Luomukanaa ja suklaata sydänystävälle

Ystävänpäivä on hieman ”muovinen” juhla, mutta what the hell, juhlitaan sitä meilläkin, sillä juhlan aiheita on elämässä ihan liian vähän. Varsinkin tulee nähtyä liian vähän ystäviä, ja tähän ystävänpäivän tienoo toimii oivana lääkkeenä. Suosittelen kaikkia kotona perhevapaata viettäviä kohtalotovereita ottamaan luurin käteen ja kutsumaan sydänystävänsä lähitulevaisuudessa lounaalle. Kutsussa kannattaa panostaa nimenomaisiin kohtalotovereihin, sillä vauvatreffit ovat mukavia. Harvoin niiden aikana pystyy syvällisiä jutella, sillä vähintään toisen vauva kiukuttelee koko tapauksen, mutta silti käteen jää kahmalokaupalla vertaistukea!

Mitä tarjota ”mammalounaalla”?
Broileri on herkkua, ja erityisen kaunista on tarjota ystävälle luomua. Kotimaista luomubroileria löytyy hienosti vakkarikaupastani Prismasta, ja L’uomu Nokkaa tarttuu usein matkaan. Juhlafilee, eli rintafileet, sopii jos mihin. Mammalounaalle voi rakentaa vaikka lämpimät leivät. Ruokaisaa ja toimii aina. Esimerkkileivissäni on viisi elementtiä: leipä, pinaatti, broileri, kastike ja katkaravut. Resepti on ruokatoimittaja ja äyriäistieturi Anna-Maija Tantun, mutta olen ampunut siitä mutkia suoriksi. Eleganttius on laskenut mutta hässäkkätoteutettavuus kasvanut. Näin ne tehdään:

Aloita kastikkeesta hieman ennen kuin ystäväsi saapuu. Silppua kuorittu pieni porkkana, pieni (salotti)sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota pehmeiksi voissa. Lisää 0,5 dl valkoviiniä, nokare kanaliemikuutiosta ja vähän suolaa ja mustapippuria. Keittele hiljalleen noin vartti ja siivilöi liemi tarkasti, lusikalla siivilää painellen. Laita liemi takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon 2 dl ranskankermaa. Anna hautua noin 10 minuuttia ja tarkista suola. (Kastike riittää hyvin kolmelle leivälle.)

Kun ystävä on saapunut, lykkää oma, uhkaavasti kitisevä vauvasi hänelle. Kuumenna kattilassa iso köntti voita ja lisää tuoretta pinaattia (n. 50 g per leipä). Kuumenna kahdella puulastalla nostellen kunnes pinaatti menee kasaan. Tapahtuu nopeasti, minuutissa. Rouhi päälle suolaa, ja siirrä kattila sivuun odottamaan.

Viipaloi kanafileet (n. yksi per leipä), suolaa, ja paista voissa pannulla. Laita kanan paistuessa kastike kuumenemaan, jos se ehti jäähtyä, ja ota esiin toinen paistinpannu, jossa paahdat vaalean leivän viipaleet. Öljyssä kuumalla lämmöllä. Nosta paahtuneet leivät lautasille. Laita pannuun vielä nokare voita, ja paista siinä jättikatkaravunpyrstöt (jos käytät pakastetta, muista ottaa hyvissä ajoin sulamaan). Huom! Kypsiä pyrstöjä ei paistella kauaa. Minuutti-kaksi riittää. Kunhan vain saat ne kuumiksi.

Nosta lautasilla odottaville leiville pinaattia voisulineen ja kuumat kanaviipaleet. Lusikoi päälle aromikasta ranskankermakastiketta. Kruunuksi ravut. Imetitte tai ette, nyt nautitaan, joten laseihin kaadot valkkaria, jonka äsken avasit. Ja sitten syömään! Kippis parhaalle ystävyydelle!

Rapu-broilerileipä

Ravut ja broileri on loistoyhdistelmä! Tein kokatessa (vain yhden) pienen virheen. Kaadoin ihanan paksun kastikkeen kanojen päälle pannulle ennen leipien kokoamista. Broilerista irtoaa sen verran nestettä, että kastikkeesta ehti tulla löysähköä. Höh, mutta sitä vauvan kanssa kokkailu on. Muuten hyvä suoritus!

 

Mitä jälkkäriksi?
Suklaa maistuu ystävänpäivänä, tai oikeastaan aina. Suklaamousse on ranskalaishenkisen klassikkoleivän jälkeen luonteva vaihtoehto. Mutta nyt mieleni teki kokeilla suklaavanukasta, reseptissä kun oli lapsuudesta tutun suklaapuuron henkeä. Käytin maitosuklaata, jota lisäsin pari palaa ohjeen määrää enemmän. Vanukas jäi silti hieman löysäksi, ja saattaisin ensi kerralla laittaa Maizenaa 3 ruokalusikallista. Muuten: kuin suklaapuuron ja suklaamoussen sekoitusta, nam!

