Lasten juhlat Halloween-tyyliin

Esikoinen täytti neljä ja pienempi vesselimme vuoden. Sukulaisille järkättiin yhteissynttärit. Koska synttäriajankohta tähän osui ja iso poikamme tykkää ”spidereista” ja kummituksista, Halloween-teemalla päätettiin mennä. Tarjoilujen valitseminenkaan ei tuottanut suurta ongelmaa, lapsi kun ilmoitti haluavansa suklaakakkua ja jäätelö. Checked.

Teemamme oli aika kevyt ja näkyi lähinnä tarjoilupöydän koristeissa. Olisi tuntunut liian hullulta pimentää koti jätesäkeillä ja pukeutua vereviin naamiaisasuihin. 1-vuotiaalle outo tilanne, eivätkä poikien isovanhemmatkaan olisi välttämättä osanneet arvostaa kummitusjunamaista meininkiä kahvia juodessaan. Tästä saat kuitenkin ideoita tarjoiluihin, jos teidän perheessänne on päätetty järjestää pyhäinpäivänä naamiaiskekkerit lapsille. Kodin koristelussa olkoon Google-apunasi.

Syötäviä

Lasten Halloween-kutsut

JACK Kurpitsa-pekonipiirakka
MUUMIO Nakkipiilot
Riisipiirakat ja munavoi
Pieniä voileipiä

SPIDER Jäätelökakku
Suklaakakku- ja juustokakkupalat & KUMMITUSVARTIO
Keksi- ja karkkitarjotin

 

Kurpitsa-pekonipiirakka

Kurpitsa-pekonipiirakan tein tällä Yhteishyvän reseptillä. Oiva piirakka, myskikurpitsa on niin herkkua! Lasten kutsuille voi miettiä, haluaako chilin jättää täytteestä pois. Meidän lähipiirin lapset ei suolaisia piirakoita juuri haarukoi, joten kovin vaikea ei monivalintatehtävä ollut. Käytin chiliä. Piirakan päälle asettelin kokonaisia ja pienittyjä nachoja kurpitsalyhdystä tutuiksi kasvoiksi. Oho, siitähän tuli aika hyvä!

Halloween-nakkipiilot

Muumiota muistuttaviin nakkipiiloihin otin mallia Maku.fi:stä. Ostin Kivikylän Wanhanajan hyvänmakuisia, napsahtavia nakkeja. Pituudeltaan passeleita. Paketissa oli 380 g nakkeja, ja muumiokääreitä varten sulatin kaksi voitaikinalevyä. Leikkasin levyt terävällä veitsellä pituussuunnassa suikaleiksi, siten että sain suikaleita tasan nakkien määrän verran. Pyöräytin taikinasuikaleet nakkien ympärille, latelin pellille, ja voitelin munalla. Uuniin 225 asteeseen noin 15 minuutiksi, kunnes ovat hyvän värisiä. (Hieman vähäinen oli taikinan määrä, eli nämä muumiot olivat päässeet kääreistään irti. Mutta lapset eivät valittaneet.) Jäähtyneisiin nakkeihin tehdään silmät majoneesilla, esim. hammastikkua apuna käyttäen. Yllättävän vähätöiset.

Pakastealtaasta löytyvät Fazerin Vuoksen piirakat toimivat kaikissa lasten juhlissa, ovat superhelppoja ja maistuvat aikuisillekin munavoin kanssa. Pikkuvoikkareiden pohjana käytin puolestaan ruispalojen Mini-versiota ja Sinuhen saaristolaisleipiä. Pyöreä nappi on puolitettuna kivan kokoinen ja lasten käteen sopiva, kuin mini-ruispalakin. Päälle voi laittaa juustoa ja kurkkua, aikuiseen makuun ovat esimerkiksi savuporo-suolakurkkupikkuruispalat ja graavilohisaaristolaisnapit. Versot koristavat leipätarjottimet hauskasti, Mimis on hyvä tuoteperhe. Ei niin Halloweenia, mutta toimii.

Spider-jäätelökakku

Jäätelökakkuja voi tehdä monella tavalla, ja kovasti suosittuja ovat nyt pehmenneestä jäätelöstä kakkuvuokiin kootut ja uudelleen pakastetut kakut. Osviittaa voi ottaa tästä Yhteishyvän reseptistä (klikkaa, upea kuva!). Pehmenneen jäätelön työstöön voi käyttää sähkövatkainta, mutta voi sen vain leikata siivuiksi ja painella vuokaan, jos on laiska. Mielestäni lopputulos on aika sama. Huomioitavaa on, että kannellisissa rasioissa myytävät herkkujätskit ovat tähän tarkoitukseen vähän liian sulavia. Tein keksipohjan päälle suklaajätskikerroksen tavallisesta pakettijäätelöstä, ja hyvin toimi. Vaniljajäätelökerros päällä on herkkujädeä, ja se suli käsiin, kun kakku oli otettu jo hetkeä ennen H:ta jääkaappiin pehmenemään. Eniveis, koristeluun en uhrannut kallista aikaani, vaan norotin suklaakastiketta renkaiksi, ja sitten vedin veitsellä poikkiviivat, jolloin kuviosta muodostui hämähäkinseitti. Mukaan vielä pieniä (pestyjä) hämähäkkejä, Prisman Halloween-esillepanosta ostettuja (samasta mestasta muuten hankittu nuo kuvissa näkyvät oranssit kurpitsalyhdyt).

Tummanpuhuvat sävyt sopivat Halloween-meininkiin, ja namitarjottimelle olin valinnut paljon lakua ja suklaata. Juustokakun pohjassa käytin mustia Oreo-keksejä, ja samoja keksimuruja ripottelin vielä juustokakkumassan pintaankin. Sen, kuin myös suklaakaakkumme, leikkasin valmiiksi paloiksi tarjolle. Poika oli innoissaan kummituksista, joita asettelimme vartioon leivoslautasille. Kummitus on tehty isosta, aidosta jenkkivaahtokarkista (sieltä Prismasta näitäkin löytyi). Valutimme päälle sulaa valkosuklaata ja löimme suklaarusinat silmiksi. Oikeat rusinat olisivat tummemmat ja autenttisemmat silmät, mutta kun poika rakastaa suklaarusinoita, käytin niitä.

Halloween-kummitukset

Nyt on juhlat juhlittu. Halloween-synttäreiden jälkeen pidettiin päiväkotikavereille meidän perheen ekat ihka-aidot lasten kutsut, ja menoa riitti. Pääsin vähällä, kun jälkimmäiset synttärit organisoitiin ulkoiluteemalla. Ei tarvinnut siivota juhlien jälkiä kotona. Mutta sen verran olen nyt saanut hajua siitä, millaiseen synttäriralliin elämämme on tulevina lokakuina, kahden pienen päivänsankarin synttärien vuoksi menossa, että olo on jo nyt äärettömän voipunut.

Joku työnsankari jäi elämään Youtube-todellisuuteen lohkaistuaan uutisissa rankan duunipäivän jälkeen, että ’taidan riipasta kunnon kännit’. Vastaava fiilis lienee monella lastenjuhlamaratonin jälkeen. En tod. moralisoi, mutta epä-äidillisen kännin sijaan kannattaa panostaa johonkin eheyttävämpään. Miten olisi puoli tuntia omaa hemmotteluaikaa? Laita siis sauna päälle ja sano, että ’nyt äiti riipasee kunnon löylyt, koittakaa pärjäillä sen aikaa”. Saunan lämmössä mieli lepää – eikä se nyt niin paheksuttavaa ole, jos mukaan ottaa tölkin lempisiideriään tai lasin kuohuvaa. Lastenjuhlien jälkeen on äiti sen ansainnut, believe you me.

Puutarhajuhlien menu

On ilo ja kunnia, kun joskus harvoin joku pyytää ruoanlaiton saralla allekirjoittaneen vinkkejä. Nyt niin kävi pitkästä aikaa. Soittivat paikallislehdestä ja kysyivät, millaisia pöperöitä bloggari kattaisi puutarhajuhliin.

Mietin hetken. Olen ennen ollut tosi arka tällaisissa ja ajatellut, että kaikkien tarjottavien pitäisi muka sointua yhteen saumattomalla tavalla. Katin kontit. Se kalskahtaa jopa vanhanaikaiselta. Erilaisia kivoja pikkusyötäviä tai suurempia suupaloja voi kattaa ihan huoletta samaan noutopöytään, omia lemppareita tai villejä kokeiluja, ja sitten vaan naapurit ja läheiset paikalle ja meillä on kemut pystyssä. Puutarhajuhlat ovat ihan mielettömän kaunis tapa viettää vaikkapa syntymäpäiviä. Voi kehveli kun koko meidän katras on syntynyt syksyllä. Mutta juhlan aiheeksi käy tietty vaikka viimeinen lomaviikko. Tai ensimmäinen. Ja niin edelleen.

