Aamiainen ja satokausihedelmiä vol 2.

Joskus natsaa, ja meillä natsasi vähän aikaa sitten herkkuaamiaisen kanssa. Ruoka oli hyvää, lapset seesteisiä, ja kaikki oli täydellistä. Vietimme viime viikon talvilomaa ja päätin ottaa kohtalonhetkestä revanssin. Tekisimme taas herkkuja sesongin hedelmistä, ja makeaa tietty pitäisi myös olla, tuumasin ja aloin rustata kauppalistaa.

Valkkasin jälleen juttuja, joita pystyi valmistella edellisenä iltana. Toteutusaamuna urakka ei siis ollut ylitsepääsemätön, vaan liekö syy lasten sairastelun vai minkä mutta ihan edellisen kerran kaltaiseen euforiaan en päässyt. Pian 1,5-vuotias pikkumiehemme ei tällä kertaa oikein viihtynyt pöydässä ja päädyin ahmimaan ruoat. Sähläämistä ja pomppimista pöydästä keittiön kaapeille ja taas istumaan oli muutenkin enemmän. Kuviin tuli keltainen kelmeä valo, enkä jaksanut näpsiä montaa otosta. Täydellisen aamupalahetken (ja sillä someleveilemisen) epäonnistumista tärkeämpää lienee kuitenkin huomioida onnistumiset:

Saimme aikaiseksi mukavan menun. Kananmunatkin muistuivat mukaan. Pöydässä oli meillä harvinaista herkkua eli eksotiikkaa, ja tulin myös kokeilleeksi trendireseptiä, jota en ikinä ollut. Nyhtöpulla, mikä aamupalamme tähti! Kookostäytteisen pullan lisäksi pöydässä oli teetä ja pähkinä-hedelmäleipää, hedelmäsmoothiet, paahdettuja verigreippejä, niitä keitettyjä munia ja pekonia, ja päärynävispipuuroa. Massut tuli ylitäyteen (kyllä, se on onnistuminen!). Vinkit resepteihin kuvien jälkeen, olkaa hyvät :)

Teetä ja cashew-karpaloleipää
Kauppojen jauholeipomoiden ja paistopisteiden leivät ovat helppo keino saada aamiaispöytään ekstraa. Säilyvät yhden yön hyvin. Fazerin cashew-karpaloleipä on omia suosikkejani.

Hedelmäsmoothie satokauden eksoottisimmista
Kevättalvi on monien eksoottisten hedelmien sesonkia. Jos näitä maistella haluaa, nyt on se aika! Ostin syöntikypsän mangon, papaijan ja pari passionhedelmää. Kuoret pois ja tehosekoittimeen. Lisäsin mukaan myös banaanin, mikä oli vähän tyhmää, koska kokonaisuudesta tuli pikkaisen tönkkö. Ohensin hedelmäpommiani vedellä, mutta liikaa en uskaltanut lantata ettei maku valjuunnu. Joimme siis melko paksua smoothieta. Yksi tapa olisi ollut jatkaa juomaa omenamehulla tai puristaa mukaan sitruksia, mutta päätin, että tönköllä mennään. Ainakin oli hedelmäistä koko rahalla!

Paahdetut verigreipit, pekonia ja munia
Paahdetut, karamellisoidut verigreipit ovat nosteessa, ja pitihän se meidänkin maalaisten tällainen Ameriikan ihme testata: Greipit halkaistaan ja puolikkaille ripotellaan muutama ruokalusikallinen tummaa sokeria, vaikkapa ruokokidesokeria. Sitten uuniin 225 asteeseen ja reilun viiden minuutin paahto, kunnes reunoilla näkyy aavistus mustaa. Sotkuista syötävää. Kattamani alkuruokahaarukka ja –veitsi eivät paljon auttaneet. Mutta olihan ne hyviä. Täydelliset 7 minuutin munat olivat murun mielestä tosin parempia, samoin aamiaispekoni. Verigreipin ja pekonin makuyhdistelmä on muuten mieletön, täältä suositellaan!