Suklaavanukas

Hyvää ystävänpäivää!

P.S. Jos leipä ei innosta, tyttöystävien keskisellä lounaalla voi syödä myös helposti valmistuvaa savuporopastaa, johon löytyy viittoja viime postauksestani. Jos puolestaan aiot järjestää kahvikestit, tarjoa sydämenmuotoisia leivoksia ja poropiirakkaa, josta vinkkasin toissa ystävänpäivänä. Hemmottelumenu omalle rakkaalle löytyy viime ystävänpäivän postauksesta: ranskalainen hernesosekeitto Crème Ninon, paahtopaistisalaatti ja sitruuna-lakumousse!

P.P.S. Ilmaisia lounaita ei ole, mutta joskus joku piffaa luomukanan: Saanen ylpeänä ilmoittaa tämän olevan koko kaupallisen yhteistyöblogini historian ihka ensimmäinen kaupallisessa yhteistyössä tehty postaus! :D

Yhteistyössä SOK:n marketkaupan ketjuohjaus

Täydellinen hotelliviikonloppu ja suklaamuffinssit

3-vuotiaamme ilmoitti yllättäen haluavansa hotelliin, sellaiseen, jossa on uima-allas. Kävimme aika pitkän neuvottelun autotallissa. Selitin, että vaikka lähtisimmekin, emme voi lähteä heti. Eihän meillä ole edes uimahousuja. ”Selvä on sitten. Mennään pakkaamaan” lapsi ilmoitti ja lähti saapastelemaan kohti kotia.

Homma toistui seuraavana päivänä, ja lapsi oli hyvin määrätietoinen. Ei auttanut kuin taipua. Soitto Vantaalle Viihdekeskus Flamingoon. Onneksi hotellista löytyi huone. Koko viikon selitimme lapselle, että me kyllä lähdemme reissuun, mutta vasta viikonloppuna kun isilläkin on vapaata. Täpärästi poika malttoi odottaa, ja lauantaina päästiin matkaan.

Reissu sujui kertakaikkisen uskomattoman hienosti. Pate nukkui ison osan lauantai-iltaa ja sen päälle yönkin hyvin. Arttu käyttäytyi ison pojan tavoin. Itkut tuli ainoastaan siitä, että isin kanssa kylpylässä vietetty kaksi ja puolituntinen oli liian lyhyt. Hän olisi halunnut uida pitempään. Mutta mielipaha ei kestänyt kauan, kun oli niin kiva lähteä pitsalle.

Flamingo on lapsiperheen paratiisi, en paljon liioittele. Kauppakeskuksen verran ostosmahdollisuuksia Jumbon puolella, ja useampi ruokapaikka parin askeleen päässä respasta. Elokuvateatteri, lasten peuhupaikka ja vesipuisto, missä pulikoida. Kaikki sisällä lämpimässä, vaikka ulkona oli 20 astetta pakkasta. Lomakohde vailla vertaa.

Muutama konkarin vinkki, jos kohde alkoi kiinnostaa:

  • Lauantait ovat vilkkaita. Ihmisiä oli paljon niin Jumbossa kuin Flamingossakin. Peliliikkeet kannattaa suunnitella hyvin.
  • Ota lapsille mukaan mukavat tennarit ja pusakka, ja näin talvella vaikka ohut pipo. Meidän 3-vuotias viihtyi erinomaisesti, kun ei tarvinnut pukea toppatakkia ja –kenkiä ja kohteessa sai kulkea ”kesämiehenä”.
  • Osta rannekkeet vesipuistoon hotellin respasta sisäänkirjautumisen yhteydessä (ensikertalaista myös neuvotaan käytännön asioissa, kunhan vain kysyt). Näin pääset käppäilemään jonojen ohi, suoraan kylpylään sisälle. Ainakin männä lauantaina jonot olivat melko pitkät.
  • Jos sinulla ei ole pientä vauvaa, vaan jo isommat lapset, ota mukaan isovanhemmat. Jätä heidät vesipuistoon nauttimaan laatuajasta lasten kanssa ja livahda puolisosi kanssa rentoutumaan K20 Span puolelle. Suomalaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen paikka, jossa ennen lastentuloa on käyty murun kanssa useammankin kerran lillumassa.
  • Ota mukaan kunnon tuubi perusvoidetta, jolla rasvaat lapset uimisen jälkeen. Hyväihoinenkin saattaa sitä tarvita.
  • Varaa pöytä, kun menette illalla syömään. Ravintolat ovat suosittuja muidenkin kuin hotellin asiakkaiden keskuudessa, ja vaikka niitä on monta, törmäsimme ovilla järjestäen ei-oohon.
  • Pakkaa kassiin mandariineja tai pari banaania. Vaikka lapsi olisi syönyt ravintolaillallisen myöhään, nukkumaan käydessä tekee mieli iltapalaa. Lapset ovat rutiinien orjia.
  • Jos illalla tarvitaan naposteltavaa tai muuta kivaa huoneeseen, Jumbon puolella Prisma palvelee klo 23 asti, myös lauantaisin. Aikamoista.

