Pikkujoulujen paras salaatti

Olimme samassa tilanteessa kuin niin monta kertaa aiemminkin. Vaihdoimme työpäivien päättymisen lähestyessä puhelimitse tutut kysymykset. ”Kumpi hakee lapset?” ja ”Mitä me syödään tänään?”. Mies osoitti oma-aloitteisuutta ja kertoi olevansa jo kaupassa. Ei tarvinnut kuin päättää, mitä sieltä pitää tuoda. No, ei siis ehkä valtavaa oma-aloitteisuutta, mutta toimeliaisuutta kumminkin.

Olin bongannut viikonloppuna kivan reseptin johon tiesin löytyvän kotoa lähes kaikki aineet. Muru sai ohjeen tuoda selleriä ja rucolaa. Sain pian uuden puhelun, että selleriä ei kaupassa ole, hän tuo palsternakkaa. ”Eikä täällä ole rucolaakaan. Aha, ne onkin tossa, miksi ne tähän ne pistää, ei näitä tästä kukaan löydä.” Koska olen ennenkin kertonut teille, että miehen asioidessa kaupassa meidän S-marketista on aina kaikki loppu, ei mennä siihen nyt. Todetaan vaan, että kiitin häntä jälleen oma-aloitteisuudesta. Palsternakka kelpaa.

Kotona pistin porkkanaa ja palsternakkaa tikuiksi, maustoin suolalla ja pippurilla ja pirskotin päälle oliiviöljyä. Niiden tiristessä uunissa sekoitin kastikkeen öljystä, hunajasta ja appelsiinimehusta ja paahdoin saksanpähkinät pannulla. Kun juurestikut olivat parinkymmenen minsan päästä kypsiä, sekoitin niihin mainitut pähkinät, kuivattuja karpaloita ja hunajakastikkeen. Sitten vielä rucolaa sekaan, ja herkullinen lisuke oli valmis.

Resepti ei ole omani, niin kuin arvasitte. Löydät tarkemmat tienviitat paahdettuun juuressalaattiin täältä, klik. (Muuten mentiin ohjeiden mukaan, mutta selleri oli tosiaan korvattu palsternakalla ja appelsiinista puristetun mehun sijaan käytin Valion Hedelmätarha appelsiiniluomumehua, jota oli jäänyt viikonlopun Campari-Orange-herkuttelusta yli.)

Muru paistoi annosten kylkeen broilerin sisäfileitä, ja oikein oli toimiva yhdistelmä, olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Kastike ja juureksista valuva oliiviöljy muodostivat vadin pohjalle ihanan aromaattisen liemen, karpalot ja pähkinät toimivat herkkusattumina. Vaikka annos oli kookas, napsimme sen kokonaan. Jäähtyneenä juurekset olivat saaneet vieläkin huumaavamman maun. Mistä sain idean. Tämä toimisi aivan loistavasti joulupöydässä possun kanssa, mutta vielä paremmin pikkujoulujen buffetpöydässä vaikka kalkkunan kaverina. Eikä haittaisi yhtään, vaikka salaatin tekisi valmiiksi ennen vieraiden tuloa ja se jäähtyisi. Se vain paranisi, siis täydellinen juhlaruoka.

Delicious!

Syötäisiinkö tänään bataattisalaattia?

”Mitä tänään, huomenna ja myöhemmin tällä viikolla syödään?” Siinäpä kysymys. Ennen lasten tuloa pidin ihmisiä, jotka suunnittelevat ruoat etukäteen ja käyvät viikossa vain kerran pari kaupassa, pikkaisen pimahtaneina. Nihilisteinä. Tylsinä.

Onneksi Luoja on huumorintajuinen ja tykkää arjen ironiasta. Lasten tulon jälkeen Hän on släpännyt naamalleni jo monta kertaa tyyliin ”Hähähää, niin vähän aikoinaan tiesit!”. Totta tosiaan: Tästä perheralliksi kutsutusta rumbasta selviää elossa kaikkein parhaiten, kun suunnittelee mitä syö ja hoitaa tarvikehankinnat kunnon könteissä. Kaupassa käynti on mukavaa vaikka joka päivä, mutta siltä varalta että joku päivä sattuu jokin odottamaton muu ohjelmanumero, ainakin meillä lämpimän ruoan tarpeita on pakko olla varastossa edes se yksi.

Jos sinun perhettäsi vaivaa sama vika, tässä kaksi vinkkiä siihen, miten ruokalistan suunnittelu edes puolikkaaksi viikoksi onnistuu aika helposti:

Sinua inspiroivat verkkosivut ja blogit, joissa on hyvä hakutoiminto

Seuraan paljon blogeja (ja luen paljon ruokalehtiä), joista otan inspiroivia ruokavinkkejä talteen koko ajan. Joskus reseptit pölyttyvät pitkään, toisinaan on aikoja, jolloin suunnittelen syömiset kokonaan niiden perusteella. Inspiroivien ja ns. kivalta kuulostavien ruokien välissä on kuitenkin pakko tehdä ruokaa siitä, mitä kotona on, eli on hyödynnettävä jääkaapin sisältöä. Kun hommaa tiettyä tarveainetta reseptiä varten, osa jää käyttämättä. Ruokahävikki on kirosana, ja siksi kaappinsa sisältöä on joka äidin osattava huoltaa huolella. Kun homma on oikein hallinnassa, sitä muistaa jääkaapin sisällön ulkoa, mutta jos ei, kurkkaus parin päivän välein jeesaa. Näin kävi minulle taannoin. Katsoin vihanneskoriin, ja kas, olin unohtanut, että siellä köllötti pieni ja nahistumisvaarassa jo ollut luomubataatti ja samassa hädässä kirkunut chili. Pikkumuovirasiasta löytyi iso pala mozzarellapötköstä. Ja nyt tullaan siihen varsinaiseen vinkkiin.

