia. Maku vain paranee, mitä enemmän ehtivät kuivua. Meidän avokadot olivat aika pieniä, käytin niitä kaksi kastikkeeseen. Ei ollut liikaa. (Loppu kastike syötiin seuraavana päivänä meksikolaisen kanssa, ja se korvasi guacamolen hyvin!) Muista, että jos avokadot ovat ostettaessa vielä kovia, niitä pitää kypsyttää kotona. Kovasta avokadosta kastiketta ei pysty valmistamaan.

Huom! Kuvassa näkyvä ruipelo ei liity painonpudottajaporukkaamme, vaan häntä pyritään tänä vuonna lihottamaan.

IMG_6330

Lisää pointteja: Liha kannattaa nuijia hyvin ohueksi, sillä paistaessa pihvi vetäytyy kumminkin hieman kasaan ja ns. paksuuntuu. Meidän pakastimesta löytynyt ulkofileepala painoi 400 g ja teimme siitä kolme pihviä. Pihvit olivat siis hieman kookkaampia kuin reseptissä, mielestäni hyvät. Itselleni olisi kyllä riittänyt 100 g lihaa, mutta mies söi omansa lisäksi puolet lapsen pihvistä.

Siitä voisi päätellä, että syönnin päälle aloittamamme keskustelu kasvislupauksesta ja siitä, mitä se meidän perheessä voisi tarkoittaa, ei ole helpoin puheenaihe. Muru on kaikkiruokainen, tykkää kasviksista ja syö niitä mielellään monipuolisesti. Mutta olin ajatellut jotain konkreettisempaa lupausta. Kuten yhtä kasvisruokapäivää viikossa. Tai edes kahta kuussa.

Mies katsoi minua vähän tuskastuneena ja silmistä näki hänen ajattelevan ”Miksi h….issä me aina yritetään sopia kaikkea tällaista”. Jatkoin höpöttelyäni. ”Jokin konkreettinen kasvislupaus, eikö se olisikin paljon komeampaa?”

Muru huokaisi. ”Eikö me voida vaikka luvata, että syötäisiin tänä vuonna enemmän kalaa?”

Nauroin mielessäni vielä nukkumaan käydessäkin. Punaisen lihan ystävälle iso lupaus tuokin. Eikä edes vitsiksi tarkoitettu.

Pienet mustikkakukot

Vinkkejä isänpäivään ja yksi mukava reissu

Viikonloppuna juhlitaan. Yhteishyvän poppoo kokosi 4 erilaista menuvinkkiä, jotka kannattaa tsekata, jos mietit, mitä teillä isänpäivänä syötäisiin. Erityisen kutkuttavalta kuulosti kanamenu ranskalaisittain. Sipulikeittoa, kukkoa viinissä ja uunibrie – aika kolmikko!

Mikäli seitsemän yhteiselon vuoden jälkeen olen miestäni oppinut tuntemaan, hän valkkaisi nelosmenun, jossa tarjoillaan kunnon pihviä ja suklaakakkua. Kun muru vietti juuri synttäreitään, tarkoitukseni olikin kokkailla hänelle jotain sen suuntaista, kävisiväthän reseptit vinkiksi blogiin näin isänpäivän alla. Meni puoliksi maaliin. Jälkkärissä suunnitelma muuttui, mutta tärkein löytyi, eli tarjolla oli kunnon pihviä hyvillä lisukkeilla, konjakki-kermakastikkeessa ja maalaisranskalaisten kanssa.

Teen itse konjakki-kermakastikkeen usein näin: Paistettuamme pihvit kääräisen ne hetkeksi folioon ja kaadan kuumalle pannulle puoli desiä konjakkia. Samalla pyöritän pannulla puulastaa, jotta pihvin paistoherkut irtoavat. Konjakki höyrystyy ja lähes poistuu pannulta, mutta tilkka jää, maku mukaan lukien. Sitten kaadan pannulle purkin kuohukermaa ja lisään nokareen lihaliemikuutiota. Ja mustapippuria ja tai eri pippurien sekoitusta niin paljon, kuin mieli sillä kerralla tekee. Sitten keittelen kastiketta kokoon aika voimakkaalla lämmöllä pari minuuttia. Pihvit takaisin pannulle ja ei kun syömään!