Reissu oli ilmeisen onnistunut, sillä en ollut kotiuduttuamme aivan rätti, vaan virkeä. Jaksoin leipoa. Toinen asia, jota lapsi on nimittäin mankunut pitkään, ovat muffinssit. Eikä mitä tahansa, vaan suklaamuffinsseja.

Emme ole puhuneet pojan kanssa juuri hotelleista, enkä ikinä leivo muffinsseja. Täysin epäselvää siis on, mistä hän nämä asiat nyt yhtäkkiä keksi. Oli miten oli, tein Yhteishyvän suklaakuorrutettuja muffineja. Tuunasin reseptiä siten, että käytin kuorrutteeseen puolet tummaa suklaata, puolet Pätkis-suklaata (eli n. 50 g ja 50 g). Kuorrutteesta tuli siten makeampi ja 3-vuotiaan suun mukaisempi.

Suklaamuffinssi

Nappisuoritus, tuumasi lapsi. Kun poika oli vedellyt illalla kaksi muffinssia vain pelkän kuorrutteen nuoleskellen, kielsin ottamasta kolmatta. Ainut asia, josta meinasi tulla pikkuraivari. Mutta siitäkin selvittiin, kun ohjelmassa oli jo kylvyn aika, ja väsynyt 3-vuotias tiesi itsekin olevansa jo iltatoimien tarpeessa.

Mikä viikonloppu, ja miten mukavia muistoja! I´ll be damned.

Minä ja pojat

Muikunmätiä leivällä

Joulumenu kahdelle ja puolelle

Uusi vauva oli elämänsä ensimmäisen kuukauden melko helppo ja hyvä nukkumaan. Toinen kuukausi osoittautui työläämmäksi. Yöt ovat menneet koko ajan ihan hyvin, mutta päivisin Pate herää ja havahtuu velipojan mölyämiseen, ovikellon kilahdukseen tai jopa lattian narahtamiseen. Unessa pitämisessä on ollut hommaa, ja iltaisin yöunille valmistautumista on säestetty muutaman tunnin hyvinkin itkuisella ääntelyllä – suomeksi huutorallilla.

Marras-joulukuun vaihteessa pohdimme joulunviettoa ja mietimme, mahtaako Paten uusi vaihe olla tullut jäädäkseen. Jos olisi, vieraiden kestitseminen tuntui hieman raskaalta tavalta juhlia aattoa. Kun ei voinut tietää miten käy, päätimme viettää jouluaattoa perheen kesken iltaan asti. Illalla sitten koko porukka olisi meille tervetullut pukkia tapaamaan ja lahjoja availemaan.

(Se oli hyvä ratkaisu, vaikka kuun puolenvälin paikkeilla ja Paten täyttäessä kaksi kuukautta itkuisempi vaihe tuntuikin jäävän taakse. Huippu-unenlahjoja ei ole saatu takaisin, mutta yhtäkaikki vauvamme elämän kolmas kuukausi näyttäisi kuluvan taas seesteisissä merkeissä.)

Aattoaamu kulki riisipuuroa syöden, televisiota katsellen ja saunoen. Kun joulurauha oli julistettu maahan, isi nosti sähkösavustimestaan lohen ja avasimme pikkupullon kuohuvaa. Herkkuleivillä oli lohen kaverina piparjuurella ja tillillä maustettua ranskankermaa ja muikun mätiä. Pate torkkui alkupalojen ajan, ja koska Arttu ei vielä ymmärtänyt olla joulupukin odottamisesta ihan vauhkona, hän malttoi jopa syödäkin. Tyylilleen uskollisena eli vähän ronkelisti, mutta kumminkin.

Herkkuleipiä

Kinkkua emme pienen perheen jouluun viitsineet paistaa, mutta isi pyöräytti aatonaattona jääkaappiin odottamaan possurullan parin kilon kokoisesta luuttomasta kyljestä. Inspiraatio rullaan saatiin uusimmasta Glorian ruoka ja viini –lehdestä. Possu paistui kypsäksi, meheväksi ja rapeakuoriseksi yhdessä imelletyn perunalaatikon kanssa. Rullan levätessä pyöräytin kattilassa vielä voiporkkanoita lautasille väriä tuomaan. Ja lienee tarpeetonta kertoa: Lohi oli savustettu isimme mielestä jo ihan viimesen päälle, mutta possurulla oli sitten parasta, mitä hän on koskaan syönyt, ja varmasti parempi, mitä moni muukaan on onnistunut itse tekemään!

