Aamiainen ja satokausihedelmiä vol 2.

Joskus natsaa, ja meillä natsasi vähän aikaa sitten herkkuaamiaisen kanssa. Ruoka oli hyvää, lapset seesteisiä, ja kaikki oli täydellistä. Vietimme viime viikon talvilomaa ja päätin ottaa kohtalonhetkestä revanssin. Tekisimme taas herkkuja sesongin hedelmistä, ja makeaa tietty pitäisi myös olla, tuumasin ja aloin rustata kauppalistaa.

Valkkasin jälleen juttuja, joita pystyi valmistella edellisenä iltana. Toteutusaamuna urakka ei siis ollut ylitsepääsemätön, vaan liekö syy lasten sairastelun vai minkä mutta ihan edellisen kerran kaltaiseen euforiaan en päässyt. Pian 1,5-vuotias pikkumiehemme ei tällä kertaa oikein viihtynyt pöydässä ja päädyin ahmimaan ruoat. Sähläämistä ja pomppimista pöydästä keittiön kaapeille ja taas istumaan oli muutenkin enemmän. Kuviin tuli keltainen kelmeä valo, enkä jaksanut näpsiä montaa otosta. Täydellisen aamupalahetken (ja sillä someleveilemisen) epäonnistumista tärkeämpää lienee kuitenkin huomioida onnistumiset:

Saimme aikaiseksi mukavan menun. Kananmunatkin muistuivat mukaan. Pöydässä oli meillä harvinaista herkkua eli eksotiikkaa, ja tulin myös kokeilleeksi trendireseptiä, jota en ikinä ollut. Nyhtöpulla, mikä aamupalamme tähti! Kookostäytteisen pullan lisäksi pöydässä oli teetä ja pähkinä-hedelmäleipää, hedelmäsmoothiet, paahdettuja verigreippejä, niitä keitettyjä munia ja pekonia, ja päärynävispipuuroa. Massut tuli ylitäyteen (kyllä, se on onnistuminen!). Vinkit resepteihin kuvien jälkeen, olkaa hyvät :)

Teetä ja cashew-karpaloleipää
Kauppojen jauholeipomoiden ja paistopisteiden leivät ovat helppo keino saada aamiaispöytään ekstraa. Säilyvät yhden yön hyvin. Fazerin cashew-karpaloleipä on omia suosikkejani.

Hedelmäsmoothie satokauden eksoottisimmista
Kevättalvi on monien eksoottisten hedelmien sesonkia. Jos näitä maistella haluaa, nyt on se aika! Ostin syöntikypsän mangon, papaijan ja pari passionhedelmää. Kuoret pois ja tehosekoittimeen. Lisäsin mukaan myös banaanin, mikä oli vähän tyhmää, koska kokonaisuudesta tuli pikkaisen tönkkö. Ohensin hedelmäpommiani vedellä, mutta liikaa en uskaltanut lantata ettei maku valjuunnu. Joimme siis melko paksua smoothieta. Yksi tapa olisi ollut jatkaa juomaa omenamehulla tai puristaa mukaan sitruksia, mutta päätin, että tönköllä mennään. Ainakin oli hedelmäistä koko rahalla!

Paahdetut verigreipit, pekonia ja munia
Paahdetut, karamellisoidut verigreipit ovat nosteessa, ja pitihän se meidänkin maalaisten tällainen Ameriikan ihme testata: Greipit halkaistaan ja puolikkaille ripotellaan muutama ruokalusikallinen tummaa sokeria, vaikkapa ruokokidesokeria. Sitten uuniin 225 asteeseen ja reilun viiden minuutin paahto, kunnes reunoilla näkyy aavistus mustaa. Sotkuista syötävää. Kattamani alkuruokahaarukka ja –veitsi eivät paljon auttaneet. Mutta olihan ne hyviä. Täydelliset 7 minuutin munat olivat murun mielestä tosin parempia, samoin aamiaispekoni. Verigreipin ja pekonin makuyhdistelmä on muuten mieletön, täältä suositellaan!