Nyt testasimme Yhteishyvän konjakki-kermakastiketta, joka maustettiin konjakin lisäksi sinapilla. Ruokakerman korvasin kuohukermalla, muuten noudatin reseptiä tarkasti. Kastikkeesta tuli hieman ”litkumpi” kuin omastani – johtuu siitä, että tähän lisättiin desi lihalientä. Mutta oikein hyvänmakuista oli, mittarina toimi tuttu juttu: mies nuoli lautasen. Erityiskiitoksen saivat maalaisranskanperunat, joiden tekoon mies itse osallistui vahvasti. Koska minulle oli viikon ikäinen käärö sylissä. Olimme molemmat samaa mieltä: Vaikka ranujen teossa pari vaihetta onkin, tuo on ehdottomasti paras itse tehtyjen ranskalaisten resepti, heti niiden upporasvakeitettyjen jälkeen, johon olemme ikuna törmänneet. Tulevat rakenteeltaan hyvin lähelle rasvakeitettyjä perunatikkuja. Vauvanhoidon lomassa tämä toiminee jopa paremmin, koska rasvakeittämisessä on aina pieni stressaava ekstrajännite mukana. Kehuinkohan jo tarpeeksi? Laittakaa kokeiluun, vaikka heti isänpäivänä.

Pihvit konjakki-kermakastikkeessa

Itse tehdyt maalaisranskalaiset

Koska kauppareissulla sattui kupru, suklaamoussea ei tehty, mutta ex tempore mustikkajälkkärikin maistui murulle. Sille isommalle, joka näkyy kuvassa taustalla kauempana. Pieni mies, joka puhuu puhelimessa kaukosäätimeen, ei pitänyt.

Annoskokoiset mustikkakukot ovat parhaita, kun ovat jäähtyneet ja mustikkatäyte on kiinteytynyt hieman. Meillä ne syötiin mascarponemoussen kanssa: Sekoita sähkövatkaimella, pienin kierroksin, mascarponen joukkoon hieman maitoa, jotta se notkistuu moussemaiseksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla (mutta vain hieman, koska mustikkakukot ovat tosi makeita).

Mustikkakukot

Vaikka elämä uuden vauvan kanssa onkin alkanut hyvin ja meillä on jopa kokattu, fakta on, että välillä on kädet hieman täynnä. Ei ole ihme, jos kauppareissulla unohtuu ostaa tavara tai toinenkin. Paras tähänastinen esimerkki uudesta elämästämme ja tilanteesta, jossa settini mureni täysin, tapahtui eilisellä kauppareissullamme. Jaksatteko lukea?

Lähdimme paikalliseen S-markettiin, minä, vauva ja 3-vuotias esikoinen. Arttu oli polleana, koska hän on siirtynyt autokärryjen suurkuluttajasta isoksi pojaksi ja työntää itse omia pikkukärryjään. Huolimatta siitä, että niitä oli kiva lähteä lykkimään, kauppaan lähdössä kesti ja kesti ja vatuloitiin ja soudettiin ja huovattiin vaatevalintojen kanssa ja sitten vielä kiukuteltiin. Vauva oli ollut lähtövalmiudessa jo yli tunnin, joten arvelin, että karman laki määrää pienen heräämään nälkäisenä juuri kun ollaan tositoimissa.

Hyvin tunnen kohtaloni. Olimme juuri keränneet Artun kärryihin hänelle mieluisan ostossatsin, kun vauva heräsi täysrähinä päällä. Työnsimme kärrykaravaaniamme eteenpäin maitohyllyiltä, mutta kananmunille päästyämme pieni oli nikotuksissa ja tukehtumaisillaan raivoonsa. Kysyin Artulta, jätettäisiinkö kärryt tähän ja käytäisiinkö kahvilassa imettämässä vauvaa. Ei todellakaan, ”MÄ HALUAN MAKSAA!” poika parkaisi sen verran kovaa, että tiesin mihin tilanne kassoja ohitettaessa johtaisi. Monivalintatehtävä:

Kun kolmen viikon ikäinen vauva huutaa nälissään ja olette pattitilanteessa kaupan kananmunaosastolla, mitä teet?
a) Annan sen huutaa, kerään loput ostokset, maksan ne ja menen kahvilaan imettämään.
b) Kaarran makaronivälikköön ja sanon esikoiselle, että nyt seistään tässä vähän aikaa, ole paikallasi, äiti vähän syöttää vauvaa, ja tästä ei sitten puhuta kotona isille.

Oikea vastaus on b, kuten jo arvasitte. Kun vauva pääsi rinnalle, se rauhoittui heti kuten aina ja pahin nälkä tyydyttyi kolmessa minuutissa. Nopea toimitus siis. En silti kokenut onnistuneeni äitinä, vaan suorastaan kuulin, miten arjen pyörittämisen korttitaloni sortui äänekkäästi samalla kun vauvan imuote saavutti nännini ”ihan pikkaisen” epätyypillisessä paikassa. Onni onnettomuudessa makaronia osti niiden minuuttien aikana vain kolme orimattilalaista. Koska tässä tuppukylässä mikään, saati nolot tilanteet, eivät pysy salassa, kolmesta ihmisestä kaksi oli tuttuja. Jeejee, vauva kärryihin, ja matka jatkui.