Komeahan se oli ja herkullista, pakko myöntää.

Possurulla

Illalla, kun pukki oli lähtenyt ja lapset touhusivat eli sekoilivat lahjojensa kanssa, keitettiin kahvit. Tarjolla oli joulupipareita, luumuhillolla täytettyjä lusikkaleipiä, macaron-leivoksia ja paria itse värkkäämääni joulusuklaata, joihin otin vinkit Teresä Välimäen Hyvää joulua –kirjasta. Taateli-suklaakakku oli puolestaan tehty Yhteishyvän ohjeella. Täytyy kehua: erinomainen, suussa sulava taatelikakku! (Päälle tuleva kuorrute on hieman pieni, jos haluaa kuorruttaa kakun kuvan tyyliin. Puolitoistakertaisella annoksella pääsee pidemmälle.) Kahvin jälkeen vielä vähän juustoja ja portviiniä nassuun, ja niin on jouluherkkuja masu taas pullollaan ja yksi onnistunut aatto vietetty!

Jouluherkkuja

Suklaa-taatelikakku

Kohti uutta vuotta käydään, uusia vauvavaiheita odotellen – ja uusia reseptejä tietysti testaillen :)

Romanttinen kesämenu italialaisittain

Romanttinen ilta tarkoitti entisessä elämässä jotakin spesiaalia. Reissua huippuravintolaan ja hotelliyötä, tai iltaa kaksin kotona kynttiläillallisen, paljusaunan ja hyvän leffan merkeissä. Nykyään romanttinen hetki on vartin yhtäaikainen hiljaa oleminen sohvalla, kun lapsi on nukahtanut viimein yhdeltätoista. Isompiin virityksiin on harvoin mahdollisuutta, aikaa tai paukkuja.

Joskus kuitenkin lykästää. Kesälomamme alkuun oli sovittu laatuaikailta, kun lapsi lähti mummolaan yökylään. Olin vuoden odottanut hetkeä, jolloin meillä taas kokattaisiin ja syötäisiin pitkän kaavan mukaan, italialaisittain. Nyt tilaisuus päätettiin käyttää siihen. Tai minä päätin, muru myötäili. Kyllä mies tajuaa, vaikka vähän hitaampikin, milloin raskaana olevan puolison ehdotusta ei kannata ohittaa.

Koska ravintoloissa ei juuri käydä ja laatuaika on harvinaista, keräilin ostoskärryyni luksusraaka-aineita laskematta kustannuksia. Luvassa oli naudan sisäfileetä, buffalomozzarellaa, kalliita oliiveja, siian mätiä, tuorepastaa, karitsan sisäfileetä, erikoissalaatteja, tumminta suklaata ja tuoreita mansikoita. Poimin ainekset Prismasta, ja samalla kotiutin useamman pullon Torresin Natureo -viiniä. Minulta oli mennyt kokonaan ohi, että niitäkin saa Prismasta. Hallelujaa ja vinkiksi muille raskaana oleville!

Kotimainen karitsanfilee on harvinaista laatuaan, ja se oli hankittu jo joulukuussa paikallisesta lihakaupasta pakastimeemme odottamaan oikeaa hetkeä. Hyvin oli odottanut. Se, kuten kaikki muukin, oli huippuonnistunutta ja hyvän makuista, joten jaan menun ilolla. Jos sinä et joudu tämän kesän laatuaikailloissa varomaan alkoholia, suosittelen kurkkaamaan myös sen meillä edellisellä kerralla eli vuosi sitten nautitun italialaisen. Terassimenuni sisälsi huippuhelppoja kesäisiä reseptejä ja sen illan tuomalla tunteella jaksoi vuoden odottaa seuraavaa neljän ruokalajin illallista. Voi että, milloinkohan seuraavan kerran… Huokaus.

Pitemmittä puheitta, olkaa hyvät! Kuvien jälkeen postauksessa tekovinkkejä ja reseptilinkkejä.

 

Italialainen illallinen kahdelle

Antipasti
Carpaccio, tomaatti-mozzarellasalaatti ja marinoidut oliivit

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Marinoidut oliivit ja carpaccio