Päärynävispipuuro
Idea päärynävispipuuroon tuli tästä reseptistä. (Muista tarkistaa vispipuuron neste-suurimosuhde oman pakettisi kyljestä, mannojahan on useampaa sorttia.) Omenamehuun tehty mannapuuro on jo itsessään hedelmäinen, mutta päärynäsoselisäyksellä siitä tuli superintensiivinen ja herkullinen. Reseptissä kehotetaan käyttämään vauvanruokasosetta, mutta minä tein päärynäsoseen näin: Kuorin satokauden somia Rocha-päärynöitä, lohkoin, ja hauduttelin lohkot läpipehmeiksi voissa paistinpannulla. Soseutus korkeassa astiassa sauvasekoittimella. Sosetta kannattaa tehdä vähän reilummin, käyttää osa vispipuuroon ja syödä osa vaikka iltapalajogurtissa. Vispattu puuro yöksi jääkaappiin, aamulla annokset voi koristella vaikka kotimaisilla vadelmilla.

Kookos-karpalotäytteinen pull apart -pulla
Jenkkien pull apart -leivät ja pullat ovat testaamatta pitkään olleet, vaikka sen viisi vuotta sellaista on pitänyt kokeilla. Nyt tai ei koskaan. Jos aamiaiseksi mielii pullaa, kannattaa tehdä illalla pullataikina ja nostattaa se yön yli jääkaapissa. Yön yli pullassa ei ole mitään erikoista, taikina on sama, mutta hiivaa leipurit kehottavat käyttämään hieman totuttua vähemmän. Minä laitoin taikinaan 2,5 dl maitoa ja nippanappa 20 g hiivaa. Tein muuten normitaikinan, mutta voin sijaan sulatin joukkoon purkinpohjalliseni luomu kookosöljyä. Sitä oli sulatettuna 0,75 dl. Ei haisuakaan, mitä määrää voita se vastaa, mutta taikina tuntui alustaessa kimmoisalta ja sopivan rasvaiselta, joten tällä mentiin. Sitten kelmua taikinakupin päälle, leivinliina ympärille ja yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Aamulla taikinaa nuijitaan uudelleen ja kaulitaan se korvapuustien teosta tutuksi levyksi. Pituus leveyssuunnassa reilu 40 senttiä, korkeutta n. 30 cm, kunhan levy on sopivan ohkoinen, hyvä tulee. Sekoitin sähkövatkaimella 50 g pehmeää voita ja 0,5 dl tomusokeria ja levitin ohueksi kerrokseksi pullalevylle. Päälle ripottelin 0,5 dl kookoshiutaleita ja 0,5 dl kuivattuja karpaloita, jotka olin liottanut yön yli rommissa. Alkoholin voi toki jättää pois (meillä päin sellaisia reseptimuunnoksia tehdään kyllä harvoin). Sitten pullalevy leikataan kuudeksi kaistaleeksi, jokaisen leveys noin 7 cm (hieman leipävuokaasi pienempi leveys). Kaistaleet nostetaan päällekkäin, jolloin saat pitkän suorakaiteen muotoisen pinkan. Tämä pinkka leikataan paloiksi, leikkasin omani kuuteen osaan. Voitele pitkä leipävuoka, ja nosta nämä kuusi taikinaneliöpinkkaa vuokaan pystyyn, eli niin, kerrokset näkyvät ylöspäin. Kohotetaan puolisen tuntia (vaikka 40 asteisessa uunissa, jos kohoamaan lähteminen tuntuu vaivalloiselta yön yli jääkaapissa olon vuoksi). Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia, vähän pullan korkeudesta ja vuoasta jne. jutuista riippuen. Eli tarkkaile pullaa. Jostain syystä googletellessani pull apart –pullien reseptejä törmäsin moneen, jossa pullaa ei voidella munalla. En voidellut omaani, mutta kun taas heti viiden vuoden päästä ehdin tehdä tätä seuraavan kerran, voitelen pullan päällipinnan. Kyllä se kumminkin mustuu ja kuivuu eri tavalla kun ei voidella.