Perheenäidillä on hyvä olla verkossa jokin luotettava kaveri, jolta voi kysyä, mitä näistä aineksista voisi tehdä. Minulle sellainen on löytynyt blogikumppanistani Yhteishyvästä. Yhteishyvä.fi:n reseptihakutoiminto on kätevä. Nyt kirjoitin hakusanoiksi ’bataatti chili’. Hakutuloksia 13, klikkasin numeroa kaksi Bataatti-fetasalaatti. Siinäpä hyvä idea ruoaksi! Kauppalistaan rucola ja pojille vaikkapa kanafileet salaatin kaveriksi (kasvisruoka kun on toinen kirosana…). Fetan korvasin jämämozzarellallani, jonka kuutioin ja marinoin aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä. Kas, mitä hävikkiruokaa, ja NAM!

Bataatti-mozzasalaatti

Ruokakeskustelut perheen kanssa

Kerroin aiemmin, että istutin eräs sunnuntai pojat alas ruokakeskustelulle. Jokainen saisi valita pari ruokaa, ja niitä sitten tehtäisiin seuraavalla viikolla. Kauppalistan suunnittelu olisi helppoa, äiti pääsisi vähemmällä. Vaikka alkukankeutta tehtävän suorittamisessa olikin (lähinnä isillä), niin homma oli suksee. 3,5-vuotias oli aivan myyty ruokalistan teosta, kaupassa käynnistä tuli seikkailu kun etsittiin kaikki ainekset, ja pitkin viikkoa hän halusi kerrata, mitä kukakin toivoi. Tulokset voi lukea tästä postauksesta.

Seuraavalla viikolla homma uusittiin. Poika toivoi spagettia, ja äiti teki italialaistyyppistä makkaraspagettia. Äiti toivoi lohta, ja keksi sen kaveriksi kasvis-kuskuslisukkeen. Isi toivoi lihakeittoa, ja sai sitä kesäisenä versiona, sisältäen uusia pottuja ja kesäporkkanoita sekä –sipulia ja yrttejä. Huomasin nauttivani tosi paljon ruokaviikon suunnittelusta lapsen ja miehen toiveiden pohjalta – niitä kunnioittaen mutta hieman tvistaten.

’Ruokakeskustelusta’ tulikin meillä käsite. Tätä jatkamme varmasti, kun arki kesäisten lomien jälkeen iskee vasten kasvoja. Suunnittelua jos mitä me vanhemmat tarvitsemme, jotta työntäyteinen viikko rullaa eikä kukaan näänny nälkään!

Juhannuksen viilein perunasalaatti ja hiillostettu lohi

Juhannuksena syödään paljon makkaraa, etenkin yöpalana. Jos huikotilanteeseen on varustautunut etukäteen hommaamalla muutakin lisuketta kuin sinappia, on juhannusöinen hetki vielä kauniimpi. Perunasalaatti on makkaran lisukkeena se vakkari, ja jos ei puhuta mistä tahansa valmiista vaan itse tehdystä, juhannusflaksi on taattu, näin on.

Yhteishyvän peruna-kaalisalaatissa on hertsileijaa-efekti, joka nosti niskavillani pystyyn jo pelkästään reseptiä lukiessa ja annoskuvaa ihaillessa. Kylmiä väreitä, tarkoitan. Vai miltä tämä sinusta kuulostaa? Uusia pottuja, retiisiä, tilliä, suikaloitua kaalia ja majoneesikastike. Siis coleslaw kohtaa perunasalaatin. Ja sitten se oumaigaad-osasto: Piimä. Tässä salaatissa on piimää. Yllättävää, herkullista, trendikästä! Pakko testata.

Salaatti oli niin hyvää, että suosittelen lämpimästi värkkäämään sitä kulhollisen juhannusyötä vasten. Ja jos haluaa nostaa vaikeusastetta, grilliin voi toki tuikata muutakin kuin sitä makkaraa. Me grillasimme salaatin kylkeen lohta, ja voi että miten ne natsasivatkaan yhteen.

Ennen kypsennystä leikkasimme lohifileen palan kahteen osaan, jotta käsittely grillissä olisi helpompaa. Sitten suolasimme kalan. Grillaus tehtiin tuttuun tyyliin. Ensin mies kuukletteli ja luki vartin verran erilaisia ohjeita, sitten hän otti lohipalat kainaloon, lähti grillille ja ilmoitti että tekee tämän omalla tyylillään, koska ”ei ne kuitenkaan mitään tiedä” (ketkä??).

Hiillos oli hyvä, ja laitoimme lohipalat tulille nahkapuoli alaspäin. Kansi päälle ja auki ja päälle ja auki. Siinä syynäilyn lomassa lohi kypsyi nopeasti ja otti hyvää savuista grillin makua. Toisen palan käänsimme, eikä se hajonnut operaatiosta, mutta suosikkini oli kääntämättä valmistettu pala. Pohja hiiltyi aavistuksen liikaa, mutta grillatessa roiskuu, ja kunnolla hiillostettu lohi on ilman muuta parempi kuin valjusti kypsennetty. Pääasia, että liha jää meheväksi.

Peruna-retiisisalaatti

Hiillostettu lohi

Herkullista juhannusta!