Primo
Siiänmätiä pastapesässä

Pastaa ja mätiä

Secondo
Karitsan sisäfilee salaattipedillä

Karitsan sisäfilee

Dolce
Vaniljasemifreddoa, suklaakakkua ja appelsiinimarinoituja mansikoita

Suklaakakku, semifreddo ja mansikat

ANTIPASTI. Alkupalat ovat italialaisen illan must osuus. Kaiken muun voisi vaikka skipata. Terassimenussa tarjoiltiin klassikkoa, parmankinkkua ja melonia, tällä kertaa söimme murun ykkösherkkua carpacciota ja omaa suosikkiani mozzasalaattia. Laadukkaat oliivit ovat molempien juttu. Maistuvat tosi hyvältä vaikka yksinäänkin alkupalaksi, viinilasillisen kanssa. Vielä paremmilta ne maistuvat, kun niitä hieman tuunaa. Sitruunalla ja valkosipulilla marinoidut oliivit olivat oikein onnistuneet, resepti Yhteishyvästä. Ne kannattaa tehdä jääkaappiin pari päivää ennen H-hetkeä. Muista ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön tai dipata purkki hetkeksi kuumaan veteen, jotta jääkaappisäilytyksessä jähmettynyt oliiviöljy tulee juoksevaksi.

Carpaccio puolestaan pyöräytetään paria tuntia ennen tarjoilua: Osta pala parasta naudan sisäfileetä. Kietaise se napakasti kelmun sisään, pyöreään muotoon. Pakasta kolmisen tuntia, fileen paksuudesta riippuen. Tarkoitus on saada filee kohmeiseksi, jotta siitä voi leikata aivan ohuita viipaleita. (Kuten kuvasti näkyi, meidän filee ei ollut sisältä ehtinyt tarpeeksi kohmeeseen, sillä leikatessa palat menivät ruttuun. Noh, ei vaikuta makuun.) Nostele carpaccioviipaleet tarjoilulautaselle yhdessä viipaloidun tuoreen raa’an herkkusienen kanssa, rouhi päälle suolaa ja pippuria, pirskota pinnalle Worcestershire-kastiketta, jos omistat, ja norottele päälle hieman parasta oliiviöljyä. Vuole mukaan parmesaania. Carpaccio toimii sellaisenaan, mutta jos teet oliiveja, tee kylkeen tomaatti-buffalomozzasalaatti: Puolita tai lohko kulhoon kirsikkatomaatteja, rouhi niille suolaa ja pippuria, ripottele päälle sokeria ja pirskota joukkoon reilusti balsamicoa. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Lohko buffalomozzarella (eli Mozzarella di Bufala) ja pyöräytä joukkoon juuri ennen tarjoilua. Mukaan vielä kunnon loraus oliiviöljyä. Perfect!

PRIMO. Italiassa alkupalojen ja pääruoan välissä syödään alkuruoaksi pieni annos pastaa tai risottoa. Näin jossakin hieman epäitalialaisen primon, pastaa mädin ja smetanan kanssa. Ajatus on kutkuttanut mädin ystävää siitä lähtien. Näin se tehdään: Keitä tuorespaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Yksi rasia riittää alkuruoaksi neljälle, joten puolikas riittää kahdelle. Valuta ja lisää joukkoon nokare voita. Kun se on sulanut, pyöritä pastasta haarukalla kaksi pientä kerää, kuin linnun pesää. (Ei helppoa, mutta toisesta tuli ihan välttävän näköisen. Pysyi melkein pystyssäkin.) Nosta lautasille, pudota pesään lusikallinen smetanaa, ja lisää reilu lusikallinen siian mätiä. Rouhi päälle mustapippuria ja saksi ruohosipulia. Tarjoa heti, mutta älä huoli, jos pasta on ehtinyt jäähtyä. Tässä ruokalajissa se on ok. Taivaallista!

SECONDO. Yksinkertainen salaatti ja grillattu tai paistettu liha on paras italialaishenkinen pääruoka, jos miehesi on äijä, kuten monet miehet ovat. Salaattipeti tehdään valmiista salaattisekoituksesta tai yhdistelemällä hienoja salaattilaatuja kuten rucolaa, viinisuolaheinää ja pinaattia: Nosta salaattia lautasille keko, rouhi mukaan suolaa ja pippuria. Jos tekee mieli, mukaan voi pirskottaa pari tippaa valkoviinietikkaa. Karitsan pannulla paistetut sisäfileet olivat taivaallisia, mutta kuten todettu, niitä ei löydy joka ostosreissulla. Hyvä pihvivaihtoehto on entrecote. Ja jos Tammisen kuveliha ei vielä ole tuttua, tsekkaa vinkki terassimenustani!

Kypsennä valitsemasi liha asteelle medium, leikkaa tarpeen mukaan siivuiksi, suolaa ja pippuroi ja nosta salaattipedille. Vaihtoehtoisesti lihan voi maustaa lisäämällä pintaan nokareen maustevoita, eli voita johon on sekoitettu valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria. Myös sherry-kermakastiketilkka tai vahva viinikastike sopii. Vinkki jälkimmäiseen löytyy joulun ajan avaukseen liittyneestä postauksestani. Huomaa ja muista: Kun tarjoat lihan salaattipedillä, kastikkeen kuuluu olla vahvaa, ja sitä norotetaan lihalle vain mausteeksi.

