Luomukanaa ja suklaata sydänystävälle

Ystävänpäivä on hieman ”muovinen” juhla, mutta what the hell, juhlitaan sitä meilläkin, sillä juhlan aiheita on elämässä ihan liian vähän. Varsinkin tulee nähtyä liian vähän ystäviä, ja tähän ystävänpäivän tienoo toimii oivana lääkkeenä. Suosittelen kaikkia kotona perhevapaata viettäviä kohtalotovereita ottamaan luurin käteen ja kutsumaan sydänystävänsä lähitulevaisuudessa lounaalle. Kutsussa kannattaa panostaa nimenomaisiin kohtalotovereihin, sillä vauvatreffit ovat mukavia. Harvoin niiden aikana pystyy syvällisiä jutella, sillä vähintään toisen vauva kiukuttelee koko tapauksen, mutta silti käteen jää kahmalokaupalla vertaistukea!

Mitä tarjota ”mammalounaalla”?
Broileri on herkkua, ja erityisen kaunista on tarjota ystävälle luomua. Kotimaista luomubroileria löytyy hienosti vakkarikaupastani Prismasta, ja L’uomu Nokkaa tarttuu usein matkaan. Juhlafilee, eli rintafileet, sopii jos mihin. Mammalounaalle voi rakentaa vaikka lämpimät leivät. Ruokaisaa ja toimii aina. Esimerkkileivissäni on viisi elementtiä: leipä, pinaatti, broileri, kastike ja katkaravut. Resepti on ruokatoimittaja ja äyriäistieturi Anna-Maija Tantun, mutta olen ampunut siitä mutkia suoriksi. Eleganttius on laskenut mutta hässäkkätoteutettavuus kasvanut. Näin ne tehdään:

Aloita kastikkeesta hieman ennen kuin ystäväsi saapuu. Silppua kuorittu pieni porkkana, pieni (salotti)sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota pehmeiksi voissa. Lisää 0,5 dl valkoviiniä, nokare kanaliemikuutiosta ja vähän suolaa ja mustapippuria. Keittele hiljalleen noin vartti ja siivilöi liemi tarkasti, lusikalla siivilää painellen. Laita liemi takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon 2 dl ranskankermaa. Anna hautua noin 10 minuuttia ja tarkista suola. (Kastike riittää hyvin kolmelle leivälle.)

Kun ystävä on saapunut, lykkää oma, uhkaavasti kitisevä vauvasi hänelle. Kuumenna kattilassa iso köntti voita ja lisää tuoretta pinaattia (n. 50 g per leipä). Kuumenna kahdella puulastalla nostellen kunnes pinaatti menee kasaan. Tapahtuu nopeasti, minuutissa. Rouhi päälle suolaa, ja siirrä kattila sivuun odottamaan.

Viipaloi kanafileet (n. yksi per leipä), suolaa, ja paista voissa pannulla. Laita kanan paistuessa kastike kuumenemaan, jos se ehti jäähtyä, ja ota esiin toinen paistinpannu, jossa paahdat vaalean leivän viipaleet. Öljyssä kuumalla lämmöllä. Nosta paahtuneet leivät lautasille. Laita pannuun vielä nokare voita, ja paista siinä jättikatkaravunpyrstöt (jos käytät pakastetta, muista ottaa hyvissä ajoin sulamaan). Huom! Kypsiä pyrstöjä ei paistella kauaa. Minuutti-kaksi riittää. Kunhan vain saat ne kuumiksi.

Nosta lautasilla odottaville leiville pinaattia voisulineen ja kuumat kanaviipaleet. Lusikoi päälle aromikasta ranskankermakastiketta. Kruunuksi ravut. Imetitte tai ette, nyt nautitaan, joten laseihin kaadot valkkaria, jonka äsken avasit. Ja sitten syömään! Kippis parhaalle ystävyydelle!