Päärynävispipuuro
Idea päärynävispipuuroon tuli tästä reseptistä. (Muista tarkistaa vispipuuron neste-suurimosuhde oman pakettisi kyljestä, mannojahan on useampaa sorttia.) Omenamehuun tehty mannapuuro on jo itsessään hedelmäinen, mutta päärynäsoselisäyksellä siitä tuli superintensiivinen ja herkullinen. Reseptissä kehotetaan käyttämään vauvanruokasosetta, mutta minä tein päärynäsoseen näin: Kuorin satokauden somia Rocha-päärynöitä, lohkoin, ja hauduttelin lohkot läpipehmeiksi voissa paistinpannulla. Soseutus korkeassa astiassa sauvasekoittimella. Sosetta kannattaa tehdä vähän reilummin, käyttää osa vispipuuroon ja syödä osa vaikka iltapalajogurtissa. Vispattu puuro yöksi jääkaappiin, aamulla annokset voi koristella vaikka kotimaisilla vadelmilla.

Kookos-karpalotäytteinen pull apart -pulla
Jenkkien pull apart -leivät ja pullat ovat testaamatta pitkään olleet, vaikka sen viisi vuotta sellaista on pitänyt kokeilla. Nyt tai ei koskaan. Jos aamiaiseksi mielii pullaa, kannattaa tehdä illalla pullataikina ja nostattaa se yön yli jääkaapissa. Yön yli pullassa ei ole mitään erikoista, taikina on sama, mutta hiivaa leipurit kehottavat käyttämään hieman totuttua vähemmän. Minä laitoin taikinaan 2,5 dl maitoa ja nippanappa 20 g hiivaa. Tein muuten normitaikinan, mutta voin sijaan sulatin joukkoon purkinpohjalliseni luomu kookosöljyä. Sitä oli sulatettuna 0,75 dl. Ei haisuakaan, mitä määrää voita se vastaa, mutta taikina tuntui alustaessa kimmoisalta ja sopivan rasvaiselta, joten tällä mentiin. Sitten kelmua taikinakupin päälle, leivinliina ympärille ja yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Aamulla taikinaa nuijitaan uudelleen ja kaulitaan se korvapuustien teosta tutuksi levyksi. Pituus leveyssuunnassa reilu 40 senttiä, korkeutta n. 30 cm, kunhan levy on sopivan ohkoinen, hyvä tulee. Sekoitin sähkövatkaimella 50 g pehmeää voita ja 0,5 dl tomusokeria ja levitin ohueksi kerrokseksi pullalevylle. Päälle ripottelin 0,5 dl kookoshiutaleita ja 0,5 dl kuivattuja karpaloita, jotka olin liottanut yön yli rommissa. Alkoholin voi toki jättää pois (meillä päin sellaisia reseptimuunnoksia tehdään kyllä harvoin). Sitten pullalevy leikataan kuudeksi kaistaleeksi, jokaisen leveys noin 7 cm (hieman leipävuokaasi pienempi leveys). Kaistaleet nostetaan päällekkäin, jolloin saat pitkän suorakaiteen muotoisen pinkan. Tämä pinkka leikataan paloiksi, leikkasin omani kuuteen osaan. Voitele pitkä leipävuoka, ja nosta nämä kuusi taikinaneliöpinkkaa vuokaan pystyyn, eli niin, kerrokset näkyvät ylöspäin. Kohotetaan puolisen tuntia (vaikka 40 asteisessa uunissa, jos kohoamaan lähteminen tuntuu vaivalloiselta yön yli jääkaapissa olon vuoksi). Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia, vähän pullan korkeudesta ja vuoasta jne. jutuista riippuen. Eli tarkkaile pullaa. Jostain syystä googletellessani pull apart –pullien reseptejä törmäsin moneen, jossa pullaa ei voidella munalla. En voidellut omaani, mutta kun taas heti viiden vuoden päästä ehdin tehdä tätä seuraavan kerran, voitelen pullan päällipinnan. Kyllä se kumminkin mustuu ja kuivuu eri tavalla kun ei voidella.

Ennen aamiaispöytään nostamista pullaa joutuu hetken jäähdyttämään. Ihan siksi, että sen saa kipattua vuoasta lautaselle. Sitten tein karpaloiden liotukseen käyttämästäni rommista kuorrutteen, lisäämällä marjojen punaiseksi värjäämään nestetilkkaan tomusokeria. Kuorrutetta pullan päälle, ja sitten syömään. Nyhtöpullapitkossa ei tarvita veistä, sillä pullalevyt irtoavat pitkosta vetämällä. Täyte tekee tästä tahmeaa syötävää. Mutta hei, jos se on tahmeaa, se on aina hyvää!