Ennen aamiaispöytään nostamista pullaa joutuu hetken jäähdyttämään. Ihan siksi, että sen saa kipattua vuoasta lautaselle. Sitten tein karpaloiden liotukseen käyttämästäni rommista kuorrutteen, lisäämällä marjojen punaiseksi värjäämään nestetilkkaan tomusokeria. Kuorrutetta pullan päälle, ja sitten syömään. Nyhtöpullapitkossa ei tarvita veistä, sillä pullalevyt irtoavat pitkosta vetämällä. Täyte tekee tästä tahmeaa syötävää. Mutta hei, jos se on tahmeaa, se on aina hyvää!

Tuorepuuro ja tilanneanalyysi

Tuorepuuro on perheenäidin aamupalojen pelastus. Siellä se odottaa kiltisti yön yli jääkaapissa, ja herkku on valmista ja syötävissä heti, kun lapset on saanut istutettua pöytään. Myös yötä vasten vetäistynä puurosatsi toimii, antaahan se ekstravoimia kun yöllä pitää imettää ja välillä jaksaa muutenkin valvoa vauvan kanssa. Yhtenä iltana kauhoin kylmänä annoksen viikonloppuaamulta jäänyttä kaurapuuroa, jossa oli rouhittua mantelia. Lisäsin mukaan rouhittua tummaa suklaata, kuivattuja taateleita, lorauksen maustamatonta jogurttia ja SEKÄ juoksevaa hunajaa ETTÄ vaahterasiirappia, kun en osannut päättää kumpaa teki enemmän mieli. Jos ei tuon annoksen jälkeen voimat riitä yöimetykseen, on valinnut väärän tien perhe-elämässään jo alkuperin.

Yhtenä iltana testasin appelsiinituorepuuroa Yhteishyvän reseptillä. Kotoa löytyi pari veriappelsiinia, joista tuli puristettaessa puurolle ihana, tumman oranssi liemipohja. Joukkoon kaurahiutaleet ja päivän ajaksi jääkappiin tekeytymään. Illalla viimeistely jogurtilla, banaanilla ja kanelilla, joka on lemppariani tuorepuurossa! Herkkua oli!

Appelsiinituorepuuro

Huomaan olevani aamu- ja iltapalojen aikaan hyvin analyyttinen. Pohdin mennyttä tai tulevaa yötä, ja mietin muutenkin asioita, jotka elämässäni ovat joko pielessä tai hyvin. Kun viime aikoina vauva on valvottanut ja 3-vuotias on sairastellut, tilanneanalyysistä tulee helposti negatiivinen. Päätin siksi ottaa vielä tutkivamman otteen ja listata kaikenlaisia asioita, jotka vaikuttavat elämääni tällä hetkellä. Hyvä idea. Paljon on nimittäin asioita, jotka ovat plussan puolella, kun oikein lähtee funtsaamaan:

 

PLUSSAN PUOLELLA

Parisuhde. Pian tulee 9 vuotta täyteen yhdessä oloa. Rakastan rakastan edelleen.

Tukiverkostot. Lapsiperheet tarvitsevat ihmisiä, joille voi soittaa, jos tarvitsee apua. Meillä asia on enemmän kuin kunnossa! Miten jotkut selviävät ilman isovanhempien, kummien tai sisarusten apua, menee yli ymmärrykseni.