Rapu-broilerileipä

Ravut ja broileri on loistoyhdistelmä! Tein kokatessa (vain yhden) pienen virheen. Kaadoin ihanan paksun kastikkeen kanojen päälle pannulle ennen leipien kokoamista. Broilerista irtoaa sen verran nestettä, että kastikkeesta ehti tulla löysähköä. Höh, mutta sitä vauvan kanssa kokkailu on. Muuten hyvä suoritus!

 

Mitä jälkkäriksi?
Suklaa maistuu ystävänpäivänä, tai oikeastaan aina. Suklaamousse on ranskalaishenkisen klassikkoleivän jälkeen luonteva vaihtoehto. Mutta nyt mieleni teki kokeilla suklaavanukasta, reseptissä kun oli lapsuudesta tutun suklaapuuron henkeä. Käytin maitosuklaata, jota lisäsin pari palaa ohjeen määrää enemmän. Vanukas jäi silti hieman löysäksi, ja saattaisin ensi kerralla laittaa Maizenaa 3 ruokalusikallista. Muuten: kuin suklaapuuron ja suklaamoussen sekoitusta, nam!

Suklaavanukas

Hyvää ystävänpäivää!

P.S. Jos leipä ei innosta, tyttöystävien keskisellä lounaalla voi syödä myös helposti valmistuvaa savuporopastaa, johon löytyy viittoja viime postauksestani. Jos puolestaan aiot järjestää kahvikestit, tarjoa sydämenmuotoisia leivoksia ja poropiirakkaa, josta vinkkasin toissa ystävänpäivänä. Hemmottelumenu omalle rakkaalle löytyy viime ystävänpäivän postauksesta: ranskalainen hernesosekeitto Crème Ninon, paahtopaistisalaatti ja sitruuna-lakumousse!

P.P.S. Ilmaisia lounaita ei ole, mutta joskus joku piffaa luomukanan: Saanen ylpeänä ilmoittaa tämän olevan koko kaupallisen yhteistyöblogini historian ihka ensimmäinen kaupallisessa yhteistyössä tehty postaus! :D

Yhteistyössä SOK:n marketkaupan ketjuohjaus

Vamppaajan ystävänpäiväillallinen

Ystävänpäivä. Mitä uskomatonta jenkkibullshittia, ajattelin joskus parikymppisenä. Nyt, reilu kolmekymppisenä, olen ruvennut pohtimaan että kaikki kalenteriin merkityt päivät, jolloin voi mankua ja vinkua huomiota, lahjoja, silityksiä ja romanttista kainalokkain oleskelua puolisolta, ovat tervetulleita minulle, kiitos.

Tänä vuonna ystävänpäivä osuu lauantaille. Täydellinen tekosyy työntää lapsi tai lapset hoitoon, viettää treffi-ilta miehen kanssa ja harjoittaa vamppausta. Tai sitten jättää lapsi tai lapset miehelle ja lähteä tyttöjen kanssa leffaan ja syömään. Kummalle asialle nyt on kelläkin akuutimpi tarve.

Jos mielit ensimmäistä vaihtoehtoa ja hurmata armaasi kunnolla, täältä pesee menuehdotus, jonka koostin, kun pari tuttua sopulia eli lehti-ihmistä kävi taannoin kyselemässä vinkkejä ystävänpäiväksi:

Kuten viime postauksessa kerroin, olemme päättäneet syödä – siihen asti kunnes unohdamme – terveellisemmin. Vähemmän on enemmän. Siitä illallisen aihiot. Teemamme oli ”vähän ranskalaisittain”, he kun taitavat laatuherkuttelun ilman ähkyä.

Terveellisyys on tässä tosin katsojan silmässä, sillä alkukeittoon ja jälkkäriin livahti molempiin aitoa kuohukermaa. Mutta vihreää on joka tapauksessa paljon, eikä tästä tule liian täyteen. Jaksaa sitten syönnin jälkeen vielä pussailla, vaikka vähän ranskalaisittain.