Lapsellisen helppo banaanismoothie

Meidän 3-vuotias on normaali perusronkeli miehenalku. Tykkää hedelmistä ja syö niitä mielellään, mutta vihannes-juurespuolella lempparit ovat harvemmassa. Kurkkua toki menisi pötkötolkulla, muihin ei himoa ole. Esimerkin näyttäminen ja sinnikäs tarjoaminen ovat tiet, joita pitkin olen ajatellut (kaikkien elämäni miesten kanssa) kulkea. Uusimman Yhteishyvän artikkelissa lasten ravitsemus- ja ruokailutottumusasiaa käsiteltiin monipuolisemmin ja ilahduttavan suorasanaisesti. Tässä kaksi nostoa, jotka puhuttelivat minua:

”Pienenä opitut asiat kannetaan aina mukana. Ei tarvitse sitten tehdä myöhemmin elämäntaparemonttia, kun asiat ovat menneet jossain vaiheessa päin persettä.” (kokki ja ruokakirjailija Pipsa Hurmerinta)
”On harmi, jos ruoasta nauttiminen ja kulinaristiset kokeilut katoavat elämästä lasten vuoksi.” (toimittaja-ruokakirjailija Maija Koski)

Siinäpä kiteytetysti syyt, joiden vuoksi edes vähän yritän lapsiani ruokakulttuurin saralla kasvattaa. Eli lasten tulevaisuuden takia ja minun nykyisyyteni takia! Kehtaan kyllä myöntää, että jälkimmäinen perustelu painaa tällä hetkellä enemmän. Sue me. Esimerkiksi viikko sitten torstaina ”söimme” luomukanaa ja Caprin salaattia. 3-vuotias ilmoitti kokatessani, että ottaisi mieluummin eilistä nakki-makaroni-hässäkkää. Omahan on mielipiteensä, ja sitä sai mitä halusi eli eiliset jämät. Tärkeintä on, että saan itse hyvää ruokaa.

Toinen nolo tunnustus. Lasten makumaailman laajentaminen ja elämykselliseen syömiseen oppiminen on minusta tärkeämpää kuin kokkailutaitojen hankkiminen. Sama suomeksi: Puhun 3-vuotiaallemme ruoasta, laitan hänen lautaselleen samaa mitä meidän, ja syömme edes joskus muutakin kuin makaronia. Mutta keittiöön en jaksaisi häntä ottaa mukaan. Sotkua ja hässäkkää on koko ajan muutenkin tarpeeksi. Tiedän tiedän, lapsille pitää opettaa kotitöitä, ja he myös nauttivat osallistumisesta. Kun 3-v kävi mummolla ja oli viikon verran innoissaan yhteisestä sämpylöiden leipomishetkestä, rohkaistuin tekemään yhdessä joulutorttuja. Torttumuotin painaminen kaulittuun taikinaan oli spektaakkeli lapselle. Pari viikkoa sitten teimme isille perjantaipitsaa yhdessä. Keksin antaa pojalle oman vaivatun taikinapalan, ja sen pyörittelystä omalla kaulimella riitti riemua pitkäksi aikaa.

Miksikö mainitsen juuri nuo kaksi kertaa? Koska ne ovat ainoat kerrat, kun olen antanut poikamme osallistua kokkailuun. Hävettää. Siksi päätin tänään, että nyt tai ei koskaan. Tekisimme yhdessä jotain. Helppoa. Koska helpompaa kokkailtavaa en keksi kuin smoothien sekoittaminen, päädyin siihen. Puolukka-banaanismoothien resepti vaikutti herkulta välipalalta, ja kaikkia aineksia löytyi kotoa (sillä korvasimme kauraleseet kaurahiutaleilla). Ei kun mitat ja muut systeemit esiin ja tehosekoittimen kannu pöytään!

Lapsen kanssa kokkailua

Teimme puolitoistakertaisen satsin (banaania käytimme kaksi kokonaista). Annoin lapsen mitata itse kaikki ainekset. Autoin vain painavan jogurttitölkin kaatamisessa pitämällä pohjasta kiinni ja kuorin banaanit. Lapsi sai itse leikata banskut paloiksi ruokaveitsellä. Tekemisen ilo oli käsin kosketeltava.

Banaanismoothie

Kun kaikki oli mitattu, surautin välipalajuomamme tehosekoittimella. Lapsi ihaili lopputulosta. Tuliko tästä mansikkarahkaa, hän kysyi. Ei, vaan tällainen marjapirtelö, vastasin. ”Ahaa, sitten minä en tykkää siitä. Se on liian kirpeää”, lapsi vastasi.

