Lasten juhlat Halloween-tyyliin

Esikoinen täytti neljä ja pienempi vesselimme vuoden. Sukulaisille järkättiin yhteissynttärit. Koska synttäriajankohta tähän osui ja iso poikamme tykkää ”spidereista” ja kummituksista, Halloween-teemalla päätettiin mennä. Tarjoilujen valitseminenkaan ei tuottanut suurta ongelmaa, lapsi kun ilmoitti haluavansa suklaakakkua ja jäätelö. Checked.

Teemamme oli aika kevyt ja näkyi lähinnä tarjoilupöydän koristeissa. Olisi tuntunut liian hullulta pimentää koti jätesäkeillä ja pukeutua vereviin naamiaisasuihin. 1-vuotiaalle outo tilanne, eivätkä poikien isovanhemmatkaan olisi välttämättä osanneet arvostaa kummitusjunamaista meininkiä kahvia juodessaan. Tästä saat kuitenkin ideoita tarjoiluihin, jos teidän perheessänne on päätetty järjestää pyhäinpäivänä naamiaiskekkerit lapsille. Kodin koristelussa olkoon Google-apunasi.

Syötäviä

Lasten Halloween-kutsut

JACK Kurpitsa-pekonipiirakka
MUUMIO Nakkipiilot
Riisipiirakat ja munavoi
Pieniä voileipiä

SPIDER Jäätelökakku
Suklaakakku- ja juustokakkupalat & KUMMITUSVARTIO
Keksi- ja karkkitarjotin

 

Kurpitsa-pekonipiirakka

Kurpitsa-pekonipiirakan tein tällä Yhteishyvän reseptillä. Oiva piirakka, myskikurpitsa on niin herkkua! Lasten kutsuille voi miettiä, haluaako chilin jättää täytteestä pois. Meidän lähipiirin lapset ei suolaisia piirakoita juuri haarukoi, joten kovin vaikea ei monivalintatehtävä ollut. Käytin chiliä. Piirakan päälle asettelin kokonaisia ja pienittyjä nachoja kurpitsalyhdystä tutuiksi kasvoiksi. Oho, siitähän tuli aika hyvä!

Halloween-nakkipiilot

Muumiota muistuttaviin nakkipiiloihin otin mallia Maku.fi:stä. Ostin Kivikylän Wanhanajan hyvänmakuisia, napsahtavia nakkeja. Pituudeltaan passeleita. Paketissa oli 380 g nakkeja, ja muumiokääreitä varten sulatin kaksi voitaikinalevyä. Leikkasin levyt terävällä veitsellä pituussuunnassa suikaleiksi, siten että sain suikaleita tasan nakkien määrän verran. Pyöräytin taikinasuikaleet nakkien ympärille, latelin pellille, ja voitelin munalla. Uuniin 225 asteeseen noin 15 minuutiksi, kunnes ovat hyvän värisiä. (Hieman vähäinen oli taikinan määrä, eli nämä muumiot olivat päässeet kääreistään irti. Mutta lapset eivät valittaneet.) Jäähtyneisiin nakkeihin tehdään silmät majoneesilla, esim. hammastikkua apuna käyttäen. Yllättävän vähätöiset.

Pakastealtaasta löytyvät Fazerin Vuoksen piirakat toimivat kaikissa lasten juhlissa, ovat superhelppoja ja maistuvat aikuisillekin munavoin kanssa. Pikkuvoikkareiden pohjana käytin puolestaan ruispalojen Mini-versiota ja Sinuhen saaristolaisleipiä. Pyöreä nappi on puolitettuna kivan kokoinen ja lasten käteen sopiva, kuin mini-ruispalakin. Päälle voi laittaa juustoa ja kurkkua, aikuiseen makuun ovat esimerkiksi savuporo-suolakurkkupikkuruispalat ja graavilohisaaristolaisnapit. Versot koristavat leipätarjottimet hauskasti, Mimis on hyvä tuoteperhe. Ei niin Halloweenia, mutta toimii.

Spider-jäätelökakku

Jäätelökakkuja voi tehdä monella tavalla, ja kovasti suosittuja ovat nyt pehmenneestä jäätelöstä kakkuvuokiin kootut ja uudelleen pakastetut kakut. Osviittaa voi ottaa tästä Yhteishyvän reseptistä (klikkaa, upea kuva!). Pehmenneen jäätelön työstöön voi käyttää sähkövatkainta, mutta voi sen vain leikata siivuiksi ja painella vuokaan, jos on laiska. Mielestäni lopputulos on aika sama. Huomioitavaa on, että kannellisissa rasioissa myytävät herkkujätskit ovat tähän tarkoitukseen vähän liian sulavia. Tein keksipohjan päälle suklaajätskikerroksen tavallisesta pakettijäätelöstä, ja hyvin toimi. Vaniljajäätelökerros päällä on herkkujädeä, ja se suli käsiin, kun kakku oli otettu jo hetkeä ennen H:ta jääkaappiin pehmenemään. Eniveis, koristeluun en uhrannut kallista aikaani, vaan norotin suklaakastiketta renkaiksi, ja sitten vedin veitsellä poikkiviivat, jolloin kuviosta muodostui hämähäkinseitti. Mukaan vielä pieniä (pestyjä) hämähäkkejä, Prisman Halloween-esillepanosta ostettuja (samasta mestasta muuten hankittu nuo kuvissa näkyvät oranssit kurpitsalyhdyt).