DOLCE. Näin jossain pari vuotta sitten jälkkärin, jossa oli yhdistetty suklaakakkupalan kanssa appelsiinilla marinoituja mansikoita ja vaniljasemifreddoa. Tein sellaisen annoksen, ja juma se oli onnistunut. Marinoidut mansikat ja suklaabrownie valmistuvat Yhteishyvän resepteillä. Jätä vain browniesta pähkinät pois, jolloin se on juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Semifreddopohjaan hyvä resepti löytyy sekin Yhteishyvästä. Valmista vaniljasemifreddo kuin sitruunasemifreddo. Käytä vaniljarahkaa tai mausta tavallinen vaniljasokerilla maun mukaan. Ja jätä luonnollisesti sitruunamehu ja keksit pois. (Jos kaapista ei löydy makeutusjauhetta, sen voi korvata samalla määrällä tavallista sokeria.)

Jälkkäriannoksille tulee suklaakakkupala, pallo semifreddoa ja keko mansikoita. Koska olin juuri (!) eli kaksi vuotta sitten tehnyt tätä, häröilin, ja korvasin appelsiinimarinoidut mansikat pelkillä mansikoilla ja appelsiiniviipaleille, joihin olin sutinut fariinisokeria ja konjakkia. Virhe. Alkuperäinen idea oli paljon parempi. Pysy sinä siis siinä.

JUOMAT. Laadukas kuohari sopii sekä alkupaloille että mätipastalle. Vinkiksi kohtalotovereille: Jos meinaa raskausaikanansa hairahtaa muutaman kerran alkoholiannokseen, älä tuhlaa vapariasi turhanpäiväiseen. Hairahda kunnon kuohariin! Muutama malja raskausaikana, esimerkiksi hääpäivänä, ystävän syntymäpäivänä tai kesäloman alun kunniaksi, ei vielä tee äidistä tai syntyvästä lapsesta epäkelpoa. Jos et halua hairahtaa edes sitä paria lasillista per yhdeksän kuukautta, suosittelen alkuruoille Torresin Natureo –valkkaria. Kaikki muut maistamani alkoholittomat viinit ovat ihan sontaa. Thank God meillä on Torres! Natureo-punaviinikin on myös juotavaa. Sitä siis lihalle, tai valitsemaasi italialaista punaviiniä. Jälkkäriksi jälleen kuohuvaa, kuten makeaa Gancia Astia. Ihanneiltana. Minulle sitä heruu vasta, kun laatuaika joskus kuukausien päästä iskee seuraavan kerran vasten kasvoja. Josko vaikka puolen vuoden päästä joulun pirullisessa avauksessamme, viinikastikevinkistä mieleeni…! ;)

Hyydytetty lohikakku

Tarjottavat valmistujan juhlapöytään

Ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat ovat alkukesän suola. Perinteinen tapa hoitaa tarjoilut on kattaa kahvipöytä. Voileipäkakkua tai valmiita voileipiä, täytekakkua, kuivakakkua ja paria keksiä. Se on siinä. On myös varmasti kaikkein emäntäystävällisin tapa, sillä kakut voi tehdä jopa koristelua myöten valmiiksi edellisenä päivänä. Mutta muitakin tapoja on.

Jonkin sortin trendi lienee kakkubuffet. Ei siis yhtä isoa levykakkua, vaan useampi erilainen pienempi kakku. Kenties yksi hyydytetty, yksi täytetty, yksi paistettu ja yksi raakakakku. Kuulostaa ihanalta, mutta jostain syystä itse vierastan ajatusta useista makeista kakuista. Omassa suosikkipöydässäni olisikin sen sijaan useita pieniä makeita paloja. Se jotenkin usuttaa ihmistä myös herkuttelemaan enemmän. Ehkäpä joissain perheessä kokeillaan myös tätä tänä kesänä: tarjotaan suolaiset kakkubuffetista ja makeat pieninä paloina!

Oli tyyli mikä hyvänsä, reseptejä ihmiset tarvitsevat. Harva meistä on niin virtuoosi, että ihan lonkalta juhlat vetäisee. Kokosin siksi juhliin valmistautuville lyhyen esimerkkimenun Yhteishyvän resepteistä. Sopii nimenomaan ylppäritilanteisiin, joissa ihmiset kiertävät useissa juhlissa, eikä tarkoitus ole syöttää koko porukkaa täyteen. Ohjeet löytyvät linkkien takaa ja lopun kommenteista. Alkuun se kaikkein rohkein vinkki: Älä keitä kahvia. Tarjoa kuohuvaa – samppanjaa jos lompsa kestää – ja nosta pöytään kannuissa jotakin raikasta alkoholitonta. Sellaiset juhlat keräisivät minun tyylipisteitäni 10.