Syöminen. En esikoisen synnyttyä jaksanut vuoteen miettiä kauheasti ruoanlaittoa. Mies kävi kaupassa ja teki sapuskat, ja jälki oli sen mukaista. Lopulta ihminen kyllästyy uunimakkaraan, ja oli pakko alkaa kokata. Näissä ajatuksissa perustin tämän blogin. En tiedä johtuuko blogin tsemppaavasta voimasta vai mistä, mutta mietin uuden vauvankin tultua mielelläni viikon ruokalistaa ja yritän keksiä kivoja ja välillä terveellisiäkin ruokia. Olen tsempannut paljon 3-vuotiaan makumaailman laajennusyritysten kanssa (äsken meni loimulohta!), ja 4-kuinenkin on jo menestyksekkäästi maistellut porkkanaa ja perunaa sekä armoitetun Piltin ruusunmarjasosetta. Ruoan suhteen ehdottomasti plussalla mennään nyt!

Lasten terveys. Olemme olleet esikoisen kanssa onnekkaita. Hän ei ole elämässään sairastanut kunnolla mitään muuta kuin tavallisia nuhajuttuja. Nyt meillä on raskas kuukausi käynnissä. Lapsi on on-off-sairastellut flunssaa, kuumeillut, ja yskä ei ota talttuakseen. Myös vauvaan on tarttunut räkäisyys, mikä lisää univaikeuksia. Mutta kun tämänkin asian pistää oikeaan perspektiiviin, pakko on todeta, että vähällähän me on päästy.

Vauvan karsta. Vauvan pää tuoksuu yleensä ihanalta, mutta meidän pojan pää ei. Se on ollut todella pahasti karstoittunut, ja olen rasvaillut sitä jatkuvasti. Sulava karsta haisee märältä koiralta. (Ja sekin on oikeastaan loukkaus koiria kohtaan.) Olen tapellut karstaa vastaan jo usean kuukauden. Perusvoiteella rasvaaminen, hetken muhittelu ja sulaneen kuonan poispesu on tehokas poistamiskeino, mutta ongelma on siinä, että karstan piru palaa aina takaisin. Viimein ostin apteekista Kelual nimistä tuotetta. Siinäpä hyvä aine! Poistaa karstaa tehokkaasti, mutta myös hillitsee uuden syntymistä. Suosittelen, sen avulla mekin päästiin plussan puolelle vauvan pään hoidossa!

 

FIFTY-SIXTY

3-vuotiaan uhmaikä. Raskaan joulukuun jälkeen otimme uhmaiän hallinnassa käyttöön pari kikkaa, ja väittäisin, että elomme on rauhoittunut paljon. Ei tässä kuivilla olla, mutta nyt arvioisin, että 3-vuotiaamme on kuin kuka tahansa ikäisensä perusjäärä. Eli siiosoo-tilanne, en laittaisi putkeen mutten täysin pieleen menevienkään asioiden kategoriaan tätä.

Tutit ja tuttipullot. Helpottaisivat elämää. Kuten ei esikoiselle, ei uudellekaan vauvalle kuitenkaan maistu kumpikaan. Esikoisen kanssa kyllä yritettiin ja paljon. Toisen kanssa en ole jaksanut, kun ei ekalla yrittämällä onnistunut. Että tähän voisi todeta: Kumma kun ei vauva itse osannut mennä kaapille ja hakea tuttia yöllä kun uni ei tullut! No toisaalta. Eipä ole edessä tutista vieroitustakaan.

 

PAHASTI PAKKASELLA

Nukkuminen. Useampi viikko jo takana vauvan huonoja öitä. Näkyy naamasta.

Itsensä huoltaminen. Juu, naamasta näkyy. Kaunistautuminen aamuisin on täysin jäänyt, eli äitiysloma tekee tehtävänsä. Harjaan hampaat ja hiukset, aika pitkälti siinä ovat naamahommat. Yhtenä aamuna tsemppasin ja levitin meikkipuuteria ja laitoin ripsiväriä. Kun tulin vessasta ulos, 3-vuotias katsoi minua mietteissään hetken ja kysyi sitten ilme kirkastuen ja innoissaan: ”Äiti ketä meille tulee vieraaksi!!?”