Tee alkuun sosekeitto pakasteherneistä. Usko pois, klassinen ranskalainen Crème ninon on kokeilun arvoinen. Itse värkkään omani niin, että kuullotan pienen sipulin ja valkosipulinkynnen voissa. Sitten joukkoon kaksi pussia pakasteherneitä, päälle reilu pari desiä kanalientä. Keitetään vartti ja soseutetaan. Mausteeksi ripaus valkopippuria. Sitten nostellaan kuuman keiton joukkoon vaahdotettua kermaa, niin paljon kuin kehtaa, mutta desin nyt ainakin. Tarkistetaan suola, ja viimeistellään keitto kunnon lorauksella kuohuvaa. Tarjoillaan pienistä kupeista (jottei treffien tunnelma katoa piereskelyn vuoksi), päällä kuohukermasilmä ja esimerkiksi merileväkaviaarinokare (sitä löytää ainakin Prismojen kalahyllyiltä, ja se maistuu mädiltä). Lasissa tietysti sitä kuohuvaa. (VINKKI ERITYISESTI MIEHILLE:) Samppanjaa, jos haluat treffikumppanisi hövelille tuulelle.

Hernesosekeitto

No, tämä keitto ei ole mitään terveysruokaa. Lähes identtinen resepti on Yhteishyvän oikeasti kevyt hernesosekeitto. Siinä kuohukerma on korvattu ranskankermatilkalla. Mausteeksi on heitetty viinin sijaan tuoretta basilikaa. Tätä kokeilen seuraavilla treffeillä!

No mitäpä pääruoaksi? Täydellinen valinta on marinoitu paahtopaistisalaatti. Pystyy valmistella aamulla hyvissä ajoin, treffeillä vain kootaan annokset. Tein salaattimme linkin takaa löytyvän reseptin mukaan, paitsi että valmistin paistin sijaan ulkofileepalan. Poistin n. 400 g ulkofileepalasta kalvot, paistoin pinnat voi-öljyseoksessa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten uuniin 150 asteeseen kunnes sisälämpötila 60 astetta. Ulos uunista ja folioon. Kun jäähtynyt, leikataan siivuiksi ja valellaan siivut marinadilla. Ja ei kun rasiassa jääkaappiin odottamaan salaattipetiä. Meidän salaattipohjan suolakurkut oli ranskalaisia säilykepurkista löytyviä pikkukurkkuja, ja kirsikkatomaatit paahdoin uunissa: Puolita kirsikkatomaatit ja asettele pellille leikkuupinta ylöspäin. Ripottele päälle sokeria, rouhi suolaa ja pippuria, pirskota vähän balsamicoa ja norottele oliiviöljyä. Sitten uuniin, mieluusti kiertoilmalle, 150 astetta ja muutama tunti, kunnes tomaatit kuivuneet. Sekoitellaan ja syödään. Sopii loistavasti juuri tällaiseen salaattiin tuoreen kirsikkatomaatin tilalle!

Paahtopaistisalaatti

Loppuun jotain makeaa, pieni annos. Sitruuna-lakumousse on taivaallinen ratkaisu! Kun näin reseptin, oli pakko testata, koska tiesin että nyt ollaan syntisyömisen äärellä. Tässä blogissa testailtiin näet aiemmin kakkuja, ja tykästyin lakukuorrutteeseen, joka tehdään kermasta ja Kick-patukoista. Tähän lakumousseen tuli samoja aineksia, joten varmalla tiellä oltiin. Ei pettänyt resepti, ei. Se, että valkosuklaamousse jäi löysäksi, oli vatkaajan vika, eikä vaikuta makuun. Täydellinen iskusuoritus: Mies nuoli kuppinsa putipuhtaaksi.

Sitruuna-lakumousse

Viimeiset ystävänpäiväasiat: Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka S-Etukortilla on ollut merkittävä rooli minun ja murun parisuhteessa ja sen muuttumisessa avoliitoksi. Tehdään tässä yhteydessä statuspäivitys, sillä asiassa on vuoden aikana tapahtunut merkittävä käänne. Mies vaihtoi partakoneensa nuorempaan.

No, onneksi vain sen.

Herkullista ystävänpäivää! Toivottavasti kaikkia teitä lykästää ;)