Joku päivä järjestän kello viiden teekutsut ja katan ulos jääteetä, haudutettua teetä ja erilaisia leivonnaisia. Mutta nyt paikallislehti sai ruokaisemman ehdotelman. Linkit ja vinkit menun jälkeen postauksen lopussa. Voisin tietty suuren maailman tyyliin vain todeta, että reseptit löytyvät huomisesta Orimattilan Sanomista… mutta äh, ei se taitaisi tarkemmin ajatellen niin suuren maailman tyyliä olla ;)

 

Kemut puutarhassa

Porkkana-/kurpitsasosekeittoa shotteina
Minihampurilaiset ylikypsästä possusta
Graavilohileipäset
Pienet poropiirakat
Parmesaaniporkkanat
Vihreä salaatti

Mustikka-kaurakakku

Graavilohileivät

Pienet poropiirakat

Parmesaaniporkkanat

Puutarhajuhlien kattausta

Mustikkakakku

 

PARI SANAA RESEPTEISTÄ

Sosekeittoshotti: Jos omaa lempparireseptiä ei ole, kokeile mausteista porkkana-bataattikeittoa tai myskikurpitsasosekeittoa, klik. Laita tarjolle pieniin laseihin.

Minihampurilaiset: Leivo pienikokoisia hampurilaissämpylöitä (hyvissä ajoin pakastimeen). Valmista ylikypsää kassleria (jo juhlia edeltävänä päivänä), ja suolaa kassler sitä edellisenä päivänä: Liuota hienoa merisuolaa veteen (1 dl suolaa per 1 l vettä). Laita possu kannelliseen astiaan ja peitä suolaliemellä. Anna suolautua yön yli jääkaapissa. Laita liha voideltuun pataan. Hauduta kannen alla 125 asteessa n. 4-5 tuntia, kunnes liha on lohkeavan kypsä. Revi liha haarukalla pieniksi paloiksi. Mausta varovasti BBQ-kastikkeella (itse tehdyllä tai ostetulla), pippurilla ja pataan tulleella liemellä. Leikkaa sämpylät, laita väliin salaattia, pikkukeko possunlihaa ja tomaatti- tai retiisisiivut. Purista kansien sisäpuolelle hyvää sinappia ja paina kannet paikoilleen.

Lohileipäset: Resepti graavilohileipiin täällä, klik.

Pienet poropiirakat: Yhden piirakkavuoan kokoisesta suolaisesta piirakasta saa muffinipellillä (n.) 12 kpl minipiirakoita. Olen jakanut hyvän poropiirakan reseptin aiemmin, ja nyt tein piirakan tosiaan niin, että jaoin taikinan ja täytteen muffinipellille. En esipaistanut pohjia, vaan lisäsin täytteen ja paistoin 220 asteessa 20 minuuttia. Juustona käytin parmesaania ja sekoitin raasteen tällä kertaa porokuutioihin, en ripotellut piirakoiden päälle. Ei paistu niin tummaksi pinta, vaan kenties herkullisemman näköiseksi.

Porkkanaranut: Resepti juustoisiin rakuunaporkkanoihin täällä, klik. Rakuunan sijaan porkkanoissa voi käyttää mieliyrttiään, ja minä käytin rosmariinia.

Vihreä salaatti: Luonnistunee ilman ohjeita. Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit ja hyvä balsamico on must, muistakaa :)

Mustikka-kaurakakku: Reseptiin onkin tässä blogissa jo useamman kerran törmätty. Tässä linkki, klik. On niin hiton hyvää että. Äitin kakussa on kermaa ja rahkaa, minä teen täytteen kermasta ja purkillisesta mascarponea. Täyte onnistuu helpoiten, kun yhdistää kerman ja juuston vatkauskulhossa ja sekoittelee sähkövatkaimella rauhallisella nopeudella, kunnes täyte on suloisen samettinen ja paksu.

 

HYVIÄ LOPPUKESÄN JUHLIA joka pihaan ja puutarhaan!

fiiliskuva

Kuva: Outi Sirviö

Keväinen naistenilta

Naistenilta on meilläpäin käsite. Se on syntynyt kun olin pieni tyttö ja halusin pitää äitin ja kummitädin kanssa saunailtoja, joissa tehtiin raastesalaattia. Sittemmin illat ovat muuttaneet muotoaan sitä mukaa kun olen kasvanut ja uudet vaiheet ovat seuranneet elämässä toisiaan. Mukaan mahtuu äitini puolen sukua iso kööri, joskus ollaan edelleen äidin ja tädin kanssa kolmestaan. Mutta äänekkäintä ja muistorikkainta on nähdä isolla porukalla, ja tällainen onni kävi pitkästä aikaa pääsiäislauantaina.

Vähän ennen neljää laitoin pojat autoon ja pyysin murua viihdyttämään itseään ja rakkautemme hedelmiä vähintään pari tuntia. Ja sitten me istuttiin meidän perheen naisten kanssa pöydän ääreen, syötiin hyvin, juteltiin vanhoja ja uusia, kerrottiin kuulumisia ja aika pitkälti vaan naurettiin kaikkia pöljiä juttuja, joita elämässä on sattunut ja sattuu.

Ruokapuolella luotin varmoihin herkkuihin elikäs juustotarjottimeen salaatin ja pikkusuolaisten kera. Juustot kävimme vauvan kanssa valkkaamassa Prismasta. Riitan Herkun tiskistä poimittiin maalaisbrietä ja manchegoa, lahjaksi saadun punaviinicheddarin kaveriksi. Luomuviikunahilloa haettiin hillohyllyiltä, kotoa löytyikin herkkunäkkäreitä ja yrttikeksejä. Niiden kanssa päätettiin maistella Valion uutuustuorejuustoa Mustavalkosipuli sekä Presidentin Rondele-vuohenjuustolevitettä. Olipa ilo syödessä, kun yksi vieraista totesi aidon kuuloisesti ”Hyvin valkatut juustot!”.

Salaattisekoitus, joka maustetaan suola- ja pippurirouhauksilla ja jonka joukkoon sekoitellaan uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja ja vaikkapa mozzarellaa paloina, on näyttävä vierastarjottava. Sen kanssa tarvitaan vielä jotakin pikkusyötävää… ja mikäpä sopisi keväiseen naisteniltatunnelmaan paremmin kuin munakasrulla!

Testasin kahta variaatiota, kylmäsavulohimunakasrullaa ja katkarapumunakasrullaa. Munakaslevyt ovat nopeita valmistaa sarjatyönä ja kypsyvät kiertoilmalla yhtä aikaa. Järkevää lapsiperheen vierasruokaa. (Testaajan kommentti: Toisessa reseptissä kehotettiin kumoamaan levy kuumana, toisessa käskettiin antaa jäähtyä. Testasin molempia tapoja. Kuumana levy pysyi juuri ja juuri kiinni leivinpaperissa, jäähtyneenä ei. Joten jäähtyneen levyn kippasin ympäri ohutta leikkuulautaa ja tarjotinta apuna käyttäen.) Valmiille levyille vaan täytteet ja ei kun rullalle.

Lohimunakasrulla

Muutin reseptejä hieman, kun tarjolla oli salaattia. Korvasin katkarapurullan jääsalaatin ripottelemalla levylle muutamia rucolanlehtiä. Savulohirullassa käytin sitten rucolan tilalle tuoretta pinaattia – saatiin vähän vaihtelua. Ja testiryhmämme oli lähes yksimielinen (lähes, sillä yksi allergikko ei voi syödä rapuja). Katkarapurulla oli paras, ja sitä voi syödä leveämpinäkin annospaloina. Arvioisin ”kuivemman” lohirullan toimivan parhaiten buffetpöydässä ohuina siivuina. Toki siihen voi hakea mehevyyttä esimerkiksi tuplaamalla tuorejuuston määrän.

Kylmäsavulohimunakasrulla

Katkarapumunakasrulla

Juustoja ja keksejä

Sain seuraavana päivänä puhelun tädiltä ja kiitokset mukavasta illasta. ”Meitä on niin iso sakki, että eihän me kohta oikein muualle mahdutakaan kuin teille”, hän nauroi viitaten meidän kuistin isoon ruokapöytään. Kommentti jäi pyörimään päähäni, ja kun illalla söin viimeistä katkarapurullan palaa, ajattelin asiaa. Haaveilin aikoinaan, että asuisin joskus maalla, kenties Orimattilassa vanhalla kotikylällä, miehen ja parin lapsen kanssa. Harrastettaisiin viljelyä, ja kotoa löytyisi sellainen maalaistalojen iso tupa leivinuunilla ja puuhellalla. Ja erityisesti siellä olisi kuisti, jonka ison ruokapöydän ääreen mahtuisi perhettä ja sukua kokoontumaan juhlapäivinä.

Tässä ne asiat nyt minulla oli. Ja silloin säpsähdin: ”Taivaan tähden! Miksi en suurimman osan aikaa pakahdu siitä faktasta, että elän unelmaani!!?”