Mutta hei. Tulipahan kokattua yhdessä!

Puolukka-banaanismoothie

Parsaa ja sitruuna-aiolia

Äitienpäivän pöperöt parsasta

Viime äitienpäivän alla muistutin miehiä parista perusfaktasta liittyen sänkypuuhiin: sänkyyn kannattaa ja pitää kiikuttaa jotakin äitienpäivänä. Vinkkasin, että rohkein voi kokeilla vanhan ajan hedelmäkakkua, jossa on välissä hilloa ja vaniljakiisseliä, päällä kaunis koristelu. Jos ei ole leipojatyyppiä, aamiaistarjotinta, jossa on äidille iso kuppi kahvia ja hyvä voileipä, voi ryydittää smoothiella, kirjoitin vuosi sitten.

Kaikki tämä pätee edelleen. Blogikumppanini reseptipankista löytyy ainakin ihanan näköisen kaura-marjasmoothien, sporttisen vihersmoothien, kipakan puolukkasmoothien ja lempeän banaani-vadelmasmoothien ohjeet. Pankaas valiten se, mikä juhlakalua parhaiten kuvaa!

Vaikka moni muuta luulee, äitienpäivä ei pääty aamiaiseen sängyssä. On iso plussa, jos mies kokkaa perheelle päivällisen äidin makuun. Kauteen sopivin pöytäkumppani on parsa. Klassisin tapa on tarjota parsaa alkuruokana hollandaisekastikkeen kanssa. Sopii hyvin heille, ketkä jaksavat kokkaillessa nähdä vaivaa. Jos klassikkosoosit ei kuulu repertuaariin, oikoteitä onneen on. Keitetyt parsat voi tarjoilla sitruunalla maustetun voisulan, raastetun parmesaanin ja rapeaksi paistetun ja sen jälkeen murustellun parmankinkun kanssa. Alkuruoka italialaisittain tai ranskalaisittain, molemmat tavat rocks!

Mutta sitten on vielä se porukka, joka ei halua tai jaksa tehdä alkupaloja. Me ”suoraan asiaan” -elämäntilanteessa olevat perheet voimme onneksi nauttia parsaa lisukeruokana. Voin vilpittömästi suositella kahta reseptiä blogikumppanini pankista (vilpittömyys tässä kohtaa tarkoittaa, että näitä olen viime viikonloppuna testannut, toisin kuin luettelemiani mahtavan kuuloisia mutta testaamatta – vielä – olevia smoothiejuomia).

Kävimme lauantaina kaupassa ja ostimme pari nippua parsaa. Tarkoitus oli elää koko viikonloppu grilliruoalla, joten resepteiksi valikoitui niihin sopivaa lisuketta. Lauantaina syötiin makkaraa, ja niin brutaalilta kuin se kuulostaakin, makkara kunnon salaatilla sopii myös äitienpäivälounaaksi! Mutta älkää hyvät miehet grillatko mitään jauhomakkarakyrsää, vaan jotain laadukasta ja hyvän makuista, vaikka raakamakkaraa. Siinä saa olla italialaista twistiä, koska salaatissa, jonka teette muhimaan jääkaappiin vähän ennen H-hetkeä, siinäkin on. Parsa loves sitruuna, se taas todettiin, kun maistoimme makkaralajitelmamme kanssa sitruunaista peruna-parsasalaattia. AIVAN MAHTAVAA, 10 pistettä, ja valmistui todella sukkelaan. (Yhden muunnoksen reseptiin tein: Käytin sitruunalla maustettua oliiviöljyä, kun sitä oli ja se on lemppariani, ja jätin sitruunamehun pois. Mutta kuorta raastoin mukaan, tietty, koska se on toista lemppariani.)

Peruna-parsasalaatti

Jos makkara ja perunasalaatti on vappuna jo nähty eikä osasto nappaa, ei huolta, toista reseptivinkkiä pukkaa: Parsat voi myös grillata samalla kun grillaa äiskälle kunnon piffin. Lisukkeeksi sitruunalohko ja valkosipulimajoneesia. Ai että! Grillattua parsaa ja sitruuna-aiolia, 10 pistettä tästäkin! Sen perinteisen naudan ulkofileepihvin sijaan tähän ruokaan voi grillata broilerinfileepihvin saltimbocca-tyylillä. Siis kääräise broilerinfileen ympärille pekonia, sulje tarvittaessa cocktailtikulla, ja grillaile kypsäksi.