Tummanpuhuvat sävyt sopivat Halloween-meininkiin, ja namitarjottimelle olin valinnut paljon lakua ja suklaata. Juustokakun pohjassa käytin mustia Oreo-keksejä, ja samoja keksimuruja ripottelin vielä juustokakkumassan pintaankin. Sen, kuin myös suklaakaakkumme, leikkasin valmiiksi paloiksi tarjolle. Poika oli innoissaan kummituksista, joita asettelimme vartioon leivoslautasille. Kummitus on tehty isosta, aidosta jenkkivaahtokarkista (sieltä Prismasta näitäkin löytyi). Valutimme päälle sulaa valkosuklaata ja löimme suklaarusinat silmiksi. Oikeat rusinat olisivat tummemmat ja autenttisemmat silmät, mutta kun poika rakastaa suklaarusinoita, käytin niitä.

Halloween-kummitukset

Nyt on juhlat juhlittu. Halloween-synttäreiden jälkeen pidettiin päiväkotikavereille meidän perheen ekat ihka-aidot lasten kutsut, ja menoa riitti. Pääsin vähällä, kun jälkimmäiset synttärit organisoitiin ulkoiluteemalla. Ei tarvinnut siivota juhlien jälkiä kotona. Mutta sen verran olen nyt saanut hajua siitä, millaiseen synttäriralliin elämämme on tulevina lokakuina, kahden pienen päivänsankarin synttärien vuoksi menossa, että olo on jo nyt äärettömän voipunut.

Joku työnsankari jäi elämään Youtube-todellisuuteen lohkaistuaan uutisissa rankan duunipäivän jälkeen, että ’taidan riipasta kunnon kännit’. Vastaava fiilis lienee monella lastenjuhlamaratonin jälkeen. En tod. moralisoi, mutta epä-äidillisen kännin sijaan kannattaa panostaa johonkin eheyttävämpään. Miten olisi puoli tuntia omaa hemmotteluaikaa? Laita siis sauna päälle ja sano, että ’nyt äiti riipasee kunnon löylyt, koittakaa pärjäillä sen aikaa”. Saunan lämmössä mieli lepää – eikä se nyt niin paheksuttavaa ole, jos mukaan ottaa tölkin lempisiideriään tai lasin kuohuvaa. Lastenjuhlien jälkeen on äiti sen ansainnut, believe you me.

Puutarhajuhlien menu

On ilo ja kunnia, kun joskus harvoin joku pyytää ruoanlaiton saralla allekirjoittaneen vinkkejä. Nyt niin kävi pitkästä aikaa. Soittivat paikallislehdestä ja kysyivät, millaisia pöperöitä bloggari kattaisi puutarhajuhliin.

Mietin hetken. Olen ennen ollut tosi arka tällaisissa ja ajatellut, että kaikkien tarjottavien pitäisi muka sointua yhteen saumattomalla tavalla. Katin kontit. Se kalskahtaa jopa vanhanaikaiselta. Erilaisia kivoja pikkusyötäviä tai suurempia suupaloja voi kattaa ihan huoletta samaan noutopöytään, omia lemppareita tai villejä kokeiluja, ja sitten vaan naapurit ja läheiset paikalle ja meillä on kemut pystyssä. Puutarhajuhlat ovat ihan mielettömän kaunis tapa viettää vaikkapa syntymäpäiviä. Voi kehveli kun koko meidän katras on syntynyt syksyllä. Mutta juhlan aiheeksi käy tietty vaikka viimeinen lomaviikko. Tai ensimmäinen. Ja niin edelleen.

Joku päivä järjestän kello viiden teekutsut ja katan ulos jääteetä, haudutettua teetä ja erilaisia leivonnaisia. Mutta nyt paikallislehti sai ruokaisemman ehdotelman. Linkit ja vinkit menun jälkeen postauksen lopussa. Voisin tietty suuren maailman tyyliin vain todeta, että reseptit löytyvät huomisesta Orimattilan Sanomista… mutta äh, ei se taitaisi tarkemmin ajatellen niin suuren maailman tyyliä olla ;)

 

Kemut puutarhassa

Porkkana-/kurpitsasosekeittoa shotteina
Minihampurilaiset ylikypsästä possusta
Graavilohileipäset
Pienet poropiirakat
Parmesaaniporkkanat
Vihreä salaatti

Mustikka-kaurakakku

Graavilohileivät

Pienet poropiirakat

Parmesaaniporkkanat

Puutarhajuhlien kattausta

Mustikkakakku

 

PARI SANAA RESEPTEISTÄ

Sosekeittoshotti: Jos omaa lempparireseptiä ei ole, kokeile mausteista porkkana-bataattikeittoa tai myskikurpitsasosekeittoa, klik. Laita tarjolle pieniin laseihin.

Minihampurilaiset: Leivo pienikokoisia hampurilaissämpylöitä (hyvissä ajoin pakastimeen). Valmista ylikypsää kassleria (jo juhlia edeltävänä päivänä), ja suolaa kassler sitä edellisenä päivänä: Liuota hienoa merisuolaa veteen (1 dl suolaa per 1 l vettä). Laita possu kannelliseen astiaan ja peitä suolaliemellä. Anna suolautua yön yli jääkaapissa. Laita liha voideltuun pataan. Hauduta kannen alla 125 asteessa n. 4-5 tuntia, kunnes liha on lohkeavan kypsä. Revi liha haarukalla pieniksi paloiksi. Mausta varovasti BBQ-kastikkeella (itse tehdyllä tai ostetulla), pippurilla ja pataan tulleella liemellä. Leikkaa sämpylät, laita väliin salaattia, pikkukeko possunlihaa ja tomaatti- tai retiisisiivut. Purista kansien sisäpuolelle hyvää sinappia ja paina kannet paikoilleen.