Hämmästykseni kesti vain sekunnin ja jatkoin iltapalani syömistä, sillä yhtä nopeasti muistin tietäväni vastauksen tuohon. Vastaus kuuluu tarinan muodossa näin:

Ystäväni sai pojan. Hänen miehensä kertoi minulle, että on kauhea klisee sanoa näin, mutta kyllä hän tunnisti itsessään pienen ekstraonnentunteen kun varmistui, että jälkikasvu on poika. Koska on se miehelle kuitenkin kiva juttu saada poika. Polleana tuoreena isänä hän lähti synnytyslaitokselta kotiin. Sairaalan aulassa hän näki kuinka hänen ikäisensä isä kumartui tyttölapsensa puoleen ja auttoi kiharapäiselle prinsessalle takin päälle. Ystäväni mies tunsi sydämensä pakahtuvan näyn edessä. Hänkin haluaisi sittenkin tytön!

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Jos me ihmisrodun edustajat emme koko ajan tavoittelisi ja haaveilisi jostain muusta kuin siitä mitä käsillä on emmekä aina yrittäisi kurottaa korkeammalle, me jäisimme rypemään onnen tunteisiimme esimerkiksi oppiessamme kävelemään suorassa. Näin emme olisi koskaan keksineet penisilliiniä, käyneet kuussa tai tajunneet kuivata tomaatteja uunissa!

Kun pitää tavoitteet tarkkoina, joskus lykästää. Ystäväni mies sai myös sen tytön.

Vaan mistä lie haaveilee tänään…

Tunnelmallista kevättä kaikille :)

Katkarapuleivät

Täydellinen some-elämä ja loppiaisherkut

Loppiainen tarkoittaa, että juhlat alkaa olla juhlittu. Joulukauden rituaalinomainen lopettaminen on meillä yhtä tärkeää kuin sen avaaminen. Koristeita pakkaillaan pikkuhiljaa, kuusi viedään ulos, heitetään joulukukkia tunkiolle. Samalla voi haikeilla ja fiilistellä: Tällainen joulu tänä vuonna, mitähän ensi vuonna..?

Juhlan säädylliseen päättämiseen sopii hyvin syöminen. Meillä tehdäänkin yleensä juhla-ateria paitsi adventin tienoilla ja joulun alkaessa, myös sen päättyessä. Sillä tavalla ympyrä sulkeutuu kivasti. Jos halajat samaa, tässä vinkkejä loppiaisillalliselle – suurin osa kaupoistahan palvelee vapautuneiden aukioloaikojen takia ja tarvikkeet on vielä helppo hankkia. Myös tuleva viikonloppu on hyvä ajankohta joulun hautaamiselle, vaikkapa kera kuohuvan, jos kaipaat ekstratunnelmaa.

Mitä alkupalaksi?
Toast Skagen eli katkarapuleipä on meidän perheen herkkua. Minikokoisena ne ovat täydellinen alkupala, varsinkin, jos lasissa on tilkka sitä kuohuvaa. Täyte riittää useammalle pikkuleivälle, ja makujen osalta Yhteishyvän resepti on tikissään. Suosittelen! Lapsille voi myös paistaa leivät, ja päällystää ne juustolla.

Toast Skagen

Mitä pääruoaksi?
Aloitetaan lisukkeesta. Siksi sopii esimerkiksi juurespyree maa-artisokasta. Se valmistetaan keittämällä kuorittuja ja lohkottuja maa-artisokkia vähässä vedessä, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Kaadetaan vesi pois, soseutetaan, ja lisätään kermaa, kunnes koostumus on pyremäinen. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Maa-artisokkaa on ollut S-kaupoissa hienosti esillä, se kun oli joulukuun satokausituote. Samaan tapaan voit tehdä pyreetä tammikuun ykkösestä eli palsternakasta. Myös selleristä tulee ihana pyre, johon kannattaa lisätä perunapyreen tapaan hävyttömän paljon voita. Ja punajuuripyree se vasta hyvää on! Komeaa olisikin tehdä ja tarjoilla useaa sosetta rinnan, vaikkapa kolmen kimarana.

Pyreiden kaveriksi käy luonnollisesti hyvin pippuroitu ja paistettu naudanfileepihvi. Epäystävällistä ilmastolle, mutta toimii juhlatilanteissa ja on aina saatavilla. Jos löydät kotimaista karitsan ulkofileetä esimerkiksi kauppasi pakastealtaalta, osta heti talteen. Näihin herkkuhetkiin niitä kelpaa sulatella ja sihauttaa paistinpannulla.

Maa-asrtisokkapyree

Mitä jälkiruoaksi?
Jos et ole syönyt suklaasta itseäsi vielä uuvuksiin, suklaa-appelsiinitiramisu on ihana jälkkärivaihtoehto!

Suklaatiramisu

Hyvää loppiaista!

P.S. Saan joskus palautetta ”Kuinka ihmeessä jaksat kokata noin hienoja kun teillä on nyt lapsia” tai ”Ei meidän perheessä olisi mahdollista syödä kolmea ruokalajia kun meillä on nyt lapsia”. Hyvät ihmiset. Somessa saa hyvin harvoin oikean kuvan muiden elämästä. Sosiaalinen media, kuten FB tai blogit, kun on valjastettu keulimiseen. Kaikki näyttää ja kuulostaa teksteissä ja kuvissa paljon taianomaisemmalta kuin aito todellisuus. Esimerkki: Ei meidänkään 3-vuotias tosiaan viihdy aloillaan alkupalojen ajan. Jos pöytä on täytetty leluilla, kuten Ponsse-metsäkoneella ja sen kavereilla, on teoreettinen mahdollisuus saada syödä alkupalaleipänsä itse suht rauhassa. Kattaus ei näytä hyvältä, mutta kuvaa voi rajata sometarkoituksiin.

Alkupalat ja lelut

Yhtä helppoa kuin metsäkoneen rajaaminen on jättää annoskuvan ulkopuolelle se pääruoan ajan sitterissä pirtinpenkillä huutanut alta kahden kuukauden ikäinen vauveliini. Huokaus. Vaikka ne olisi itkemättä koko päivän, varma romahdus tapahtuu silloin kun äidillä on filee ja pyree lautasella… Eikä siinä vielä kaikki: Somessa sompaillessa et myöskään huomaa, kun aikajana katkeaa. Oikeasti katkarapuleipien ja karitsan jälkeen meillä juotiin glögiä – kylläkin herkku sellaista – ja maisteltiin namihyllyltä bongattuja tryffeleitä, koska paukut eivät enää riittäneet enempään kokkailuun. Tiramisua syötiin viikkoa myöhemmin.

Se, mitä somessa luulet näkeväsi, on tosi harvoin ihan todellista elämää.

Hyydytetty lohikakku

Tarjottavat valmistujan juhlapöytään

Ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat ovat alkukesän suola. Perinteinen tapa hoitaa tarjoilut on kattaa kahvipöytä. Voileipäkakkua tai valmiita voileipiä, täytekakkua, kuivakakkua ja paria keksiä. Se on siinä. On myös varmasti kaikkein emäntäystävällisin tapa, sillä kakut voi tehdä jopa koristelua myöten valmiiksi edellisenä päivänä. Mutta muitakin tapoja on.

Jonkin sortin trendi lienee kakkubuffet. Ei siis yhtä isoa levykakkua, vaan useampi erilainen pienempi kakku. Kenties yksi hyydytetty, yksi täytetty, yksi paistettu ja yksi raakakakku. Kuulostaa ihanalta, mutta jostain syystä itse vierastan ajatusta useista makeista kakuista. Omassa suosikkipöydässäni olisikin sen sijaan useita pieniä makeita paloja. Se jotenkin usuttaa ihmistä myös herkuttelemaan enemmän. Ehkäpä joissain perheessä kokeillaan myös tätä tänä kesänä: tarjotaan suolaiset kakkubuffetista ja makeat pieninä paloina!

Oli tyyli mikä hyvänsä, reseptejä ihmiset tarvitsevat. Harva meistä on niin virtuoosi, että ihan lonkalta juhlat vetäisee. Kokosin siksi juhliin valmistautuville lyhyen esimerkkimenun Yhteishyvän resepteistä. Sopii nimenomaan ylppäritilanteisiin, joissa ihmiset kiertävät useissa juhlissa, eikä tarkoitus ole syöttää koko porukkaa täyteen. Ohjeet löytyvät linkkien takaa ja lopun kommenteista. Alkuun se kaikkein rohkein vinkki: Älä keitä kahvia. Tarjoa kuohuvaa – samppanjaa jos lompsa kestää – ja nosta pöytään kannuissa jotakin raikasta alkoholitonta. Sellaiset juhlat keräisivät minun tyylipisteitäni 10.