P.S. Tsekkaa myös vuoden takainen juhannuspostaus, josta löydät vinkit sitruunaisiin kanavartaisiin ja jussin ykkösjälkkäriin, mansikkatiramisuun.

Tomaatti-juustosalaatit ja kaikkien aikojen kesä

Yksinkertainen, yksinkertaisempi, meidän kesäkeittiö. Ei pitkää puurtamista, vaan jotain grilliin ja jotain nopeaa lisukkeeksi. Rakastan tomaattia, koska rakastan juustoja, ne kun ovat tarkoitettuja toisilleen. Kesän parhaat salaattijuustot – mozzarella, halloumi ja feta – ilmestyvät meidän keittiöön toukokuussa ja haikeat hyvästit heitetään loppukesästä. Siihen asti ne pelaavat hyvin yhteen minkä kasvisten kanssa vaan, mutta sen tomaatin kanssa erityisesti.

Hyvä ruoka tekee meistä parempia ihmisiä. Kun aurinko porottaa ja lautaset nostaa tuvasta vaihteeksi kuistin pöydän ääreen, kun viereen avaa pullon viiniä, ja kun tekee salaatin kauniisti vadille (eikä suoraan lautasille kuten meillä on usein tapana), hivomme täydellisyyttä. On aikaa ottaa muutama blogikuva miehen touhutessa grillistä lihapuolta. Isompi lapsi mummolassa iltakylässä, vauva myöhästyneillä päiväunilla. Miten tyyni hetki, aah.

Fetasalaatti

Tätä idyllistä hetkeä on juuri tänään ihana ajatella. Pian meillä alkaa kaikkien aikojen kesä, kun mies on jäämässä ekstrapitkälle kesälomalle ja sen päälle isän vapaille. Minulla on puolestaan vanhempainvapaan jatkona tiedossa omat vuosilomaviikot. Harvinaislaatuisen kombon johdosta lomailemme piiiiitkään molemmat. Tuntuu mahtavalta.

Kaksin ei luonnollisesti paljon kuistilla istuskella, se on varmaa. 3,5-vuotiaasta on kuoriutunut melkoinen iskän poika, ja leikkiinkutsuja tulee satelemaan. Odotan myös paljon sitä, miten 7-kuukautinen pääsee hänkin puuhaamaan isin kanssa enemmän kuin tähän asti – aamupaloja ja päivälenkkejä, niitä juttuja joita muru ei arkipäivinä yleensä näe. Erityisen paljon odotan sitä, että meillä tulee nyt olemaan ekstrapaljon yhteistä kotonaoloaikaa, perheenä. Että vaan istutaan pihalla kaikki neljä ja lusitaan ihania kesäpäiviä pois. Ei se varmasti tule pelkkää tyyntä idylliä olemaan, mutta tänään tuntuu hyvältä. Ei ole itsestään selvää, että pääsee lomaluksuksesta nauttimaan. Osaan olla asiasta sopivan kiitollinen.

P.S. Resepti kuvassa näkyvään tomaatti-fetasalaattiin löytyy täältä!
Tsekkaa myös viimekesäinen postaukseni, niistä kahdesta muusta tomaatti-juustosalaatista eli halloumi- ja mozzarellaversioista. Herkkuja ja yksinkertaisia kaikki!

Vinkkejä juhlien buffetpöytään

Synttäri- sun muita juhlia vietetään ympäri vuoden, vaan tunnetuin juhlakalujen joukkotapahtuma, johon myös muistoja ihmismielissä eniten kietoutuu, taitaa olla alkava ylppäri- ja valmistujaissesonki. Kokosin vuosi sitten esimerkkimenun perinteiseen kahvipöytään, jossa tarjolla on suolaista ja makeaa sen seittemää sorttia. Tsekkaa vinkit tämän linkin takaa. Tänä vuonna visioin vaihtelun vuoksi tarjoilut, joissa tarvitaan haarukkaa. En lähtenyt kikkailemaan, vaan valkkasin ruokalajeja, jotka perinteisesti buffetpöytään kuuluvat: Tarjolle siis muutama salaatti, kylmiä kaloja ja lihaa leikkelemuodossa sekä rapeaa leipää ja levitteitä. Juustotarjotin sopii joka juhlaan, joten sellaisen hilloineen ja tykötarpeineen voi koota leipien läheisyyteen – tai jättää juustot pois.

Graaville kalalle paras kastike on jouluna sinappinen ja kesällä yrttinen. Yrttiöljyn (eli tuoreista yrteistä ja oliiviöljystä sauvasekoittimella surautetun kastikkeen) sijaan voi kokeilla salsa verdeä. Se on pestoa ja yrttiöljyä muistuttava soosi, joka maustetaan anjoviksella ja kapriksilla. Jälkimarinoitu paahtopaisti on puolestaan niin mehukas, ettei se kastiketta kaipaa. Voisihan siinä valkosipulimajoneesia rinnalla olla, mutta ei tarvitse. Yhteishyvän paistiresepti on tosi hyvä, testasin sitä vuosi sitten ystävänpäivänä. Tässä buffetissa vihreä salaatti tarjotaan erikseen, paahtopaisti omalta vadiltaan.