Lohileipäset: Resepti graavilohileipiin täällä, klik.

Pienet poropiirakat: Yhden piirakkavuoan kokoisesta suolaisesta piirakasta saa muffinipellillä (n.) 12 kpl minipiirakoita. Olen jakanut hyvän poropiirakan reseptin aiemmin, ja nyt tein piirakan tosiaan niin, että jaoin taikinan ja täytteen muffinipellille. En esipaistanut pohjia, vaan lisäsin täytteen ja paistoin 220 asteessa 20 minuuttia. Juustona käytin parmesaania ja sekoitin raasteen tällä kertaa porokuutioihin, en ripotellut piirakoiden päälle. Ei paistu niin tummaksi pinta, vaan kenties herkullisemman näköiseksi.

Porkkanaranut: Resepti juustoisiin rakuunaporkkanoihin täällä, klik. Rakuunan sijaan porkkanoissa voi käyttää mieliyrttiään, ja minä käytin rosmariinia.

Vihreä salaatti: Luonnistunee ilman ohjeita. Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit ja hyvä balsamico on must, muistakaa :)

Mustikka-kaurakakku: Reseptiin onkin tässä blogissa jo useamman kerran törmätty. Tässä linkki, klik. On niin hiton hyvää että. Äitin kakussa on kermaa ja rahkaa, minä teen täytteen kermasta ja purkillisesta mascarponea. Täyte onnistuu helpoiten, kun yhdistää kerman ja juuston vatkauskulhossa ja sekoittelee sähkövatkaimella rauhallisella nopeudella, kunnes täyte on suloisen samettinen ja paksu.

 

HYVIÄ LOPPUKESÄN JUHLIA joka pihaan ja puutarhaan!

fiiliskuva

Kuva: Outi Sirviö

Järjestä joulupuuroilta ystäville

Joulun alla tuppaa olemaan tapana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Emäntänä joutuu hetken miettimään tarjoilupuolta, ja huomasinkin muutama vuosi sitten, että samojen suolaisten piirakoiden tekeminen tympäisi. Ja niin sain ahaa-elämyksen: Joulun alla voi järjestää puuroillan!

Olen sittemmin kattanut puuropadan pöytään lähes joka vuosi. Se on ollut kiva tapa nähdä niitä sukulaisia, joita ei joulunpyhinä näe, ja kiva tapa järkyttää ystäviä, jotka eivät odota niin vanhanaikaista tarjoilua. Mutta mitä vielä, puuro on nyt niin in kuin olla voi!

Tänä vuonna puurokauhalla lyötiin serkkujeni perhettä, jotka tulivat meille iltakylään ja joulupakettien vaihtoon Lucian päivänä. Serkkuni – tämän blogin aktiivisin lukija – hiveli itsetuntoani kysymällä, katanko kuistin ruokapöytämme useinkin näin mietityn ja kauniin näköiseksi. OHO! Olin hätäpäissäni kantanut pöytään pari hyasinttia ja tuikkukuppia. Mutta toisen silmissä yrityksesi saattaa näyttää hyvinkin kauniilta, varsinkin kun pöydässä on perheen ykkösastiat. Mikä havainto!

Serkkuni kehui myös puuron kanssa tarjottua lohipiirakkaa. Sydäntä lämmitti ja kiittelin itseäni, että olin jaksanut tehdä voitaikinan alusta asti. Jotten ihan olisi maasta irronnut, 9-vuotias kummipoikani nuiji leijumaan lähdössä ollutta egoani kertomalla, että hän ei tykkää riisipuurosta eikä lohipiirakasta. Myös puoliso osasi kommentoinnin taidon. Hän pohti jo piirakan paistamisvaiheessa, mitenköhän hyvää se olisi, JOS se olisi lihapiirakka.

Rakas lukijani. Tässä tärkein vinkki. Järjestä läheisillesi puuroilta, mutta jätä oma perheesi ja toisten lapset kutsumatta. Näin saat itsellesi illan päätyttyä varmimmin ihanan joulumielen!

 

Joulupuuroillan aikana tarjottiin

Uunissa tehtyä riisipuuroa
Vaniljaista sekahedelmäkeittoa
Kanelia ja sokeria

Lohipiirakkaa
Karjalanpiirakoita ja munavoita

Pipari-pullabriosseja

Glögiä

(…ja keitettyjä nakkeja, joilla puoliso pelasti kummipojan ja oman 3-vuotiaamme ruokailuhetken)

Sekahedelmäkeittoa

Venäläinen lohipiirakka

Piparipullia

Puurokattaus

Pari kommenttia resepteihin, jotka löytyvät edeltä linkkien takaa:

Uuniriisipuuro. Teen riisipuuron uunissa, kuten meillä lapsena tehtiin, ja ensi jouluksi ostan isomman puuropadan. Litraan maitoa tehdystä puurosta, joka pataani mahtuu, ei meinaa riittää edes neljälle aikuiselle maistiannosta suurempaa kauhaisua. Unohdan sen joka vuosi, toivottavasti en ensi vuonna.

Sekahedelmäkeitto. Lemppariani. Kokonainen vaniljatanko tuo hieman liikaa vaniljan aromia, jos tanko on kookas ja runsassiemeninen. Eli vähemmälläkin pärjää. Muuten resepti oikein ihana!

Lohipiirakka. Venäläinen kulibjaka-piirakka on klassikko, joka sopii joulunaikaan ja riisitäytteisenä karjalanpiirakoiden tavoin joulupuuron kaveriksi.