 

Ylioppilasjuhlat ilman veistä ja haarukkaa

Hyydytetty lohipiiras JA/TAI mätitorttu
Katkarapu-hernebruschetat ja tomaattibruschetat
Kylmäsavuporocrustadit TAI Cocktailpiirakat kahdella tahnalla

Briejuusto, mustaleimaemmental, goudajuusto, sinihomejuusto
Viikunahilloa, punaherukkahilloa tms.
Vesikeksejä ja crackereita

Raparperikuppikakut (tuorejuustokuorrutteella)
Mustaherukka-suklaaleivokset TAI Hienot mokkapalat
Lusikkaleipiä
Macarons-keksejä (itse tehden tai pakastealtaasta)
Suklaa-mansikoita
Marmeladeja

Kahvi TAI
Kuohuviiniä, rinnalla alkoholitonta kuohuvaa kannusta

Lohikakku

Katkarapubruschetta

Porotahna korpuilla

Mansikkakuppikakut

Suklaaleivokset

KOMMENTIT JA VINKIT:

Hyydytetty lohipiiras on hyvää, mutta ihan turha on valita tähän sitä katkaraputuorejuustoa. Käytä maustamatonta. Se tuo kaikkein parhaimman maun täytteisiin. Ja kaurakorppu tarkoittaa muuten vaaleita hapankorppuja. Löytyy sieltä perinteisten vierestä.

Kylmäsavuporocrustadeihin pätee sama. Valitse se maustamaton tuorejuusto. Ja jos hyllystä ei löydy crustadeja, tähän käyvät kaikki pienet ruiskeksit/korput.

Bruschetat kannattaa viimeistellä juuri ennen tarjoilua: Tee päälliset ja tahnat valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana. Leikkaa ja paahda leivät uunissa aamulla ennen juhlia, ja kokoa bruschetat niin lähellä tarjoilua kuin pystyt. Patonki on hyvä leipä juhliin. Leikkaa se vinoittain.

Raparperikuppikakut ovat näyttävä kakun korvike. Tein 16 kakkua, ja paistoaikaa ihan hitusen pidensin. Jos haluaa tehdä oikeita kuppikakkuja ja käyttää kuorrutteessa kerman sijaan tuorejuustofrostingia, sellaisen ohje löytyy vadelmamuffinien reseptistä. (Jätä vain elintarvikeväri pois.) Kuorrutteen lisäksi muuta ei päälle tarvita kuin mansikka. (Kakut voi kuorruttaa edellisenä päivänä, mutta mansikkaviuhka päälle kannattaa lisätä juhla-aamuna.)

Mustaherukka-suklaaleivokset ovat tuhtia tavaraa. Leikkaa pieniksi neliöiksi. Paistoaikana 30 minuuttia on meidän uunilla liian pitkä. 22 minuuttia riitti. Kaksinkertainen annos syntyy kätevästi leivinpaperista taitellulla ja klemmareilla kiinnitetyllä, 25×40 cm kokoisessa ”vuoassa”. Leikkaa neljään osaan, levitä kahdelle osalle hilloa ja nosta toiset levyt päälle. Näin saat kolmisenkymmentä leivospalaa, yllättävän vaivattomasti.

Suklaamansikat sopivat kuppikakkujen ja pikkuleivosten sekä keksien kaveriksi hyvin. Dippaa mansikat sulaan suklaaseen, osa valkoiseen, osa tummaan. Kuivata leivinpaperilla. Ihania, mutta eivät kovin säilyviä. Auts ja harmi.

 

Ihania juhlia kaikille!

Lasten juhlat ja Halloween aidan matalimmasta kohtaa

Tästä olen marissut ennenkin. Vaikka kuinka haluaisi olla täydellinen äiti ja vaimo, sisustaa ja huushollata täydellistä kotia, ylläpitää täydellisiä harrastuksia ja olla työ- ja muussa sosiaalisessa elämässään kaikkien ihailema Prom Queen, ei se elämä silleen mene. Ei riitä aika eikä paukut.

Viime viikon epäonnistumisista pari mainitakseni:

Murun ja minun rakkauden hedelmä täytti kaksi vuotta perjantaina. Jätin kaikki yhden kortin varaan ja kutsuin ihmiset synttärijuhliin samaisena arki-iltana klo 17.30. Tiesin, että olisin työreissulta edellisenä iltana kotona n. klo 20, mutta ajattelin, että ehtisihän siinä vielä kakun tehdä, sellaisen lasten juhliin sopivan, lakupäällysteisen.

Näin hyvin sitä itsensä nainen 33-vuotiaana tuntee: Ehtisihän siinä, mutta tuskin jaksaa! No, onneksi työreissu suuntautui Helsinkiin, jossa putiikit ovat täynnä valmiita herkkuja kiireisille ihmisille. Kaappasin mukaani pieniä leivoksia pari rasiallista, ja yllätin itseni pohtimalla junassa, että täysin ylihintoihin juuri kohonneet kemut eivät harmittaneet minua yhtään. Tähän on tultu.

Perjantaina lähdin töistä kolmelta. Kiiruhdin kaupan läpi ja ostin vielä jäätelöä. Olin kotona neljältä. Muru oli jo mestoilla, ja yhdessä tuumin siivosimme vajaan puolituntia. Tavarat ja vaatteet paikoilleen, viikon postit paperinkeräykseen (ei kai meille laskuja ollut tullut… ei varmaan…), imurointi ja pari suihkausta pesuainetta rättiin, jolla pyyhittiin pöydät. Sitten muru päiväkotiin sankarin hakuun ja minä tekemään voileipiä. Lohta, poroa ja metukkaa, näillä pärjätään. Sitten valmiit tarjottavat lautasille. Kello oli viisi. Jäi vielä puoli tuntia kahvikuppien asetteluun ja lapsen kanssa halailuun. Koin valtavaa onnistumisen elämystä synttärijärjestelyistä, joihin panostimme kokonaiset kaksi tuntia! Mies yritti hieman latistaa tunnelmaa hikoilemalla vieraiden tultua kahvinkeittimen täytön kanssa ja muljauttelemalla minulle silmiään, kun ”eihän yhdestä keittimellisestä riitä tusinalle synttärivieraita!”. Osta toinen keitin, sanoin mielessäni, mutta armaalleni tietysti vain hymyilin, koska olin meistä niin ylpeä. Nyt ei riidellä, hyvä me!

Mielessä oli, että jos synttärikakku jäisi leipomatta, tekisin sen lauantaina serkkujeni kanssa perinteisesti järkkäämiimme Halloween-kemuihin. Ehkä muistat vuoden takaisesta postauksestani, että näihin juhliin kuuluu aina paitsi älyvapaita naamiaisasuja, myös herkuttelua. Olin jälleen luvannut viedä kakun, ja leipomatta jäänyt musta lakukakku sopisi hyvin näidenkin juhlien teemaan, tuumasin.

Vaan aamulla ei inspiroinut yhtään. Päätin oikaista ja tehdä Halloween-muffinsseja, joiden päälle tulisi pääkallokarkki. Kaapista löytyi Fazerin turkinpippurirouhetta, joten ei muuta kun munia, voita, sokeria, jauhoja, lemon curd –tahnaa ja karkkirouhetta sekaisin. Kun muffinssit alkoivat pellillä kuplia ja levitä yhtenäiseksi taikinalevyksi, mietin, että voisihan sitä välillä nopeastikin leipoessaan tarkastella ohjeista, miten homma pitäisi hoitaa. Ala-asteella muistini mukaan tehtiin leivoksia, joissa lyötiin aineksia kippoon ja katsottiin mitä niistä paistettuna tulee. Näköjään niin voi tehdä aikuisiälläkin, ja taas kokemus karttui. Pikkukakut, jotka vaivoin irtosivat muffinipellin koloista, näyttivät siltä, kuin niitä olisi tulitettu konekiväärillä. En ottanut kuvaa.

No, onni onnettomuudessa ”haavoittuneet kakkuset” sopivat naamiaisteemaamme: Muru oli Tuntematon potilas, minä Kävelevä kenttäsairaala, tuttavien kesken Turmion kätilö. Poikamme sai olla kaimansa Arttu Viskari. Ei suostunut käyttämään asuun kuuluneita laseja, jotka muuten hävisivät reissulla, tiedoksi serkuille Jäkeen: Törkeä pölliminen merkattu ylös keskinäisten selvittämättömien asioidemme vihkoon, heti seuraavalle riville kohdan ”kuka ideoi Jussin naamiaisasut” jälkeen! (Serkkuni mies kunnostautuu asuilla, jotka jättävät muut sanattomiksi. Tällä kertaa hän oli Kaj Kunnas. Hämmentävä yhdennäköisyys, ja ehtaa Halloween-kamaa. Jonain vuonna näiden asujen ideoiden isä vielä paljastuu. Voisiko neronleimausten takana tosiaan olla mies itse..?)