Grillattua parsaa

Tämän postauksen voisi lopettaa tähän, mutta mies pyysi vielä kertomaan, että ei sitä pekonia kannata kanan ympärille tuhlata. Sika kuuluu pyörittää kasvisten ympärille, niin saadaan niihin parsaraukkoihinkin vähän makua. Eli näiden hienostuneiden parsaruokien jälkeen viimeisenä vinkkinä: Siltä varalta, että perheenne äidillä kasvaa parta, grillatkaa hänelle kulhollinen broilerin wingsejä ja kunnon pekonijytkyyn käärittyjä parsoja, kuten meidän isi männä viikolla. Parsoja voi esikeittää parin minuutin ajan, ennen lihaan pyörittämistä, niin grillauksessa tarvitsee huolehtia vain pekonin käristämisestä. Meidän murun mukaan optimisuhde on kaksi parsaa ja kaksi pekonisiivua yhteen nippuun. Ja mikä mä olen grillimaestroamme siitä arvostelemaan.

Parsa-pekonikääröt

Pojat grillasivat terassilla, mukanaan taustalla näkyvä traktori.

Ihanaa, ja toivottavasti äidin suun mukaista, äitienpäivää kaikille!

Miehet hoi: Vinkkejä sänkyyn äitienpäiväksi!

Viime äitienpäivänä korkkasin kaksi asiaa elämäni ensimmäisen kerran: ensimmäisen äitienpäiväaamuni sekä toisen ihmisen kanssa yhteisen, OMAN kodin. Eli heräsimme koko uusi perhe, minä ja kaksi muruani, ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme juuri äitienpäiväaamuna. Aika kivaa symboliikkaa. Pojat hakivat autosta kukkapuskan, josta pienempi ei olisi rapisevan sellofanin vuoksi halunnut luopua. Mutta pikkutappelun jälkeen sain itselleni sen, mikä minulle kuului.

Kakkukahveja en sänkyyn saanut, katsotaan miten käy tänä vuonna. Jos teistä joku mielii kakkuvinkkiä äitienpäiväksi, sellaista jolla yllättää itsensä tai äitinsä/vaimonsa sopivan nostalgisella tavalla, suosittelen taannoin Kakkujen kuningattarista eräille 30-vuotissynttäreille sipaisemaani retroa hedelmäkakkua. Siis perinteinen täytekakku, jossa välissä omenamarmeladia ja Blå Band -vaniljakastikejauheesta tehtyä vaniljakiisseliä (yhteen pussiin lisättiin 2,5 dl maitoa ja annettiin tekeytyä hetken jääkaapissa). Hilloa levitetään myös kakun reunoille, jotta siihen voi painella reilusti paahdettuja mantelilastuja. Ja päälle taiteillaan koristeellinen teos säilyke- ja tuorehedelmistä sekä marjoista, kukin taitojensa mukaan. Pintaan sivellään hyytelösokerikiille, ohjeet pakkauksessa. Helppoa, ja uuden virkatun pitsiliinan päällä aikas nostalgista tosiaan!

 

Jos mielit viedä vaimollesi sänkyyn jotakin kakkua kevyempää, suosittelen smoothieta. Se valmistuu jogurtista, pakastemarjoista ja mehusta todella nopsaan, ja makuyhdistelmien valinnassa taivas on rajana.

Marjasmoothie

3 dl maustamatonta jogurttia
2 dl Valion luomu appelsiinimehua
2 dl pakastevadelmia tai -mansikoita
2 banaania
tuoretta minttua (vadelmasmoothieen) TAI
basilikaa (mansikkasmoothieen)
sokeria tai juoksevaa hunajaa maun mukaan

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen/ blenderiin tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon, pakastemarjat kohmeisina. Aja tasaiseksi, kiikuta laseissa sänkyyn ja nauti.

 

Viimeinen vinkki kaksilahkeisille: Jos et ole leipojamiehiä tai keittiön koneet eivät tottele, kaikkein paras ja aina toimiva aamunaloitus on lasillinen kylmää kuoharia. Ja jos herätysseremonioihin ei kuulu kukkia tai pientä pakettia, kannattaa valita samppanjaa! Mitään muuta ei nainen sängyssä sinulta äitienpäivänä tarvitse!