 

Ylioppilasjuhlat ilman veistä ja haarukkaa

Hyydytetty lohipiiras JA/TAI mätitorttu
Katkarapu-hernebruschetat ja tomaattibruschetat
Kylmäsavuporocrustadit TAI Cocktailpiirakat kahdella tahnalla

Briejuusto, mustaleimaemmental, goudajuusto, sinihomejuusto
Viikunahilloa, punaherukkahilloa tms.
Vesikeksejä ja crackereita

Raparperikuppikakut (tuorejuustokuorrutteella)
Mustaherukka-suklaaleivokset TAI Hienot mokkapalat
Lusikkaleipiä
Macarons-keksejä (itse tehden tai pakastealtaasta)
Suklaa-mansikoita
Marmeladeja

Kahvi TAI
Kuohuviiniä, rinnalla alkoholitonta kuohuvaa kannusta

Lohikakku

Katkarapubruschetta

Porotahna korpuilla

Mansikkakuppikakut

Suklaaleivokset

KOMMENTIT JA VINKIT:

Hyydytetty lohipiiras on hyvää, mutta ihan turha on valita tähän sitä katkaraputuorejuustoa. Käytä maustamatonta. Se tuo kaikkein parhaimman maun täytteisiin. Ja kaurakorppu tarkoittaa muuten vaaleita hapankorppuja. Löytyy sieltä perinteisten vierestä.

Kylmäsavuporocrustadeihin pätee sama. Valitse se maustamaton tuorejuusto. Ja jos hyllystä ei löydy crustadeja, tähän käyvät kaikki pienet ruiskeksit/korput.

Bruschetat kannattaa viimeistellä juuri ennen tarjoilua: Tee päälliset ja tahnat valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana. Leikkaa ja paahda leivät uunissa aamulla ennen juhlia, ja kokoa bruschetat niin lähellä tarjoilua kuin pystyt. Patonki on hyvä leipä juhliin. Leikkaa se vinoittain.

Raparperikuppikakut ovat näyttävä kakun korvike. Tein 16 kakkua, ja paistoaikaa ihan hitusen pidensin. Jos haluaa tehdä oikeita kuppikakkuja ja käyttää kuorrutteessa kerman sijaan tuorejuustofrostingia, sellaisen ohje löytyy vadelmamuffinien reseptistä. (Jätä vain elintarvikeväri pois.) Kuorrutteen lisäksi muuta ei päälle tarvita kuin mansikka. (Kakut voi kuorruttaa edellisenä päivänä, mutta mansikkaviuhka päälle kannattaa lisätä juhla-aamuna.)

Mustaherukka-suklaaleivokset ovat tuhtia tavaraa. Leikkaa pieniksi neliöiksi. Paistoaikana 30 minuuttia on meidän uunilla liian pitkä. 22 minuuttia riitti. Kaksinkertainen annos syntyy kätevästi leivinpaperista taitellulla ja klemmareilla kiinnitetyllä, 25×40 cm kokoisessa ”vuoassa”. Leikkaa neljään osaan, levitä kahdelle osalle hilloa ja nosta toiset levyt päälle. Näin saat kolmisenkymmentä leivospalaa, yllättävän vaivattomasti.

Suklaamansikat sopivat kuppikakkujen ja pikkuleivosten sekä keksien kaveriksi hyvin. Dippaa mansikat sulaan suklaaseen, osa valkoiseen, osa tummaan. Kuivata leivinpaperilla. Ihania, mutta eivät kovin säilyviä. Auts ja harmi.

 

Ihania juhlia kaikille!

Vamppaajan ystävänpäiväillallinen

Ystävänpäivä. Mitä uskomatonta jenkkibullshittia, ajattelin joskus parikymppisenä. Nyt, reilu kolmekymppisenä, olen ruvennut pohtimaan että kaikki kalenteriin merkityt päivät, jolloin voi mankua ja vinkua huomiota, lahjoja, silityksiä ja romanttista kainalokkain oleskelua puolisolta, ovat tervetulleita minulle, kiitos.

Tänä vuonna ystävänpäivä osuu lauantaille. Täydellinen tekosyy työntää lapsi tai lapset hoitoon, viettää treffi-ilta miehen kanssa ja harjoittaa vamppausta. Tai sitten jättää lapsi tai lapset miehelle ja lähteä tyttöjen kanssa leffaan ja syömään. Kummalle asialle nyt on kelläkin akuutimpi tarve.

Jos mielit ensimmäistä vaihtoehtoa ja hurmata armaasi kunnolla, täältä pesee menuehdotus, jonka koostin, kun pari tuttua sopulia eli lehti-ihmistä kävi taannoin kyselemässä vinkkejä ystävänpäiväksi:

Kuten viime postauksessa kerroin, olemme päättäneet syödä – siihen asti kunnes unohdamme – terveellisemmin. Vähemmän on enemmän. Siitä illallisen aihiot. Teemamme oli ”vähän ranskalaisittain”, he kun taitavat laatuherkuttelun ilman ähkyä.