Eniveis. Paikkasin leipomusmielessä nöyryyttävää viime viikkoa alkuviikosta. Tein sitä kakkua, jota kaksi kertaa oli jo pitänyt tehdä. Joimme murujen kanssa 2-vuotissynttärikahvit, ja lapsikin maistoi kakkua. Finland, zero points, oli tyly ilmoitus. Lapsi irvisti kirpsakkaa sitruunatäytettä eikä syönyt palaansa. Emme suosittele siis muillekaan. Mutta päällinen oli ehtaa lakuherkkua! Siitä resepti jakoon, kera muiden… hmm… ”ohjeiden”:

 

Kiireisen äidin lasten kutsut

Voileipätarjotin
tummaa vuokaleipää
pieniä pyöreitä ruisleipäsiä
herkullista voita (esim. suolakiteillä maustettua)
kylmäsavulohta
9 minuuttia keitettyjä munia
tilliä (ja lehtipersiljaa)
metukkaa
kurkkua
kylmäsavuporoa viipaleina
kurkkusalaattia

Varaa aineksia syöjien määrän mukaan, ainakin kaksi leipää per pää. Voitele leivät reilulla kädellä. Levitä vuokaleiville kylmäsavulohisiivut, siivutettua munaa ja tilliä. Laita puolille pyöreistä leivistä metukka-, puolille porosiivuja. Metukat voi kääntää viuhkaksi leikkaamalla niihin säteen pituisen viillon, porosiivut voi vaikka pyörittää rullille. Asettele metukkaleiville kurkkua (ja lehtipersiljaa), poroleiville lusikallinen kurkkusalaattia. Nosta tarjottimille.

Herkkulajitelma
kaikkea valmista, mitä käsiisi saat, esim. pakastealtaan valmiita suklaapiiraita, Fazer-leipomoiden namimunkkeja, valmiita leipomoleivoksia, macaronsseja, suklaakonvehteja jne.
suolakeksejä
pipareita
pullapitko
jäätelöjä
kinuski- ja suklaakastikkeita

Leikkaa valmiit piiraat ja isot leivokset pieniksi annospaloiksi. Asettele tarjoiluvadeille. Leikkaa pullapitko siivuiksi. Nosta suorakaiteen muotoiselle vadille ja ympyröi värikkäillä kekseillä. Lappaa paria eri sorttia hyvää jäätelöä kulhoon ja kaada kastikkeet nekkoihin. Laita omiin pikkukippoihin suolakeksejä ja esim. Pätkis-suklaakonvehteja. Voilà!

Viitseliään äidin lastenkutsujen kakun kuorrute

Lakritsikinuski
1,5 dl kuohukermaa
150 g lakritsitoffeeta (esim. Malaco Kick –patukka, à 19 g)

Kuumenna kerma ja saksilla paloiteltu toffee kattilassa miedolla lämmöllä. Keitä 5 minuuttia koko ajan sekoitellen. Nosta levyltä ja anna jäähtyä jonkun aikaa, aina välillä sekoittaen. Päällinen käyttäytyy kuin kinuski: Jos kaadat sen kuumana kakulle, se tuppaa juoksemaan pöydälle asti. Kun annat sen jäähtyä hetken, se paksuuntuu ja siitä saa kaadettua kakulle paksumman kerroksen. Nosta kakku jääkaappiin, jotta kuorrutus jähmettyy. Kakun reunat voi koristella normaalisti esim. kermapursotuksin tai marsipaanilla.

Alkuperäinen resepti Uura Hagberg, Sitruunainen lakritsitäytekakku, Kakkujen kuningattaret

Viikon ruokalista – sensuroimaton

Jälleen yksi huomio ruoan ympärillä surraavasta mediasta, sosiaalisesta ja perinteisestä: se haluaa tehdä elämästämme helpompaa ja antaa ideoita keittiöön, mutta oikeasti se saa meidät – ainakin synnyttäneet – naiset tuntemaan jatkuvaa alemmuutta. Ja silti, kaikesta huolimatta, vahtaan ruokamediaa jatkuvasti.

Pirullinen dilemma.

Aikakauslehdissä homma on ajat sitten lipsahtanut ruokapornon puolelle. Artikkeleiden kuvilla ei ole enää mitään tekemistä havainnollisen annoskuvan kanssa. Ne ovat kauniisti rakennettuja illuusioita. Kuvauksen kohde on usein muka-huolimaton, eli taustalla näkyy pöllähtäneitä jauhopusseja ja pöydälle levähtäneitä pähkinöitä ja suklaarouhetta. Oikeasti setti on rakennettu pinsetit kädessä.

Selaillessani lehtiä mieli silti lepää. Palaan julkaisujen ääreen, vaikka kuvat saavat minut jopa epäröimään osaamistani kokkina. Enhän itse saa kuitenkaan mitään tuon näköistä aikaiseksi. Paitsi sen jauhopussin osaan leväyttää.

Blogeja ja verkkopalveluitakin on moneen sorttiin. Osassa kuvien taso on niin huono, että on pakko lopettaa katseleminen. Vaikka resepti olisi kuinka hyvä, lautasella olevaa sotkua ei tee mieli syödä. On myös sellaisia blogeja, joissa kuvat ovat niin epätodellista silmäkarkkia, että reseptit jäävät toisarvoiseksi. Ne blogit ovat valokuvaajaksi haluavan CV. Ja taaskaan ei tee mieli tarttua kauhaan.

Vaikka S-ryhmällä on ruokamediana varmaan petrauksen ja kirimisen paikkansa, siinä mielessä oma Yhteishyvä-palvelumme on aika mainio, että se ei putoa kumpaankaan edellisistä laareista. Verkkosivut eivät ole ammattitaidoton häväistys, mutta kuvien rakentamista ei ole viety äärimmäisyyksiin. Toki somisteet ja tietty illuusio kuuluu hyvään mediaan, se on selvä. Mutta pääosassa on oltava ruoka ja annos, ei stailatulta vaikuttava kuvaussetti. Samasti syystä vierailen usein Valion verkkosivuilla: reseptejä tavallisille naisille, kelpaa, tack!

Oma blogini on yritys lähestyä ruokasomea tästä tavallisen ihmisen näkökulmasta: Haluan kertoa, mitä meillä on kokattu, koska se vaan on niin kivaa! Kokkaaminen ja kertominen, tasapuolisesti.

Hokasin tämän itsensä paljastajan piirteeni, kun sompailin taannoin taas ruokamedian maailmassa. Viehätyn ”Viikon ruokalista”-tyyppisistä artikkeleista ja postauksista, koska saan niistä vinkkejä. Pian huomasin jo leikkiväni ajatuksella, että kuvaisin ja jakaisin oman viikkomenumme.

Kun ajatus on ilmoille päästetty, ei kun toteuttamaan ja takkia auki puistossa repimään. Pisteet minulle siitä, että vaikka entisessä elämässä pistin kokkaamiseen karvan verran keskivertojamppaa enemmän eforttia, kuvien tasosta johtuen kenellekään ei taatusti tule näillä sivuilla vieraillessa vakavaa alemmuuskompleksia. Toivottavasti ei myöskään pahoinvointia.

Tässä siis murkinoitamme viime viikolta ja vinkkejä omaan epätäydelliseen keittiöösi! Ei paha ollenkaan, hei :)

 

Maanantai: Romescoa ja bruschettaa

Tein sunnuntaina onnistunutta romesco-kastiketta, jota söimme kanankoipien ja peruna-porkkanapannun kanssa. Kastike valmistetaan paprikasta, vaikkapa oivalla Yhteishyvän reseptillä. (Korvasin kaksi tomaattia noin kymmenellä kirsikkatomaatilla.) Kun kastiketta jäi, maanantaina päällystin sillä bruschetat:

Paahda vaaleita leipäsiivuja todella kuumalla pannulla, oliiviöljytilkassa. Käännä, paahda hetki, ja lisää päälle esimerkiksi romescoa ja buffalomozzarellaa. Päälle voi rouhaista vielä hieman suolaa ja norotella oliiviöljyä. Taivaallinen makunautinto! (Kuvassa näkyvä halpa ja väljä punaviini ei liity tapaukseen.)

 

Tiistai: Possua sinappi-kermakastikkeessa ja valkosipulimuusia

Kuten jo mainituksi tullut on, yksi ruokamediajulkaisuista, joita seuraan, on postilaatikkoon tuleva Glorian ruoka&viini. Uusi numero inspiroi aina testaamaan jotakin. Nyt muru sai äijäruokaa hyvityksenä edellisen päivän kasvisruoasta. Valkosipuli, kerma ja kapris, täydellinen yhdistelmä. Resepti GRV 6/14, pienin omin viilauksin:

Paista 3-4 kyljystä (esim. HK:n rypsiporsas) pannulla voi-öljyseoksessa hyvän värisiksi. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä sivuun. Alenna lämpöä, ja kuullota pannulla kaksi suikaloitua sipulia ja pari viipaloitua valkosipulinkynttä. Lisää pannulle 2 dl kermaa (ja vähän vettä, jos tarvis), 2 rkl sinappia, 2 rkl pieniä kapriksia, ½ tl timjamia, suolaa, mustapippuria ja ripaus sokeria. Nosta mukaan kyljykset ja hauduttele kypsäksi, 8-10 minuutin ajan.

Pottumuusi tehdään niin, että kuoritaan (ja lohkotaan) kattilaan kilo jauhoisia perunoita. Keitetään kypsäksi suolalla maustetussa vedessä, valutetaan, ja heitetään joukkoon 50 g kuutioitua voita. Soseutetaan muusinuijalla. Toisessa kattilassa kuullotetaan voissa pari murskattua valkosipulinkynttä ja lisätään joukkoon 2 dl maitoa. Kuumennetaan, ja lisätään perunasoseen joukkoon sekoitellen. Maustetaan suolalla. Extreme-harrastelijalle vielä toinen lisuke: Halkaise kokonainen valkosipuli (tai kaksi). Sipaise leikkuupinnalle öljyä. Paahda 225-250 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes kynnet pehmenneet.