Piparipullat. Piparitaikinan lisäksi appelsiinituorejuusto tuo pullaan kivaa jouluista makua. Pari asiaa silti mietityttää: En tiedä onko pullataikinan reseptistä unohtunut sokeri (selvitän asian!), mutta sitä siinä ei joka tapauksessa ollut, ja lisäsin taikinaan 1 dl:n sokeria kuten aina. Toinen juttu: En ole koskaan onnistunut tekemään kierrepullia, joista ei paistaessa kohoaisi järkyttävän kokoisia tursuilevia jättiläisiä. Reseptin havainnekuvassa pulla on kaunis kuppikakkumainen, ei mikään valtava möhkäle.

Jos törmäisin lampun henkeen ja saisin esittää hänelle yhden ihan minkä tahansa kysymyksen, en kysyisi kuka sen JFK:n oikeasti pisti kylmäksi tai missä Elvis vaikuttaa tänään. En kysyisi, mikä sairaus laittaa serkkuni miehen täyttämään ihmisten välistä hiljaista ilmaa oudoilla kysymyksillään tai miksi on Suomen lain mukaan mahdollista ottaa liian pitkiä ja ärsyttäviä yhdistelmänimiä, kuten serkkuni naimisiin mennessä teki. En haluaisi tietää, miten ihmeessä ne rakensivat Pantheonin kupolin, onko kukaan onnistunut jonottamaan sisään Colosseumiin tai miksi serkkuni mies kävi Paavalinkirkossa räpläämässä luuriaan isoilla varpailla, vaikka muut kävivät Pietarinkirkossa ja olivat normaaleja. Kun aiheeseen päästiin, en kysyisi edes sitä, oliko se 2000 vuotta sitten vaikuttanut pian juhlimamme synttärisankari tosiaan muutakin kuin tavallisen miehen ja naisen poika.

Minä kysyisin, mikä hitto mun pullataikinoissa mättää.

Tarjoilut lastenjuhliin – ne tutut ja ne helpot

Pieni poikamme, juuri vasta syntynyt, täytti kuun vaihteessa kolme vuotta. Oi ja voi, mihin aika menee?

Juhlimme viime vuonna kaksivuotisia perjantai-iltana työpäivän jälkeen, kun kerran siihen osuivat. Tarjolla ei ollut omatekemää kakkua vaan ostotarjoilut, koska olin edellisenkin päivän työreissussa ja kotona myöhään illalla. Tänä vuonna tekosyy vähäisiin valmisteluihin olisi ollut parempi, olihan minulla kaksi viikkoa vanha vauva kainalossa koko synttäreitä edeltäneen päivän, illan ja juhla-aamun, sillä mies oli liesussa. En kuitenkaan kehdannut mennä aidan matalimmasta kohtaa kahtena vuonna peräkkäin. Jotain olisi pakko leipoa. Päätin ruveta reilun kolmenkympin iässä omaksi äidikseni. En jaksanut selata reseptikirjoja tai kahlata blogeja, vaan tein sitä kakkua jota meidän äiti teki ja tekee edelleen melkein kaikkiin juhliin. Mustikka-kaurakakun reseptin olen jakanut jo aiemmin, siinäpä hiton hyvä leipomus. Postaus on keikkunut julkaisustaan asti luetuimpien postausteni listan kärjessä. Ansaitusti.

Kakun kanssa tarvitaan jotain pientä makeaa. Ostin erilaisia keksejä ja karkkeja ja rakensin niistä herkkutarjottimen. Arttu oli todella vaikuttunut, kun hän päikkäreiltä herättyään tallusteli keittiöön, johon synttäripöytä oli jo katettu. Suosittelen muillekin riman alittajille! Mitä sitä itse keksilajitelmaa leipomaan, kun lapsi tulee niin onnelliseksi kahdessa minuutissa valmistuvasta synttäriyllätyksestään.

Mustikka-kaurakakku

Herkkutarjotin

Suolaisella puolella luotettiin valmiisiin voileipiin kuten meidän juhlissa aina, mutta tein minä tällä kertaa myös pari piirakkaa. Päätin testata kahta Yhteishyvän reseptiä, joiden pohjana oli pakastealtaasta löytyvä valmistaikina. Sellaisille oli justjust aikaa aamulla. Jauhelihalevypiirakka on miedon makuista, ja tätä olen tehnyt aiemminkin, koska ajattelen sen olevan lasten mieleen. (Tein muuten ohjeen mukaan, mutta jauhelihana meillä oli luomu nautaa possu-naudan sijaan ja ranskankerma oli maustamatonta.) Pienille pöydässä istujille piirakka ei kelvannut, koska meidän perheen mukulat on nirsoja, mutta uskallan suositella muille. Kehotan vaan tuunaamaan piirakkaa ripottamalla pinnalle oreganoa, jolloin siihen tulee kertalaakista pitsapiirakan makua – lasten mieleen, voisi olettaa.

Savulohipiiras on sekin yksinkertainen ja nopea valmistaa, ja tätäkin tulee pienellä vaivalla iso määrä. Reseptissä on myös pari hyvää koukkua. Oliivit ovat kiva lisä (määrää voisi hieman pienentää, jos osa vieraista ei tykkää), samoin ilahdutti roseepippurien käyttö. Kauniita ja tuovat nekin omaa erilaista makua tuttuun lohipiirakkaan.

Savulohipiiras pellillä

Jauhelihapiirakka

Näillä mentiin tänä vuonna. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan ja millaisia pienen pojan 1-vuotisia, isin plus kolmevitosia ja ison pojan 4-vuotiskemuja meillä lokakuussa vietetään, sen näkee. Huolimatta siitä, että meillä on siis jatkossa kolmet miehiset synttärit kahden viikon sisällä, uskallan luvata leipovani ja laittavani ainakin joihinkin niistä ainakin jotain. Tulevana viikonloppuna päätin kuitenkin ulkoistaa hommat, ja vauvan ristiäisiä juhlitaan valmiiden herkkujen kanssa. NIIIIN rentouttavaa, ja niin luksusta!