Kun saimme loput tavarat kyytiin ja maksettua asiallisesti, vauva ilmoitteli, että voisi syödä loppuun sen mikä äsken kesken jäi. Nyt sinne kahvilaan. Vaikka ei osta mitään, se on huomattavasti vähemmän paheksuttava paikka imetykselle. Poislähdön hetkellä Arttu sanoi haluavansa juoda vettä. Juodaan kotona, sanoin, ja johdatin karavaanimme hissiin. Hissistä ulos tullessa poika muisti hanavetensä, jota ilman jäi. Koskaan ei ole liian myöhäistä romahtaa ja raivota että ei halua kotiin vaan kahvilaan. Valtavan – ja mummoille tiedoksi, että oikeasti ihan valtavan – raivohuudon yli puhuin lapselle järkeä. Että ei tämä niin vakavaa ole. Viedään ostokset autoon, ja jos rauhoitut, voidaan palata juomaan se vesi. Tuumasta toimeen. Takaisin hissillä ylös, isot hikikarpalot jo selässä ja meisseli ottassa, sitten kahvilan jonoon kitisevän vauvan kanssa, sitten kysymys, saisimmeko vettä tähän lasiin, sitten sivuun jonosta, ja sitten lasi kolmevuotiaan käteen. Hän joi veden ykkösellä alas, ojensi lasin takaisin minulle, kääntyi kannoillaan ja lähti kohti hissejä. Homma hallinnassa. Vauva huusi täysiä, mutta mitäs isoveljet pienistä.

Kuin ihmeen kaupalla vauva rauhoittui rytkyttävään menoon parkkihallin epätasaisella alustalla. Sain molemmat autoon. Istuin ratin taakse, starttasin, ja pidin kolme sekuntia silmiä kiinni. Hengittelin ja hoin mielessäni, että varmasti joku muukin on joskus imettänyt kaupassa. Avasin silmät, peruutin, ja käänsin nokan kohti kotia. Takapenkiltä kuului autuas huokaus ja sen päälle 3-vuotiaan sydämen pohjasta tuleva arvio suorituksestamme, karvan verran erilainen kuin omani:

”Olihan mukava reissu!”

Äijämenu: Nachoja, hampparia ja grillattua ananasta!

Vaikka blogissa tuleekin pilkattua ja tai moitittua omaa puolisoa, niin onhan se niin, että ilman murua elämäni olisi aika väritöntä. Siksi miestä pitää välillä hemmotella, esimerkiksi hyvällä ruoalla. Uusin Yhteishyvä kehotti paijaamaan miestä kunnon äijäburgerilla, jossa on tuhtia pekonia ja cheddaria ja tulista jalopenoa. Otin vinkistä vaarin, mutta päätin tehdä erilaisen burgerin, kunnon pihvillä, jossa on se pekoni mukana. Loman ansiosta ehdin myös askarrella kastikkeita ja lisukkeita. Hyvä minä! Hampurilaissämpylät olisi voinut leipoa itse, mutta tässä valitsin helpon reitin elikäs maalaisleivän. Siitä leikataan sopivat siivut, kaksi per hamppari, ja ne paahdetaan kevyehkösti grillissä juuri ennen leipien kokoamista. Voi myös semikarpata ja tehdä avohampparin yhdellä leivällä. Kukin tyylillään.

Pihvi on tässä se juju, ja siihen haetaan kunnolla makua. Yhteishyvän pekoni-jauhelihapihvit inspiroivat, mutta tuttuun tapaani hieman varioin reseptiä. Jauhelihapaketin sijaan ostin Prisman lihatiskiltä 300 g palan luutonta possunkylkeä ja 400 g naudan ulkopaistia. Kotona jauhoin ne itse. Lisäsin pekoninkin mukaan jo jauhamisvaiheessa, sujahti joukkoon kivasti. Mutta jos et omista lihamyllyä tai massan jauhamistehtävään soveltuvaa monitoimikonetta, osta laadukasta jauhelihaa ja lisää sen joukkoon pekoni pikkupikkuisina kuutioina, kuten ohjeessa sanotaan.