 

Keskiviikko: Makaronia ja jauhelihaa

Joka perheessä on oma arkiruljanssireseptinsä. Meillä se on makaroni-jauheliha. Ilman laatikkoa, kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle:

Paista 400 g luomujauhelihaa ja keitä puoli pussia luomumakaronia. Kun olet ottanut lapsen annoksen erilleen, mausta jauheliha maun mukaan, vähintään suolalla ja reilusti mustapippurilla. Syö ketsupin kanssa.

 

Torstai: Kahden kalan keitto

Keitot on nopeita. Kalakeitto maistuu meillä, jos kalaa on enemmän kuin perunaa. Eikä perunaa tarvita. Tästä riittää kahdelle aikuiselle ja toiselle seuraavan päivän lounaaksi, koska lapselle ruoka ei kelvannut:

Kuullota suikaloitu sipuli, fenkoli ja pari porkkanaa voi-öljyseoksessa reilussa kattilassa. Lisää 6 dl vettä ja 1,5 kalaliemikuutiota. Mausta kuivatuilla yrteillä (esim. timjami) tai hae vaihtelua currylla. Myös sahrami maistuu, muttei kaikille. Keittele kymmenisen minuuttia, kunnes porkkanat napsahtavat. Lisää purkki kermaa, ja fileoitua kalaa haarukkapaloina, esim. 4 ahvenfilettä ja 300 g lohta. Kuumenna muutama minuutti. Silppua joukkoon tilliä, rouhaise pippuria ja tarkista suola.

 

Perjantai: Pihvi ja perheenäidin Tarte Tatin

Ruokaviikon huipennus on perjantai, jolloin saa luvalla tehdä kalliimpaa hyvää. Me syödään jonkun kerran kuussa pihviä. Ulkofilettä viinikastiketilkalla, esimerkiksi. Jälkkäriäkin on joskus, liian harvoin. Tämä torttu tehtiin jo joku aikaa sitten pihvi-illallisen huipuksi. Tarte Tatin, jossa karviaisia ja omppua, Kakkujen kuningattarista. Kauhean työläs, kun pohja piti tehdä itse. Se on nimittäin niin, että ainakin kerran vuodessa perheenäidin kannattaa ostaa pakastetaikinaa, ja se on syyskuussa tähän omenapiirakkaan! Ostakaa valurautainen paistinpannu, paistakaa kunnon pihvit ja tehkää jälkkäriksi keikauspiirakkaa, ette kadu:

Mittaa uunin kestävälle (valurauta)pannulle, jonka halkaisija on noin 24 cm, 75 g voita ja ¾ dl ruokosokeria. Sulata ja sekoita, ota pois liedeltä. Lohko pieniä omenoita neljään osaan tai tosi pikkaisia puolikkaiksi. Lado pannulle kupera puoli alaspäin. (Jos siivutat omenat, kuten kuvan piirakassa, kypsennysajat ovat huomattavasti lyhyemmät.) Hauduta liedellä 15 minuuttia. Siirrä uuniin ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Kauli sulanut iso lehtitaikinalevy (400 g) hieman isommaksi jos tarpeen, ja siisti reunoja niin, että saat pohjasta pannunkokoisen. Painele omenoiden päälle. Paista vielä 25 minuuttia. Anna huilata hetken, ja kumoa esim. leivinpaperilla päällystetylle leikkuulaudalle. Pannu on painava, joten mies kannattaa laittaa tekemään tämä. Se äijäilee asialla ja ”piirakan tekemisellä” koko illan, mutta lämmin omenapiirakka suussa asian kestää juuri ja juuri. Varsinkin, kun annoksen kruunaa pehmeä vaniljajäätelö, jonka joukkoon on sekoitettu kanelia.

Minä ja kummipojat, osa 2: Ulkoilupäivän hodarikioski

Kuten viime postauksessani kerroin, minulle on siunaantunut kahdeksan vuoden saatossa kolme kummipoikaa, joiden ristiäisiin ja syntymäpäiville on tullut useamman kerran leipaistua jotakin makiaa. Olen lisäksi yrittänyt joka vuosi järjestää lasten kanssa kohtaamisia, joihin liittyisi ruokailua, se kun on itselleni tärkeä elementti sosiaalisissa tilanteissa.

On ollut vohvelikestit (jossa kukaan ei maistanut tekemääni hilloa), eväsretkityylinen aamupala matkalla Jyväskylään (kinkku-tomaattipannukakku päätyi levähdysalueen roskikseen), brunssiaamiainen (viis itse tehdyistä rinkeleistä, kun oli nakkeja tarjolla), lasagnepäivällinen (”Mä en tykkää lasagnesta”), kakkukahveja (”Mä en tykkää Jennin kakuista”), palju-saunailta (”Mitä toi on? Missä ne nakit on, joita Tuomo paistoi?”), joulutorttumaistajaiset (vain Fazerin sininen kelpasi, ja sitäkin meni eniten sohvatyynyyn), pitsailtoja (”Mummo tekee parempaa”), fajitasiltoja (”Saisinko mä nakkeja?”) ja niin edelleen, joitakin parhaimpia yrityksiä mainitakseni.

Yhteenveto: Jos olen pienistä pojista jotain oppinut, se on se, että ei kannata lähteä yrittämään mitään ihmeellistä. Viimeinen virhe on myös lähteä yrittämään jotakin tavallista, josta ajattelee lapsien yleensä tykkäävän (esim. kakut ja makeat jälkiruoat). Ainut tarjottava, johon euronsa kannattaa lyödä likoon, on nakki!

Nakki on fiksu keksintö. Pomminvarma, ja niitä on helppo syödä. Ne sopivat aamupalalle, lounaaksi, välipalaksi, päiväruoaksi ja iltapalalle. En kenties enää koskaan yritä rakentaa mitään ruokailuhetkeä kummipoikieni kanssa, joka ei sisällä nakkeja!

Näissä mietteissä rupesin juhannuksen alla suunnittelemaan eväspuolta kummipoikien ja heidän perheenjäsenten päänmenoksi suunniteltuun ulkoilupäivään. Suuntaisimme läheiselle kodalle, jonka ympäristössä oli mukavia ulkoilureittejä. Ohjelmassa olisi pari tehtävärastia (tikanheittoa ilmapalloihin, saappaan viskaamista ja tarkkuuspotkupalloa) sekä mönkkäriajelua heille, ketkä uskaltaisivat mennä muruni kyytiin. Sitten syödään, jotain helppoa ja grillikatoksessa valmistuvaa. Siitäpä idea: perustan hodarikioskin!

Kioskistani sai kahdenlaisia hodareita. Toisessa oli nakki vapaavalintaisilla mausteilla. Toisessa oli lihapullia ja mausteista tomaattikastiketta, siis lihapullasub, tarkkoja ollaksemme. Lapset eivät pettäneet ennakkoarvailuissani, ja jättivät lihapullat ja itse tehdyt tomaattikastikkeet rauhaan. Mutta nakkisämpylät maistuivat. (Toinen isommista kummipojistani tosin maistoi lihapullasubiakin, pojot hänelle!)

Parituntinen ulkoilumme sujui muutenkin kivasti. Isot pojat uskalsivat mönkkäriin, samoin kaksi reipasta siskoa. Kolmevuotias Pienmies J varmaan uskaltaa jo ensi vuonna, veikkaan, ellei kukaan kerro hänelle murun maineesta ratin takana (suora lainaus yhdeltä kummipojalta: Se on hullu!)…

Loppupäätelmät:

Jos sinä mielit tarjoiluvinkkiä lastenkutsuihin, suositan ehdottomasti trendikästä hodarikiparia. Maistuu lapsille, ja valmistelut eivät vie kauan. Jos teet itse kastikkeita ja/tai lihapullia, ne voi tehdä jo edellisenä iltana. Sämpylät pitää toki leipoa tarjoilupäivänä, mutta paljon muuta ei sitten tarvitse tehdäkään. Ei kun kädet jauhoon! Et tule pettymään, niin kauniita ja hyvänmakuisia tulee! (Harmillisesti kuvia hienosta sämpylätarjottimesta ei ole, mutta murulle ulkoilupäivän jälkeen tehdystä ekstrailtapalasta pääsette kärryille.)

Hot dog –sämpylät
30 kpl

7,5 dl täysmaitoa
2 pkt hiivaa
75 g voita
3 tl suolaa
n. 20 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, jauhoja, ja vaivaa joukkoon pehmeä voi. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, jotta saat kimmoisan taikinan, ja vaivaa sitä käsin n. 20 minuuttia, alustaa vasten. (Itselläni menee jauhoja aina enemmän kuin ohjeet sanoo, siksi tässä reseptissä jauhomäärä on reilu. Jos selviät vähemmällä, hyvä niin.)