Palataan linjoille juhlien jälkeen – ja paljastetaan silloin elämäni kolmannen murun nimi :)

Päivän menu

Kesäpäivän menu aamusta iltaan

Ruoka rytmittää päivää. Kun aamulla ylös nousee ja ennen kuin päänsä tyynyyn iskee, ruoka se on ihmisellä yleensä ekana ja vikana mielessä. Lomalla ja viikonloppuisin syöminen on usein upean päivän kohokohta, arkena jopa ainut highlite.

Kun on aikaa, panostan syömisen hetkiin mieluusti. Se ei tarkoita, että reseptin pitäisi olla kummallinen tai ainesosaluettelon kilometrin pitkä. Panostaminen tarkoittaa, että teen jotain mikä kuulostaa tai on herkulliseksi todettu. Usein siihen liittyy sekin, että hankin kaupasta jotain spesiaalia. On myös kiva muistuttaa itseään, vaikkapa keittiön muistitaululla, että tänään päivästä voi herkkuhetkien ansiosta tulla pikkaisen parempi. Ikävä kyllä ruokaseuraansa ei aina, tai tuskin koskaan, voi valita. Mutta näillä mennään.

Aamiainen ja amerikkalaiset pannukakut
Ihanan aamupalan voi rakentaa monella tavalla. Varma tapa on kattaa kauniisti, keittää hyvää kahvia ja laittaa esille kunnon voita, tuoretta leipää ja croissantteja. Sitten paistetaan pannukakkuja! Amerikkalaiset pancakes –pannarit vaativat piimää, ja ne syödään esimerkiksi marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Valmistuvat yllättävän vähällä vaivalla, ja kerrankin kelpaa itse tehty nirsolle lapselle. Muru sanoo, ettei välitä makeasta aamuisin. ”Mutta sähän söisit pannareita vaikka joka aamu jos joku paistaisi”, hän hymähtää vähän pilkallisesti.

Hell yeah darling, eikä hävetä yhtään!

Amerikkalaiset pannukakut

Lounassoppa kalasta ja tuoreet sämpylät
Aamiaiseksi olisi kiva syödä itse tehtyä leipää, mutta haavemaailmoissa eläminen ei ole tervettä, sanovat. Eli: tuskin koskaan jaksan leipoa aamulla. Lounasaikaan kuitenkin pari kertaa vuodessa.

Sämpylätaikinaan on kiva piilottaa ekstraa, kuten vanhoja jauhopussien pohjallisia tai siemeniä. Siemensämpylät eivät meinaa maistua murulle, kun niissä on hänen yllätyksekseen siemeniä, mutta lapsi haukkaa jälleen kaksin käsin. Sämpylöiden kanssa syödään yksinkertaista kalakeittoa: Olen keittänyt kalaliemessä S-marketista poimimiani satokauden aarteita, kesäperunaa ja -sipulia, naurista sekä kyssäkaalia pieninä kuutioina. Lopuksi joukkoon lisätään pari ahvenfilettä ja pieni haukifile paloina, annetaan hautua muutama minuutti, ja saksitaan joukkoon paljon tilliä ja ruohosipulia. Ja vielä suolaa ja pippuria. Yrttinen kalakeittoannos lautaselle, päälle nokare sitruunalla maustettua majoneesia.

Ipanalle ei keitto kelpaa, mies syö mutta katsoo samalla naurisnippua ja kysyy, mistä nää on tulleet. No kaupasta, selvitän. ”Ai, siis oleksä maksanut näistä?” hän sanoo aitoa ja lapsenomaista ihmetystä äänessään.

Näin tein. Sue me.

Kesäinen kalakeitto

Siemensämpylät

Päiväkahvi ja mustikkajuustokakku
Olen varma, että Yhteishyvän Ruoka-lehdestä leikattuja reseptejä löytyy 75 %:lla suomalaisnaisista, jos aletaan kaappeja penkomaan. Lehti on ilmainen ja kuulunut suomalaisten elämään pitkään (plus että naisilla on pakottava tarve leikata reseptejä lehdistä, vaikka niitä ei koskaan käyttäisi). Joistain Yhteishyvän resepteistä on tullut hittejä. Nimetäkseni yhden: veikkaan, että laillani aika moni emäntä säästi joitain vuosia sitten julkaistun mustikkajuustokakun ohjeen. Tämä ”juustokakku” valmistetaan rahkasta, ja resepti on hyvää perussettiä. Piirakkamarjat voisi jo hakea metsästä, mutta käytän pensasmustikoita. Ja miten kaunis kakusta tulikaan!

Mustikkajuustokakku

”Näyttää ihan juustokakulta” toteaa muru pettyneenä, mutta toisin kuin poikansa syö silti palansa. Palautteensa perille menon varmistamiseksi muru muistaa vielä seuraavana päivänä kysäistä ”Onko kakusta yön aikana tullut yhtään enempää juustokakun makuinen?”

I’ll be damned jos on tullut, kun se on rahkakakku rakas.

Päivällinen grillistä eli lihaa ja kasviksia
Iltaruoaksi syödään jotakin, joka maistuu varmasti murulle, mutta ei millään muotoa lapselle. No, koska lihapullia ei jaksa syödä joka päivä, molempien murujen miellyttäminen yhtä aikaa on meillä harvinaista (kuten varmaan jo osasitte päätellä). Tänään olen ostanut lihakaupasta kunnon grillikylkeä, lapselle teen omat makaronipöperöt.