Paahtopaistin kylkeen sopivat erityisen hyvin ranskalaistyyliset, valkosipulilla ja sitruunalla maustetut pavut. Testasin YH:n reseptiä jo alkukeväästä, tein Prisman pakastealtaasta löytyneistä pitkistä luomupavuista, ja aivan priimaa tuli! Jos juhlapöytää et ole lähiaikoina koostamassa, suosittelen tekemään näitä grillatun naudan fileepihvin kylkeen. Ja samaa voi sanoa kuskussalaatista: Sopii buffettiin kuin nyrkki päähän, mutta maistui taivaalliselta ihan tavallisena arki-iltana. Tilli ja feta ovat loistoyhdistelmä, mutta hävinkinhallintaminäni otti taas ylivallan ja korvasin salaatissa tillin persiljalla, sitä kun oli kotona. (Tällä muutoksella kuskus istui myös ajatuksen tasolla kivemmin muun ruokamme eli grillattujen kanankoipien kanssa.)

Feta-kuskussalaatti

Valkosipulipavut

Näiden lisäksi esimerkkimenusta löytyy linkit kahteen levitteeseen/tahnaan. Vaikka kuinka yritin, niitä en ehtinyt testata. Luottakaamme intuitiooni, niin natsaavilta vaikuttavat.

Ruokaisen buffetin voi päättää yksinkertaisiin jälkiruokiin, vaikkapa pikkukuppeihin koottuihin annosherkkuihin: suklaamoussea, mansikoita-marenkia-kermavaahtoa, hedelmäsalaattia mascarponevaahdolla jne. Vaihtoehto on keittää kahvit ja koota uusi buffetpöytä, nyt kakuista. Kakkubuffetit eivät vaan muodista poistu, vaikka muuta ennustin. Nauttikaamme siis yltäkylläisyydestä, siihen juhlat ovat aina hyvä syy :)

 

Juhlapäivän buffet ”with fork”

Feta-kuskussalaatti
Vihreä sekasalaatti ja uunissa kuivattuja tomaatteja
Vihreät pavut ranskalaisittain

Marinoitu paahtopaisti
Graavia siikaa ja lohta, salsa verde -kastike tai yrttiöljy

Maalaisleipää, focacciaa ja hyviä näkkäreitä
Levitteet Baba ganoush ja Cashew-paprikatahna
(Juustotarjotin)

Kuohuvaa, viinejä JA/TAI alkoholittomia juhlajuomia

Jälkiruokapöytä TAI kakkubuffet kera kaffepannun

 

P.S. Jos tiedossasi on kesällä tasavuosisynttärit, tsekkaa idea kahvipöydän tarjottaviin tästä postauksesta!

Uuden vuoden kasvislupaus

Ostettiin Prismasta eilen kuntopyörä. Tähän on tultu. Olen kohta neljä vuotta, ensimmäisestä raskaudestani asti, luetellut oikeita syitä ja keksinyt tekosyitä sille, miksi en harrasta enää liikuntaa. Elämänmuutos oli raskauden myötä melkoinen, sillä alle kolmekymppisenä viikko-ohjelmaani kuului viitisen liikuntasuoritusta. Kävin kolme kertaa viikossa salilla ja sen päälle juoksin tai kävin spinningissä 2-3 kertaa viikossa. Raskauspahoinvoinnin myötä se jäi. Esikoisen vauva-aikana olin siinä joko liian kiinni tai sittemmin liian väsynyt aloittaakseni harrastusta uudestaan. Ennen kuin huomasin olinkin jo toisen kerran raskaana. Loppu on historiaa.

Jatkossa en pääse sanomaan syyksi ainakaan sitä, että en ehdi harrastamaan kodin ulkopuolelle. Mies raahasi kuntopyörän osia äsken pitkin rappusia. Jos pitää lupauksensa, pyörä on kasassa pian.

Uusi vuosi on täynnä lupauksia. Terveellisemmän elämän aloittaminen on ihan varmasti suosituimpia. Minä olen luvannut ottaa pari kertaa viikossa hetken itselleni ja fillaroida kroppani lämpöiseksi kylmässä yläkerrassamme. Mies meinasi, että voisi tehdä saman. Terveellisemmin on myös luvattu syödä. Molempia kun kiinnostaisi muutaman kilon painonpudotus. Ensimmäisen raskauden jälkeen palasin muutamassa viikossa normimittoihin, mikä ei tietysti motivoinut liikkumaan. Nyt ei tarvitse tsemppiä hakea muulla tavoin kuin yrittämällä pukeutua vaatteisiin, joita käytin ennen toista raskautta. Ei mahdu. Siis yläkertaan.

Terveellinen syöminen voisi meidän perheessä tarkoittaa kasvisvoittoisten ruokien lisäämistä ruokavalioomme. Ja annas olla. Loppiaisen alla luin, että S-ryhmä haastaa koko Suomen lisäämään kasvisten käyttöä eli tekemään kasvislupauksen. Sopi täydellisesti ajatuksiini.

Uuden elämän suunnittelu aloitettiin tietysti kauppareissulla. Tunnen aika hyvin eurooppalaiset satokaudet, ja olin ajatellut, että tammikuun kunniaksi herkuteltaisiin avokadoilla. Appelsiinien lailla niiden satokausi on Espanjassa nyt. Yhteishyvästä löytyi resepti. Tekisimme salaattia, avokadokastiketta ja lehtipihvejä.

Erinomainen resepti. Pari tekovinkkiä:
Tomaatteja voi surutta pitää uunissa kauemminkin kuin 20 minuuttia. Maku vain paranee, mitä enemmän ehtivät kuivua. Meidän avokadot olivat aika pieniä, käytin niitä kaksi kastikkeeseen. Ei ollut liikaa. (Loppu kastike syötiin seuraavana päivänä meksikolaisen kanssa, ja se korvasi guacamolen hyvin!) Muista, että jos avokadot ovat ostettaessa vielä kovia, niitä pitää kypsyttää kotona. Kovasta avokadosta kastiketta ei pysty valmistamaan.