Harrastukset. En ole uhkailuistani huolimatta ajellut kuntopyörällä enkä aloittanut liikunnallista elämää. Kaikkeen ei aika ja jaksaminen ole riittänyt.

 

Loppulausunto:

Kun listaa asioita, tajuaa, että ne kaikkein tärkeimmät jutut on kunnossa, sillä missikisoihin en ole osallistumassa. Ja mitä tulee nukkumattomuuteen, lainataan tähän väliin viisasta pappaani.

Pappa sanoi kerran kun joku moitti nykynuoria sukupolveksi, joka ei sodista ja pula-ajoista selviäisi, että höpöhöpö, ei heistäkään kukaan sotaan halunnut lähteä. Mutta kun ei ollut vaihtoehtoa.

Jos ihminen selviää vaikka talvisodasta, jos on pakko, niin enköhän minäkin pienen pätkän elämääni huonoilla yöunilla. Puuroa vaan nuhjuiseen lärviin ja petiin!

Järjestä joulupuuroilta ystäville

Joulun alla tuppaa olemaan tapana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Emäntänä joutuu hetken miettimään tarjoilupuolta, ja huomasinkin muutama vuosi sitten, että samojen suolaisten piirakoiden tekeminen tympäisi. Ja niin sain ahaa-elämyksen: Joulun alla voi järjestää puuroillan!

Olen sittemmin kattanut puuropadan pöytään lähes joka vuosi. Se on ollut kiva tapa nähdä niitä sukulaisia, joita ei joulunpyhinä näe, ja kiva tapa järkyttää ystäviä, jotka eivät odota niin vanhanaikaista tarjoilua. Mutta mitä vielä, puuro on nyt niin in kuin olla voi!

Tänä vuonna puurokauhalla lyötiin serkkujeni perhettä, jotka tulivat meille iltakylään ja joulupakettien vaihtoon Lucian päivänä. Serkkuni – tämän blogin aktiivisin lukija – hiveli itsetuntoani kysymällä, katanko kuistin ruokapöytämme useinkin näin mietityn ja kauniin näköiseksi. OHO! Olin hätäpäissäni kantanut pöytään pari hyasinttia ja tuikkukuppia. Mutta toisen silmissä yrityksesi saattaa näyttää hyvinkin kauniilta, varsinkin kun pöydässä on perheen ykkösastiat. Mikä havainto!

Serkkuni kehui myös puuron kanssa tarjottua lohipiirakkaa. Sydäntä lämmitti ja kiittelin itseäni, että olin jaksanut tehdä voitaikinan alusta asti. Jotten ihan olisi maasta irronnut, 9-vuotias kummipoikani nuiji leijumaan lähdössä ollutta egoani kertomalla, että hän ei tykkää riisipuurosta eikä lohipiirakasta. Myös puoliso osasi kommentoinnin taidon. Hän pohti jo piirakan paistamisvaiheessa, mitenköhän hyvää se olisi, JOS se olisi lihapiirakka.

Rakas lukijani. Tässä tärkein vinkki. Järjestä läheisillesi puuroilta, mutta jätä oma perheesi ja toisten lapset kutsumatta. Näin saat itsellesi illan päätyttyä varmimmin ihanan joulumielen!

 

Joulupuuroillan aikana tarjottiin

Uunissa tehtyä riisipuuroa
Vaniljaista sekahedelmäkeittoa
Kanelia ja sokeria

Lohipiirakkaa
Karjalanpiirakoita ja munavoita

Pipari-pullabriosseja

Glögiä

(…ja keitettyjä nakkeja, joilla puoliso pelasti kummipojan ja oman 3-vuotiaamme ruokailuhetken)

Sekahedelmäkeittoa

Venäläinen lohipiirakka

Piparipullia

Puurokattaus

Pari kommenttia resepteihin, jotka löytyvät edeltä linkkien takaa:

Uuniriisipuuro. Teen riisipuuron uunissa, kuten meillä lapsena tehtiin, ja ensi jouluksi ostan isomman puuropadan. Litraan maitoa tehdystä puurosta, joka pataani mahtuu, ei meinaa riittää edes neljälle aikuiselle maistiannosta suurempaa kauhaisua. Unohdan sen joka vuosi, toivottavasti en ensi vuonna.