Sitten mausteet. Reseptissä vinkataan käyttämään ruohosipulia ja pihvimaustetta. Jos kaapeissa ei ole pihvimaustetta tai haluat kokeilla toisenlaista makumaailmaa, sekoita rohkeasti oma miksisi. Hienonnettu iso valkosipulinkynsi tuo äijäkkään vivahteen pihviin. Ja juustokumina eli jeera on hyvä pihvimausteen korvike. Maistuu tacomausteelta (eli sillä voi korvata meksikolaisissa pöperöissä tacomaustepussit, ja tulee parempaa). Jeeran kanssa voi yhdistää vaikkapa teelusikallisen korianterinsiemeniä. Ja vähän mustapippuria tietysti. Sitten muotoillaan aavistuksen mex-henkiset pihvit odottamaan grillausta. Jos valkkasit maalaisleivän, kantsii tehdä pitkulaisia pihvejä, se selvä.

Mitä muuta hampparin väliin? Jotain vihreää kuten rucolaa tai muuta rapeaa salaattia pitää olla. Ja cheddarjuustosiivut ovat aina paikallaan. Samoin tomaattikastike. Siis ei valmista, vaan itse tehtyä ketsuppia! Resepti on tosi hyvä. Pikkaisen poistin vetisyyttä lappaamalla seoksen keittämisen jälkeen tiheään siivilään. Valutin hieman nestettä pois, ja voilà, täydellistä tuli! (Kun soosia jää hamppariruokailusta, käytä se loppuun vaikkapa grillattujen, mausteisten tuoremakkaroiden lisukkeena tai grillattujen possunkyljysten kanssa, kuten viime postauksesta voit tsekata meidän tehneen.)

Sitten vielä majoneesia. Saa ostaa valmista, mutta kannattaa kokeilla tehdä itse. Sinappimajoneesi on tosi hyvää! Valkkaa tujua sinappia, koska kyseessä on äijäburgeri. Ja jos et lisännyt valkosipulia pihveihin, sitä voi toki lisätä majoneesiin, jolloin soosi lähestyy aiolia.

Kruunuksi vielä hillottua punasipulia. Voit käyttää hyvissä ajoin tehtyä punasipulihilloketta tai tehdä pikaversion kuten minä: Viipaloi pieneen kattilaan kaksi punasipulia. Kaada joukkoon 0,5 dl vettä, 0,5 dl sokeria ja 0,5 dl punaviinietikkaa. Keittele vartin verran ja anna jäähtyä. Herkullista! Ja voi vide mikä burgeri tuli! Lisukkeeksi voi tehdä lohkoperunoita tai ranuja, mutta ilmankin pärjää!

Hampurilainen itse jauhetusta pihvistä

Jos aikaa on, miehen makunystyröitä kannattaa herätellä pikkualkupalalla. Meillä hemmottelumeininkiin kuului valmiiksi avattu Sol-olut, joka kiikutettiin terassille kera lautasellinen juustokuorrutettuja nachoja (tehty kuin reseptissä, mutta kirsikkatomaatit pilkoin neljään osaan. Asettelin myös nachot kauniisti yksittäin, enkä tehnyt ”mättölautasta”. Näin tarjoiltuna käyvät oivallisesti näppipaloina). Nachoja nautiskellessa päästään mukavasti tunnelmaan ja voidaan samalla keskustella tulevasta ruoasta. Eli lisukkeet on valmiina ja pihvit odottavat vain grillausta. Rakkaan ei tarvitse muuta tehdä kuin paistaa ne pihvit, ja tutusti tietysti kerätä pointsit mahtavasti perheelle tehdystä ruoasta. No te tiedätte…

Juustokuorrutetut nachot

Meillä mies on makean perään (vaikka tutuille väittää ettei ole). Hemmotteluateria päätettiin grillatulla ananaksella. Muru ei ymmärtänyt viherpippurin pointtia, mutta kerroin, että se tuo pikantin lisän ja kuuluu annokseen. Hymisi tyytyväisenä herkkuja suussa, eli ratkaisu hyväksytty.

Grillatut ananassiivut tarjoillaan kinuskikastikkeen kanssa. Voit ostaa valmista, mutta jos et ole koskaan kokeillut keittää kinuskia säilykemaidosta, testaapa. Eli osta purkki kondensoitua maitoa, jota saa nykyään melkein joka marketista. Poista etiketit. Laita pystyyn kattilaan ja lisää vettä kunnes purkki melkein peittyy. Keittele rauhallisella poreilulla kolmisen tuntia, aina välillä purkkia käännellen. Kun purkin avaa, sisältä paljastuu kinuskiseksi kypsynyt maitosäilyke. Maku ei ole ihan perinteinen suomalainen kinuski, mutta erinomainen minun mielestäni. Ja sopi meksikolais-amerikkalais-hemmottelumenumme tunnelmaan! Annoksen voi vielä kruunata vaniljajädepallolla. (Jos semifreddoa jäi italialaiselta emännän hemmotteluillalliselta, kuten meillä, käytä sitä.)