Huom! Kuvassa näkyvä ruipelo ei liity painonpudottajaporukkaamme, vaan häntä pyritään tänä vuonna lihottamaan.

IMG_6330

Lisää pointteja: Liha kannattaa nuijia hyvin ohueksi, sillä paistaessa pihvi vetäytyy kumminkin hieman kasaan ja ns. paksuuntuu. Meidän pakastimesta löytynyt ulkofileepala painoi 400 g ja teimme siitä kolme pihviä. Pihvit olivat siis hieman kookkaampia kuin reseptissä, mielestäni hyvät. Itselleni olisi kyllä riittänyt 100 g lihaa, mutta mies söi omansa lisäksi puolet lapsen pihvistä.

Siitä voisi päätellä, että syönnin päälle aloittamamme keskustelu kasvislupauksesta ja siitä, mitä se meidän perheessä voisi tarkoittaa, ei ole helpoin puheenaihe. Muru on kaikkiruokainen, tykkää kasviksista ja syö niitä mielellään monipuolisesti. Mutta olin ajatellut jotain konkreettisempaa lupausta. Kuten yhtä kasvisruokapäivää viikossa. Tai edes kahta kuussa.

Mies katsoi minua vähän tuskastuneena ja silmistä näki hänen ajattelevan ”Miksi h….issä me aina yritetään sopia kaikkea tällaista”. Jatkoin höpöttelyäni. ”Jokin konkreettinen kasvislupaus, eikö se olisikin paljon komeampaa?”

Muru huokaisi. ”Eikö me voida vaikka luvata, että syötäisiin tänä vuonna enemmän kalaa?”

Nauroin mielessäni vielä nukkumaan käydessäkin. Punaisen lihan ystävälle iso lupaus tuokin. Eikä edes vitsiksi tarkoitettu.

Hummusta ja pitaa

Hummusta ja ohrasalaattia – Lähi-itä kotikeittiössä

Vierähtipä pari viikkoa nopesti. Kun kesäloma on ohi, arki rullaa normipainollaan ja lapset pitävät huolen siitä, että äiti ja isi eivät ehdi harrastaa iltaisin mitään – ei erikoista kokkailua, ei ruokablogien lukemista, ei oman blogin hoitoa, ei lenkkeilyä eikä salilla käyntiä. Parivuotias torpedoi kotona tapahtuvan ruokaharrastamisen, syntymätön pikkusisko tai –veli huolehtii siitä, että mitään kovin fyysistä ei voi tehdä (onneksi, koska en viitsisikään). Supistaa jo, ja usein. Jos tämä vesseli pysyy syys-lokakuun vaihteeseen ja laskettuun aikaan asti sisällä, tulen yllättymään.

Kun ei ole muutamaan viikkoon inspiroitunut keittiössä, tulee entistä kiitollisemmaksi loman hetkistä, kun sitä tapahtui. Katselin blogia varten otettuja kuvia, ja eräs mennyt viikonloppuateriamme sai minut harmistumaan. Mutta ainoastaan siksi, että kuvien taso ei tee pöperöille oikeutta! Jos samat reseptit jaettaisiin valokuvauksellisemmassa blogissa, te kaikki kokeilisitte näitä! Mutta toivottavasti saan tekstin avulla vakuutettua: Nyt on esittelyssä sellaista settiä, että tehkää perässä hyvät ihmiset!

Kaikki alkoi siitä, kun taas kerran mietin, mitä meillä syötäisiin. Mies haki alkukesästä terassillemme mukavan kokoisen Weberin pallon Kodin Terrasta ja on sittemmin ollut kovasti innoissaan pallogrillailusta. Nyt hän oli ilmoittanut, että tänään meillä syötäisiin se Prismasta edellisellä kauppareissulla ostettu kokonainen luomukana, ja muija saa päättää, mitä lisukkeita sille tekee.

Tuumasta toimeen. Läksin hankkimaan ideoita ruokablogeista, ja päätin samalla katsoa, olisiko blogikumppanillani Yhteishyvällä jotain uutta tarjolla. Oli siellä, pähkinähummus. Silmän räpäyksessä sain valtavan hummushimon. En siis mitään ”tekisinköhän hummusta” –ahaaelämystä, vaan sellaisen raskaana olevan ”heti mulle hummusta ja he…. saakelin äkkiä!” –kohtauksen. Sattuipa somasti, pitaleipää meillä olikin pakkasessa, kun miehelle oli yhtenä lomapäivänä iskenyt pulled pork pita –himo. Myös sellainen kovempaa laatuaan, ja jouduin leipomispuuhiin avioliitto-onnen säilyttääkseni. Ateriamme kaatui vahvasti Lähi-idän suuntaan, kun nyt päätin vielä valmistaa kanalle taboulleh-henkisen ohrasalaatin (muuten reseptin mukaan, mutta kuivatun mintun korvasin tuoreyrtillä ja purjopalan sijaan lisäsin uuden sadon punasipulista varren. Pavuiksi valkkasin Go Green -papusekoituksen).