Sekahedelmäkeitto. Lemppariani. Kokonainen vaniljatanko tuo hieman liikaa vaniljan aromia, jos tanko on kookas ja runsassiemeninen. Eli vähemmälläkin pärjää. Muuten resepti oikein ihana!

Lohipiirakka. Venäläinen kulibjaka-piirakka on klassikko, joka sopii joulunaikaan ja riisitäytteisenä karjalanpiirakoiden tavoin joulupuuron kaveriksi.

Piparipullat. Piparitaikinan lisäksi appelsiinituorejuusto tuo pullaan kivaa jouluista makua. Pari asiaa silti mietityttää: En tiedä onko pullataikinan reseptistä unohtunut sokeri (selvitän asian!), mutta sitä siinä ei joka tapauksessa ollut, ja lisäsin taikinaan 1 dl:n sokeria kuten aina. Toinen juttu: En ole koskaan onnistunut tekemään kierrepullia, joista ei paistaessa kohoaisi järkyttävän kokoisia tursuilevia jättiläisiä. Reseptin havainnekuvassa pulla on kaunis kuppikakkumainen, ei mikään valtava möhkäle.

Jos törmäisin lampun henkeen ja saisin esittää hänelle yhden ihan minkä tahansa kysymyksen, en kysyisi kuka sen JFK:n oikeasti pisti kylmäksi tai missä Elvis vaikuttaa tänään. En kysyisi, mikä sairaus laittaa serkkuni miehen täyttämään ihmisten välistä hiljaista ilmaa oudoilla kysymyksillään tai miksi on Suomen lain mukaan mahdollista ottaa liian pitkiä ja ärsyttäviä yhdistelmänimiä, kuten serkkuni naimisiin mennessä teki. En haluaisi tietää, miten ihmeessä ne rakensivat Pantheonin kupolin, onko kukaan onnistunut jonottamaan sisään Colosseumiin tai miksi serkkuni mies kävi Paavalinkirkossa räpläämässä luuriaan isoilla varpailla, vaikka muut kävivät Pietarinkirkossa ja olivat normaaleja. Kun aiheeseen päästiin, en kysyisi edes sitä, oliko se 2000 vuotta sitten vaikuttanut pian juhlimamme synttärisankari tosiaan muutakin kuin tavallisen miehen ja naisen poika.

Minä kysyisin, mikä hitto mun pullataikinoissa mättää.

Kotimaisia päärynöitä

Jumalainen päärynäpuuro ja herkkuhillo

Olin 30-vuotiaaksi asti, useamman vuoden erilaisia ruokalehtiä ja blogeja tihrustettuani, hyvin perillä siitä, mikä on keittiöpuuhissa muodikasta. Tilanne droppasi, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, ja sillä tiellä on kohta nelisen vuotta menty. En ole genrestä niin perillä kuin aiemmin, mutta lyhyilläkin satunnaisotantaan perustuvilla, pari kertaa kuussa tapahtuvilla vilkaisuilla pysyy kuitenkin ruokamedian tuulista edes vähän kärryillä. Ja sen olen huomannut jo kauan sitten, että puuro on pop, eikä ota villitys laantuakseen.