Grilliananas ja kinuski kondensoidusta maidosta

Kauniita kesäkeittiöpäiviä!

Pappilan, mummolan ja Alkon hätävarat

Hätävaraksi kutsutaan asiaa, joka voidaan ottaa käyttöön häthätää ja asap, tilanteen ollessa niin sanotusti päällä. Keittokirjoja lukeneet tietävät, että hätävaran muodoista klassisin on pappiloista tuttu jälkkäri: Maljaan heitetään kuivakakun paloja, hilloa, vaikkapa marjoja ja ehdottomasti kermaa, pariin kerrokseen. Oletus on, että ihmisillä on tällaisia tarvikkeita aina kotona, ja näin on kahvikestit valmiit alta aikayksikön, vaikka vieraat tulisivat pihaan kuinka yllättäen.

Tein lomamme viimeisellä viikolla tällaista sotkua, koska a) tykkään pappilan hätävarasta, b) tykkään vielä enemmän tiikerikakusta, jota pääsin hätävaran tarpeiston hankkimiseksi leipomaan (hieman käsitteen vastaisesti siis) ja c) olen päättänyt pitää pääni ja testata viime lokakuussa tehdyn uhkauksen mukaisesti kaikki 52 kakkua, jotka Kakkujen kuningattaret keittokirjasta löytyvät. Olen siis a) klassisten herkkujen perään, b) nykyihminen, jonka kaapeissa ei ole mitään hätävaraan viittaavaakaan vieraiden varalta ja c) pedantti perfektionisti, perhepiirissä myös patologisena masokistina tunnettu.

Eniveis. Viikon kakkumme, hätävara, pani minut miettimään sanan etymologiaa tarkemmin. Tajusin, että hätävaroilla on tällä hetkellä iso rooli elämässämme. Meidän perheemme tärkein hätävara ei kuitenkaan koostu kuivista keksin ja kakun murusista tai säilykepurkkivarastosta. Meidän hätävaramme on mummolat.

Jos ikinä ei pääsisi edes hetkeksi lapsestaan eroon, äitiys olisi rakkauden pakkopaita (saa käyttää mut ei o pakko hei). Olen tullut siihen tulokseen, että piinaavasti ja jatkuvasti huomiota ja/tai ”kevyttä ohjausta” eli ”ÄLÄ HYPPÄÄ!”-väliintuloja vaativasta alle 2-vuotiaasta on pakko saada hengähdystaukoja, tai terveys alkaa kärsiä. Kolme viikkoa yhteistä kesälomaa teki tehtävänsä, ja olimme muruni kanssa valmiita vaikka maksamaan siitä, että lapsi pääsisi lomamme vikalla viikolla mummolaan yökylään.

Ovet aukesivat ilmaiseksi, koska mummot eivät tietenkään tajua, millaisen rahasammon äärellä istuvat. Ja hyvä niin. Me saimme kaivattua laatuaikaa, lapsi kivan reissun, ja isovanhemmat kosketuksen sukunsa jatkumisen konkreettisiin ilmenemismuotoihin. Kaikki voittivat.

Istuimme uudella terassillamme aurinkotuoleissa ja katselimme horisonttiin. Olin käynyt edellisenä päivänä kaupassa ja kekannut, että kun mukulasta saadaan hetken rauha, me tietysti syödään hyvin. Pitkän kaavan mukaan, italialaiseen malliin, jotain jota meillä ei ole tehty yli kahteen vuoteen! Korkea aika siis verestää vanhoja harrastuksia.

Koska laatuaika on kallista, päätin, etten kuitenkaan vietä sitä keittiössä. Valkkasin niin simppelit elementit kuin kuvitella voi, ja yllätin itseni suunnittelemalla menun, joka oikeasti valmistui lähes itsestään. Jos sinua lykästää tänä kesänä ja laatuaika iskee yllättäen vasten kasvoja, testaa terassimenuani. Jos olet yhtään italialaiseen kallellaan, et tule pettymään!

Yksi varoituksen sana. Camparista olisi hyvä tykätä, jotta jokainen elementti maistuu. Muruni sanoin: ”On tää aika myrkkyä, mutta tähän tulee jostain syystä himo!”

You got that right, darling. Se(kin) pullo kului loman viimeisen viikon aikana loppuun asti, sillä iltaisin lapsen nukahdettua pikkunapsu maistuu kummasti, odotellessa karua arkeen paluuta ja sitä ensimmäistä aamua kun kelpo temperamentin omaava rakkauden hedelmämme viedään neljän viikon jälkeen taas päiväkotiin.