Ei kun kauppaan ja keittiöön! Vakuutan, että vaikka elementtejä on useampi, kaikki valmistui suitsait: Kana sitruuna-öljymarinadiin ja valkosipulinkynsiä nahan alle. Cashewt likoamaan ja jälkkäri jääkaappiin hyytymään. Pitaleivät sulamaan, ja kun mies aloitti grillailun, salaatti jääkaappiin muhimaan. Ei ole iso vaiva, varsinkin kun lapsi pysyy poissa jaloista, sillä hän osallistuu grillailuun. Hänhän on mies, nuorena se on vitsa väännettävä. Teroitti muuten yksi päivä isille, että hän on kyllä POIKAmies, toisin kuin isi. Isi taisi olla jopa vähän kateellinen…

Cashewhummus

Ohra-papusalaatti

Grillattu kokonainen kana

Lähi-itää lautasella

Lähi-idän tunnelmia kotikeittiössä

Grillattu kukkakaali ja cashewhummus
Pitaleivät
Sipulinen ohra-papusalaatti
Grillattu kokonainen sitruuna-valkosipulikana

Pehmeä hedelmähyytelö mangosta

Mangohyytelö

Idea jälkiruokaan lähti siitä, että meillä oli jääkaapissa avattu piimä ja löin sanan ’piimä’ Yhteishyvän reseptihakuun, ajatuksissani leipoa siitä jotain. Törmäsin kuitenkin kiinnostavaan hedelmähyytelön reseptiin, ja se tuntui sopivan juuri tämän aterian teemaan. Hedelmänä käytin läpikypsää mangoa. Jos teen tätä joskus uudestaan, liivatteen määrää uskallan vähän vähentää. Tästä tuli jopa liian lohkeava, mutta muuten: Ihanaa!

Ja niin oli kaikki muukin! Söin hummusta ja lämmitettyä pitaa järkyttävän satsin, mutta ei kalvennut kukkakaalikaan hummuksen kaverina. Ohrasalaattia vedettiin kaksin käsin, ja kanan rippeistä riideltiin vadin ääressä. Siitä oli valunut vadin pohjalle leikkailun ja repimisen jäljiltä ihanaa, valkosipulilta ja sitruunalta maistuvaa lientä, jossa dippailin pitaa ja kanan jämiä. Olin niin ähky, että en jaksanut liikkua, mutta toki me vielä vetäistiin samettiset hedelmähyytelöt tuon kaiken päälle. Lapsi söi vieressä nakkeja ja katseli tabletilta piirrettyjä ja vilkuili meitä varmaan miettien, että eikö noi ole ennen ruokaa nähneet.

Ollaan me, mutta harvoin näin hyvää meidän nykykeittiössä!

Halloumisalaatti

Pari himottavaa tomaattisalaattia

Oli aika, jolloin saatoin harrastusmielessä näprätä aterian parissa useamman tunnin. Sitten tulin raskaaksi ja tuli lapsiperhearki ja elämä on, ja kyl te tiätte. Vaikka ruokabloggaajan titteli saattaa antaa ihmisestä toisenlaisen kuvan, kyllä pääsääntö nykyelämässäni on, että yksinkertainen on parasta. Ja usein ainut vaihtoehto.

Kesällä yksinkertaiselle kokkaamiselle on hyvät puitteet. Moni kesän herkkuruokahan on itsessään yksinkertaista, kuten silli ja uudet perunat tai voissa paistettu kala. Meillä ruoka valmistuu koko kesän suurimmaksi osaksi grillissä, ja sekin on omiaan pitämään touhun simppelinä. Grillattiin sitten kanaa, possua, kalaa tai herkkuhetkinä nautaa, liha ei vaadi paljon muuta kuin suolaa ja pippuria. Kypsymistä odotellessa vaan joku salaatti sekaisin, ja se on siinä.

Kerroin pari postausta sitten raskaushimostani mansikkaan. Toinen himon kohde on tomaatti. Tomaattisalaatit ovat lemppareitani ihan noin niin kuin muulloinkin, sillä tomaatti sopii hyvin salaattijuustojen kumppaniksi. Marinoitua kirsikkatomaattia ja vuohenfetaa tuli tehtyä viime kesänä pariinkin kertaan, ja tahti on jatkunut tänä kesänä. Hyvä esimerkki simppelistä grilliruoan kaverista on myös salaatti, jonka tyylistä ja suunnilleen näin teen usein. Blogikumppani on nimennyt sen kahden tomaatin Caprin salaatiksi. Rapeaa salaattia, basilikan lehtiä, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellaa oliiviöljy-balsamicokastikkeella. Se on siinä! Suosittelen Castellin pieniä mozzapalloja (Bocconcini di Mozzarella).

Caprin salaatti

Vastaavaa yksinkertainen on kaunista –logiikkaa sisältyy myös toiseen testaamaamme tomaattilisukkeeseen. Halloumi-tomaattisalaatti on hitsin onnistunut resepti! Suosittelen Fontana luomu halloumia, se on täydellisen makuista ja rakenteeltaan perfect, eli ei hajoa leikatessa, kuten monet halloumit.

Tomaatti-halloumisalaatti

Oma mielikuvitukseni kenties riittäisi latomaan vadille tomaatin ja paistetun halloumin siivuja, mutta punasipuli-kapris-öljyviritelmä, joka levitetään päälle, nostaa tämän lisukkeen tasolle, jota en omin avuin saavuta ainakaan ihan lähikuukausina. Kiitos raskauden, imetyksen, vauvan hajuisten öiden jne. Noh, elämä on, ja onneksi meillä on ihmisiä, jotka miettivät simppeleitä herkkureseptejä meidän muiden puolesta. Yksi testaajan lisäys kuitenkin: uusi punasipuli sopii tähän hyvin, ja vaikka se on pieni, silputtuna siitä tulee ihan tarpeeksi yhden halloumipaketin ja parin tomaatin salaattiin.