Grillikylkireseptissä kehotetaan käyttämään maustettua kylkeä, minä ostan naturellin ja hieron lihan pintaan oman mausteseoksen. Sen verran myös tuunaan glaseerauskastiketta, että mittaan ainekset kattilaan ja kiehautan niitä muutaman minuutin. Se riittää paksuuntamaan liemimäisestä soosista helposti levitettävän, paksun ja lihan pintaan paremmin tarttuvan. Muuten resepti tikissään: kastike on todella hyvää, kuittaa grillin ääressä kuolaava muru kuormasta lipaistuaan. Ja tarjottimelle nostetut grillatut kasvikset mozzarellan kanssa näyttävät nekin herkullisilta! (Grillasimme paprikan ja kesäkurpitsan lisäksi myös lohkottua punasipulia, sopi hyvin mukaan). Ei kun kimppuun!

Grillikylki ja grillatut kasvikset

Sitä voisi luulla, että tästä ruokasessiosta ei hymähtelyn aiheita löydy. Olen väärässä.
”Nää on ihan määrättömiä määriä mitä sä teet näitä ruokia kun oot raskaana!” mies tiedottaa.

Syönnin jälkeen tarjottimella on jäljellä soosin jämät ja muutama punasipulin pala. Enkä todellakaan ollut meistä se joka söi eniten. I rest my case:

Kupit tyhjinä

Iltapalapiirakka ranskalaisittain
Kinkkupiirakka on murun herkkua. Teen klassikkoa, ranskalaista kinkku-juustopiirakkaa, itse asiassa ajatuksella että sitä jäisi päiväkahville seuraavaksi päiväksi. Mutta muru ja miespuolinen yllätysvieraamme päättävätkin mähkiä piirakkaa ensin katetun iltaplöröpöydän ääressä, hetkeä myöhemmin liesituulettimen alla hellaan nojaillen (olin nostanut piirakan lieden päälle, ja ilmeisesti sen siirtäminen ja oman asennon korjaaminen vähän ergonomisemmaksi oli miehen logiikalla liian iso homma). He syövät koko piirakan. Test(osteron)iryhmä kuittaa, että erinomaista oli.

Ranskalainen kinkkupiiras

Vieras lähtee, ja sitten mennään saunaan. Lapsi viihtyy kylvyssä, minä nautin hiljaisuudesta ja mietin, mitähän hyvää huomenna syötäisiin.
”Mä oon ihan ähkyssä. Huomenna mä en syö kyllä mitään!” muru huudahtaa yhtäkkiä vierestä ja heittää löylyä.

Kuten todettu, näillä mennään.

Hyydytetty lohikakku

Tarjottavat valmistujan juhlapöytään

Ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat ovat alkukesän suola. Perinteinen tapa hoitaa tarjoilut on kattaa kahvipöytä. Voileipäkakkua tai valmiita voileipiä, täytekakkua, kuivakakkua ja paria keksiä. Se on siinä. On myös varmasti kaikkein emäntäystävällisin tapa, sillä kakut voi tehdä jopa koristelua myöten valmiiksi edellisenä päivänä. Mutta muitakin tapoja on.

Jonkin sortin trendi lienee kakkubuffet. Ei siis yhtä isoa levykakkua, vaan useampi erilainen pienempi kakku. Kenties yksi hyydytetty, yksi täytetty, yksi paistettu ja yksi raakakakku. Kuulostaa ihanalta, mutta jostain syystä itse vierastan ajatusta useista makeista kakuista. Omassa suosikkipöydässäni olisikin sen sijaan useita pieniä makeita paloja. Se jotenkin usuttaa ihmistä myös herkuttelemaan enemmän. Ehkäpä joissain perheessä kokeillaan myös tätä tänä kesänä: tarjotaan suolaiset kakkubuffetista ja makeat pieninä paloina!

Oli tyyli mikä hyvänsä, reseptejä ihmiset tarvitsevat. Harva meistä on niin virtuoosi, että ihan lonkalta juhlat vetäisee. Kokosin siksi juhliin valmistautuville lyhyen esimerkkimenun Yhteishyvän resepteistä. Sopii nimenomaan ylppäritilanteisiin, joissa ihmiset kiertävät useissa juhlissa, eikä tarkoitus ole syöttää koko porukkaa täyteen. Ohjeet löytyvät linkkien takaa ja lopun kommenteista. Alkuun se kaikkein rohkein vinkki: Älä keitä kahvia. Tarjoa kuohuvaa – samppanjaa jos lompsa kestää – ja nosta pöytään kannuissa jotakin raikasta alkoholitonta. Sellaiset juhlat keräisivät minun tyylipisteitäni 10.

 

Ylioppilasjuhlat ilman veistä ja haarukkaa

Hyydytetty lohipiiras JA/TAI mätitorttu
Katkarapu-hernebruschetat ja tomaattibruschetat
Kylmäsavuporocrustadit TAI Cocktailpiirakat kahdella tahnalla

Briejuusto, mustaleimaemmental, goudajuusto, sinihomejuusto
Viikunahilloa, punaherukkahilloa tms.
Vesikeksejä ja crackereita

Raparperikuppikakut (tuorejuustokuorrutteella)
Mustaherukka-suklaaleivokset TAI Hienot mokkapalat
Lusikkaleipiä
Macarons-keksejä (itse tehden tai pakastealtaasta)
Suklaa-mansikoita
Marmeladeja

Kahvi TAI
Kuohuviiniä, rinnalla alkoholitonta kuohuvaa kannusta

Lohikakku

Katkarapubruschetta

Porotahna korpuilla

Mansikkakuppikakut

Suklaaleivokset

KOMMENTIT JA VINKIT:

Hyydytetty lohipiiras on hyvää, mutta ihan turha on valita tähän sitä katkaraputuorejuustoa. Käytä maustamatonta. Se tuo kaikkein parhaimman maun täytteisiin. Ja kaurakorppu tarkoittaa muuten vaaleita hapankorppuja. Löytyy sieltä perinteisten vierestä.