Alkon tuotteet ovat kuulkaa aika hyvä hätävara nekin. Mikään ei rauhoita lapsiperheen äitiä niin kuin cocktail tai lasi viiniä saunan päälle, kun talossa on viimein hiljaista! Amen.

 

Alkoholinkäryinen terassimenu italialaisittain

Aperitivo Campari Orange
Antipasti

Pasta ”Pepe”

Bistecca ”Flank steak”

Campari Pompelmo ”Ghiaccio”

Irish Coffee
Cioccolata

 

Kello kuusi, päivän askareet ohi, ja ilta terasilla alkaa!

Tarjolla lempiaperitiivini lisäksi pikkunaposteltavaa. Meloni ja parmankinkku maistuu kesältä Italiassa!

Italiassa pitkällä illallisella syödään annos pastaa tai risottoa ennen pääruokaa. Täyttää mahaa ja on hauska ohjelmanumero. Myös hyvää, kunhan pasta on ”al dente”.

Kuveliha eli Flank steak lepuutetaan grillauksen jäkeen liinan alla, mikä vetää ilmeet tuimaksi. Sitten leikataan ja maustetaan, ja viimein syödään, hyvän tomaattisalaatin kanssa.

Löysin eräästä vanhasta keittokirjastani Etelä-Suomen Sanomien päätoimittajan Heikki Hakalan reseptin, joka lupasi lasehdettii aterian mukavasti. Lempparidrinkkini lusikoitavassa sohjomuodossa, nam! Sulaa terassilla nopeasti, mutta lopun voi juoda eli so what! Laseutuksen jälkeen saunaan, sen päälle jälkiruoaksi Irish coffeet ja suklaata.

Näiden iltojen takia ihminen elää!

 

RESEPTIT:

Campari Orange
1 annos
0,75 dl Camparia
1,5 dl appelsiinimehua (Valio luomu)
appelsiinisiivu ja jäitä

Kaada lasiin viilennetyt Campari ja mehu. Lisää appelsiinisiivu ja jäitä. Tarjoile aperitiivina.

Antipasti eli alkupalat
cantaloupe-melonia
parmankinkkua

Leikkaa meloni lohkoiksi. Kiedo ympärille parmankinkkuviipale tai puolikas. Tarjoile alkupalana.

Mukaan sopivat hyvin myös oliivit ja vaikka palat parmesaania, jos kaapista sattuu löytymään.

Pasta ”Pepe” eli Spaghettia ja pippuria
(2:lle primo eli eturuoka)
1 annos Barilla spaghettia
25 g voita
0,5 dl kermaa
suolaa
reilusti mustapippuria

Mittaa yksi annos spaghettia (yksi annos jaettuna kahdelle syöjälle on sopivan kokoinen ”primo”). Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan, Barilla spaghettia se max 8 minuuttia! Pastan tulee olla vain juuri ja juuri kypsää eli ”al dente”.

Pastan kiehuessa sulata voi pienessä kattilassa. Lisää kerma, kiehauta, ja keittele hiljalleen pari minuuttia. Lisää suolaa (ja jotakin yrttiä) sekä reilusti rouhittua mustapippuria. Sekoita hyvin.

Valuta spaghetti, lisää kastike, sekoita ja jaa kahteen kulhoon. Nauti heti, joko jääveden tai mieluummin valkoviinin kanssa.

Bistecca ”Flank steak” eli Grillattua kuvelihaa
(2:lle)
1 kpl Tammisen Rotukarja Flank Steak –pihviä (n. 400 g)

Ota liha hyvissä ajoin ennen grillausta huoneenlämpöön. Grillaa pakkauksen ohjeen mukaan (marinoimatta lihaa). Lepuuta folion ja keittiöpyyhkeen alla 15 minuuttia (20 minuuttia, jos maltat). Leikkaa siivuiksi, mausta suolalla ja pippurilla, ja vedä huiviin esim. tomaatti-sipulisalaatin kanssa (resepti viime postauksessani). Italialaista punaviiniä kylkeen myös, ehdottomasti!