P.S. Jos ei kesäisissä lisukkeissa tuhrata aikaa, sitä ei ainakaan tehdä jälkkäreiden kanssa. Hedelmät on helppoja. Olen tämän raskauden aikana himoinnut erityisesti tuoretta ananasta. Muru toi sitä alkukuukausina joka kauppareissulta, ja on vieläkin ostanut vanhasta muistista pari kertaa (ja huom! muistaa aina valita luomua tai Reilua kauppaa, hyvä muru!). Kun sitä jääkaapista kerran löytyy, meillä on grillailtu ananasta useammankin kerran jälkkäriksi. Grillatut ananasvartaat ja hunajajogurtti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein maistuva annos. Ja sisälsi maustamattoman jogurtin ja hunajan yhdistelmää, mitä olen keskiraskaudesta himoinnut ihan erityisen paljon..! Toteutimme jälkkärin muuten niin kuin ohje käskee, mutta koska tämä tehtiin ex tempore, limejä meillä ei ollut. Emme siis maustaneet ananakselle ripoteltua sokeria limenkuorella. Hunajajogurttiin limen makua sen sijaan saatiin, koska sitruunamehun ohella meillä on aina limenmehuruutta kaapissa. Suosittelen, siitä on kiva ruikata limen makua ruokiin kun äkillinen tarve tulee. Vaikka raskaushimo.

Grillattu ananas ja hunaja

Hm… Saa nähdä, mitä tämä horny muija himoaa seuraavaksi. Viikon 30 paremmalla puolella ollaan, mutta kyllä tässä parista ruoka-aineesta ehtii vielä kaupan laarit tyhjäksi syödä.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Vinkki vappubrunssille

Vappu on iloinen juhla. Sen viettämiseen kuuluu ehdottomasti karnevaalitunnelma. Lasissa kuuluu olla kuoharia, ystäviä on hyvä olla koolla, ja syömisen pitää olla rennon sorttista. Makaronisalaattia, patonkia, nakkeja esimerkiksi. Jälkkäriksi simaa ja munkkeja tai tippaleipiä, jos on oikein hyvä kokki.

Yleinen tapa järjestää ystävien keskeinen get-together, on kokoontua piknikille – säästä viis – tai vappubrunssille – tuolien määrästä viis. Tavanomaista on kai sekin, että jokainen tuo tarjolle jotakin. Kun viisi suolaista piirakkaa ja kolme erilaista salaattia laitetaan yhteen, sitä kutsutaan nyyttäritarjoiluksi. Yksi porukasta on tuonut sitä patonkia ja niitä sipsejä. Se joka ei ole hyvä kokkaamaan tai hän joka ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos omaan vappuusi kuuluu tällainen riento, nyt tulee ihan ykkösvinkki: Vie nyyttäripöytään tai –viltille tomaatti-mozzarellasalaatti! Se on ihanaa, maistuu kaikille, sopii syötäväksi sellaisenaan, ja siitä voi myös nostaa pienen pinkan sen patongin tai muun vaalean leivän päälle.

Tomaatti-mozzasalaatti (pankaas klikaten) edustaa samanlaista italialaista perinnettä kuin viimeksi vinkkaamani tomaattibruschetta. Resepti on käsittämättömän yksinkertainen. Oleellista onkin valita laadukkaat raaka-aineet. Siis niitä kaikkein tummimman punaisia mutta vielä kiinteitä tomaatteja, parasta oliiviöljyä ja hyvän makuista mozzarellaa. Itse tykkään Riitan herkun mozzarellasta. Se on iso jööti ja jo yhdestä pötköstä saa kookkaan salaatin, joka riittää lisukkeena 3-4 hengelle. Myös maku ja rakenne ovat minun suuni mukaiset. Sitä kaikkein herkuinta mozzaa eli buffalo mozzarellaa (Mozzarella di Bufala) ei kannata tässä salaatissa käyttää. Se on nähkääs sisältä kermaista, eikä siitä pysty leikata sellaisia siivuja, joita tässä tarvitaan.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Itse olen vienyt tomaatti-mozzarellalautasen muutamana vuonna juhannuksen grillibileisiimme, joissa tarjoilut koostetaan nyyttärityylillä. Yhtenä vuonna lisäilin sekaan kauniita pieniä nyyttejä parmankinkkua, toisena vuonna maustoin salaatin kirpsakammaksi pirskottelemalla joukkoon valkoviinietikkaa. Aina on kelvannut, perinteinen tai tuunattu, eikä mitään ole jäänyt.

Tomaatti-mozzarellasalaatti on erityisesti serkkuni nyt teini-ikäisen tyttären herkkua. Sen saman, joka alle kymmenvuotiaana tilasi häissämme ruoaksi ankankoipi confit’n viinikastikkella ja juureskakulla, veisaten samalla piutpaut lasten nakkeja ja ranuja -annokselle. Arvostin elettä, mikä tyyli tytöllä!

Hyvää vappua kaikille, ja hauskaa nimipäivää sen tyylilyylin äidille :)

Vamppaajan ystävänpäiväillallinen

Ystävänpäivä. Mitä uskomatonta jenkkibullshittia, ajattelin joskus parikymppisenä. Nyt, reilu kolmekymppisenä, olen ruvennut pohtimaan että kaikki kalenteriin merkityt päivät, jolloin voi mankua ja vinkua huomiota, lahjoja, silityksiä ja romanttista kainalokkain oleskelua puolisolta, ovat tervetulleita minulle, kiitos.