Lapsiperheessä ei ole aina mahdollisuuksia keitellä aamupuuroja, joihin pitää hankkia vähän oudompia hiutaleita ja siemeniä, rouhia pähkinöitä, valmistaa soseita ja maustaa tarkasti. Ennen kaikkea vaikea on keitellä sellaista puuroa, joiden reseptiin joutuu hetkeksi syventymään. Se on aamuisin stressaavaa. Tuorepuurot ovat ihana poikkeus, koska illalla hyvällä tuurilla saattaa olla hetki, jolloin ehdit vähän moniaineksisemmankin massan sekoittaa. Sitten se tekeytyy yön jääkaapissa ja on aamulla valmis lusikoitavaksi. Täydellinen lapsiperheen trendiruoka!

Lämpimän puuronsa nostaminen muodikkaalle nextille levelille onnistuu onneksi myös pikkukikoilla. Kaurapuuron keittäminen mantelimaitoon ja maustaminen pullamausteilla käy siinä missä tavallisenkin. Valmiita pähkinärouheita ehtii ripotella ja vaahterasiirappia lorauttaa valmiille annokselle, vaikka olisi kuinka nälkäinen lapsi pöydässä odottamassa. Ja uskokaa testiryhmäämme: pienen päärynän ehtii aamurumbassa raastamaan ja toisen viipaloimaan ja paistamaan, jos siihen henkisesti illalla valmistautuu!

Nimittäin. Ihastuttuani ruokakauppani uusiin Kuukauden satokausituotteisiin paloin halusta testata kotimaisia päärynöitä. Olivat ostohetkellä hieman kovia, ongelma, joka vaivaa suomalaisia hedelmiä-vihannesosastoja ainakin siksi, että jostain syystä me suomalaiset haluamme ostaa hedelmämme raakana. Vihreä banaani on klassinen esimerkki. Vielä aavistuksen raakaa hedelmää voi kuitenkin kypsytellä huoneenlämmössä. Luulen, että suomalaiseen päärynään ei kuitenkaan tule yhtä kypsän päärynäinen maku ja tuoksu kuin italialaisiin serkkuihinsa. Mutta ehdottomasti herkullisia olivat. Ja se kaikkein herkullisin käyttövinkki tulee tässä:

Päärynäpuuro, mikä jumalainen ja yksinkertainen tapa aloittaa aamunsa tyylillä! Se keitetään omenamehuun, meidän tapauksessa Godmorgon luomu omenamehuun (myydään kylmähyllyillä). Mehu on itsessään jo niin hyvää, että siihen keitettyyn kaurapuuroon tulee upea maku. Mutta raastetun päärynän lisääminen teki mausta räjähtävän hedelmäisen. (Pikakaurahiutaleiden sijaan käytin luomu kaurahiutaleita, ja hyvin pikaisesti valmistuu puuro niilläkin.) Oivariinissa pehmeiksi haudutellut päärynäviipaleet, jotka maustetaan kanelilla ja juoksevalla hunajalla, kruunasivat kaiken. Lorautin annoksen päälle vielä hieman hunajaa ja ripotin lisää kanelia. Wau ja nam!

Päärynäpuuro

Ystäväni vinkkaama päärynähillo kutitteli takaraivossa edelleen, ja näin upean puurokokemuksen jälkeen oli pakko keittää loput pienokaiset purkkiin. Päätin testata Yhteishyvän omena-taatelihilloa, ja tehdä sen omenoiden sijaan päärynöistä. Päärynöistä ei irronnut niin paljon nestettä kuin omenoista luulisin irtoavan, joten appelsiinimehun lisäksi nakkasin joukkoon tilkan vettä, kun näytti siltä, että keitos kuivuu. Ja hyvin höyrystyivät päärynät pehmeiksi tällä pikkumuutoksella. Käytin hillossa myös konjakkia, mutta arvasin jo taatelin ja appelsiinin makuyhdistelmän tekevän siitä ykköstykin joulunajan juustotarjottimelle. Ja niin se tekikin. Jos et välitä konjakin mausta, jätä pois, taatelin, appelsiinin ja päärynän liitossa on nautintoasteet kohdallaan muutenkin.

Päärynä-taatelihillo

Herkullista lokakuun loppua!