Terveellisyys on tässä tosin katsojan silmässä, sillä alkukeittoon ja jälkkäriin livahti molempiin aitoa kuohukermaa. Mutta vihreää on joka tapauksessa paljon, eikä tästä tule liian täyteen. Jaksaa sitten syönnin jälkeen vielä pussailla, vaikka vähän ranskalaisittain.

Tee alkuun sosekeitto pakasteherneistä. Usko pois, klassinen ranskalainen Crème ninon on kokeilun arvoinen. Itse värkkään omani niin, että kuullotan pienen sipulin ja valkosipulinkynnen voissa. Sitten joukkoon kaksi pussia pakasteherneitä, päälle reilu pari desiä kanalientä. Keitetään vartti ja soseutetaan. Mausteeksi ripaus valkopippuria. Sitten nostellaan kuuman keiton joukkoon vaahdotettua kermaa, niin paljon kuin kehtaa, mutta desin nyt ainakin. Tarkistetaan suola, ja viimeistellään keitto kunnon lorauksella kuohuvaa. Tarjoillaan pienistä kupeista (jottei treffien tunnelma katoa piereskelyn vuoksi), päällä kuohukermasilmä ja esimerkiksi merileväkaviaarinokare (sitä löytää ainakin Prismojen kalahyllyiltä, ja se maistuu mädiltä). Lasissa tietysti sitä kuohuvaa. (VINKKI ERITYISESTI MIEHILLE:) Samppanjaa, jos haluat treffikumppanisi hövelille tuulelle.

Hernesosekeitto

No, tämä keitto ei ole mitään terveysruokaa. Lähes identtinen resepti on Yhteishyvän oikeasti kevyt hernesosekeitto. Siinä kuohukerma on korvattu ranskankermatilkalla. Mausteeksi on heitetty viinin sijaan tuoretta basilikaa. Tätä kokeilen seuraavilla treffeillä!

No mitäpä pääruoaksi? Täydellinen valinta on marinoitu paahtopaistisalaatti. Pystyy valmistella aamulla hyvissä ajoin, treffeillä vain kootaan annokset. Tein salaattimme linkin takaa löytyvän reseptin mukaan, paitsi että valmistin paistin sijaan ulkofileepalan. Poistin n. 400 g ulkofileepalasta kalvot, paistoin pinnat voi-öljyseoksessa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten uuniin 150 asteeseen kunnes sisälämpötila 60 astetta. Ulos uunista ja folioon. Kun jäähtynyt, leikataan siivuiksi ja valellaan siivut marinadilla. Ja ei kun rasiassa jääkaappiin odottamaan salaattipetiä. Meidän salaattipohjan suolakurkut oli ranskalaisia säilykepurkista löytyviä pikkukurkkuja, ja kirsikkatomaatit paahdoin uunissa: Puolita kirsikkatomaatit ja asettele pellille leikkuupinta ylöspäin. Ripottele päälle sokeria, rouhi suolaa ja pippuria, pirskota vähän balsamicoa ja norottele oliiviöljyä. Sitten uuniin, mieluusti kiertoilmalle, 150 astetta ja muutama tunti, kunnes tomaatit kuivuneet. Sekoitellaan ja syödään. Sopii loistavasti juuri tällaiseen salaattiin tuoreen kirsikkatomaatin tilalle!

Paahtopaistisalaatti

Loppuun jotain makeaa, pieni annos. Sitruuna-lakumousse on taivaallinen ratkaisu! Kun näin reseptin, oli pakko testata, koska tiesin että nyt ollaan syntisyömisen äärellä. Tässä blogissa testailtiin näet aiemmin kakkuja, ja tykästyin lakukuorrutteeseen, joka tehdään kermasta ja Kick-patukoista. Tähän lakumousseen tuli samoja aineksia, joten varmalla tiellä oltiin. Ei pettänyt resepti, ei. Se, että valkosuklaamousse jäi löysäksi, oli vatkaajan vika, eikä vaikuta makuun. Täydellinen iskusuoritus: Mies nuoli kuppinsa putipuhtaaksi.

Sitruuna-lakumousse

Viimeiset ystävänpäiväasiat: Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka S-Etukortilla on ollut merkittävä rooli minun ja murun parisuhteessa ja sen muuttumisessa avoliitoksi. Tehdään tässä yhteydessä statuspäivitys, sillä asiassa on vuoden aikana tapahtunut merkittävä käänne. Mies vaihtoi partakoneensa nuorempaan.

No, onneksi vain sen.

Herkullista ystävänpäivää! Toivottavasti kaikkia teitä lykästää ;)