Tänä vuonna ystävänpäivä osuu lauantaille. Täydellinen tekosyy työntää lapsi tai lapset hoitoon, viettää treffi-ilta miehen kanssa ja harjoittaa vamppausta. Tai sitten jättää lapsi tai lapset miehelle ja lähteä tyttöjen kanssa leffaan ja syömään. Kummalle asialle nyt on kelläkin akuutimpi tarve.

Jos mielit ensimmäistä vaihtoehtoa ja hurmata armaasi kunnolla, täältä pesee menuehdotus, jonka koostin, kun pari tuttua sopulia eli lehti-ihmistä kävi taannoin kyselemässä vinkkejä ystävänpäiväksi:

Kuten viime postauksessa kerroin, olemme päättäneet syödä – siihen asti kunnes unohdamme – terveellisemmin. Vähemmän on enemmän. Siitä illallisen aihiot. Teemamme oli ”vähän ranskalaisittain”, he kun taitavat laatuherkuttelun ilman ähkyä.

Terveellisyys on tässä tosin katsojan silmässä, sillä alkukeittoon ja jälkkäriin livahti molempiin aitoa kuohukermaa. Mutta vihreää on joka tapauksessa paljon, eikä tästä tule liian täyteen. Jaksaa sitten syönnin jälkeen vielä pussailla, vaikka vähän ranskalaisittain.

Tee alkuun sosekeitto pakasteherneistä. Usko pois, klassinen ranskalainen Crème ninon on kokeilun arvoinen. Itse värkkään omani niin, että kuullotan pienen sipulin ja valkosipulinkynnen voissa. Sitten joukkoon kaksi pussia pakasteherneitä, päälle reilu pari desiä kanalientä. Keitetään vartti ja soseutetaan. Mausteeksi ripaus valkopippuria. Sitten nostellaan kuuman keiton joukkoon vaahdotettua kermaa, niin paljon kuin kehtaa, mutta desin nyt ainakin. Tarkistetaan suola, ja viimeistellään keitto kunnon lorauksella kuohuvaa. Tarjoillaan pienistä kupeista (jottei treffien tunnelma katoa piereskelyn vuoksi), päällä kuohukermasilmä ja esimerkiksi merileväkaviaarinokare (sitä löytää ainakin Prismojen kalahyllyiltä, ja se maistuu mädiltä). Lasissa tietysti sitä kuohuvaa. (VINKKI ERITYISESTI MIEHILLE:) Samppanjaa, jos haluat treffikumppanisi hövelille tuulelle.

Hernesosekeitto

No, tämä keitto ei ole mitään terveysruokaa. Lähes identtinen resepti on Yhteishyvän oikeasti kevyt hernesosekeitto. Siinä kuohukerma on korvattu ranskankermatilkalla. Mausteeksi on heitetty viinin sijaan tuoretta basilikaa. Tätä kokeilen seuraavilla treffeillä!

No mitäpä pääruoaksi? Täydellinen valinta on marinoitu paahtopaistisalaatti. Pystyy valmistella aamulla hyvissä ajoin, treffeillä vain kootaan annokset. Tein salaattimme linkin takaa löytyvän reseptin mukaan, paitsi että valmistin paistin sijaan ulkofileepalan. Poistin n. 400 g ulkofileepalasta kalvot, paistoin pinnat voi-öljyseoksessa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten uuniin 150 asteeseen kunnes sisälämpötila 60 astetta. Ulos uunista ja folioon. Kun jäähtynyt, leikataan siivuiksi ja valellaan siivut marinadilla. Ja ei kun rasiassa jääkaappiin odottamaan salaattipetiä. Meidän salaattipohjan suolakurkut oli ranskalaisia säilykepurkista löytyviä pikkukurkkuja, ja kirsikkatomaatit paahdoin uunissa: Puolita kirsikkatomaatit ja asettele pellille leikkuupinta ylöspäin. Ripottele päälle sokeria, rouhi suolaa ja pippuria, pirskota vähän balsamicoa ja norottele oliiviöljyä. Sitten uuniin, mieluusti kiertoilmalle, 150 astetta ja muutama tunti, kunnes tomaatit kuivuneet. Sekoitellaan ja syödään. Sopii loistavasti juuri tällaiseen salaattiin tuoreen kirsikkatomaatin tilalle!

Paahtopaistisalaatti

Loppuun jotain makeaa, pieni annos. Sitruuna-lakumousse on taivaallinen ratkaisu! Kun näin reseptin, oli pakko testata, koska tiesin että nyt ollaan syntisyömisen äärellä. Tässä blogissa testailtiin näet aiemmin kakkuja, ja tykästyin lakukuorrutteeseen, joka tehdään kermasta ja Kick-patukoista. Tähän lakumousseen tuli samoja aineksia, joten varmalla tiellä oltiin. Ei pettänyt resepti, ei. Se, että valkosuklaamousse jäi löysäksi, oli vatkaajan vika, eikä vaikuta makuun. Täydellinen iskusuoritus: Mies nuoli kuppinsa putipuhtaaksi.

Sitruuna-lakumousse

Viimeiset ystävänpäiväasiat: Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka S-Etukortilla on ollut merkittävä rooli minun ja murun parisuhteessa ja sen muuttumisessa avoliitoksi. Tehdään tässä yhteydessä statuspäivitys, sillä asiassa on vuoden aikana tapahtunut merkittävä käänne. Mies vaihtoi partakoneensa nuorempaan.

No, onneksi vain sen.

Herkullista ystävänpäivää! Toivottavasti kaikkia teitä lykästää ;)