Älä kohota taikinaa, vaan jaa se kahtia ja paloittele molemmat osat noin viiteentoista palaan. Pyörittele palat palloiksi ja edelleen sukkuloiksi. Nosta sämpylät leivinpaperille (10 sämpylää mahtuu samalle pellille) ja peitä leivinliinalla. Kohota 1,5 tuntia. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Perushodarin lisukkeet:
pitkiä, laadukkaita nakkeja (jotka voi paistaa tai grillata)
ketsuppia ja sinappia
majoneesia
kurkkusalaattia
esim. voipaperista kietaistuja kääreitä

Lihapullasubiin:
halkaistuja lihapullia, n. 3 pullaa per sub
majoneesia
paksua tomaattikastiketta (kokeile esim. helmikuussa postaamaani kisastudiohodarin tomaattikastiketta, mutta lisää joukkoon tuoreita tomaatinlohkoja ja aja kastike tehosekoittimessa tasaiseksi)

 

P.S. Ulkoilupäivämme jälkkärissä mentiin hyvin helppoa reittiä. Aikuisille oli keitetty termarikahvit, ja lapset saivat pahvimukiinsa maitoa, mihin pystyivät kostuttamaan dippailukeksejä (lajikkeina Rainbow Dip mud –suklaakeksi ja Ballerina Dops Milkshake -keksi). Dippailukeksit menivät paremmin kaupaksi kuin omat leipomukseni yleensä, ja olivat käteviä tarjottavia retkellä. Tuli kuitenkin mieleeni, kun leivoin eilen Kakkujen kuningattarista mutakakkua, että pari sellaista olisi helppo paketoida mukaan myös eväsretkelle. Tässä reseptissä suklaakakkutaikinaan lisättiin kaksi ruokalusikallista Fazerin turkinpippurirouhetta (löytyy kaupan leivontahyllyltä). Jännä makulisä, suosittelen. Ajattelin myös, että se olisi varmaan lasten mieleen. Mutta kuten sanottu: Moinen logiikka vie vaarallisille vesille. Jos syötävässä ei ole nakkeja, menekistä ei etukäteen voi tietää!

 

Kahvipöydän tarjottavat tasavuosijuhliin

Veljen vaimoke täytti kuunvaihteessa kolmekymmentä, ja veljeni päätti järjestää puoliyllätykselliset kahvikestit. Sankarin suku asuu pohjoisessa, ja he olivat käyneet onnitteluvisiitillään jo aiemmin. Duuni oli siis suhteellisen helppo, olihan kylään tulossa aika pieni, veljeni omasta perheestä koostuva porukka sekä muutama ystävä. No eihän se siitä silti selvinnyt.

Äitimme sekaantui tilanteeseen ensimmäisenä. He soittelivat veljeni kanssa ja sopivat, että minä ja äiti autamme kädetöntä miestä tarjoilujen tekemisessä. Siis: Me vieraat toisimme tullessamme synttäritarjottavat. Äiti sanoi, että hoitaisi suolaisen puolen, minun tehtäväkseni jäisivät makeat.

Mieleinen työnjako. Soitin veljelle, että kuinka monta vierasta tulee ja millaista tarjottavaa hän kaipaisi. Ei osannut vastata kumpaankaan kysymykseen. Homma oli siis juuri niin hallinnassa, kuin olin olettanutkin.

Valkkaillessani Kakkujen kuningattaret –keittokirjastani huhti-toukokuun kohdalta sopivia yksilöitä kolmikymppisille, sain huikean idiksen. Valitsen tarjottavan sankarin jokaiselta vuosikymmeneltä!

Tein perinteisen hedelmäkakun kuvastamaan kahdeksankymmentälukulaisissa ristiäisissä ja sankarin ensimmäisillä synttäreillä nautittuja täytekakkuja. Näitä hedelmin koristeltuja kakkuja ainakin meillä etelän elävillä oli tarjolla kaikissa juhlissa, ja tämän kuvan jaoinkin jo viime postauksessa. Ihaillaan vielä kerran!

Yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa ja sankarimme aloitettua toisen vuosikymmenensä kansainväliset vaikutteet lisääntyivät kahvipöydissä selvästi. Valkkasin ysärikakuksi Nina Lincolnin suklaakakun. Se on keksimurupohjainen juustokakku, todellinen hitti, joka itse asiassa löysi tiensä Suomeen jo 80-luvulla. Loppua hyydytettävien kakkujen voittokululle ei näy, mutta tämän erikoisuus on se, että kakku hyydytetään pakastimessa, ei liivatteella. Toteuttamani resepti Kotilieden sivuilla, vassokuu!

Sankarin kolmannella vuosikymmenellä ja uudella vuosituhannella juhlien kahvipöytiä koristaa uudet herkut. Nyt kohistaan esimerkiksi macaron-leivoksista. Niitä siis vielä mukaan! En edes haaveillut tekeväni itse, vaan ostin kaupan pakastealtaasta. Todella hyviä, suosittelen tsekkaamaan!

Puheessani toivotin sankarille hyviä tulevia vuosikymmeniä. Vielä ei tiedä, mitä ne tullessaan tuovat, kahvipöytiin tai hänen omaan elämäänsä, mutta olkoon kaikki tuleva herkullista, sanoin, ja onnittelin itseäni erinomaisesta puheesta ja tarjoiluideasta.

Jos te mietitte tarjottavia tasavuosijuhliin, kolmekymppisiin, kuusikymppisiin tai kahdeksankymppisiin, suositan samaa ehdottomasti! Miettikää, mitä herkkuja sankarin milläkin vuosikymmenellä juhlissa tarjottiin, ja kootkaa pöytä niistä! Yksi makea ja suolainen per vuosikymmen, tai useampi.

Vanhemmista vuosikymmenistä kertomaan käyvät kihlakakut, lusikkaleivät ja esimerkiksi voitaikinaan kiedottu kaali eli kaalipiirakka. 40-50-luvulla karjalaisten piirakat löysivät tiensä tännekin, ja valmiita voileipiä on nautittu yhtä kauan, kuin myös voileipäkakkuja.

Tällä vuosituhannella suolaisella puolella ovat yleistyneet erilaiset pienten korppujen päältä tarjoiltavat tahnat. Äiti teki suolaisen piirakan kaveriksi kalaisia suupaloja näihin kemuihimme, ja itse harrastan porotahnaa. Jakoon samalla resepti sinappisiin graavilohileipiin, hyviä kahvipöytään molemmat.

Graavilohileivät

tummaa vuokaleipää tai Maalahden limppua
oikeaa voita
graavia lohta
tilliä

sinappimajoneesi:
½ muna
1 tl voimakasta sinappia
1 tl sitruunamehua
n. 1,5 dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria

Valmista ensin sinappimajoneesi. Ota öljy ja muna hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Riko muna lasiin, sekoita haarukalla, ja kaada puolet pieneen astiaan. Lisää sinappi ja sitruunamehu. (Voit tehdä majoneesin toki kokonaisestakin munasta, mutta jo puolikkaasta tulee kelpo satsi.)

Laita sähkövatkaimeen vain yksi vispilä. Sekoita munaa voimakkaasti ja ala kaataa öljyä joukkoon ohuena nauhana, vähän kerrallaan. Voit säädellä majoneesin paksuutta öljyn määrällä. Mausta majoneesi suolalla ja pippurilla. Anna tekeytyä ja viilentyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

(Leikkaa leipäpalat kahtia,) voitele leivät ja asettele päälle lohisiivuja. Nosta päälle sinappimajoneesia ja koristele tillillä.

Poropalat

100 g kylmäsavuporoa (esim. leikkeleenä)
150 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g ranskankermaa
piparjuuritahnaa (Felix)
ruislastuja

Silppua poro pieniksi paloiksi. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma. Mausta piparjuuritahnalla makusi mukaan. Sekoita joukkoon poro. Jaa massa nokareina pienille ruislastuille. Asettele tarjolle esim. graavilohileipien kanssa. Korista vati herneenversoilla.

 

Viimeiset vinkit: Jos haluat järkätä rennot tasavuosikemut esimerkiksi armaalle puolisollesi, voit myös ottaa mallia veljestäni ja organisoida pöydän nyyttärityylillä. Läheiset pitävät osallistumispyyntöä yleensä kunniatehtävänä, kuten mekin äitini kanssa. Eli veljeni siis vei meitä kuin litran mittaa, tajuan yhtäkkiä tätä kirjoittaessani. Hän pääsi erittäin helpolla, jäihän hänen tehtäväkseen vastata vain kahvista.

Tuskin ketään kiinnostaa, mutta kerron silti, että hän keitti kahvin pannuun seisomaan ja odottamaan juomista puolitoistatuntia ennen H-hetkeä, ja soitti sankarille töihin, että toisi omiin yllätysjuhliinsa kohta tullessaan vielä kahvimaitoa kaupasta.

Juhlien järjestämiseen voikin asennoitua monella tavalla. Ääripäinä toisten härski hyväksikäyttäminen ja hälläväliä-meininki, toisena ääripäänä hiusten irtoamista aiheuttava stressaaminen ja nipottava vinkuminen muille ihmisille. Paras asenne juhlan järjestämiseen löytyy todennäköisesti näiden välimaastosta.