Kylmäsavuporocrustadeihin pätee sama. Valitse se maustamaton tuorejuusto. Ja jos hyllystä ei löydy crustadeja, tähän käyvät kaikki pienet ruiskeksit/korput.

Bruschetat kannattaa viimeistellä juuri ennen tarjoilua: Tee päälliset ja tahnat valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana. Leikkaa ja paahda leivät uunissa aamulla ennen juhlia, ja kokoa bruschetat niin lähellä tarjoilua kuin pystyt. Patonki on hyvä leipä juhliin. Leikkaa se vinoittain.

Raparperikuppikakut ovat näyttävä kakun korvike. Tein 16 kakkua, ja paistoaikaa ihan hitusen pidensin. Jos haluaa tehdä oikeita kuppikakkuja ja käyttää kuorrutteessa kerman sijaan tuorejuustofrostingia, sellaisen ohje löytyy vadelmamuffinien reseptistä. (Jätä vain elintarvikeväri pois.) Kuorrutteen lisäksi muuta ei päälle tarvita kuin mansikka. (Kakut voi kuorruttaa edellisenä päivänä, mutta mansikkaviuhka päälle kannattaa lisätä juhla-aamuna.)

Mustaherukka-suklaaleivokset ovat tuhtia tavaraa. Leikkaa pieniksi neliöiksi. Paistoaikana 30 minuuttia on meidän uunilla liian pitkä. 22 minuuttia riitti. Kaksinkertainen annos syntyy kätevästi leivinpaperista taitellulla ja klemmareilla kiinnitetyllä, 25×40 cm kokoisessa ”vuoassa”. Leikkaa neljään osaan, levitä kahdelle osalle hilloa ja nosta toiset levyt päälle. Näin saat kolmisenkymmentä leivospalaa, yllättävän vaivattomasti.

Suklaamansikat sopivat kuppikakkujen ja pikkuleivosten sekä keksien kaveriksi hyvin. Dippaa mansikat sulaan suklaaseen, osa valkoiseen, osa tummaan. Kuivata leivinpaperilla. Ihania, mutta eivät kovin säilyviä. Auts ja harmi.

 

Ihania juhlia kaikille!

Poika, joka saapui juuri oikeaan huonoon aikaan

Viime postauksessani esiteltyjen isin synttäreiden jälkeen meillä vietettiin pojan päiviä. Yksivuotiaamme sai parikin kakkua, sillä päädyin rakentamaan tarjottavia sekä aikuiseen makuun että paremmin pienille serkuksille sopiviksi. Aikuisten pöydässä oli rommilla kostutettua puolukka-valkosuklaakakkua, konvehteja ja lohileipiä, lapset saivat maitosuklaa-banaanitäytekakkua, keksejä ja jauhelihapiirakkaa. Aikuisten kakun ohjeen nappasin Kakkujen kuningattarista, jauhelihapiiraan resepti on Yhteishyvän sivuilta, lohileivistä vastasi muru (mistä kuultiin päivän aikana moneen kertaan) ja idean lasten kakkuun kekkasin seikkailtuani kotileipurien hyvin tunteman Kinuskikissan sivuilla.

valkosuklaa-puolukkakakku

valkosuklaa-puolukkakakku

 

lohileipiä

lohileipiä

synttärikakkuja ja jauhelihapiirakkaa

synttärikakkuja ja jauhelihapiirakkaa

 

Synttäripojan suklaa-banaanitäytekakku

Pohja:
Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja
Kostutus:
 n. 1,5 dl maitoa
Täyte:
 3-4 banaania siivuina
Kinuskikissan banaanikakun täyte kaksinkertaisena 
Kuorrutus:
Kinuskikissan kakunkuorrute maitosuklaasta
2 dl kermaa ja sokeria maun mukaan

Leivo pohja ohjeen mukaan ja valmista täyte.

Kokoa kakku: Kostuta alin levy, lado päälle banaanisiivut ja (melkein) puolet täytteestä. Nosta päälle keskikerros, kostuta ja lisää loppu täyte. Nosta päälle kansi, kostuta, laita päälle kevyt paino ja anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Valmista maitosuklaakuorrute ohjeen mukaan ja kaada kakun pintaan. Vaahdota kerma ja makeuta. Levitä kermaa lastalla tasainen kerros kakun ympärille ja pursota loppukerma ”kukiksi” kakun reunaan.

 

Vieraat nautiskelivat sulavasti tarjoiluja molemmista pöydistä. Viimeisenkin lähdettyä poika uppoutui leikkimään uusilla leluillaan. Häntä katsellessa tuntui uskomattomalta, että synnytysreissusta oli kulunut jo vuosi. Ja jo vuosi ja yhdeksän kuukautta siitä, kun lapsi laitettiin alulle!