Campari Pompelmo ”Ghiaccio” eli Greippi-Campari-jäädyke
(4:lle)
3 dl greippimehua (Tropicana, jota löytyy marketin kylmäosastolta)
2 dl Camparia
sokeria

Sekoita greippimehuun Campari ja sokeria sen verran, että seos maistuu hyvältä. Pane seos pakastimeen laakeassa astiassa ja sekoita jäätymisen aikana ahkerasti haarukalla. Huom! Varaa tähän riittävästi aikaa, jäätyminen vie useita tunteja (eli aloita tästä jo aamulla, jos illalla syödään). Lusikoi tarjolle cocktaillaseihin. Syö heti, sillä jäädyke sulaa nopeasti.
Alkuperäinen resepti Heikki Hakala, Glorian toinen ruokakirja

Irish Coffee, Cioccolata eli Irish coffeeta ja suklaata
(1 annos)

3 cl (irlantilaista) viskiä
n. 1,5 dl vahvaa kahvia
n. 1 rkl sokeria (tummaa)
kermaa vaahdotettuna
tummaa suklaata (Fazer)

Mittaa viski esim. viinilasiin. Kaada lasiin kuuma kahvi. Makeuta makusi mukaan sokerilla. Sekoita. Lisää pinnalle pari ruokalusikallista vaahdotettua kermaa. Tarjoile rinnalla pari palaa tummaa suklaata.

Pääsiäisen päiväkirjamerkinnät

Rakas päiväkirjani.

Olipa ihana pääsiäinen! Ehdittiin rentoutua JA päästä lomatunnelmaan, mikä on meillä harvinainen yhdistelmä. Jälkimmäinen kun tarkoittaa tässä perheessä yleensä pakonomaista puuhastelua erilaisten hommien parissa. Mutta kuten sanottu, nyt ehdittiin tehdä molempia, puuhastella ja levätä, sopivassa suhteessa.

Yksi listalla pitkään olleista puuhasteltavista on ollut siivous. Sain siivottua kiirastorstain ekstravapaapäivänäni tyydyttävällä tavalla, ja jo se oli omiaan korkkaamaan minilomatunnelmani. Korkkasin varmuudeksi myös oluen, kun sain mopin siivouskaappiin. Jottei jäisi epäselväksi töistä ja päiväkodista saapuville muruille, että äiskä on aikeissa myös rentoutua pääsiäisenä.

Otin lunkisti erityisesti leipomispuolella. Käytin pitkäperjantaina joulusta jääneet torttutaikinalevyt: taikinaneliölle lusikallinen vadelmamarmeladia ja toinen tuorejuustoa, sitten ummistus kolmion muotoon, voitelu ja uuniin. Kelpasi kahvivieraille, joten jatkoin valmistaikinointia itse pääsiäispäivänäkin. Viikon kakkuni, pakastevoitaikinaan tehty aprikoosi-mantelitorttu, valmistui nopeasti ja näytti linnunpesältä, jossa kaikki munat ovat hajonneet. Vähemmän kaunis mielleyhtymä, mutta värit sopivat hyvin pääsiäisinstallaatiooni suklaamunien ja Arabian pupufiguurien rinnalle.

Artulla oli pääsiäisen alla tuomisina päiväkodista istutus, jota arvelin mullasta nousseiden oraiden perusteella vehnäksi. Jälleen yksi elementti juhlapyhiin, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut, elikäs lasten askartelut. En usko, että meidän poika on ihan itse höyheniä liimaillut, kuten ei varmaan ihan kaikki muutkaan kaverilapsosensa. On juuri siksi erityisen hellyttävää ajatella, kuinka ne innoissaan ovat siellä väkertäneet vierekkäin, terve puna poskilla, toinen toistaan ylpeämpinä valmiista töistä. Siis ne meidän päiväkodin tädit. On ne ihania ;)

Leipomispuolella mentiin aidan matalimmasta kohtaa, ja koen pientä häpeää siitä, että käytän uudessa elämässäni valmiita voitaikinoita. Tuppasin ennen, uskokaa huviksenne, tekemään ne itse, ja olen varmaan joillekin joskus leveillytkin, etten käytä pakasteita. Hivenen ennenaikaista vannomista todistaneet tutut on varmaan vaan parasta leikata ystäväpiiristä, jotten joudu muistelemaan menneitä virhelauseitani.

Sen sijaan ruoanlaittopuolella tein tänä pääsiäisenä parikin annosta, jossa oli kaikki kohdallaan ja jopa karvan verran yritystäkin. Lauantaina paistoimme kunnon entrecôtet, joille tein bearnaisekastikkeen. Ja jos et ole ikinä maistanut hyvän pihvin, öljyssä friteerattujen itse tehtyjen ranskanperunoiden sekä voikastikkeen yhdistelmää, tee se pian! Me oikaisimme perunoissa ja teimme kiertoilmauunissa kunnolla öljyttyjä lohkoja, mikä ajoi suunnilleen asian. Suosittelen! Kastikkeeseen käytetään yleensä rakuunaa, mutta minä korvasin sen tuoreella timjamilla, samaisella, josta olin tehnyt pihveille yrtti-öljymarinadin. Toimi!