Lykkyä kaikille sankareiden läheisille, jotka juhlia tänä kesänä suunnittelevat!

Mitalikahvitus- ja kisastudioeväät tavismarketista

Ruokafilosofiaani kuuluu kolme perusprinsiippiä. Ensimmäinen: Syöminen on nautinto, johon haluan panostaa. Haluan syödä itse laitettua ruokaa, huolella valmistettua. Myös murun valmistama käy erinomaisesti, eikä huolella tarkoita tosiaan sitä, että kokkaukseen olisi käytetty koko päivä. Ateria voi valmistua viidessä minuutissa, mutta se pitää olla tehty tosissaan.

Toinen: Hyvät raaka-aineet ovat hyvän ruoan A ja O. Kolmas: Koska liputan aitojen makujen puolesta, toivon, että jokaisen ihmisen elinpiiristä löytyisi leipomo ja lihakauppa. Olen itse niin onnellisessa asemassa, että meidän arjen reiteiltä löytyy myös jälkimmäinen. Vakiolihakaupastani Orimattilan Virenojalta saa paitsi kaikkea herkkua ja ekstraa, erityisesti aineksia ihan perusarkiruokaan.

Sanottuani tämän lisään samaan hengenvetoon, että piirre, jota eniten vierastan tämän päivän ruokakeskustelussa, on outo ja elitistinen hankintahifistely. Kuin ruoka ei olisi edes syötävää, jos se on valmistettu mainstream-aineksista, joita saa perusmarketista. Jotta nykyään uskaltaisi kertoa harrastavansa ruokaa, kaikki tarvikkeet pitäisikin aina olla hommattu kivijalan pienistä putiikeista, tuottajatoreilta ja kauppahalleista.

Itse ostan paljon luomua. Tykkään valkata paikallista leipää koriini. Tutkailen jauhohyllyiltä lähitienoon antimia ja haksahdan usein pientuottajan mehuihin. Tämä kaikki onnistuu tavallisessa S-marketissakin. Tekeekö se tuotteista jotenkin huonompia?

Kylmä fakta nimittäin on, että iso osa meistä suomalaisista elää kauppahallien ulottumattomissa. Kyllä minäkin nautin ruokaostosvierailuista kotimarkettini ulkopuolella, missä milloinkin kuljen, ja poikkeilen näissä tunnelmallisissa ostospaikoissa. Arki kuitenkin pyörii melko tiukkaa ympyrää. Putiikit ja hallit eivät siihen kuulu. Toivoisin, että Helsingin leveysasteilla tämä joskus muistettaisiin: Hei come on! Täällä on iso lössi ihmisiä, jotka tykkäävät omasta ”tavisruokakaupastaan” ja löytävät sieltä laatua! Olemmeko jotain kakkosluokan kansalaisia?

Erityisesti (vai lähinnä?) olen huomannut, että tällä tavalla virittynyttä ruokakeskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. Olen seurannut monien muiden tavoin muutamaa ruokabloggaajaa, jotka ovat lyöneet itsensä läpi, yleiseen tietoisuuteen. Taustalla lienee sellaisia syitä kuin omaan juttuunsa uskominen ja aito asenne. Safkaa-blogista ja keittokirjoista tutulla Hanna Gullichsenilla on molempia. Olen fani!

Silmiini sattui uusimmasta Viini-lehdestä haastattelu, jossa kerrotaan Hanna G:n perheen tekevän ostoksensa markettien sijaan kivijalkakaupoissa ja kauppahallissa, sillä raaka-aineiden laadusta ja alkuperästä ei tingitä.

Saattaa olla toimittajankin tekemä kärjistys, mutta ihan vähän silti petyin. Miten voisin laittaa ruokaa ikinä, Orimattilassa, jos eläisin ruokabloggaajien ja muiden somekokkien prinsiippien mukaan?

Huokaus. Onneksi minulla on omat prinsiippini. Oli keskiviikkoaamu, talvilomalla, miten kiva viikko! Ohjelmassa kakun leipomista, sillä olin varma, että tänään juotaisiin mitalikahveja. Jännitimme murujeni kanssa hiihtoja, joista tuli kuin tulikin hopeaa ja vielä sen päälle kultaa! Hyvä Suomi!

Tekemäni lumihiutalekakku näytti minun muottieni jäljiltä ennemmin lumitähtikakulta, mutta ei sen väliä, mitalikahveille se sopi erinomaisesti. Kakku koottiin kulhoon, kipattiin, ja kuorrutettiin. Ja sitten syötiin, Porilaisten marssin soidessa!

 

Illalla tehtiin lisää kisastudioeväitä. Suomen loistokas lätkäpeli pelattiin jo päivällä, mutta hodarit sopivat yleiseenkin kisojen seurailuun hyvin. Itse tehdyt sämpylät ja tomaattisoosi vievät normihodarin astetta arvokkaampaan suuntaan, ja olut lasissa on tietysti must. Suosittelemme!

Kisahodarit goes ”Currywurst”
8 kpl

Sämpylät:
2 dl vettä
25 g hiivaa
20 g voita
1 tl currya
ripaus sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1/2 rkl vettä

Lisukkeet:
8 pitkää, maukasta nakkia
puolikas kurkku
salottisipuli
valkoviinietikkaa
sinappia
currya
ketsuppia TAI

tomaattikastike:
2 valkosipulinkynttä
250-370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
½ dl vettä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl ruokokidesokeria
½ – 1 rkl Worcestershire-kastiketta
pari tippaa Tabascoa
suolaa (myllystä)

Jos teet itse tomaattikastikkeen, aloita siitä, vaikka edellisenä päivänä: Kuullota silputtua valkosipulia hetki öljyssä. Lisää muut ainekset. Hauduta puolisen tuntia. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tarkista maut ja korjaa, jos tarvis.

Valmista sämpylät: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Mausta sulatettu voi currylla. Lisää voisula, sokeri ja suola taikinaan. Alusta joukkoon jauhot, voimakkaasti vaivaten, kunnes taikina kimmoisaa. Kohota liinan alla n. 30 minuuttia.

Valmistele lisukkeet sämpylöiden kohotessa: Raasta kurkku, valuta, ja mausta raaste varovasti valkoviinietikalla sekä suolalla. Sekoita joukkoon silputtu salottisipuli. Mausta sinappi currylla, maun mukaan.

Leivo taikinasta 8 pitkulaista sämpylää. Nosta leivinpaperille ja peitä leivinliinalla. Kohota n. 20 minuuttia. Voitele sämpylät siirappivedellä. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia, kauniin kypsiksi.

Paista viimeisenä nakit öljyssä paistinpannulla ja kokoa hodarit: Leikkaa sämpylät, lisää tomaattikastike (tai ketsuppi) ja kurkkusalaatti. Nosta nakki jokaiselle sämpylälle ja mausta ne currysinapilla.

 

Kun hodarit oli syöty ja oluet juotu, tutkailin rahapussiani ja tyhjentelin sitä lomaostoksilla tulleista kuiteista. Tsekkasin myös tavismarketkuittini (hirveä tapa ja epäluottamuslause, että aina tarkistan, onhan kaikki veloitettu oikein). Luomumunia ja –kermaa, checked. Sokerimassaa, checked. Vielä suomalaista omenahilloa samaan kakkuun, checked. Hodareihin paikallisen lihakauppiaani nakkeja, checked.

Samalla laitoin korvan taa, että ensi kerralla Virenojalla vieraillessani muistan sanoa, kuinka on tosi kiva, että heidän tuotteitaan saa myös paikallisesta marketista, vaikkapa sellaisena päivänä, kun lihakauppa ei ole auki.

Viimeinen kohta kuitillani. Hanna ja Alexander Gullichsenin uusin Safkaa maanantaista sunnuntaihin –keittokirja. Siinä niitä meinaan komeili vastassani vino pino, lehtihyllyjen vieressä, heti tavismarketin ovista sisään päästyäni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan poimin kyytiin. Toivottavasti en ole nyt liian julma, mutta pakko on todeta: Ihan vähän (hyväntahtoista!) ironiaa näen siinä, että voin ostaa kuulun ruokabloggaajan reseptejä lähikaupastani, mutta raaka-aineet niiden toteuttamiseen pitäisi lähteä hakemaan junalla.

Hei ihmiset sielä HESASSA: Ei jokotai- vaan sekäettä-maailmaa enemmän myös ruokasomeen, kiitos!

 

P.S. Safkaa–kirja on löytö. Heitin kuitin roskiin ja käperryin punaviinilasi kädessä sitä lukemaan. Reseptejä oikeaan arkeen ja vielä juhlaankin, simppeliä, tositarkoituksella. Kuvat käsin kosketeltavan aitoja, kuin kotikeittiössä otettu, ilman kikkailuja. Ainakin itse tehty ketsuppi tulee testiin viimeistään, kun meillä seuraavan kerran väännetään hodareita tai hampurilaisia! Näitä lisää!