Koska en uskalla tuoreessa, vielä lukijoita etsivässä blogissa käyttää sanaa ’paska’, sanotaan niin, että vuosi ja yhdeksän kuukautta sitten tapahtuneilla asioilla oli ’huono’ ajoitus. Vahingosta ei ollut kysymys, yllätyksestä kyllä. Olimme pohtineet lapsen teon aloittamista jo jonkun aikaa, minä vauvakuumetta, mies minun vauvakuumetta odottaen. Ei kuulunut kuumeita, ja kesän jälkeen mittariini nasahti pelottavat lukemat. Se kuuluisa kolmekymppiä, jonka jälkeen naistenlehtien mukaan me kauniimman sukupuolen edustajat alamme viimeistään raihnaantua peleistä, joita lapsenteossa tarvitaan.

Asiaa jonkun aikaa mutusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että ei näin vanhoilla pieruilla kumminkaan heti tärppää. Touhu voi viedä vaikka vuoden. Päätimmekin ottaa käyttöön kaikkein kuuluisimman vauvainteon menetelmän ”tulee jos on tullakseen”. Tästä päätöksestä noin kahden tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin päästä olin raskaana.

Kuukausi kului, ja aloin epäillä tulevani flunssaan, koska olo oli niin paha. Piruuttani, miestä pelotellakseni, ostin pari raskaustestiä. Tein ensimmäisen yksin. Positiivinen. Mieheni, jonka mielestä ämmät eivät osaa mitään teknisiä asioita, halusi tulla tarkkailemaan testintekotilannetta. Teimme yhdessä toisen. Oli positiivinen. Mies teki viimeisen testin omalla virtsallaan varmistaakseen, että tikut toimivat. Koska hän ei testin mukaan ollut raskaana, päättelimme, että minä olin.

Pikatärppi oli kinkkinen kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että olin ollut verraten vähän aikaa uusissa työtehtävissäni. Vaikka esimieheni ei olekaan moukka naistenvihaaja, tuntui kurjalta olla klisee, joka sanoo: ”Kiitos uudesta työpaikasta ja moikkamoi! Jään tuotapikaa äitiyslomalle, koska minulla ei ole mitään tilannetajua!”

Toinen ja oleellisempi syy oli se, että olimme juuri päättäneet aloittaa tärkeän projektin eli uuden kodin rakentamisen. Tieto raskaudesta toi tullessaan ymmärryksen siitä, että edessä olisi tosi raskas vuosi.

Mahat kasvavat, talot valmistuvat ja vauvat tulevat maailmaan ajallaan. Mekin selvisimme kaikesta kuivin jaloin. Raskausaikana mietin kuitenkin monta kertaa, miten tulin tällaiseen tilanteeseen itseni laittaneeksi. Kun muut nauttivat laskevasta auringosta raksalla kera oluen, minä pidin päätä oksennusämpärissä, johon myöhemmin nukahdin väsymystäni.

Vauvoille ei ole tilauskuponkia, joten minkäs teet. Pitää kuitenkin kertoa samaan hengenvetoon, että vaikka jäin raskaus- ja vauva-ajan vuoksi ns. paljosta paitsi mitä tulee rakennusprojektiimme, pääsin synnytyksessä yli huonoon ajoitukseen liittyneistä ajatuksistani täysin. Enkä todellakaan siksi, että yli kolmekiloisen paketin puskeminen alapäästä olisi ollut jotenkin niin ihana kokemus. Syy huonon ajoituksen unohtumiseen on toinen:

Kun aloimme mieheni kanssa seurustella, kerroin hänelle vitsikkäästi, että minulla on ollut joitakin vuosia jo mielessä hyvä nimi tyttölapselle, joten hän saisi keksiä tulevan lapsemme nimen, jos se on poika. Sekuntiakaan ajattelematta mies heitti ilmoille pojan nimen. Se se on sitten, hymyilimme toisillemme.

Kului vuosia, ja sitten oltiin raskaana. Koska äijät ovat malttamattomia hätähousuja, mieheni utsi ultrassa tulevan lapsemme sukupuolen. Kun tiesimme, että tulokas on poika, kysäisin, että miltäs se aikoinaan heitetty nimi nyt kuulostaa. Mies sanoi, että mietitään vielä.

Noin kuukausi ennen synnytystä makustelin nimeä jälleen. En tiedä miksi, mutta jotain outoa tunsin siihen liittyvän. Löin nimen Googleen. Selvisi, että nimipäivä osuu melko lähelle laskettua aikaani. Laitoin miehelle tekstarin, että tämä on merkki! Lapsi syntyy varmasti silloin!

Ja näin kävi. Kun puoliyö koitti ja 31.10.12 vaihtui kalenteriin, me lähdettiin synnytyssaliin. Tekonimellä Arttu varustettu vauva syntyi Artun päivänä klo 3.20. Mitään muuta ristimänimeä ei näin oudon tapauksen jälkeen voinut harkita, tietenkään.

Elämässäni on sattunut pari kertaa kohtalonomaisia yhteensattumia, joiden ansiosta tiedän, että olen oikealla polulla. En ole varma miten tai miksi, mutta tiettyjä asioita on kirjoitettu ennalta, uskon. Ja tiedän, että me tunnistaisimme ne asiat kohdalle osuessa, jos vain osaisimme kuunnella itseämme tarpeeksi tarkkaan.

Siksi on samantekevää, että taloprojektimme ei mennyt niin kuin ruotsalaisissa lifestyle-ohjelmissa. Arttumme syntyi juuri silloin, kun oli tarkoitettukin, eli tosi huonoon aikaan!

Hyvää mennyttä 1-vuotissynttäriä ja nimpparia pikkumurulle! Olet (heti isin jälkeen) ehdottomasti raskain mutta rakkain kohtaloni eteen tuomista sattumuksista!

 

Arttu ja hauskin synttärilahja

Arttu ja hauskin synttärilahja