Toinen huippuannos sunnuntailta: Kokonaisena kypsennetty broileri, joka on ennen uuniin laittamista päällystetty kuutioidulla voilla ja valkosipuliviipaleilla. Rinnalla pannulla kypsennettyjä juureskuutioita, jotka on maustettu siirappilorauksella ja rosmariinilla. Wau! Jos et ole ikinä tehnyt itse kokonaista broileria uunissa, testaa tätäkin. Lähes joka marketin pakastealtaasta löytyy kanoja, useasta myös luomuna. Nam!

Vielä maanantai: Lihamureketta sekä bravuuriani, valkosipuliperunoita. Murun lempilisuke. Suositan tätäkin! Valmistamiseen tarvitset korkeareunaisen, kannellisen paistinpannun.

Valkosipuliperunat pannulla

n. 8 kiinteää perunaa
n. 2 dl kuohukermaa
3-4 valkosipulin kynttä (koon ja mieltymysten mukaan)
öljyä ja voita, suolaa

Kuori perunat ja viipaloi paksuhkoiksi viipaleiksi. Huuhtele ne lävikössä ja taputtele kuiviksi talouspaperilla (tuntuu turhalta vaiheelta vaan parantaa lopputulosta tuntuvasti).

Ruskista perunat kevyesti, voi-öljyseoksessa, korkeareunaisessa paistinpannussa, muutamassa erässä. Nosta kaikki viipaleet takaisin pannulle, säädä lämpö maltilliseksi, mausta suolalla, ja hauduta viipaleita hetki kannen alla.

Lisää joukkoon silputut tai murskatut valkosipulinkynnet. Kaada joukkoon kerma. Sitä tulee olla niin paljon, että kerma peittää alimmat kerrokset hyvin, mutta ei koko vuokaa. Kypsennä perunoiden lajikkeesta riippuen noin 45 minuuttia – tunnin, maltillisella lämmöllä ja kansi päällä. Sekoita muutaman kerran kypsennyksen aikana, varovasti. Kuohukerma tiivistyy ihanaksi kastikkeeksi, joka tarttuu perunoihin.

 

Kuten todettu, vapaapäivinä meillä aina puuhastellaan. Kohta vuoden on asuttu uutta taloa, ja aina on joku projekti kesken. Ehkä pisimpään olen mankunut murua kyhäämään eteiskuistille vanhan ajan arkkupenkin. ”Sellaisen ällän mallisen. Pitkälle sivulle kansi. Lyhyellä sivulle ilman etuseinää, hyllyllä, kiitos, sellainen, johon saa kengät. Siis arkkupenkki-kenkäteline, pliis rakas. Olen nähnyt sellaisen kerran naistenlehdessä vuonna -86, haluan just sellaisen, mutta en enää muista, millainen se oli. Mutta haluan just sellaisen ihanan. Se on mun lempitoive!”

Vähän kolmatta päivää siinä pääsiäisestä meni, mutta lopputulos on täydellinen. Aika muru mulla! Ja sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että kehui itseään pari tuntia penkin valmistuttua. On kuulemma niin hieno, että hän alkaa valmistaa tuollaisia ihan tilaustöinä. Sanoin, että tilaisin sitten heti kiitos pari arkkupenkkiä sinne saunan eteiseemme. Eli pukuhuoneeseen. Sekin kun on pitänyt jo kohta vuoden kalustaa. Että mihin sen tilauksen voi tehdä ja käykö murulle Visa Electron?

Mies mutisi jotain mennessään, että tässä on nyt alkamassa maataloustyökausi, pitää kattoa niitä penkkejä joku toinen kerta. On niin paljon kaikkea puuhasteltavaa.

Ja sitten ne lähtivät pikkumurun kanssa kaivuuhommiin. Pihojakin meillä nimittäin puuhasteltiin pääsiäisen ihanilla keleillä. Lapsi oppi uuden sanan, ’paijaa’. Se ei tarkoita sitä, mitä luulisi. Hän ei toivo siis paijausta, vaan hän haluaa kaivaa. Puhui unissaankin raukka, silleen hempeällä äänellä. Tänään päiväkodista kotiuduttuamme desibelit olivat toiset. ”PAIJAAAA!” poika huusi kun isi puki häntä. Yritin sanoa, että pysykää hetki paikoillanne, otan teistä kuvan. Mutta ei ne ehtineet.

Veikkaan, että tämä näky tulee minulle hyvin tutuksi: Aina kun on konehommia tarjolla, molemmista muruista näkyy vain selät. Ja arkkupenkit sun muut akkojen hömpötykset joutuvat odottamaan.